Miehen naisystävät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pate
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onneksi meillä ei ajatella noin. En minä, eikä mieheni. Te voitte sopia suhteellenne ihan millaisia sääntöjä haluatte, eipä haittaa minua. Minä olen onneni löytänyt:)
 
Yleensä nuo ystävyyssuhteet vastakkaiseen sukupuoleen on rakentuneet ennen seurustelua. Jos ystävä on sinkku, aina parempi, sillä tokihan he olisivat yhteen voineet mennä jo ennen vaikkapa tätä puheena olevaa nykytilannetta, jossa uusi rakas on mustasukkainen ja raskaana sekä haaveilee oman utopiansa toteutumisesta muiden hyvinvoinnista piittaamatta. Sen sijaan suhteen aikana syntyneet ystävyyssuhteet voivat olla muutakin. Silloin voidaan olla pakkoraossa ja ystävyysselittelyt ovat todella vain selittelyjä :)
 
onneksi minun miehelläni ei ole naisystäviä, jotka eivät olisi samalla minun ystäviäni. olisi aika hassua jos miheni lähtisi jonkun naisen kanssa pelamaan biljardia, kun hän voisi ihan hyvin lähteä minun kanssani. yleensä jos hän haluaa mennä mieskavereidensa kanssa he tekevät asioita jotka eivät minua kiinnosta ja siksi en lähde mukaan. esim lanittavat tai muuta tietokone juttua. :O mutta jos mieheni ilmoittaisi että lähdenpä tästä naispuolisen kaverini kanssa kylpylään että ei sun varmaan kannata tulla mukaan kun tehdään naisten juttuja... ööh? aina jos mieheni takee kavereidensa kanssa jotain mikä minuakin voisi kiinnostaa (biljardia, keilasta) hän pyytää minua mukaan. lähden jos jaksan tai pääsen lähtemään.
varsinkin nyt kun ap:lle on tulossa vauva tulisi hänen huomioida naisensa tunteet enemmän. nainen on aika herkässä tilassa raskaana ihan hormonienkin takia ja turha stressi aiheuttaa vaan lapselle vahinkoa. tuskin nämä ""ystävät"" ovat kuitenkaan tärkeämpiä kuin tuleva perheenjäsen. naiselle kannattaa osoittaa että syytä pelkoon ei ole. et aio lähteä muiden naisten mukaan etkä ole jättämässä. pikkuhiljaa vaimosi kyllä oppii ja tajuaa että ystävistäsi ei ole uhkaa suhteellenne.
 
No ehkä siinä on vivahde-eroja, mitä tuolla ystävyydellä ymmärretään. Itse en ainakaan pidä edes työtovereitani ystävinä, vaan kyllä ne YSTÄVYYDET ovat ihan muualla solmittuja. Normaali kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa on varmasti kaikilla (jopa meillä mies-nainen-ystävyyteen skeptisesti suhtautuvilla) ihan sallittua. Kaveruus ja tuttavuus ovat aivan eri asioita kuin ystävyys, jossa kyse on kuitenkin syvemmästä sielujen sympatiasta...

Ei voi ihan rinnastaa esim. siihen, että mies lähtee naisystävänsä kanssa baariin ja jää vaikka biletyksen jälkeen ystävän luo yöksi. Tähän kyllä suhtautuisin eri tavoin riippuen siitä onko tuo yömajan tarjoaja nais- vai miesystävä.
 
Hei alkuperäinen, mielestäni siinä ei tarvitse olla mitään pahaa jos naisella tai miehellä on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, mutta on tärkeää ottaa huomioon nykyiset kumppanit näissä asiossa. Naisesi tulisi saada ymmärtämään, että nämä ystävät ovat sinulle tärkeitä ystävinä - ei muuna. Tässä voisi todella auttaa se asia, että myös kumppanisi saisi tutustua näihin naispuolisiin ystäviisi. Voin sanoa itse henkilökohtaisesti olleeni mustis entisen kumppanini naispuolisille kavereille, mutta mustasukkaisuus hävisi kun sain tavata heidät. Siis jos silloin tällöin tapaat kahdestaan tätä naispuolista ystävää mutta myös silloin tällöin yhdessä kumppanisi kanssa.

