Ystävän miehen järkyttävä ratkaisu

["Totta"]

AP - harkitsetko noiden lasten huoltajuutta?
Aiotko tavata lapsia ja olla heille turvallinen aikuinen jatkossa - vaikka olisivatkin muiden hoteissa ?
Jos vastaus näihin kahteen on Ei tai ei moiste ole tulleet mieleenkään ...
Et ole läheinen.

Ja sosiaalipornoa tämä on - itse aika erilaisessa tilanteessa olin - mutta tavallaan joku/jotkut saivat kicksejä asioideni levittelystä - katkaisin välit kokonaan ....
Myötätunnon osoituksia ja avuntarjouksia ei siis näkynyt - asioiden kauhistelua kyllä ...

 

["vieras"]

Tämä "Siiri" ei varmasti koskaan ole saanut huomiota palstalla. No nyt saa ja siksi mässäilee täällä toisten tragedioilla.
Tuki jo turpasi ja toivottovasti ketju poistetaan!

Terv. tuttava

 

[Tepadj]

Ymmärrän miestä. En itsekään tiedä miten jaksaisin jatkaa jos mieheni kuolisi.

 

[apajaja]

yhteiskunta ja miehet on pussyfioitu! 'yhyy hän oli ainoa, en voisi haluta muita'. Ei helv, lakatkaa pakottamasta äijiä vahtaamaan niitä romanttisia komedioita. Kyl mäkin vaimoani rakastan mutta olen tietoinen muista vaihtoehdoista.

 

["shihtzu"]

Suomalaisten perusongelma on se, että asioista ei saa puhua julkisesti, vaan kaikki pitää pitää salassa ja oman perheen kesken ja siksi näitä itsemurhia sun muita tapahtuu, kun ei puhuta tai haeta apua ja jos joku puhuu pahasta olostaan, niin heti lynkataan ja sanotaan, että pidä turpasi kiinni.

En todellakaan ihmettele, että Suomessa tehdään paljon itsemurhia.

Oman työkaverini lapsi teki vuosia sitten itsemurhan ja työkaverini on puhunut asiasta ihan avoimesti, se ei ole mikään salaisuus ja se on auttanut paljon selviytymisessä, että asiasta on puhuttu.

 

["Eee"]

[QUOTE="shihtzu";25966708]Oman työkaverini lapsi teki vuosia sitten itsemurhan ja työkaverini on puhunut asiasta ihan avoimesti, se ei ole mikään salaisuus ja se on auttanut paljon selviytymisessä, että asiasta on puhuttu.[/QUOTE]

On eri asia kertoa itse omasta tragediastaan avoimesti ja repostella nettipalstalla nimettömänä mutta tunnistettavasti siitä, mitä henkilö X on puhelimessa puhunut tapahtumapäivän iltana tai seuraavana päivänä. Työkaverisikin on varmasti ensin käsitellyt omat tunteensa itse ja sitten kun on saanut asian työstettyä, valinnut, mitkä asiat hän haluaa puolituttujen kanssa jakaa. Itsekin kerron monista asioistani avoimesti, mutta kyllä mulla silti on ne yksityisetkin asiat.

Tämä koskettaa mua eritysesti sen takia, että koin hyvin raskaana sen, kun veljeni sairastui syöpään, ja sairaalassa oli jo siinä vaiheessa, kun diagnoosia vasta arvailtiin, jatkuvasti kaikki tuttavat kyläilemässä. Kun on iso tuttavapiiri ja jokainen hyvänpäiväntuttu haluaa tulla katsomaan ja jutella siinä sitten samalla tunnin, niin se vie paljon aikaa. Kun pääsin töistä ja sain pakolliset arjen asiat hoidettua ja lähdin sairaalaan toiveenani saada keskustella rauhassa veljeni kanssa, niin sielä oli aina joku puolituttu päivittelemässä tilannetta. Veli on sellainen, ettei halua kenellekään sanoa, että nyt ei ole hyvä hetki. Kun puolitutut lähtivät, veli oli niin väsynyt, että peittelin hänet ja istuin vieressä katselemassa kun hän nukkuu ja kerää voimia paranemiseen. Se oli se meidän kahdenkeskeinen keskusteluaika. Mutta ainakin kaikki puolitutut sai riittävästi tietoa siitä, kuinka monta päivää koepalan ottamisen jälkeen menee siihen, että diagnoosi saadaan vahvistettua. Ja juu, kyllä minä ja kaikki muutkin perheessäni mielellämme kerromme veljen syövästä, mutta oli mulla silti se vaihe, jolloin olisin vaan halunnut rauhassa istua veljen vierellä ja kuunnella, jos hän haluaa kertoa vaikka omista peloistaan ja itse kertoa omista tunteistani hänelle ilman ulkopuolisia korvia.

