Miehen naispuoleiset kaverit

[Vanha Noita]

Jos mies ja nainen ei halua seurustella, he päättävät jäädä ystäviksi, koska heillä on niin hauskaa ja mukavaa keskenään tai he kykenevät keskustelemaan kaikista maailman asioista koko yön tai he pelailevat sakkia ja syövät pikkuleipiä iltakaudet. Ja, jos heistä molemmat ovat vapaita, harrastelevat he mukavaa sekstailua siinä kaiken lomassa silloin tällöin, koska kuitenkin toinen on kiinnostunut vakavamminkin ja toinen käyttää toista hyväkseen.

Kävin tässä just eilen keskustelun erään entisen työkaverini kanssa, jolla oli suhde työkaveriimme (yli 10 vuotta häntä nuorempaan komeaan mieheen). Kysyin, mites te, vieläkös teillä on suhde? "Ei me seurustella, meillä vaan on niin kivaa yhdessä, vietetään aikaa yhdessä.", vastasi Ulla. Jo äänensävystä, katseesta, eleistä, ilmeestä näin, että joo, ikävä kyllä Ullan kannalta. Ulla olisi halunnut paljon muutakin. "Etteks te enää siis edes nai?", kysyin minä. "No joo, aina välillä, koska meillä on NIIIn kivaa yhdessä muutenkin." Kun mies löytää elämänsä naisen, loppuu suhde Ullaan. Ulla on vain korvike.

Minun mieheni kaverina oli hänen lapsensa kummitäti, joka oli peruja jo ex-vaimonsa ystävänä. Kummitäti oli lipsahtanut sekstailupartneriksi mieheni erottua ja ehdottanut, että eikös he voisi olla kimpassa loppuelämänsä. Mieheni ei ollut rakastunut, seksiseura eronneelle kelpasi kyllä, joten he jäivät kavereiksi ja seksi loppui. Kummitäti soitteli ja kertoili inteemejä asioitaan miehelleni vielä meidänkin suhteemme aikoina. Jossain vaiheessa, kun ilmaantui, että mieheni ei ollutkaan uskaltanut kertoa minulle jostain kummitädin yhteydenotosta häneen päin, sanoin, että se ystävyyssuhde on tullut tiensä päähän, ellei halua minun räjähtävän aina, kun kuulen nimen ja, ellei halua pimitellä jatkossakin yhteydenottojaan. Ystävien yhteydenottoja ei tarvi pimitellä ja ystävät ovat perhetuttuja. Valitsi suhteen tien pään.

 

[Tituiitu]

Eihän anopin tarvitse tulla kotiin paikkoja järjestelemään, riittää kun mies jonkin ongelman ilmaantuessa soittaa äidilleen ja kysyy neuvoa, vaimo räjähtää välittömästi. Ja juu ei, ei ole miniää minulla, joten ei pidä luulla että vain omaa oloani täällä puran. Ihan näihin nettikirjoituksiin perustuu tämä mielipiteeni.

Minä en usko miehen ja naisen väliseen pelkkään ystävyyteen. En vain usko ja perustelen sen pitkällä elämänkokemuksella. Kaikkea on tässä jo nähty ja kuultu. "Ystävyyttä" on niin monen sorttista, ilmeisesti. On täällä joku järkevästikin kirjoittanut. Jos ystävyyssuhteet todella asetetaan parisuhteen edelle, eipä ole ihme että näiden ihmisten parisuhteet ei onnistu. Näiden ihmisten on sitten parempi vain hoidella ne suhteensa ystävyyksien kautta, niin on parempi. Täällähän ollaan suorastaan sitä mieltä, että puoliso on se kolmas pyörä ja jotenkin ylimääräinen olento koko kuviossa. Entäs tämän naimisissa olevan ystävän lapset, ovatko nekin jotain ylimääräisiä ja tarpeettomia olentoja, joiden pitää ymmärtää pysytellä poissa isän tai äidin yksityisestä elämästä?

Kaveruudet ja tuttuudet on eria asia, mutta puhutteko te ihmiset täällä nyt ihan varmasti todellisesta ystävyydestä? Mitä tapahtuu, jos vaikkapa tälle parisuhteessa olevalle "ystävälle" tulee todellinen vastoinkäyminen elämässä, oletteko silloinkin hänen rinnallaan ihan oikeasti? Jos tämä ihminen vaikkapa vammautuu ja joutuu pyörätuoliin, oletteko te silloin tarjoamassa apuanne, niin kuin ystävän kuuluu? Entä jos tulee taloudellinen ahdinko, autatteko avioliitossa olevaa ystäväänne, jos teillä siihen olisi mahdollisuus? Täällä puhutaan vain kaljalla ja elokuvissa käymisistä, siis viihteellisistä jutuista, mutta ystävyys ei ole pelkkää viihdettä, siihen sisältyy myös vastuullisuutta. Oletteko te sitä valmiit ottamaan?

 

[ulkoasu kertoo]

Pynttäytyykö suhteen mies ja etenkin nainen tapaamiseen? Jos hiuslakkaa, huulipunaa ja meikkiä menee, ja on tyköistuvaa paitaa ja näin, niin eiköhän siinä tule ratkaisu siihen onko kyseessä kaveri vai pano.

Itsestäni tunnistan ainakin tuon. Kavereita varten en pukeudu kun hädintuskin vanhat farkut ja tuulitakki, mutta panon seuraan "hiukan muuta"...

Tietty taitava hämääjä pukeutuukin siihen suomiverkkariin kun lähtee hoitoaan tapaamaan....

 

[Kiitti tiedosta]

Voisiko joku mies kommentoida, mitä mieltä hän olisi vaimonsa miespuolisista ystävistä. Onko täällä yhtään miestä, jolle olisi aivan ookoo, jos tyttöystävä ilmoittaa heti seurustelun alussa, että hän sitten käy joka kesä miespuolisen ystävänsä, Matin, kanssa etelänmatkalla, ja talvella he yleensä viettää kivan saunomis- ym. viikonlopun Matin huvilalla?