Aina on herkkä asia suhteessa vastakkaista sukupuolta olevat ystävät, mutta se ei tarkoita sitä, että niitä ei saisi olla. Se ystäväasia pitää vain käsitellä hienovaraisesti siten, että ei loukkaisi turhaan kumppaninsa mieltä. Voipi olla, että juuri naisesi aikaisemmat kokemukset ex'nst' ""ystävistä"" aiheuttaa tätä mustasukkaisuutta eikä sitä ole siksi helppo voittaa.
 
Oma miespuolinen ystäväni on tullut semmoiseksi vasta vuosien kuluessa. Hänen näkemisensä ja hänen kanssaan olemisensa on aina tavattoman virkistävää. Tapaamme noin neljä kertaa vuodessa. Yleensä teemme jonkinlaisen reissun yhdessä. Öitä emme yleensä vietä yhdessä, mutta on toki näinkin käynyt, sillä asumme eri paikkakunnilla. Juuri tämä ystävyys on tehnyt minusta kaikkea muuta kuin mustasukkaisen. Kerrottakoon pieni yksityiskohta, olen aivan toisaalle se toinen nainen. Me salarakkaat sen sijaan olemme ainoastaan ""työkavereita"" ei tulisi mieleenkään tituleerata häntä ystäväksi kellekään....
 
Minulle on elämänkokemuksen myötä tullut sellainen käsitys, että ihmiset, jotka hakevat toisesta ihmisestä itselleen onnea, elämänsisältöä ja kelpaamisen tunnetta, eivät kykene suhtautumaan kumppaniinsa kuin jonakin turvaleluna, jonka vain he ""omistavat"". Mustasukkaisuus pohjaa silloin omaan riittämättömyyden tunteeseen, eikä parane, vaikka toinen karsisi elämästään ns vaaratekijöitä (kuten vaikka väärää sukupuolta olevia ystäviä).

Aina on näet jotain, mistä toinen muka voisi luopua ja uhrata sen ""parisuhteen eteen"".

Oikea rakkaushan haluaa toisen onnea ja hyvääoloa. Miten ystävistä pakon edessä luopuminen mitenkään voisi edistää kenenkään onnellisuutta?
 
Ja jos ei kerran halua riistää omalta kumppanilta nautintoa ja onnea tuovia asioita, kannattaa samalla sallia suhteenulkopuoliset panot. Jokaisenhan niitä silloin tällöin tekee mieli ja mikä oikeus kumppanilla on kieltää nämä kokemukset? Sehän on juuri sitä rajoittamista ja riistämistä jos sen kieltää.
 
Minun miehelläni on nainen ystävänä, ei ole tuottanut mitään ongelmaa. Yrittäisitkö tutustuttaa avokkisi näihin naisystäviisi, hälvenisivätkö epäluulot sen myötä. Olisi sinun kannalta todella ikävää, että joutuisit näistä ystävistäsi luopumaan. Todellisia ystäviä on vähän, itse en luopuisi yhdestäkään. Kaikenlainen ystävyys on antoisaa (kuten kirjoitit), elämän suola ja sokeri.
 
""Ikäväkseni täytyy todeta, että naisystäväni ovat älykkäämpiä, kuin tämä nykyinen kumppanini. Pidän heistä toiseen yhteyttä lähes päivittäin.""

Ottamatta lainkaan kantaa siihen voiko ihmisellä olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä vai ei täytyy todeta ettei ole ihme että kumppanisi on mustasukkainen. Pidät toiseen ystävääsi yhteyttä lähes päivittäin, vertailet kumppaniasi ystäviisi ja ikävä kyllä vaaka näyttää kallistuvan heihin kumppanisi sijasta. Vähemmästäkin raskaana oleva nainen masentuu.

