Miehen outo käytös..

[korpien elli]

Miehelläkö ei ole muuta elämää kuin suhde kanssasi? Kai häntä voi ärsyttää satakin eri asiaa, joista yksikään ei liity sinuun mitenkään. Esim: työasiat painavat, tiedossa joku epämiellyttävä työtehtävä tällä viikolla, raha-asioissa huolia, kaverilla joku ongelma joka painaa häntä, autossa vikaa ja korjaus maksaa, taloyhtiön talkoot tiedossa joihin ei haluaisi osallistua tai joku muu ikävä velvollisuus hoidettavana tms. Eivät kaikki miehet osaa ottaa kädestä kiinni ja tilittää, että "kärttyily ei nyt johdu susta vaan mulla on vain niin paljon mielessä, anna anteeksi". Jos hän oli vaikka nukkunut huonosti ja painiskellut jonkun (sinuun liittymättömän) ongelman parissa yöllä, ja halusi vain viettää aamua rauhassa ilman, että täytyy keskittyä satasella suhteeseen. Mielestäni ylireagoit aivan turhaan.

 

[ap.]

Miehelläkö ei ole muuta elämää kuin suhde kanssasi? Kai häntä voi ärsyttää satakin eri asiaa, joista yksikään ei liity sinuun mitenkään. Esim: työasiat painavat, tiedossa joku epämiellyttävä työtehtävä tällä viikolla, raha-asioissa huolia, kaverilla joku ongelma joka painaa häntä, autossa vikaa ja korjaus maksaa, taloyhtiön talkoot tiedossa joihin ei haluaisi osallistua tai joku muu ikävä velvollisuus hoidettavana tms. Eivät kaikki miehet osaa ottaa kädestä kiinni ja tilittää, että "kärttyily ei nyt johdu susta vaan mulla on vain niin paljon mielessä, anna anteeksi". Jos hän oli vaikka nukkunut huonosti ja painiskellut jonkun (sinuun liittymättömän) ongelman parissa yöllä, ja halusi vain viettää aamua rauhassa ilman, että täytyy keskittyä satasella suhteeseen. Mielestäni ylireagoit aivan turhaan.

Noin minäkin yritän asiaa järkeillä ja uskon ja toivon, että asia olisi juuri noin. Kai se vaan loukkaa ja tuntuu pahalta, jos minulle rakas ihminen on yhtäkkiä minua kohtaan ilkeä ilman, että hän edes kertoo syytä ilkeilyynsä. Ja oli hänen ilkeilynsä syy mikä hyvänsä, on minulla oikeus pahoittaa mieleni ja loukkaantua siitä, jos minua kohtaan käyttäydytään inhottavasti. Ja senkin ymmärrän, että siinä kiukun puuskassaan hän sanoi ehkä harkitsemattomasti turhan pahasti, olisi hän kai voinut edes parin tunnin jälkeen sen verran tehdä, että olisi laittanut tekstarin ja pyytää anteeksi tiuskimistaan. Miehellä saa ja pitääkin olla muutakin elämää, kuin minä ja niin on myös itselläni. Ja niistä muista asioista saa olla pahalla tuulella tai ahdistunut, mutta onko se kuitenkaan ihan ok, että kataa asian kumppanin niskaan ilkeilyllä ja näin ollen saa minutkin surulliseksi, eikä edes pyydä anteeksi? Minun mielestäni se ei ole kovin reilua ja kypsän ihmisen käytöstä. Sen verran pitäisi aikuisen miehen ihmissuhdetaidoistaan kyetä pinnistämään, että kirjoittaisi päivän aikana yhden tekstiviestin, jossa sanoisi vaikka, että "Anteeksi, nyt on huono päivä, soitellaan huomenna." Vaadinko liikaa?

 

[Sivupersoona]

Ette vaadi liikaa, mutta oletteko tuon kaiken sanonut miehellenne?

 

[ap:n tilanne ratkesi]

Saatiin puhuttua. Mies pyysi käytöstään anteeksi. Kiitos kommenteistanne, tuskainen päivä helpottui hieman, kun sain johonkin kirjoittaa ahdistustani.

 

[ap.]

Ette vaadi liikaa, mutta oletteko tuon kaiken sanonut miehellenne?

Juu, sanoin äsken hänelle tuon kaiken ja hän ymmärsi tunteeni ja sanoi minun olevan oikeassa siinä, että asian voi sanoa ystävällisestikin. Mutta nyt on siis kaikki taas hyvin. Ylireagoin ja siinä myös korpien elli oli onneksi oikeassa.

 

[Sivupersoona]

Ja sitten he elivät onnellisina elämänsä lopuunasi.

 

[Ap:lle]

Jos saa kysyä, niin mikä oli käytöksen syynä? Mikä oli se asia, mikä pisti hänet huonolle tuulelle ja huokailemaan ja tiuskaisemaan?

Vai jäikö asia arvoitukseksi? Voithan vielä vinkata että jatkossa hän voisi suoraan sanoa että "nyt työasiat painaa päälle, pakko katsoa niitä, stressiä. Soitellaan huomenna..."