 

["Siiri"]

[QUOTE="Totta";25966641]AP - harkitsetko noiden lasten huoltajuutta?
Aiotko tavata lapsia ja olla heille turvallinen aikuinen jatkossa - vaikka olisivatkin muiden hoteissa ?
Jos vastaus näihin kahteen on Ei tai ei moiste ole tulleet mieleenkään ...
Et ole läheinen.

Ja sosiaalipornoa tämä on - itse aika erilaisessa tilanteessa olin - mutta tavallaan joku/jotkut saivat kicksejä asioideni levittelystä - katkaisin välit kokonaan ....
Myötätunnon osoituksia ja avuntarjouksia ei siis näkynyt - asioiden kauhistelua kyllä ...[/QUOTE]

Kyllä - ensimmäinen ajatus oli, voisimmeko me ottaa nämä lapset luoksemme. Mutta luultavasti heillä on läheisempiäkin ihmisiä jotka heidät ottavat. Jos nämä ihmiset jostain syystä eivät lapsia ottaisi, pitää asia ottaa vakavaan harkintaan.

Kyllä - aivan ehdottomasti aion näitä lapsia tavata jatkossakin. He ovat olleet meillä yökylässä useamman kerran äitinsä kuoleman jälkeen ja aivan 100% varmaa on, että vapaaehtoisesti en heille yhtäkään menetystä enää aiheuta. En jos se minusta on kiinni.

 

["kolmen äiti"]

Kamala tapaus.
Itsestä tuntuu, että jos omalle puolisolle tapahtuisi jotain, niin lapset kuitenkin pitäisi elämässä kiinni.
Mutta vaikea tietysti kuvitella tilannetta ennen kuin se osuu omalle kohdalle.
Omaisille tosi järkyttävää kuitenkin.

 

["vieras"]

Voi lapsi raukkoja.

Säälittävä mies. Anteeksi vaan, mutta on ihan oikeasti. Äiti ei kuolemalleen voinut yhtään mitään, isä meni ja luovutti. Lapset saavat taakakseen tämänkin.

 

[sensu]

IHAN VARMASTI TÄNNE SAA KIRJOITTAA!!
Ja anteeksi jo etukäteen että huudan mutta haluan tälle huomion,käy oikeasti surku aapeeta jos hän sattuukin olla vaikka hyvin yksinäinen asian kanssa ja sitten lyttäätte hänet.Eikö koskaan,ikinä tällä palstalla osata olla ihmisiksi.
Ja silti jokainen,jokainen joka kirjoittaa että miksi mässäät tälläsellä asialla ja kirjoitat tänne,jotenkin sairaalla tavalla "tykkäsi"lukea tällaisen,muutoin et tälläsellä palstalla roikkuisi.
HÄvetkää oikeasti ja antakaa ihmisten purkaa itseään.!!

 

["kirppu"]

Surullista, että päätynyt tuollaiseen ratkaisuun tavallaan tuossa shokkivaiheessa.
Kun muutaman kuukauden - vuoden kuluttua asiat olisi voinut näyttää jo ihan toisenlaisilta.
Mutta varmasti masennus ollut päällä.

Lapsia kyllä tosiaan käy sääliksi.

 

["toinen vieras"]

[QUOTE="vieras";25967118]Voi lapsi raukkoja.

Säälittävä mies. Anteeksi vaan, mutta on ihan oikeasti. Äiti ei kuolemalleen voinut yhtään mitään, isä meni ja luovutti. Lapset saavat taakakseen tämänkin.[/QUOTE]

Mä olen hieman samoilla linjoilla. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun vastoinkäymisten tullessa luovutetaan heti? Lapset kärsivät jo äidin kuolemasta, isä päätti lisätä tuskaa vielä vähän enemmän. Ei voi ymmärtää mitenkään.

 

["vieras"]

Onhan lapset ja isovanhemmat saaneet kriisiapua? Ystävänä sinä voit huolehtia, että he haukeutuvat semmoiseen. Ja varmaan apu/puhuminen oikealle ihmiselle, tekisi hyvää myös sinulle. Jos asiaa ei hoideta nyt, se voi nousta pintaan vuosien päästä.