Kertokaas nyt miehet. Kun täällä tuntuu enimmäkseen olevan nämä kärkäskieliset naisihmiset vain edustettuina.

 

[erja g]

Voisiko joku mies kommentoida, mitä mieltä hän olisi vaimonsa miespuolisista ystävistä. Onko täällä yhtään miestä, jolle olisi aivan ookoo, jos tyttöystävä ilmoittaa heti seurustelun alussa, että hän sitten käy joka kesä miespuolisen ystävänsä, Matin, kanssa etelänmatkalla, ja talvella he yleensä viettää kivan saunomis- ym. viikonlopun Matin huvilalla?

Kertokaas nyt miehet. Kun täällä tuntuu enimmäkseen olevan nämä kärkäskieliset naisihmiset vain edustettuina.

Lukekaa tuo vanha ketju "Naisystäväni pitää pataljoonan miehiä mukanaan" tms. Eiköhän siitä saa jotain osviittaa. Eivät katso hyvällä.

 

[aina upea]

Pynttäytyykö suhteen mies ja etenkin nainen tapaamiseen? Jos hiuslakkaa, huulipunaa ja meikkiä menee, ja on tyköistuvaa paitaa ja näin, niin eiköhän siinä tule ratkaisu siihen onko kyseessä kaveri vai pano.

Itsestäni tunnistan ainakin tuon. Kavereita varten en pukeudu kun hädintuskin vanhat farkut ja tuulitakki, mutta panon seuraan "hiukan muuta"...

Tietty taitava hämääjä pukeutuukin siihen suomiverkkariin kun lähtee hoitoaan tapaamaan....

Itse tälläydyn aina viimeisen päälle, lähden sitten tapaamaan ystävääni Mattia tai Maijaa tai vaikka ihan yksinäni. Kotona voi olla verkkareissa - aina välillä.

 

[always chic]

Pynttäytyykö suhteen mies ja etenkin nainen tapaamiseen? Jos hiuslakkaa, huulipunaa ja meikkiä menee, ja on tyköistuvaa paitaa ja näin, niin eiköhän siinä tule ratkaisu siihen onko kyseessä kaveri vai pano.

Itsestäni tunnistan ainakin tuon. Kavereita varten en pukeudu kun hädintuskin vanhat farkut ja tuulitakki, mutta panon seuraan "hiukan muuta"...

Tietty taitava hämääjä pukeutuukin siihen suomiverkkariin kun lähtee hoitoaan tapaamaan....

Itse tälläydyn aina viimeisen päälle, lähden sitten tapaamaan ystävääni Mattia tai Maijaa tai vaikka ihan yksinäni. Kotona voi olla verkkareissa - aina välillä.

Samoin, paitsi verkkareissa en ole edes kotona yksin, koska en sellaisia edes omista.

 

[Yksi pointti asiaan]

LAINAUS:
”Jos mies ja nainen ei halua seurustella, he päättävät jäädä ystäviksi, koska heillä on niin hauskaa ja mukavaa keskenään tai he kykenevät keskustelemaan kaikista maailman asioista koko yön tai he pelailevat sakkia ja syövät pikkuleipiä iltakaudet. Ja, jos heistä molemmat ovat vapaita, harrastelevat he mukavaa sekstailua siinä kaiken lomassa silloin tällöin, koska kuitenkin toinen on kiinnostunut vakavamminkin ja toinen käyttää toista hyväkseen. ”

Alku oli ihan normaalia, loppupuoli ei kertonut millään lailla ystävyyssuhteesta. Tämä ketju taas käsittelee niitä. Ystävyyteen sekstailut eivät kuulu, eikä sellaisia edes mieti. Ystäviä ei tietenkään käytetä hyväkseen ja kiinnostukset suhtautuvat muualle. Ystävyys perustuu juuri siihen, että toinen ei kiinnosta siinä mielessä, eikä sitä sotketa asiaan mitenkään.

LAINAUS:
”Minä en usko miehen ja naisen väliseen pelkkään ystävyyteen. En vain usko ja perustelen sen pitkällä elämänkokemuksella. Kaikkea on tässä jo nähty ja kuultu. "Ystävyyttä" on niin monen sorttista, ilmeisesti. On täällä joku järkevästikin kirjoittanut. Jos ystävyyssuhteet todella asetetaan parisuhteen edelle, eipä ole ihme että näiden ihmisten parisuhteet ei onnistu.”

Mites sitten me, joilla niitä on ollut läpi elämän, pitkänkin, mitäs meidän elämänkokemuksellemme tehdään? Mitätöidäänkö, ja väitetään, ettei asiaa voi olla, kun ei sitä toisenlaisia suhteita tehneiden mielestä kerran voi olla. Mutta kun ei todellisuutta voi hävittää jonkun ventovieraan Ellin mieliksi. Kun ystävyyssuhteita kerran on ollut aina ilman mitään viritelmiä, ja aivoja on osattu käyttää, niin ei sitäkään faktaa voi ihan niin vain hävittää. Varsinkin, kun toimivat ystävyyssuhteet ovat varsin yleisiä. Ei sitä poista se, että niiden lisäksi on myös ihmisiä, jotka sabotoivat ystävyyssuhteensa tai valehtelevat jonkun pettämissuhteen ystävyyssuhteeksi, Hittoako me noille pölvästeille voimme, mutta syyksemmekään emme ota.

Eivät ne suhteet muuten voi olla edellä tai jäljessä, kun ne kulkevat ihan eri tiellä. Ei ole kyse asioista, jotka voisivat korvata toisensa sen enempää, kuin kaurapuuro kattilan tai verho pöydän. Kyse on täysin eri asioista. Jotkut vaan eivät osaa kuvitella keittiöön sekä verhoa että pöytää. Mutta toki ystävyyssuhde katkaistaan vain ystävien välillä tapahtuneen riidan vuoksi, mihin se muuhun voisi oikeutetusti kaatua? Kyllä minut on ainakin huolittava kaikkine ystävineni, ja on huolittukin. Vastaan on tullut siis fiksuja, täyspäisiä miehiä.

