4
4roses
Vieras
Meillä oli eilen vähän riidanpoikasta ja kumpainenkin paineltiin pahalla päällä nukkumaan. Aamulla oli ennen töihin lähtöä sitten ihan hiljaista, ei haluttu kumpikaan jatkaa enää riitaa, mutta liekö tullut ylpeys kuvaan kun ei saatu mitään kivaakaan sanottua toiselle. Liikutuin kyyneliin asti kun sitten lähdin autolleni, mies oli jo lähtenyt aiemmin; autoni oli raapattu ja putsattu valmiiksi minulle. Sanaakaan sanomatta. Pieni, mutta niin paljon kertova ele. Mieheni luultavasti myöhästyi vähän töistä. Hän olisi voinut vain lähteä omine autoineen, yleensä kun putsaan auton itse. Todennäköisesti hän lumisateessa myös kastui kaksi autoa siivotessaan. Jotenkin niin tyypillistä miehelleni, onko muille? Ei saanut sanottua mitään, mutta halusi kuitenkin osoittaa että olen hänelle tärkeä ja että eilinen riita harmitti.
Kerran kun meillä oli ollut oikein muhkea tappelu mieheni oli siivonnut, tiskannut ja pyykännyt poissaollessani, asioita mitä hän ei tee milloinkaan. Ja oli ostanut kalliita kukkia.
Onko tämä tätä perisuomalaista miehuutta, ei puhuta, ainakaan ei ensimmäiseksi? Miten teillä muilla?
Lisättäköön vielä että minun tyylini on pyytää anteeksi ja sopia suoraan puhumalla, vaikkakin joskus vähän viiveellä, kunhan saan hetken murjottaa Ja/tai miettiä asioita itsekseni. Toivoisin vain ettei mieheni kokisi jotenkin velvollisuudekseen minun "palvelemiseni" jotta saisi anteeksi.
Kerran kun meillä oli ollut oikein muhkea tappelu mieheni oli siivonnut, tiskannut ja pyykännyt poissaollessani, asioita mitä hän ei tee milloinkaan. Ja oli ostanut kalliita kukkia.
Onko tämä tätä perisuomalaista miehuutta, ei puhuta, ainakaan ei ensimmäiseksi? Miten teillä muilla?
Lisättäköön vielä että minun tyylini on pyytää anteeksi ja sopia suoraan puhumalla, vaikkakin joskus vähän viiveellä, kunhan saan hetken murjottaa Ja/tai miettiä asioita itsekseni. Toivoisin vain ettei mieheni kokisi jotenkin velvollisuudekseen minun "palvelemiseni" jotta saisi anteeksi.