Saattohoidossa olevalle ja hänen perheelleen tarjotaan kriisiapua ja terapiaa jo sairaan eläessä. Lapsia valmistellaan, perhettä ohjataan jatkamaan elämää ja tarjotaan apua erilaisiin asioihin. Kaikki eivät tätä halua ottaa vastaan, tai kaikille se ei silti riitä.

 

[Sikke1]

:O:'(

 

["Siiri"]

Olisiko kenelläkään vinkkejä miten käsitellä tätä omien lapsien kanssa?
Toistaiseksi tietävät vain, että "aapon" ja "kaapon" isäkin kuoli. Mutta meidän esikoinen on jo kouluiässä ja saattaa siellä kuulla muutakin.

On tämä kaikenkaikkiaan ollut melkoinen järkytys meidänkin lapsille. "Ethän sä äiti voi kuolla" -kysymyksiä on ollut paljon.

 

["Eee"]

IHAN VARMASTI TÄNNE SAA KIRJOITTAA!!
Ja anteeksi jo etukäteen että huudan mutta haluan tälle huomion,käy oikeasti surku aapeeta jos hän sattuukin olla vaikka hyvin yksinäinen asian kanssa ja sitten lyttäätte hänet.Eikö koskaan,ikinä tällä palstalla osata olla ihmisiksi.

Saa toki, mutta fiksumpi tekee aiheesta aloituksen yleisellä tasolla tyyliin "Miten suhtautua, kun lapset, joiden äiti on kuollut sairauteen, jäävät orvoiksi isän itsemurhan takia?" eikä tällaista sosiaalipornoaloitusta, jossa mässäillään yksityiskohdilla niin, että kaikki samalla paikkakunnalla asuvat 3000 henkeä tietävät, kenestä kirjoitetaan.

Noh, onneksi ap on kertonut myös itsestään yksityiskohtia sen verran, että kaikki 3000 henkeä osaavat myös päätellä, kuka se kylän virallinen juoruämmä on.

Ja jos oikeasti välittää niistä lapsista ja haluaa niille vain parasta, niin miksi sitten avata julkinen keskustelu siitä, kuinka itsekäs ja ajattelematon heidän isänsä on? Lapsista tuntuu todella pahalta, vaikkei heidän vanhempiaan haukuttaisikaan julkisesti.

Ja silti jokainen,jokainen joka kirjoittaa että miksi mässäät tälläsellä asialla ja kirjoitat tänne,jotenkin sairaalla tavalla "tykkäsi"lukea tällaisen,muutoin et tälläsellä palstalla roikkuisi.
HÄvetkää oikeasti ja antakaa ihmisten purkaa itseään.!!

En todellakaan tykännyt lukea aloitusta. On muitakin syitä palstailla.

 

["Siiri"]

[QUOTE="Eee";25967432]Noh, onneksi ap on kertonut myös itsestään yksityiskohtia sen verran, että kaikki 3000 henkeä osaavat myös päätellä, kuka se kylän virallinen juoruämmä on.

Ja jos oikeasti välittää niistä lapsista ja haluaa niille vain parasta, niin miksi sitten avata julkinen keskustelu siitä, kuinka itsekäs ja ajattelematon heidän isänsä on? Lapsista tuntuu todella pahalta, vaikkei heidän vanhempiaan haukuttaisikaan julkisesti.[/QUOTE]

Joo, ihan varmasti osaavat päätellä kuka on kirjoitellut. Eikä siinä mitään. Jokaisen sanani takana seison. En ole täällä sanonut mitään sellaista mitä en olisi sanonut myös ääneen mm ystäväni äidin kanssa jutellessani.

Mitä taas lapsiin tulee, niin he eivät osaa näitä keskusteluja lukea. Ja heidän kuullensa en ikimaailmassa arvostelisi heidän isäänsä.

 

["mie"]

Minkäikäisiä lapsia? Miten ovat suhtautuneet?

