Miehen liikuttava ele :')

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 4roses
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
4

4roses

Vieras
Meillä oli eilen vähän riidanpoikasta ja kumpainenkin paineltiin pahalla päällä nukkumaan. Aamulla oli ennen töihin lähtöä sitten ihan hiljaista, ei haluttu kumpikaan jatkaa enää riitaa, mutta liekö tullut ylpeys kuvaan kun ei saatu mitään kivaakaan sanottua toiselle. Liikutuin kyyneliin asti kun sitten lähdin autolleni, mies oli jo lähtenyt aiemmin; autoni oli raapattu ja putsattu valmiiksi minulle. Sanaakaan sanomatta. Pieni, mutta niin paljon kertova ele. Mieheni luultavasti myöhästyi vähän töistä. Hän olisi voinut vain lähteä omine autoineen, yleensä kun putsaan auton itse. Todennäköisesti hän lumisateessa myös kastui kaksi autoa siivotessaan. Jotenkin niin tyypillistä miehelleni, onko muille? Ei saanut sanottua mitään, mutta halusi kuitenkin osoittaa että olen hänelle tärkeä ja että eilinen riita harmitti.

Kerran kun meillä oli ollut oikein muhkea tappelu mieheni oli siivonnut, tiskannut ja pyykännyt poissaollessani, asioita mitä hän ei tee milloinkaan. Ja oli ostanut kalliita kukkia.

Onko tämä tätä perisuomalaista miehuutta, ei puhuta, ainakaan ei ensimmäiseksi? Miten teillä muilla?
Lisättäköön vielä että minun tyylini on pyytää anteeksi ja sopia suoraan puhumalla, vaikkakin joskus vähän viiveellä, kunhan saan hetken murjottaa Ja/tai miettiä asioita itsekseni. Toivoisin vain ettei mieheni kokisi jotenkin velvollisuudekseen minun "palvelemiseni" jotta saisi anteeksi.
 
Onpa ihana tapa... Nyt sinä voisit vuorostasi muistaa miestäsi tekstiviestillä tai puhelulla...Kumpi tuntuu omimmalta...Tuollaisen teon jälkeen olisi varmaan mukava saada "palautetta" että sinuakin harmittaa...
 
Minulla on hitusen samantyyppistä kokemusta. Meillä minä olen se räiskähtelevä persoonallisuus. Mies on tasaisempi, eikä puhu sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan. Minä saatan suutahtaa ja osoittaa mieltäni poistumalla toiseen huoneeseen ja mökötän. Olen kyllä opetellut ihan tietoisesti sitä, että kun kiukku on ohi, niin en jää ylläpitämään sitä, vaan menen toisen luokse. Jos hän näyttää vastaanottavaiselta, kysyn, että saako kainaloon tulla ja sitten pyydän anteeksi, että olen mököttänyt.

Siinä vaiheessa kainalossa muutamien suukkojen jälkeen voi sitten paneutua siihen itse riitaan ja selittää rauhallisesti, että mistä sitä on itse suuttunut. Yleensä kyse on siitä, että minä ajattelen sitä pahinta vaihtoehtoa. Mies kun ei kovin paljoa puhu, hän ei aina osaa selittää asioita siten, miten minä haluaisin. Minä sitten suutun jo siitä, kun itse olen ihan raivoissani ja mies on kuin viilipytty.

Olen myös käyttänyt tekstiviestejä ja pyytänyt anteeksi kiukutteluani ja kiittänyt miestä esimerkiksi siitä, että hän on tehnyt ruokaa tms hyvityksenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 4roses:
Meillä oli eilen vähän riidanpoikasta ja kumpainenkin paineltiin pahalla päällä nukkumaan. Aamulla oli ennen töihin lähtöä sitten ihan hiljaista, ei haluttu kumpikaan jatkaa enää riitaa, mutta liekö tullut ylpeys kuvaan kun ei saatu mitään kivaakaan sanottua toiselle. Liikutuin kyyneliin asti kun sitten lähdin autolleni, mies oli jo lähtenyt aiemmin; autoni oli raapattu ja putsattu valmiiksi minulle. Sanaakaan sanomatta. Pieni, mutta niin paljon kertova ele. Mieheni luultavasti myöhästyi vähän töistä. Hän olisi voinut vain lähteä omine autoineen, yleensä kun putsaan auton itse. Todennäköisesti hän lumisateessa myös kastui kaksi autoa siivotessaan. Jotenkin niin tyypillistä miehelleni, onko muille? Ei saanut sanottua mitään, mutta halusi kuitenkin osoittaa että olen hänelle tärkeä ja että eilinen riita harmitti.

