Miehen mielestä ratkaisu kaikkeen on ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija:
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija:

Vieras
Jos menee vähän huonosti, tyyliin on huono päivä tai raskasta töissä tai muuten nyt vaan sattuu vituttamaan joku asia, niin se on heti että "ei meidänkään kannattaisi olla yhdessä, erotaan".

Typerintä on se, että se on ihan tosissaan sen eron kanssa. Aina ja joka kerta.
Ei se nyt kovinkaan usein sitä täräytä, mutta joka kerta kun se ihan tosissaan vakavalla naamalla sen sanoo, niin mä menen ihan rikki. Mun tulevaisuudelta menee pohja. Mä en jaksa enää uskoa ja luottaa.

Se ei sano, että se haluaisi mun tekevän enemmän jotain asiaa X. Se ei pyydä, että voisitko esim. siivota useammin. Tai voisitko kerätä vaatteesi yhteen kaappiin.
Se sanoo että kun sä et kerran siivoa täällä, niin erotaan!

Sitten mä poraan koko päivän ja olen ihan hajalla. Illalla mies kysyy MULTA, että haluanko MÄ JATKAA. Ja sitten se on niin pelastavaa ritaria kun mä sanon etten halua erota.

Seuraavana päivänä se käyttäytyy niin iloisesti ja normaalisti että mua oksettaa. Mulla on silmät turvoksissa ja olen edelleen ihan maassa. Sitten sitä miestä alkaa vituttamaan kun mua ei just nyt jaksa kiinnostaa. (no miksiköhän ei!?) Ei saakaan pillua jne.

Mun mielestä meidän arki on pääsääntöisesti loistavaa. Yleensä hyvin kivaa ja mukavaa. Toki joskus on väsy ja vitutus ja näin, mutta ne on joskus.

Ja kyllä, jollekin terapeutille ollaan menossa.
 
Miehellä on näköjään joku valtapeli menossa ja haluaa kyykyttää sinua. Sano ensi kerralla, että haluat tosiaan erota, kun et jaksa tällaista soutamista ja huopaamista.
 
Eikö se nyt saatana mene kaaliin edes vielä tällä vuosituhannella, että naiset ja miehet ovat erilaisia ja kommunikoivat eri tavalla. Jos miestä vituttaa se, että et siivoa ja hän sanoo sen ääneen, niin on aivan turha tulla tänne palstalle parkumaan että miksei se osaa pyytää sitä kauniisti ja haluamallasi tavalla.

Lopeta se perkeleen poraaminen ja tältä idioottien kansoittamalta palstalta neuvojen kysyminen ja yritä kommunikoida sen miehesi kanssa ja yritä edes miellyttää sitä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
 
Ei siitä erosta puhuta, ellei sitä oikeasti tarkoiteta. Valmistaudu siis ihan oikeasti eroon, ja aloita uuden elämän suunnittelu. Suhtaudu asiaan, kuten ero olisi jo varma.
Minä en pitäisi erolla uhkaavaa miestä luonani sekuntiakaan, vaan tiedustelisin heti, milloin mies aikoo ryhtyä käytännön toimiin, esim. muuttaa pois asunnostani, ja milloin haetaan eropaperit, jne. Jos jostain syystä vain uhkaili, vaikkei sitä tarkoittanut, niin sen jälkeen teen selväksi, että seuraavasta uhkauksesta lentää pellolle kuin leppäkeihäs. Erolla uhkailu ei kuulu avioliittoon.
 
Tuo siivousesimerkki oli vähän huono. Kun meillä on yleensä ihan siistiä ja tavarat järjestyksessä.

Oikeasti mä en edes tiedä mikä mättää. Kun mies sanoo että "arki mättää" ja mä olen taas yrittänyt onkia että mikä siinä on se mikä mättää, enkä vieläkään tiedä vastausta.

Laskut menee suurinpiirtein puoliksi, kaupassa käydään yhdessä tai vuorotelleen, kauppalaskut menee hyvin pitkälti tasan. Miehen rahoilla en elä, on omatkin tulot. En ryyppää enkä polta. Meillä on yhteisiä harrastuksia, joihin on panostettu. Molemmat pitää järjestystä yllä ja siivoaa.
Ja silti siinä arjessa on jotain mikä ei mene oikein. Ei se edes sano mikä. Ja ratkaisu siihen on ERO!

Olen oikeasti yrittänyt miettiä ja koittanut kysyä, mutta en saa vastausta.

Tuntuu että mies ihan tahallaan hajottaa mut, jotta saisi itselleen paremman omantunnon tai jotain.
 
Mä tein tuota jatkuvasti. En tiedä miksi. Kaikki mätti, ja purin sen mieheen. Ihan sama mikä oli -> halusin erota. Ehkä sisimmässäni halusinkin. Ja haluan. Mutta toisaalta haluan olla miehen kanssa. Vaikea selittää. Nyt olen ne lopettanut, mutta edelleen ajattelen jatkuvasti "Kun me erotaan", ja "joku päivä kun ollaan erottu". Eli tiedän ettei me tulla olemaan loppuelämää yhdessä.

Mies on nyt alkanut tehdä sitä mulle. Eli aina kun riidellään, ottaa erokortin esiin.