 

["Mina"]

[QUOTE="Eee";25966452]jossa kertoo tästä lapsestanne ja itsemurhasta sellaisia yksityiskohtia, kuten aviopuolison tilanne, perheen koko, lasten iät, itsemurhan paikka ja ajankohta..[/QUOTE]

Sä oot varmaan meedio, koska minä en ainakaan tiedä missä tämä itsemurha tapahtui (mikä kaupunki?), enkä myöskään ajankohtaa. Montakos lasta tällä perheellä oli? En tiedä. En muista lukeneeni edes minkä ikäisiä nuo lapset olivat. Avopuolison tilanteesta tiedetään se, että vaimo on juuri kuollut ja hän on ollut erittäin surullinen asiasta. Onko tuossa nyt paljastettu jotain erikoista? Ei minun mielestäni.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25967200]Saattohoidossa olevalle ja hänen perheelleen tarjotaan kriisiapua ja terapiaa jo sairaan eläessä. Lapsia valmistellaan, perhettä ohjataan jatkamaan elämää ja tarjotaan apua erilaisiin asioihin. Kaikki eivät tätä halua ottaa vastaan, tai kaikille se ei silti riitä. [/QUOTE]

Ja paskat ainakaan meitä valmisteltu. Kuka olisi valmistellut?

 

[tuutii]

Täällä monen on hemmetin hyvä laukoa "mitä minä en ainakaan tekisi". Ihan vaan tiedoksi teille: KUKAAN, painotan KUKAAN meistä ei tiedä miten käytytyy tuonkaltaisessa tilanteessa. Miten kestää surun ja kuinka siitä selviää eteenpäin.

Näiden kommenttien laukojat kertoo itsestään vain yhden seikan: Kokematon. Jokainen joka on suuremman tragedian kokenut elämässä tietää ne kaikki tunnevariaatiot mitä yleensä tuollainen aiheuttaa. Se miten niistä selvitään on äärimmäisen henkilökohtainen ominaisuus ja SITÄ EI VOI ENNAKOIDA. ei mitenkään. Ihan sama kuin vaikkapa pahassa kolarissa: Osa meistä kykenee auttamaan, osa yrittää ja osa menee täysin lukkoon. JOKAINEN kuitenkin tiettää miten tulisi toimia, mutta kun tilanne tulee kohdalle - ei, et todellakaan voi olla varma reaktioistasi.

 

[7siiri]

[QUOTE="Eee";25967432]Saa toki, mutta fiksumpi tekee aiheesta aloituksen yleisellä tasolla tyyliin "Miten suhtautua, kun lapset, joiden äiti on kuollut sairauteen, jäävät orvoiksi isän itsemurhan takia?" eikä tällaista sosiaalipornoaloitusta, jossa mässäillään yksityiskohdilla niin, että kaikki samalla paikkakunnalla asuvat 3000 henkeä tietävät, kenestä kirjoitetaan.

Noh, onneksi ap on kertonut myös itsestään yksityiskohtia sen verran, että kaikki 3000 henkeä osaavat myös päätellä, kuka se kylän virallinen juoruämmä on.

Ja jos oikeasti välittää niistä lapsista ja haluaa niille vain parasta, niin miksi sitten avata julkinen keskustelu siitä, kuinka itsekäs ja ajattelematon heidän isänsä on? Lapsista tuntuu todella pahalta, vaikkei heidän vanhempiaan haukuttaisikaan julkisesti.



En todellakaan tykännyt lukea aloitusta. On muitakin syitä palstailla.[/QUOTE]

en ole tie
tääkseni haukkunvt ko miestä. Olen arvosteklut hänen tekoaan. Enk2 kyllä tiedä miksi häntä haukkuisinkaan. Hän oli erittäin hyvä ja raka7tava aviomies ystäv2lleni koko hånen elämån ajan.0xw

 

["Siiri"]

anteeksi edellisen viestin virheet. Kännykästä vaikea tehdä päivityksiä.
Mutta en todeakakaan ole mielestäni haukkunut ko miestä. Olen arvostellut hänen tekoaan mutta se ei mielestäni ole sama kuin haukkuminen.

Hyvä mies hän oli!

 

[normaalia]

Ymmärrän miestä. En itsekään tiedä miten jaksaisin jatkaa jos mieheni kuolisi.

Siis jossain vaiheessahan se tulee vastaan, että jompikumpi kuolee ekaks, ellei sitten samaan aikaan

 

["Siiri"]

olen pohtinut omia motiivejani tälle aloitukselle ja tajusin yhden asian: olen ystäväni kuolemasta lähtien ollut se joka tukee muita. Olen kuunnellut ja tukenut ystäväni äitiä. Yritin olla tukena hänen miehelleen ja lapsilleen. Olen ollut tukena omille lap7illeni joille y7täväni oli läheinen._

Ehkä ajattelin että täällä minun ei tarvitsisi olla vahva...