Miksi tyydyit kumppaniisi, jos hän ei ole sinulle älyllisesti sopivaa seuraa? Oliko hän liian helposti saatavilla, pelkäsitkö että jäät yksin jos tavoittelisit tasoistasi seuraa? Vai onko sinunlaisillesi miehille nainen, parisuhde ja perhe vain jotain joka kuuluu kunnon miehellä olla työn ja oikeiden ystävien lisäksi?

Nykyiseen tilanteeseenne en osaa auttaa, mutta pieni vinkki tulevan (?) eronne varalta: etsi seuraavalla kerralla itsellesi sellainen kumppani, jota voit kunnioittaa (myös älyllisesti) ja jonka kanssa voit olla ystävä. Helpottuu sekä sinun että tulevan puolisosi elämä huomattavasti.
 
Mulla oli miespuolinen serkku, joka meni ""vanhoilla päivillään"" (noin 40-vuotiaana) eka kertaa naimisiin. Ehkä pitkä etsiskely tuotti hyvän tuloksen, sillä hän oli vaimoonsa tyytyväinen ja kertoi sen myös miespuolisille kavereilleen - tietysti myös sukulaisille ja kaikille, jotka halusivat kuulla.

Tämä serkku oli rauhallinen mies, mutta kimpaantui aina ravintoloissa, kun tapasi muita miehiä, jotka jossain kännin vaiheesa alkoivat haukkua vaimojaan eli ""akkojaan"" ja ""muijiaan"". Serkku aikansa kuunteli ja yritti ymmärtää, mutta jos haukkuminen vain jatkui, hän totesi kovaan ääneen: ""Olet itse sen muijan ottanut ja itse sinun on siitä myös erottava. Jos mulla olis noin hirveä akka, olisin eronnut jo ajat sitten!"" Yleensä siinä vaiheessa akkojen haukkuminen loppui ja päästiin puhumaan muista asioista.

Minäkin ihmettelen serkkuni tavoin, miksi pitää mennä yhteen/ olla yhdessä toisen kanssa, jos toinen on ihan hirveä. Älkää hyvät ihmiset menkö naimisiin tai tehkö lapsia sellaisten kanssa, joiden käytös ja tavat jo seurusteluvaiheessa teitä inhottavat ja ärsyttävät. Ei ne siitä miksikään muutu vaan vitutus vaan kasvaa vuosien myötä. Parempi yksin kuin huonossa liitossa! Armahtakaa siis itseänne ja lapsianne!
 
""olisi aika hassua jos miheni lähtisi jonkun naisen kanssa pelamaan biljardia, kun hän voisi ihan hyvin lähteä minun kanssani.""

Niin olisihan se kieltämättä hassua jos mies jonkun muun kanssa haluaisi myös viettää aikaa vaikka sinunkin kanssa voisi. Niinhän se yleensä parisuhteessa on että se puoliso pystyy täyttämään kaikki sosiaaliset tarpeet. Ei siinä muita voi kaivatakaan. Vai voiko sittenkin? Ehkä miehestä olisi mukava vaihtaa ajatuksia jonkun muunkin kanssa välillä. MIehen tai naisen, ihan sama.

""mutta jos mieheni ilmoittaisi että lähdenpä tästä naispuolisen kaverini kanssa kylpylään että ei sun varmaan kannata tulla mukaan kun tehdään naisten juttuja... ""
Tuskin esim ap:n tilanteessa on kyse mistään kylpylään lähtemisestä. Tuskin on myöskään kyse siitä etteikö omaa naista koskaan mukaan pyydettäisi. Tosin en ymmärrä miksi aina pitäisi. Kyllä oma mieheni (samoin minä) lähden välillä kahville, kaljalle tms ilman kumppaniakin. Joskus sitä kaipaa ihan vain kavereiden seuraa.

 
Nimimerkille ""väärä kumppani"".
En vertaile kumppaniani kuullen häntä muihin ystäviini. Siksi hänellä ei ole mitään syytä masentua. Totesin vain asian tässä, ei sen kummempaa.