LAINAUS
”Mitä tapahtuu, jos vaikkapa tälle parisuhteessa olevalle "ystävälle" tulee todellinen vastoinkäyminen elämässä, oletteko silloinkin hänen rinnallaan ihan oikeasti? Jos tämä ihminen vaikkapa vammautuu ja joutuu pyörätuoliin, oletteko te silloin tarjoamassa apuanne, niin kuin ystävän kuuluu? Entä jos tulee taloudellinen ahdinko, autatteko avioliitossa olevaa ystäväänne, jos teillä siihen olisi mahdollisuus?”

Tietenkin. Sehän on päinselvä asia.

LAINAUS
”Pynttäytyykö suhteen mies ja etenkin nainen tapaamiseen? Jos hiuslakkaa, huulipunaa ja meikkiä menee, ja on tyköistuvaa paitaa ja näin, niin eiköhän siinä tule ratkaisu siihen onko kyseessä kaveri vai pano.”

No eipä ole käynyt edes mielessä. Toki jos menen teatteriin tai ravintolaan, laittaudun sinne sen, minkä nyt on fiksua laittautua. En mene sinne verkkareissa yksin, ryhmässä, nais- enkä miespuolisen ystävän seurassa. Mutta että se riippuisi seurasta, no ajatus se nyt on sekin.

LAINAUS
”Voisiko joku mies kommentoida, mitä mieltä hän olisi vaimonsa miespuolisista ystävistä. Onko täällä yhtään miestä, jolle olisi aivan ookoo, jos tyttöystävä ilmoittaa heti seurustelun alussa, että hän sitten käy joka kesä miespuolisen ystävänsä, Matin, kanssa etelänmatkalla, ja talvella he yleensä viettää kivan saunomis- ym. viikonlopun Matin huvilalla?”

Miesten puolesta en voi vastata, omat seurustelukaverini ovat kyllä olleet ihan normaalijärkisiä ja ystävänsä toki heilläkin, mies- ja nais-. Mutta ei kai tässä kukaan ole saunareissusta tai etelänmatkasta puhunut naistenkaan osalta, nuo olivat jo melko kaukaa haettuja esimerkkejä. Useimmiten tuollaiset tekee siippansa kanssa, mutta jos joku nyt on perinnereissun tehnyt ja se toimii, enpä minä voi mennä väittämään, ettei se sitten toimisi niinkin. Jokaisen elämässä toimivat eri asiat.

 

[Liise]

Miten niin kaukaa haettuja esimerkkejä? Hei haloo, nuo on niitä juttuja, joita ystävät keskenään tekee! Mun mies ainakin käy joka kesä Lapissa kahden muun miehen - ja aina niitten samojen - kanssa vaellusreissulla ja kerran talvessa vähintään heillä on tällainen saunomisviikonloppu yhden kaverin mökillä. Ja on ne tehneet muitakin reissuja yhdessä, ne on kavereita parhaasta päästä.

Mutta jos ne kaksi muuta olisi naisia, en kyllä ihan nielisi asiaa. Sen sijaan oman parhaan naisystäväni kanssa käymme joka kesä etelänmatkalla. En usko että mmieskään ymmärtäisi, jos tää mun ystäväni olisikin mies. En oiekin osaa ajatella, vaikka mulla on miespuolisia ystäviäkin, mutta ei ne todellakaan sellaisia ystäviä mulle ole, että oma mies ja oma perhe syrjäytyisi, ja että mun pitäisi niiden kanssa aikaa viettää. Lähinnä ne on satunnaisia juttelukavereita, jos jossain nähdään. Ja mieskin tuntee ja tietää ne aivan hyvin.

 

[Liiselei]

Miten niin kaukaa haettuja esimerkkejä? Hei haloo, nuo on niitä juttuja, joita ystävät keskenään tekee! Mun mies ainakin käy joka kesä Lapissa kahden muun miehen - ja aina niitten samojen - kanssa vaellusreissulla ja kerran talvessa vähintään heillä on tällainen saunomisviikonloppu yhden kaverin mökillä. Ja on ne tehneet muitakin reissuja yhdessä, ne on kavereita parhaasta päästä.

Mutta jos ne kaksi muuta olisi naisia, en kyllä ihan nielisi asiaa. Sen sijaan oman parhaan naisystäväni kanssa käymme joka kesä etelänmatkalla. En usko että mmieskään ymmärtäisi, jos tää mun ystäväni olisikin mies. En oiekin osaa ajatella, vaikka mulla on miespuolisia ystäviäkin, mutta ei ne todellakaan sellaisia ystäviä mulle ole, että oma mies ja oma perhe syrjäytyisi, ja että mun pitäisi niiden kanssa aikaa viettää. Lähinnä ne on satunnaisia juttelukavereita, jos jossain nähdään. Ja mieskin tuntee ja tietää ne aivan hyvin.

 

[Kummallista porukkaa]

Täällä tuntuu monella olevan se ajatus, että jos miehellä on naispuolisia kavereita niin se automaattisesti tarkoittaa ettei parisuhde ole etusijalla. Mitä ihmettä?! Miten ihmeessä vaimo jää kakkoseksi jos mies esim kerran kuussa käy kahvilla jonkun ystävänsä kanssa? Omalla poikaystävälläni on naispuolisia kavereita enkä mitenkään pysty näkemään etten olisi miehelleni ykkönen jos hän näitä kavereita tapaa. Yksi tytöistä on jopa menneisyydessä yrittänyt miestäni iskeä (ei meidän suhteemme aikana), mutta en silti näe syytä mustasukkaisuuteen. Mies kieltäytyi tarjouksesta silloin ja pystyisi sen varmasti tekemään nytkin mikäli kyseinen tilanne eteen tulisi. Ja toisaalta tiedostan että jos mies haluaa minua pettää niin pettää aivan varmasti olipa naispuolisia kavereita tai ei. Ei sitä pettämistä sillä ehkäistä että kielletään toiselta kaverit.