Kerran kun meillä oli ollut oikein muhkea tappelu mieheni oli siivonnut, tiskannut ja pyykännyt poissaollessani, asioita mitä hän ei tee milloinkaan. Ja oli ostanut kalliita kukkia.

Onko tämä tätä perisuomalaista miehuutta, ei puhuta, ainakaan ei ensimmäiseksi? Miten teillä muilla?
Lisättäköön vielä että minun tyylini on pyytää anteeksi ja sopia suoraan puhumalla, vaikkakin joskus vähän viiveellä, kunhan saan hetken murjottaa Ja/tai miettiä asioita itsekseni. Toivoisin vain ettei mieheni kokisi jotenkin velvollisuudekseen minun "palvelemiseni" jotta saisi anteeksi.

Miehenä minuun kolahtaisi nyt sellainen, että lähetät hänelle tekstarin, tai soitat ja sanot ainoastaan että Rakastan Sinua. Ei muuta, ainoastaan nuo sanat, sitten suljet puhelimen.
 
No, laitoin miehelleni tekstarin johon kirjoitin "kiitos muru kun putsasit autoni aamulla". Kohta hän soitti muina miehinä ja kysyi mitä ruokaa on illalla. Lupasin tehdä kalaa josta molemmat tykkäämme. Hän ehdotti jos hakisi pullon viiniä ja jonkun dvd:n töistä tullessaan, ja jos hän sytyttäisi takan illemmalla.. Eli riita taitaa olla sovittu :) Ja aiempaan kirjoittajaan viitaten, taitaa olla tuo lempiminenkin illan ohjelmassa ;)
Mitenkäs nyt, miehet, ja naisetkin, minun tulee toimia; otanko riidan vielä illalla puheeksi, siis sovinnolla että puhuttaisiin se selväksi? Vai annanko asian olla? Kyse oli kuitenkin varsin mitättömästä asiasta, enemmän taisi vaan kumpaakin väsyttää ja siitä seurasi yleinen ärtymys.
Haluavatko miehet tällaisista puhua vai sisältyikö riidan selvittäminen auton raappaukseen ja kalaruuan kokkaamiseen? Odottaako mies että minä naisena aloitan puhumisen asiasta vai ärsyyntyykö hän vain uudestaan "vatvomisesta?" Millaiset asiat miestä yleensä jäävät vaivaamaan? minulle nämä ovat epäselviä asioita koska mieheni ei koskaan näihin vuosiin ole aloittanut mitään kunnon keskustelua. Joskus sitten kun minä aloitan puhumisen, juttua tulee häneltäkin vaikka kuinka sekä ajatuksia ja tilanneanalyysejä joita en osaa edes arvata hänen ajattelevan.
 
Miehet ovat tosi erilaisia, mutta nyrkkisääntönä: Älä ota asiaa esille, sillä mies on sinulta noilla pienillä eleillä pyytänyt anteeksi. Eli näytä sinä myös hänelle, että olet pahoillasi, osta miehelle vaikka kukkia (jokainen mies, jolle olen antanut kukkia on olluit pöllämystynyt ja todella otettu...) tai hänen lempiautolehtensä irtonumero tai tee hänen lempijälkiruokaansa tms. Anna asian olla, varsinkin jollei se kaivele. Nauti illasta ja läheisyydestä.
 
Samaa mieltä ed. kanssa. Älä aloita puhua asiasta enää. Saattaa todella mennä "vatvomisen" puolelle. Joskus on parasta hyväksyä, että sinä olet sitä mieltä ja minä tätä, eikä asia jatkamisesta kummene. Hyvä ja rakastava tunnelma, mihin olette nyt päässeet, saattaisi vaan mennä pilalle.
 

Yhteistyössä