Minä en suunnitellut hänen raskauttaan. Mutta myönnän kyllä, että toimin asiassa ajattelemattomasti ja tyhmästi.
Meillä on periaatteessa muuten ihan mukava olla yhdessä, mutta tämän asian vuoksi riitely vain on ollut turhauttavaa ja rasittavaa. Kaipaan kyllä älyllisesti haastavampaa ja innostavampaa seuraa - joka on tietenkin yksi syy siihen, etten ole ollut halukas luopumaan ystävistäni.
Voit tietysti syyttää minua siitä ja tästä - jos siitä on sinulle iloa -, mutta asiat nyt ovat kuitenkin tällä tavoin.
En olisi hänen kanssaan jos hän ei olisi raskaana. Mutta minun omallatunnollani ei jätetä naista, joka on tällaisessa tilanteessa.

 
Ihan mielenkiintoisia kommentteja.

Olen itse nainen, joka ei osaa olla naisystävien kanssa -eipä niitä nyt aikuisiällä juuri olekaan- yhtä rennosti kuin miesystävieni kanssa. Olen melko rempseä omantienkulkija ja haluan vapaa-aikana harrastuksia (kalastusta, retkeilyä, vaellusta yms.), joissa on potkua.

Mikä onkaan parempaa, kuin tulilla turiseminen ja maailmanparantaminen reippaassa äijäseurassa, johon luottaa sataprosenttisesti..
 
edelliselle:
Niin no tarkoitin lähinnä että olisi hassua jos mieheni lähtisi jonkun naisen kanssa pelaamaan biljardia kun hän saisi minusta naisseuraa itselleen. Kyllä hän kavereidensa kanssa käy useinkin ilman minua, ei kiinnosta kauheesti kuunnella miesten juttuja... Mutta jos hän lähtisi naisen kanssa liikenteeseen olisi asia ihan eri, koska minun kanssani voisi tehdä ihan samat asiat... Sitä lähinnä ajoin takaa.
 
Kirjoitit, että sinusta olisi hassua, jos miehesi lähtisi naisen kanssa pelaamaan biljardia kun saisi sinustakin naisseuraa. Ja lisäät että sinun kanssasi voisi tehdä ihan samat asiat kuin sen naisen.

Ihme logiikkaa. Mielestäsi siis naiset eivät ole yksilöitä, vaan keskenään samanlaisia?

Onko mahdotonta ajatella, että ystävyys perustuu ennen kaikkea ihmisen persoonallisuuteen, ei sukupuoleen? Ja että me olemme ensisijaisesti ihmisiä, emme sukupuolemme edustajia?
 
En ole lukenut muita vastauksia ja vastaankin vain omasta puolestani. En ole pätkääkään mustasukkainen ja hyväksyn naispuoliset ystävät miehelleni. Itsellänikin on miespuolisia ystäviä - osa tosin homoja (siis 'munattomia') ja osa muuten vain niin kertakaikkiaan ystäviä, ettei tulisi mieleenkään ajatella mitään eroottista heistä ('munattomia' siis tavallaan hekin :D )

Ihan kun ajattelen yhtä miespuolista ystävääni, niin oikein naurattaa, että edes koskisin häneen!
 
Minulla on ollut 2 miespuolista ystävää yli 10 vuotta eikä ystävyytemme ole häirinnyt kummankaan parisuhteita tai lasten tekoa.
Mitäkö teemme yhdessä? Urheilemme (tsemppaamme toinen toistamme), pelaamme biljardia, istutaan kesoililla kaffeella(kuten joku täällä miesten välisestä ystävyydestä kommentoi), kyläillään toisten luona, soitellaan kuulumisia,keskustellaan henkeviä, käymme viihteellä jne. Joskus toki teemme näitä juttuja nelisinkin eli omat puolisot mukana ja joskus myös lapsemme mukana ja milloin mitenkin, mutta puolisomme luottavat meihin, tuntevat kaikki osapuolet ja ovat tienneet ystävyydestämme jo seurustelujen alkuvaiheessa. jos sen on silloin hyväksynyt, niin ei ole mitään oikeutta vaatia toista luopumaan tälläisestä ystävyydestä myöhemminkään.