 

[VeNlas]

Jos mies ja nainen ei halua seurustella, he päättävät jäädä ystäviksi, koska heillä on niin hauskaa ja mukavaa keskenään tai he kykenevät keskustelemaan kaikista maailman asioista koko yön tai he pelailevat sakkia ja syövät pikkuleipiä iltakaudet. Ja, jos heistä molemmat ovat vapaita, harrastelevat he mukavaa sekstailua siinä kaiken lomassa silloin tällöin, koska kuitenkin toinen on kiinnostunut vakavamminkin ja toinen käyttää toista hyväkseen.

Kävin tässä just eilen keskustelun erään entisen työkaverini kanssa, jolla oli suhde työkaveriimme (yli 10 vuotta häntä nuorempaan komeaan mieheen). Kysyin, mites te, vieläkös teillä on suhde? "Ei me seurustella, meillä vaan on niin kivaa yhdessä, vietetään aikaa yhdessä.", vastasi Ulla. Jo äänensävystä, katseesta, eleistä, ilmeestä näin, että joo, ikävä kyllä Ullan kannalta. Ulla olisi halunnut paljon muutakin. "Etteks te enää siis edes nai?", kysyin minä. "No joo, aina välillä, koska meillä on NIIIn kivaa yhdessä muutenkin." Kun mies löytää elämänsä naisen, loppuu suhde Ullaan. Ulla on vain korvike.

Minun mieheni kaverina oli hänen lapsensa kummitäti, joka oli peruja jo ex-vaimonsa ystävänä. Kummitäti oli lipsahtanut sekstailupartneriksi mieheni erottua ja ehdottanut, että eikös he voisi olla kimpassa loppuelämänsä. Mieheni ei ollut rakastunut, seksiseura eronneelle kelpasi kyllä, joten he jäivät kavereiksi ja seksi loppui. Kummitäti soitteli ja kertoili inteemejä asioitaan miehelleni vielä meidänkin suhteemme aikoina. Jossain vaiheessa, kun ilmaantui, että mieheni ei ollutkaan uskaltanut kertoa minulle jostain kummitädin yhteydenotosta häneen päin, sanoin, että se ystävyyssuhde on tullut tiensä päähän, ellei halua minun räjähtävän aina, kun kuulen nimen ja, ellei halua pimitellä jatkossakin yhteydenottojaan. Ystävien yhteydenottoja ei tarvi pimitellä ja ystävät ovat perhetuttuja. Valitsi suhteen tien pään.

Onko se nyt oikeasti niin vaikea kuvitella tilannetta jossa ystävyys ei ole saanut alkuaan mistään romanttisesta? Omat miespuoliset ystäväni esim. ovat pääasiassa entisten poikaystävien ystäviä. Koskaan ei ole ollut minkäänlaista sutinaa heidän kanssaan mutta mukava on silloin tällöin viettää aikaa yhdessä.

Jostain syystä perusoletus täällä on että kaikki miesten ja naisten väliset ystävyydet ovat saaneet alkunsa kun suhde ei onnistunut. Näin ei todellakaan ole. Mutta en ihmettele että monet näin kuvittelevat, sen verran vähän elämää nähnyttä porukkaa täällä tuntuu muutenkin pyörtivän.

 

[Illuusioita vailla]

että kuinka "ystävyys" poistaisi sukupuolisuuden. Kun siis varsinkin miehet ihan helposti voivat lähteä pettämään ihmisen kanssa, jonka ovat muutaman minuutin/tunnin tunteneet niin miten seksi ei tulisi mieleen sellaisen kanssa, jonka luonne ja olemus on mieluisa. Ja jos vielä ihmistä muistuttaa muutakin kuin jalanjäljistä.

Viimeistään kun parisuhteeseen tulee ongelmia ja niistä "ystävälle" (luulenpa kuten joku muukin että kaveruus olisi parempi sana tämmöisistä kanssakäymisistä) viinipullon jos useammankin voimalla avautuu, lohdutus helposti kääntyy fyysiselle asteelle. Parisuhdeongelmissa painiva varsinkin on altis, saattaahan siinä ihan olla eroa suunnittelemassa niin että mitäs tässä enää...

 

[ykkönen tai kakkonen]

"Täällä tuntuu monella olevan se ajatus, että jos miehellä on naispuolisia kavereita niin se automaattisesti tarkoittaa ettei parisuhde ole etusijalla. Mitä ihmettä?!"

No tämä olettamus tulee ilmeisesti siitä, että varsinkin tuolla ketjun alkupuolella aika monikin kirjoittaja vakuutteli, että ystävyys on voitava olla ykkössijalla ennen parisuhdetta, koska parisuhteet kuulemma tulee ja menee, mutta ystävyys säilyy ja muuta vastaavaa. Ystävyyden väitetään olevan niin tärkeä asia, että mikään parisuhteen toinen osapuoli ei saa sitä kaataa, sen sijaan ystävyys saa aivan vapaasti kaataa parisuhteen, koska ystävyys on vahvempi side.

Ehkä nämä kirjoittajat ovat vielä nuoria. Siksi on niin helppo olla ihanteellinen. Aivan kuten joskus kultaisella 60-luvulla, kun nuoret ihmiset keksivät vapaan rakkauden ja päättivät sen olevan sitä kaikkein aidointa ja oikeinta rakkautta, muuttivat yhteisiin kommuuneihin ja alkoivat toteuttaa visioitaan. Ja epäonnistuivat kirkkaasti, koska ihminen on ihminen eikä muuksi muutu, tunteet tulee peliin ja pistää kaikki nappulat sekaisin, vaikka ne niin kauniisti riviin ensin järjestettiin.

