P
Pihla.
Vieras
Vakaa suhde, kihlat, yhteinen asuntolaina. Elämä parisuhteessa meni hyvää vauhtia eteenpäin.
Miehellä on pari viikko stressiä ja huolia, joista ei tiedä itsekään, mistä ne johtuu. Yhtäkkiä hän pudottaa pommin, että on miettinyt, johtuuko ahdistus parisuhteesta. Hän ei enää tiedä, rakastaako minua.
Parisuhde on melko arkista, se on myönnettävä, mutta arki pakostakin tulee kuvaan pitkässä parisuhteessa. Minulla tunteet miestä kohtaan ovat kuitenkin vahvat, rakkautta vain.
Ratkaisuna tähän, miehen pyynnöstä, lähdin muutamaksi päiväksi pois kotoa, vaikka en haluaisi ja vaikka pelottaa.
Päässä takoo koko ajan toinen nainen. Olen kysynyt tästä suoraan mieheltä, vastauksena "Tämähän olisikin helppoa, jos olisi toinen nainen. Silloin ainakin tietäisin heti, mitä haluan tehdä. Nyt en ole varma tunteistani sua kohtaan."
Kuitenkin samoihin aikoihin ahdistuksen alkamisen aikaan mies on alkanut puhua kotona to-del-la paljon työkaveristaan. Ei suoranaisesti ylistävään sävyyn, mutta hänen kuulumisistaan + siitä mitä hyvää tässä naisessa on jota minusta puuttuu. Olen kertonut tästäkin epäilystäni, mutta saanut takaisin vakuuttelua, että hän on vain kaveri ja että mies lopettaa hänestä puhumisen, jos se minua häiritsee.
Poissaoloni aikana mies oli kuitenkin selkäni takana lisännyt tämän naisen messengeriin, en tiedä mikä tarkoitusperä siinä on ollut. Minulle asiasta ei ole kerrottu, tietenkään. Liekö nämä viettäneet aikaakin yhdessä silloin kun olin poissa, en tiedä. Ihastusta, suhde, kaveruutta? Salailua joka tapauksessa.
Tulevaisuus ahdistaa. Mies sanoo, ettei tiedä omista tunteistaan. Häntä ahdistaa yhdessäolo. Hän ei halua kuitenkaan satuttaa minua. Yhdessäolo ahdistaa kuulemma siksikin, ettei hän halua nähdä kuinka paha olo minulla on hänen vuokseen.
Monta yötä hän on nukkunut omasta tahdostaan sohvalla. Yritän ymmärtää, antaa omaa aikaa. Koko ajan ajatukset kalvavat, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä ja mitä pitäisi ajatella.
Miehellä on pari viikko stressiä ja huolia, joista ei tiedä itsekään, mistä ne johtuu. Yhtäkkiä hän pudottaa pommin, että on miettinyt, johtuuko ahdistus parisuhteesta. Hän ei enää tiedä, rakastaako minua.
Parisuhde on melko arkista, se on myönnettävä, mutta arki pakostakin tulee kuvaan pitkässä parisuhteessa. Minulla tunteet miestä kohtaan ovat kuitenkin vahvat, rakkautta vain.
Ratkaisuna tähän, miehen pyynnöstä, lähdin muutamaksi päiväksi pois kotoa, vaikka en haluaisi ja vaikka pelottaa.
Päässä takoo koko ajan toinen nainen. Olen kysynyt tästä suoraan mieheltä, vastauksena "Tämähän olisikin helppoa, jos olisi toinen nainen. Silloin ainakin tietäisin heti, mitä haluan tehdä. Nyt en ole varma tunteistani sua kohtaan."
Kuitenkin samoihin aikoihin ahdistuksen alkamisen aikaan mies on alkanut puhua kotona to-del-la paljon työkaveristaan. Ei suoranaisesti ylistävään sävyyn, mutta hänen kuulumisistaan + siitä mitä hyvää tässä naisessa on jota minusta puuttuu. Olen kertonut tästäkin epäilystäni, mutta saanut takaisin vakuuttelua, että hän on vain kaveri ja että mies lopettaa hänestä puhumisen, jos se minua häiritsee.
Poissaoloni aikana mies oli kuitenkin selkäni takana lisännyt tämän naisen messengeriin, en tiedä mikä tarkoitusperä siinä on ollut. Minulle asiasta ei ole kerrottu, tietenkään. Liekö nämä viettäneet aikaakin yhdessä silloin kun olin poissa, en tiedä. Ihastusta, suhde, kaveruutta? Salailua joka tapauksessa.
Tulevaisuus ahdistaa. Mies sanoo, ettei tiedä omista tunteistaan. Häntä ahdistaa yhdessäolo. Hän ei halua kuitenkaan satuttaa minua. Yhdessäolo ahdistaa kuulemma siksikin, ettei hän halua nähdä kuinka paha olo minulla on hänen vuokseen.
Monta yötä hän on nukkunut omasta tahdostaan sohvalla. Yritän ymmärtää, antaa omaa aikaa. Koko ajan ajatukset kalvavat, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä ja mitä pitäisi ajatella.