Nyt ei vain "voida" erota, kun on muutenkin niin tiukkaa, mutta joku päivä.
 
Joskus toisen kärjistynyt tapa esittää asiansa on enemmänkin hänen tapansa saada huomiota ja vastakaikua omille tunteillaan kuin kohdentaa se toiseen. Miehesi on selvästikin sitä tyyppiä, ettei ymmärrä sanojensa vaikutusta ja lapsenomaisesti haluaa sinulta kaiken huomion pahaan oloonsa. Vertaa, jos hän olisi kaksivuotias ja itkupotkuraivareiden kera kiljuisi elämän olevan tyhmää. Mitä tekisit silloin? Ottaisitko syliin ja antaisit kiljua loppuun asti, kunnes rauhoittuu? Otat niskasta kiinni ja heität pimeään komeroon rauhoittumaan? Tarkistat onko päikkäreittein aika ja lappaisit sapuskaa, että sokeriarvot saadaan tasapainoon? Mutta älä ota itseesi. Opettele eroon miehen kiukuttelusta, koska niissä ei kuvauksesi perusteella ole mitään aikaihmisen järkeen vetoavaa.
 
Meillä kans mies veti joskus tätä ero-korttia esiin - ja joskus vieläkin, harvoin, väsyneenä/kyllästyneenä. Toteamukseni on hyvin lakonisesti, että herra on hyvä ja lähtee kokeilemaan ja kun oven painaa kiinni perässään, takaisin on turha tulla vinkumaan!

Minusta tuo erolla uhkailu on jotenkin lapsellista voiman kokeilua. Minuun se ei tehoa enää, vaikka joskus se satutti. Opettelin ajattelemaan, että kukin meistä vastaa vain omista teoistaan, eikä ketään voi pitää väkisin. Opettelin omat rajani.

Kun on uinut riittävän syvissä vesissä, tietää, että pärjää...
 
Hienoa, että vedätte rajoja ja ette suostu vaikuttumaan erouhkailuista! Yritän tehdä tuota samaa. Ajattelen kuin kymmenet uhkailut olisivat jo toteutuneet. Epätoivo lähes iskee kun yritän kestää ja olla vaikuttumatta. Odotan jossakin välissä toteutuvaa eroa, mutta samalla toivon ihmettä syvästä sovinnosta ja rauhasta.
 
Äh. Mun mielestä erosta puhutaan vasta kun se on ihan oikeasti todennäköinen vaihtoehto. Hyvä, että olette menossa (ehkä jo aloittanut) terapian, mutta valmistaudu siihen eroon..
 
Mun mies jostain syystä teki suhteen alkuaikoina tuota erolla uhkailua (siis ei niinä ensimmäisinä kuukausina, kun ollaan vielä niin sokean hullaantuneina, vaan sen jälkeen kun alkoi ensimmäiset riidat tulla esiin).
Lopetti sen jälkeen, kun (tarkkaa sanamuotoa muistamatta) ilmoitin, että minä en kuuntele erouhkailuja sillä se ei kuulu suhteeseen, jossa ollaan tosissaan ja aiotaan rakentaa yhteistä elämää. Seuraavan kerran kun hän sen tekee, saa lähteä oikeasti kävelemään ja minä en soittele itkien perään. Pelästyi kun tajusi, että olen ihan tosissani. Kertaakaan useaan vuoteen ei ole sen jälkeen uhkaillut. Luulen että hänellä oli kyseinen käyttäytymismalli jäänyt päälle edellisestä suhteesta, missä ilmeisesti oli useammankin kerran ovet paukkuen lähdetty ja sitten silloinen nyksä soitellut itkien perään että tule takaisin. Onneksi sentään tajusi, ettei sama toimi minun kanssani eikä kannata uhkailla asioilla, joita ei tarkoita.
 
Minäkin tein tuota ekassa pitkässä suhteessani, siis totesin että erotaan sitten.

Minun ongelmani oli, että sitten kun mies romahteli siinä niin ajattelin että ei tästä erosta mitään tuu, en voi jättää häntä kun hän ei kestä sitä, ja jatkoin ja jatkoin sitä yhdessäoloa ja yritin tehdä siitä jotenkin (itsellenikin) siedettävää.

Mutta eroonhan se päättyi pitkän kitumisen jälkeen. Ja todella, itseäni harmittaa että "vain uhkailin". Koska oisin halunnut erota, ja olis kannattanut, me ei sovittu yhteen. Molemmat varmasti ollaan onnellisempia kun se ero oli tapahtunut. Meillä kävi niin että vihdoin mies löysi toisen ja minä pääsin pälkähästä. Mutta monta vuotta siinä meni kärvistellessä.

En usko että kukaan sanoo tuollaista jos ei tarkoita. Miehesi on perustavanlaatuisesti kyllästynyt sinuun ja parisuhteeseenne. Päästä se menemään.
 
Ero olisi ap:n kannallalta paras vaihtoehto. Ei kannata pilata elämäänsä tuollaisen miehen kanssa. Nainen ei voi elää jatkuvasti epävarmudessa, koska se haittaa antautumista tunteille.
 

Yhteistyössä