Ei, en usko miehen ja naisen väliseen ystävyyteen sellaisena, kuin se on parhaimmillaan kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Jonkinlainen miellyttämisen ja esittämisen kuvio siihen joka tapauksessa tulee, halusi sitä tai ei. Sukupuolisuus on niin vahva voima ihmisellä, että sitä ei voi tällaisessakaan yhteydessä välttää. Tietysti voi väittää muuta, mutta olisi hyvä tutkiskella hieman niitä omia tuntojaan ja tarkoitusperiään. Missä määrin tällaista ystävyyttä ylläpidetään oman viehätysvoiman tai muunlaisen "egon" varmistamiseksi? On naisia, jotka ystävyyden nimissä vedättävät miehiä, onhan hyvä olla varamies aina saatavilla, jos jotain yllättävää sattuu. Ja se, että se mies on siellä saatavilla ja pysyy siellä, on äärimmäisen tärkeä itsetunnon kannalta. Teoriassa mies on hyvä ystävä, ei enempää.

Entä mies, ystävystyykö hän edes naisen kanssa, joka on mahdollisesti häntä huomattavasti paljon vanhempi, susiruma ja kaikin tavoin sen näköinen ja oloinen, että suhde hänen kanssaan ei tulisi mieleenkään, päinvastoin. Tuskinpa vaan, kyllä siinäkin luonnonvalinta pelaa ja mies etsii itselleen sellaista naisseuraa, joka kelpaa joka suhteessa.

Jos minun miehelleni ilmaantuisi naispuolinen ystävä, en missään nimessä kieltäisi minäkään häntä yhtään mistään. Koska mitäpä se sellainen ränttää. Mutta sinisilmäinen en olisi. Kyllä siinä enemmän todennäköistä olisi, että kyse on suhteesta, kuin ystävyydestä. Ystävyydeksihän kaikki ns. toiset naiset tai toiset miehet ensin selitetään.

 

[Tuo on niin totta]

Kiihkoton elämää kokeneen (ei välttämättä iäkkään) henkilön puheenvuoro. Tuohon ei ole mitään lisäämistä eikä pois ottamista. Jos tästä joku saa kiihko-vaahto-hepulin niin sopii katsoa peiliin pidempäänkin.

Ja ellei usko sopii antaa puolison kokeilla tai kokeileehäntä itse kuinka ne sekaystävyyssuhteet saavat parisuhteen kukoistamaan. Tai olla rehellinen itselleen, jos on jo tullut kokeilleeksi.

 

[Just asking]

"Täällä tuntuu monella olevan se ajatus, että jos miehellä on naispuolisia kavereita niin se automaattisesti tarkoittaa ettei parisuhde ole etusijalla. Mitä ihmettä?!"

Ei, en usko miehen ja naisen väliseen ystävyyteen sellaisena, kuin se on parhaimmillaan kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Jonkinlainen miellyttämisen ja esittämisen kuvio siihen joka tapauksessa tulee, halusi sitä tai ei. Sukupuolisuus on niin vahva voima ihmisellä, että sitä ei voi tällaisessakaan yhteydessä välttää.

Miten sitten bi-seksuaaleilla? Voiko heillä olla ollenkaan hyviä ystävyyssuhteita?

Sukupuolisuus -puheet taas kuulostaa siltä, että kirjottajalla ei ole ainakaan akateemista taustaa. Kun on esim. kiinnostunut tietyistä tieteenaloista, ei ihan hirveästi ole väliä jakaako ajatuksia kuuman adoniksen vai sukkaa kutovan mummon kanssa, jos keskustelu on stimuloivaa. Näistä suhteista on kehittynyt vuosien varrella hyviä ystävyyssuhteita. Ja tiedän kyllä ystävyyssuhteita, joissa toinen osapuoli on nuori, komea mies ja toinen vanhempi, naimisissa oleva nainen. Ja suhde on täysin platoninen.

Ja kysehän alkuperäisessä tilanteessa on se, että antaako uuden heilan, jota on deittaillut hetken, tulla sotkemaan kenties vuosikymmeniä kestäneet ystävyyssuhteet. Pointti tuskin on siinä, ettei parisuhde koskaan menisi edelle, vaan siinä, kannattaako lähteä rakentamaan parisuhdetta, jonka tietää katkaisevan välit vanhoihin ystäviin.

Lisäksi sitä sukupuolista vetovoimaa ei synny jokaisen heteromiehen ja -naisen välille. Feminiinisyys, maskuliinisuus ja sukupuolineutraalius ovat myös tekijöitä, jotka vaikuttavat syntyvien jännitteiden taustalla, ei pelkkä pippeli ja pimppi.

Kyllä puolison ystävyyssuhde ja mahdollinen pettäminen tulee pystyä erottamaan. Itse en näe ainakaan siippani vastakkaista sukupuolta olevista ystävistä yhtäkään mitenkään potentiaalisena pettämiskumppanina.

 

[VeNlas]

että kuinka "ystävyys" poistaisi sukupuolisuuden. Kun siis varsinkin miehet ihan helposti voivat lähteä pettämään ihmisen kanssa, jonka ovat muutaman minuutin/tunnin tunteneet niin miten seksi ei tulisi mieleen sellaisen kanssa, jonka luonne ja olemus on mieluisa. Ja jos vielä ihmistä muistuttaa muutakin kuin jalanjäljistä.

Viimeistään kun parisuhteeseen tulee ongelmia ja niistä "ystävälle" (luulenpa kuten joku muukin että kaveruus olisi parempi sana tämmöisistä kanssakäymisistä) viinipullon jos useammankin voimalla avautuu, lohdutus helposti kääntyy fyysiselle asteelle. Parisuhdeongelmissa painiva varsinkin on altis, saattaahan siinä ihan olla eroa suunnittelemassa niin että mitäs tässä enää...

Huh mitä logiikkaa. Ystävän luonne tosiaan miellyttää, mutta mitä tekemistä sillä on seksin kanssa? Seksiin vaaditaan jonkinlainen seksuaalinen kemia ja se näissä ystävyyssuhteissa juuri puuttuu. Ja jos sen ystävän kanssa olisi aikeita seksiä harrastaa niin eiköhän se olisi ehditty jo aiemmin tehdä ettei tarvitse enää sitten parisuhteessa eläessä sille tielle lähteä.