Milloinkaan ei ole seksuaalisia fiiliksiä ollut, toinen on Ystävä, eikä ystävällä tarvitse olla sukupuolta. Olen sitä mieltä, että hän, joka ei ymmärrä naisen ja miehen välistä ystävyyttä, niin hän itse ajattelee vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä seksuaalisesti eikä kykene itse olemaan vain ja ainostaan ystävyyspohjalla toista sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Haloo kaikki tälläistä ystävyyttä ymmärtämättömät: eletään 2000-lukua, maailma ja asenteet muuttuu, muuttukaa tekin ahdasmielisistä hieman laajemmalla perspektiivillä elämää tarkasteleviksi suvaitsevaisemmiksi ihmisiksi, niin meillä kaikilla olisi paljon hauskempaa.

Ihminen, joka ei käsitä miehen ja naisen välistä ystävyyttä
 
Mielestäni en syyttänyt sinua mistään, enkä todellakaan saa mitään iloa toisten ihmisten ongelmista. Harmi että koit asian niin.

Vertailla voi niin monin eri tavoin. Se että valitsee jonkun toisen sydänystäväkseen, jonkun toisen seuran mielummin kertoo ihmisestä paljon. Luulen että kumppanisikin aavistaa sinun olevan mukana teidän parisuhteessa vain puolella sydämellä. Kyllä siinä on kaikki syy masentua.

Ehkäisystä huolehtimattomuutta ja velvollisuudentunnosta suhteen jatkamista en halua sen kummemmin kommentoida. Toteanpa vain että kumppanisi on saattanut toivoa suhteeltanne jotain muuta kuin ""ihan mukavaa yhdessäoloa"" ja turhautuu kun ei saa tunteilleen haluamaansa vastakaikua. Hätääntynyt ihminen ei välttämättä ymmärrä ettei toista voi pakottaa tuntemaan jotain mitä tämä ei tunne.

Päätän omalta osaltani vänkäämisen tähän, sillä en näytä pystyvän tuottamaan mitään hedelmällistä näkökulmaa tähän keskusteluun. Mielestäni olet muutamassa vastauksessasi päässyt teidän parisuhteenne ongelman ytimeen, eikä se todellakaan ole siinä periaatteellisessa kysymyksessä saako toisella olla eri sukupuolta olevia ystäviä vai ei. Kunpa elämä olisikin niin mustavalkoista.
 
Mieheni kävi tuossa joku aika sitten erään naisen tupereissa toisessa kaupungissa. Oli tutustunut naiseen ystävänsä kautta ennen kuin me tapasimme. En olisi millään edes viitsinyt lähteä mukaan, kun en naista tunne. En edes hoksannut, että asiassa olisi mitään outoa. Mieheni on ollut naiselle ja hänen ystävälleen remonttiapunakin ym. Minua ei häiritse, etten tunne naista. Asuu toisessa kaupungissakin, etten viitsisi varmaan niin pitkän matkan pähän lähteä edes tapaamaan.

Itse tuossa kävin matkoilla ja tapasin sinne muuttanutta miespuolista ystävääni parin kaljan merkeissä, eikä miehelläni olllut tietenkään mitään sitä vastaan. Tämä mies on myös yhteinen ystävämme ja myös mieheni pitää häntä täysin vaarattomana :)

Ystävät ovat minulle tärkeitä ja parhaimpien naisystävieni kanssa olen tuntenut jo vuosikymmenet. Jos tulee tiukka paikka, niin luovun mieluummin miehestä kuin ystävistä. Maailmassa on 3 mrd miestä joista valita mutta ystävyys on harvinaisempaa, koska se koskettaa jopa syvällsiempiä alueita kuin rakkaus.
 
Eletään 2000-lukua ja kimppakiva alkaa olla hyvinkin yleistä. Tai sitten vastaavasti jotkut naiset muuttuvat yhä enemmän miesmäisiksi ja miehet naismaisiksi, sukupuolettomiksi olennoiksi. Se on sääli.

Toista oli ennen kuin naiseus oli naisille luonnollista, samoin kuin miehisyys miehille. Onneksi on vielä meitä fossiileja, joiden hormoonit ovat kohdallaan.
 

Yhteistyössä