 

[ap.]

Jos saa kysyä, niin mikä oli käytöksen syynä? Mikä oli se asia, mikä pisti hänet huonolle tuulelle ja huokailemaan ja tiuskaisemaan?

Vai jäikö asia arvoitukseksi? Voithan vielä vinkata että jatkossa hän voisi suoraan sanoa että "nyt työasiat painaa päälle, pakko katsoa niitä, stressiä. Soitellaan huomenna..."

Ei ollut mitään tarkkaa yksittäistä syytä. Oli kuulemma ollut vaan sellainen epämääräinen vitutus työstä, stressistä ja ihan kaikesta. Onhan minulla itsellänikin joskus sellaisia päiviä ja hetkiä, ettei sinänsä ole edes tapahtunut mitään erityistä, mutta vituttaa vaan niin hemmetisti. Itse olen kyllä pyrkinyt olemaan tiuskimatta muille ihmisille omaa kiukkuani. Mielummin sitten vaan kerron toiselle, että ai helvetti kun ottaa päähän. Mutta ei tuo ukonköriläs aina osaa niin hienotunteinen olla, vaikka hyvää tarkoittaakin ja parhaansa yrittää. En minä tiuskaisusta kaadu, mutta anteeksi pitää osata pyytää.

 

[ei jaksa ymmärtää kaikkia]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö tuli minunkin mieleeni. Yhden sitä sairastaneen miehen tunsin aikoinaan ja hän käyttäytyi juuri noin. Ensin oli kuin aurinko, täynnä tarmoa, hellä ja puhui ummet ja lammet. Ja yhtä äkkiä muuttui ihan toiseksi ihmiseksi, synkäksi, kiukkuiseksi ja äreäksi.

 

[korpien elli]

Hei järkeä peliin ihmiset nyt. Ap:n mies oli ensin ihana ja herttainen, seuraavana päivänä äksy. Mikä kohta tässä on niin kummallista, että pitää maanis-depressiiviseksi epäillä? Eiköhän kaikilla ole vastaavantasoisia "tunneailahteluja" (en edes sanoisi ailahteluksi sitä, että on eri päivinä eri fiilis riippuen siitä, mikä milloinkin mieltä painaa tai keventää).

Ap: siinä olet tottakai oikeassa, ettei pahaa mieltä tarvitse tuolla lailla syyttömälle purkaa, ja on oikein, että tiuskinnat ym. selitetään ja pyydetään anteeksi. Ja sekin on oikein, että itse määrittelet, miten sallit itseäsi kohdeltavan, mikään kynnysmatto ei tarvitse olla. Tilanteesi kuitenkin kuulostaa siltä, että otat aika herkästi itseesi pienetkin tuittuilut. Pääset kuitenkin itse helpommalla, jos et jokaista miehen reaktiota ota niin tosissasi - aikasi menee turhiin analyyseihin, itsesyytöksiin, miehen syyttelyyn ym. negatiiviseen, vaikka miehen (satunnaiset?) epäkohteliaisuudet eivät olisi mitenkään kytköksissä sinuun tai suhteeseenne. Kyllä ihmisillä on myös huonoja hetkiä ja päiviä, niitäkin on vain pakko oppia sietämään.

 

[lähtijä]

Olen ihan ymmälläni. Eilen illalla kaikki hyvin, juttelimme, nauroimme ja loistavaa seksiäkin piisasi. Oli hellä ja lämmin tunnelma. Aamulla, kun heräsimme, mies oli yhtäkkiä kärttyisen oloinen, huokaili ja tuhahteli tuskastuneena, eikä ottanut mitään kontaktia. Kunnes yhtäkkiä tiuskaisi minulle, että eikö sun pitäis lähteä töihin! Lähdin loukkaantuneena ulos, emmekä puhuneet enää sanaakaan. Tuntui, kuin hän olisi yhtäkkiä halunnut heittää minut ulos kodistaan ja niinpä hän tekikin ilkeästi vihjaamalla, että lähdeppäs töihin siitä, vaikka hän tiesi, ettei minulla ollut mikään kiire. Mitä tämmöisestä pitäisi ajatella? Onko muiden miehet noin ailahtelevia, ensin kaikki on hyvin ja sitten äkkiä ollaankin kiukkuisia ja käsketään häipymään? Mitä hittoa tämä tämmöinen on?

Sä oot möläyttäny jossain välissä jonkin pienen, vitsiksi tarkoitetun ehkä... joka on jäänyt mielen syövereihin kaivelemaan. Varsinkin jos ei ymmärrä, kuin omaa huumoriaan. Näin kävi meillä. Mies antoi ymmärtää olevansa parkettien vitsiniekka, vuosikymmenen päästä vasta tajusin -ettei hänellä ole huumoria pätkääkään. Eikä kritiikinsietokykyä. Hänessä ei kerta kaikkiaan ole mitään vikaa, eikä hän tee virheitä koskaan.