Ei voi muuta kuin ihmetellä minkälainen käsitys teillä miehistänne on. Itse en ainakaan ole koskaan ajatellut että mieheni lähtisi minua samantien pettämään kun parisuhteessa on ongelmia. Mutta kuten sanottua, kun itse ajattelee tietyllä tavalla niin luulee kaikkien muidenkin ajattelevan. Ehkä nämä ystävyyden kieltäjät ovat itse juuri niitä jotka tuntevat vetoa jokaiseen vähänkään läheisempään mieheen ja luulevat kaikilla muillakin asian olevan niin.

 

[´A propos]

miehen ystävinä alkuperäistä kirjoittajaa huolestuttivatkin. Mutta hyvä siis tietää, että akateemiset ihmiset ovat kaikkinaisen parisähläyksen yläpuolella. Jos ongelmat korreloituvat koulutukseen, näillä palstoilla kirjoittavat lienevät kaikki tarvinneet erityisohjausta vaatimattomissa opinnoissaan.

Mutta todella, miksi niitä mielenkiintoisia tai sitten ei, keskusteluja eivät palstalaisten siipat voi ystäviensä kanssa harrastaa heidän kotonaan? Ja onko todella niillä naisilla, jotka puolustavat miehen oikeutta tavata ystäviään (mies- tai nais-) useastikin kodin ulkopuolella, lapsia? Vai ovatko parisuhteessakaan? Entä jos lapsiperheessä molemmat vanhemmat ovat yhtä sosiaalisia ja seurallisia? Ai niin, viikkolukujärjestys.

 

[Hmmm....]

Ei, en usko miehen ja naisen väliseen ystävyyteen sellaisena, kuin se on parhaimmillaan kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Jonkinlainen miellyttämisen ja esittämisen kuvio siihen joka tapauksessa tulee, halusi sitä tai ei. Sukupuolisuus on niin vahva voima ihmisellä, että sitä ei voi tällaisessakaan yhteydessä välttää. Tietysti voi väittää muuta, mutta olisi hyvä tutkiskella hieman niitä omia tuntojaan ja tarkoitusperiään. Missä määrin tällaista ystävyyttä ylläpidetään oman viehätysvoiman tai muunlaisen "egon" varmistamiseksi? On naisia, jotka ystävyyden nimissä vedättävät miehiä, onhan hyvä olla varamies aina saatavilla, jos jotain yllättävää sattuu. Ja se, että se mies on siellä saatavilla ja pysyy siellä, on äärimmäisen tärkeä itsetunnon kannalta. Teoriassa mies on hyvä ystävä, ei enempää.

Entä mies, ystävystyykö hän edes naisen kanssa, joka on mahdollisesti häntä huomattavasti paljon vanhempi, susiruma ja kaikin tavoin sen näköinen ja oloinen, että suhde hänen kanssaan ei tulisi mieleenkään, päinvastoin. Tuskinpa vaan, kyllä siinäkin luonnonvalinta pelaa ja mies etsii itselleen sellaista naisseuraa, joka kelpaa joka suhteessa.

Kuka väittää, että miehen ja naisen välisen ystävyyden tulisi olla samanlaista kuin kahden naisen välillä? Ystävyyttä on monen tasoista eivätkä kaikki ystävyyssuhteet ole yhtä tiiviitä. Ystävyyssuhteita on erilaisia. Itse tapaan joitakin miespuolisia ystäviäni pari kertaa kuussa, joitain pari kertaa puolessa vuodessa. Sama pätee naispuolisiin ystäviini. Joidenkin kanssa olen tekemisissä lähes päivittäin, joidenkin kanssa kerran kuussa. Puolisoani näen joka päivä. Onkin aika kummallinen ajatus että nuo ystävyydet uhkaisivat suhdettani.

Mielestäni kaikissa ystävyyssuhteissa on mukana miellyttämisen kuvio. Ylipäätään kaikissa sosiaalisissa suhteissa, jotka tapahtuvat kodin ulkopuolella. Harva ystävyyssuhde kuitenkaan perustuu oman egon pönkittämiseen ja se että näin kenties joissakin tapauksissa tapahtuu ei tarkoita että niin olisi jokaisessa ystävyyssuhteessa. Outo olettamus ylipäätään kuvitella että kaikkien naisten itsetunto olisi niin heikoissa kantimissa että pitäisi pitää jonkinlaista varamiestä elämässä.

Mies ei kenties ottaisi kaverikseen naista joka on häntä huomattavasti vanhempi tai susiruma. Mutta enhän minäkään naisena ottaisi kaverikseni huomattavasti itseäni vanhempaa naista. Mitä yhteistä minulla hänen kanssaan olisi? Hämmästyttää myös oletko ihan tosissasi tuon susiruma-kommentin kanssa. Oletko tosiaan sitä mieltä että vain kauniilla ihmisillä voi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Susirumat siis kelpaavat mielestäni suhteeseen mutta eivät ystävyyteen? Vai ovatko kaikki susirumat mielestäsi myös sinkkuja?

 

[Ntt]

että kuinka "ystävyys" poistaisi sukupuolisuuden. Kun siis varsinkin miehet ihan helposti voivat lähteä pettämään ihmisen kanssa, jonka ovat muutaman minuutin/tunnin tunteneet niin miten seksi ei tulisi mieleen sellaisen kanssa, jonka luonne ja olemus on mieluisa. Ja jos vielä ihmistä muistuttaa muutakin kuin jalanjäljistä.

Viimeistään kun parisuhteeseen tulee ongelmia ja niistä "ystävälle" (luulenpa kuten joku muukin että kaveruus olisi parempi sana tämmöisistä kanssakäymisistä) viinipullon jos useammankin voimalla avautuu, lohdutus helposti kääntyy fyysiselle asteelle. Parisuhdeongelmissa painiva varsinkin on altis, saattaahan siinä ihan olla eroa suunnittelemassa niin että mitäs tässä enää...

Tuota noin, miten aivottomana, valintoihin kykenemättömänä eläimenä te oikein ihmistä pidätte?

