V
vierailija:
Vieras
Jos menee vähän huonosti, tyyliin on huono päivä tai raskasta töissä tai muuten nyt vaan sattuu vituttamaan joku asia, niin se on heti että "ei meidänkään kannattaisi olla yhdessä, erotaan".
Typerintä on se, että se on ihan tosissaan sen eron kanssa. Aina ja joka kerta.
Ei se nyt kovinkaan usein sitä täräytä, mutta joka kerta kun se ihan tosissaan vakavalla naamalla sen sanoo, niin mä menen ihan rikki. Mun tulevaisuudelta menee pohja. Mä en jaksa enää uskoa ja luottaa.
Se ei sano, että se haluaisi mun tekevän enemmän jotain asiaa X. Se ei pyydä, että voisitko esim. siivota useammin. Tai voisitko kerätä vaatteesi yhteen kaappiin.
Se sanoo että kun sä et kerran siivoa täällä, niin erotaan!
Sitten mä poraan koko päivän ja olen ihan hajalla. Illalla mies kysyy MULTA, että haluanko MÄ JATKAA. Ja sitten se on niin pelastavaa ritaria kun mä sanon etten halua erota.
Seuraavana päivänä se käyttäytyy niin iloisesti ja normaalisti että mua oksettaa. Mulla on silmät turvoksissa ja olen edelleen ihan maassa. Sitten sitä miestä alkaa vituttamaan kun mua ei just nyt jaksa kiinnostaa. (no miksiköhän ei!?) Ei saakaan pillua jne.
Mun mielestä meidän arki on pääsääntöisesti loistavaa. Yleensä hyvin kivaa ja mukavaa. Toki joskus on väsy ja vitutus ja näin, mutta ne on joskus.
Ja kyllä, jollekin terapeutille ollaan menossa.
Typerintä on se, että se on ihan tosissaan sen eron kanssa. Aina ja joka kerta.
Ei se nyt kovinkaan usein sitä täräytä, mutta joka kerta kun se ihan tosissaan vakavalla naamalla sen sanoo, niin mä menen ihan rikki. Mun tulevaisuudelta menee pohja. Mä en jaksa enää uskoa ja luottaa.
Se ei sano, että se haluaisi mun tekevän enemmän jotain asiaa X. Se ei pyydä, että voisitko esim. siivota useammin. Tai voisitko kerätä vaatteesi yhteen kaappiin.
Se sanoo että kun sä et kerran siivoa täällä, niin erotaan!
Sitten mä poraan koko päivän ja olen ihan hajalla. Illalla mies kysyy MULTA, että haluanko MÄ JATKAA. Ja sitten se on niin pelastavaa ritaria kun mä sanon etten halua erota.
Seuraavana päivänä se käyttäytyy niin iloisesti ja normaalisti että mua oksettaa. Mulla on silmät turvoksissa ja olen edelleen ihan maassa. Sitten sitä miestä alkaa vituttamaan kun mua ei just nyt jaksa kiinnostaa. (no miksiköhän ei!?) Ei saakaan pillua jne.
Mun mielestä meidän arki on pääsääntöisesti loistavaa. Yleensä hyvin kivaa ja mukavaa. Toki joskus on väsy ja vitutus ja näin, mutta ne on joskus.
Ja kyllä, jollekin terapeutille ollaan menossa.