Voi varmasti lähteä pettämään, jos on pölvästi. Mutta kuka nyt sellaista ystäväksi edes haluaa? Voin minäkin hypätä sillalta, kaataa kuuman kahvin päälleni, potkaista itseäni oikealla jalalla kipeästi vasempaan jne., mutta minkään ihmeen takia minä sellaista tekisin, siitähän seuraa ilmiselvää harmia.

Osa porukasta ei nyt tunnu ollenkaan tajuavan, että ystäville ystävyys on hieno ja arvokas asia, jota ei lähdetä vaarantamaan millään vähempiarvoisella, kuten seksillä. Miksi pilata hieno asia, vaihtaa satasen seteli vitoseen? Ihan yhtä järjellistä siis kuin vahingoittaa itseään tai toista kaatamalla päälle kuumaa kahvia, vaikka sekin on periaatteessa ihmiselle lihasten toimintana mahdollinen ja tehtävissä oleva liike. Voihan sen tehdä, nyt kannattaa ehdottomasti lopettaa kahvinkeittimen myynti. Mutta kun ihmisellä on myös aivot, ajattelukyky ja priorisointitaitokin.
Kyllä normaaliaivoinen ihminen tajuaa, että seksillä pilaisi sitten sen ystävyyssuhteen, kaiken sortin eeskahtaallejahkauksilla pilaisi, eikä lähde moiseen hölmöilyyn edes silloin, kun se tulisi mieleen.

Useimmiten tosin ystävät kokeekin niin, että sekstailu olisi yhtä koomista ja kummallista kuin veljen tai sisaren kanssa sekstailu. Mitä pitempi ja vakiintuneempi ystävyys, sitä omituisemmalta se jo tuntuisi ajatuksenakin. Mutta kuten täällä jo sanottua, ei ihminen mikään ajopuu ole! Ei normaali ihminen ihan vaan niinkuin ajaudu, tai sitten on elämässä omituisuutta jo muutenkin.

 

[ihanko tosissasi olet?]

että kuinka "ystävyys" poistaisi sukupuolisuuden. Kun siis varsinkin miehet ihan helposti voivat lähteä pettämään ihmisen kanssa, jonka ovat muutaman minuutin/tunnin tunteneet niin miten seksi ei tulisi mieleen sellaisen kanssa, jonka luonne ja olemus on mieluisa.

Tällöin kannattaa kieltää miehiltä myös esim. naispuoliset työkaverit. Samoin mies ei voi tietenkään käydä naispuolisella parturilla, hammaslääkärillä, lääkärillä, hierojalla jne. Henkilökohtainen pankkiyhteyshenkilö pitää olla myös mies, tai sitten naisen pitää tulla aina esiliinaksi mukaan, kun mies hoitaa noita edellä mainittuja asioitaan.

 

[tervetuloa 2000-luvulle.]

Mutta todella, miksi niitä mielenkiintoisia tai sitten ei, keskusteluja eivät palstalaisten siipat voi ystäviensä kanssa harrastaa heidän kotonaan? Ja onko todella niillä naisilla, jotka puolustavat miehen oikeutta tavata ystäviään (mies- tai nais-) useastikin kodin ulkopuolella, lapsia? Vai ovatko parisuhteessakaan? Entä jos lapsiperheessä molemmat vanhemmat ovat yhtä sosiaalisia ja seurallisia? Ai niin, viikkolukujärjestys.

Toki voidaan. Nykyään on kuitenkin varsinkin kaupungissa ja alle keski-ikäisten ikäluokassa aika harvinaista kyläillä, siis tulla kotiin vierailulle. Itse asun pk-seudulla ja näen melkein aina ystäviäni jossain julkisilla paikoilla. Kiitos "nerokkaan" liikennesuunnittelun, lähiöstä toiseen on hankala taittaa matkaa, mutta lähiöstä keskustaan pääsee suht kätevästi. Ystävän kanssa myös saatetaan harrastaa jotain, käydä leffassa, museossa, eväsretkellä jne.

Lapsiasiassa järki käteen, eikä ymmärretä tahallaan väärin. Toki vanhemmuus vaikuttaa siihen, kuinka usein ja missä kavereita (sukupuolesta riippumatta) tavataan, mutta kyllä ihan jokainen mielestäni ansaitsee ja pystyy järjestämään mahdollisuuden tavata ystäviään ihan ilman puolison ja lasten seuraa. Ei avioliitto, parisuhde ja vanhemmuus sitä tarkoita, että ihminen on yhtäkkiä kotinsa ja puolisonsa vanki eikä mikään oma tekeminen ole sallittua. Ja kyllä vain - tiedän moniakin perheitä, joissa tehdään viikkolukujärjestys, jotta saadaan hoidettua lasten harrastukset, kauppareissut, vanhempien vapaa-ajan menot, ylityöt, reissut jne. Mitä pahaa tässä on?

 

[järki hoooooi]

Mutta todella, miksi niitä mielenkiintoisia tai sitten ei, keskusteluja eivät palstalaisten siipat voi ystäviensä kanssa harrastaa heidän kotonaan? Ja onko todella niillä naisilla, jotka puolustavat miehen oikeutta tavata ystäviään (mies- tai nais-) useastikin kodin ulkopuolella, lapsia? Vai ovatko parisuhteessakaan? Entä jos lapsiperheessä molemmat vanhemmat ovat yhtä sosiaalisia ja seurallisia? Ai niin, viikkolukujärjestys.

Toki voidaan. Nykyään on kuitenkin varsinkin kaupungissa ja alle keski-ikäisten ikäluokassa aika harvinaista kyläillä, siis tulla kotiin vierailulle. Itse asun pk-seudulla ja näen melkein aina ystäviäni jossain julkisilla paikoilla. Kiitos "nerokkaan" liikennesuunnittelun, lähiöstä toiseen on hankala taittaa matkaa, mutta lähiöstä keskustaan pääsee suht kätevästi. Ystävän kanssa myös saatetaan harrastaa jotain, käydä leffassa, museossa, eväsretkellä jne.

Lapsiasiassa järki käteen, eikä ymmärretä tahallaan väärin. Toki vanhemmuus vaikuttaa siihen, kuinka usein ja missä kavereita (sukupuolesta riippumatta) tavataan, mutta kyllä ihan jokainen mielestäni ansaitsee ja pystyy järjestämään mahdollisuuden tavata ystäviään ihan ilman puolison ja lasten seuraa. Ei avioliitto, parisuhde ja vanhemmuus sitä tarkoita, että ihminen on yhtäkkiä kotinsa ja puolisonsa vanki eikä mikään oma tekeminen ole sallittua. Ja kyllä vain - tiedän moniakin perheitä, joissa tehdään viikkolukujärjestys, jotta saadaan hoidettua lasten harrastukset, kauppareissut, vanhempien vapaa-ajan menot, ylityöt, reissut jne. Mitä pahaa tässä on?

Ei ole kivaa jos pikku-Maija, 7v, saa kuulla koulussa että "mitä se teidän äiti käy kaljoilla, teatterissa, uimahallissa, tenniksessä, bingossa ja rodeossa jatkuvasti vieraiden miesten kanssa vaikka on sun isäsi kanssa aviossa?"

Että voisi vähän ajatella.

 

[Ntt]

"Ystävyyden väitetään olevan niin tärkeä asia, että mikään parisuhteen toinen osapuoli ei saa sitä kaataa, sen sijaan ystävyys saa aivan vapaasti kaataa parisuhteen, koska ystävyys on vahvempi side. Ehkä nämä kirjoittajat ovat vielä nuoria. Siksi on niin helppo olla ihanteellinen. "

No jos ystävyyssuhteet kaatavat parisuhteen, silloin on toisena osapuolena ihminen, jonka kanssa ei taida olla ihan helppoa se elo jatkossa muutenkaan. Silloin on liitto kyllä ihan muista syistä heikoissa kantimissa... Jos pitää katkaista ystävyyssuhteet seurustelun alkaessa, eihän sellainen mikään tasapainoisten ihmisten liitto ole!!

Luultavasti toista ei ole silloin muutenkaan otettu liittoon olemaan oma itsensä, vaan tuote, joka voidaan muotoilla ja määrätä valmiiseen kaavaan, jonkun muun ihmisen muottiin. Kyllä minä katson ystävät ihan samaan skaalaan harrastusten, sukulaisten, omien mieltymysten kuten musiikkimaku ja poliittinen mielipide kanssa - vaikea kuvitella, että jonkun noista muista joku suostuisi täysin heittämään menemään (saati kun ystävät ovat eläviä ihmisiä, ei niitä kohdella miten sattuu), eli jättämään pois asian, joka on oman elämän normaalia, oleellista sisältöä. Minusta sellaista toiselta vaativa ihminen on melko merkillinen ja omavaltainen. Silloin on, todetaan taas, parisuhde heikoilla jo ihan muuten.

Enkä tosiaan ymmärrä, miten nuo asiat, ystävätkään olisivat parisuhteen syrjäyttäjiä normaalimitoissa, eli miten joku voi kokea ne niin voimakkaasti uhkana. Nehän ovat ihan eri sektorilla.

Tietenkin, jos joku viettää kuusi ja puoli vuorokautta seitsemästä harrasteen parissa, tai lapsuuskodissaan niin, ettei omassaan perheen luona juuri käykään, tai potee työnarkomaniaa niin, ettei kotona näyttäydy, tai viettää kavereiden kanssa kaiken aikansa (ihan sama, ovatko miehiä naisia lyhyitä laihoja vaaleita pisamaisia...), niin sitten toki asia on ongelma! Mutta silloin ongelma onkin sen minkä tahansa määrässä, ei asiassa itsessään asiana. Silloin ymmärrän asian koskevan myös perhettä.

Tuosta iästä: no itse nyt olen keski-ikäinen, ystäväpiiri on nuorista vanhuksiin. Kun yritän tässä miettiä ja koota, kaikilla heistä, lähestulkoon, on ja on aina ollut myös vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Nuorista niihin mummoikäisiin, sinkuista perheellisiin. Eikä nyt kyllä muistu mieleeni, että olisin kuullut jotain kolmiodraamoja aiheesta, vaikka ystäväpiiri on varsin laaja. Mutta nettipalstoille niistä taitaa aika harva raportoida, joten eivät nosta sitten näitä tapausesimerkkejä lähemmäksi normaalijakaumaa. Niin kai se usein on, ei tämä Ellien kokemusotanta kaikkine kurjuuksineen sentään ihan netin ulkopuolisen elämän kokonaisuutta kuvasta. Hyvä niin, toivoa on sentään elävässä elämässä.

 

[No huh!]

Vai viikkolukujärjestys, omalle yksityiselämälle? Eiköhän siinä vaiheessa pitäisi ihmisten havahtua tajauamaan, että jonkinlaista rajaakin voisi vetää niille menoille, jos enää ei ilman lukujärjestystä tulla toimeen.

Eipä ihme, että on niin paljon rikkinäisiä perheitä nykyään. Ihmiset ei enää ole oikeasti yhdessä, vaan kaikki tapahtuu jonkun suorittamisen ja toimittamisen kautta. Onko nuo kaikki menot ihan pakollisia? Nykyään erotaan herkemmin kuin ennen, minkä täytyy johtua muustakin kuin siitä, että eroaminen on helpompaa. Puolisoon ja perheeseen ei sitouduta enää samalla tavalla kuin aiemmin. Siitä syntyy rikkinäisyyttä ja aina vain uusia ja uusia avioerolapsia, jotka toistaa samaa kuviota sitten myöemmässä elämässään.

Enkä tarkoita tässä mitään sotia edeltäneitä maatalosyhteiskunnan aikoja, vaan ihan 60-, 70- ja 80-luvun aikaa, jolloin ei vielä ollut pakko juosta joka humputuksen perässä eikä istua pakollisilla kaljoilla pakollisten "omien" ystävien kanssa.