Miehen raivarit ja minulla paha mieli

[Itkua ja hammasten kiristystä]

Mies saa raivokohtauksia kotona. Hän ei käy minuun käsiksi, hajota tavaroita tms, ei mitään sellaista. Mutta suuttuu täysin mitättömiltä tuntuvista asioista aivan silmittömästi. Äsken erottiin riidoissa, riidan syy täysin käsittämätön. Olemme lähdössä viikonlopuksi pienelle matkalle, eikä kaverini, jonka piti hoitaa koiraamme, voikaan ottaa hauvaa hoitoon. Tähän oli jo osattu vähän varautuakin, että näin saattaa käydä. Vaihtoehtohoitopaikkojakin on useampia. Mies kuitenkin suuttui, kirosi, mökötti ja lähti lopulta ovet paukkuen ulos. Ihan mahdotonta draamaa täysin turhan asian tiimoilta. Pari puhelinsoittoa ja hiukan järjestelyä ja asia on hoidettu. Miehen mielestä se on vain aivan liikaa, täysin hallitsematonta. Pienikin joustaminen tai asioiden sovitteleminen saa hänet raivon partaalle.

Eilen totesin, että vuokra-DVD pitäisi palauttaa tänään muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan vuokraamoon. Mies huomasi, että leffa onkin jo puoli tuntia myöhässä (niin kuin ne nyt vuokraamoissa aikaa kovin tarkasti aikaa mittaisivat...). Mies sai raivokohtauksen. Kirosi kuin lappalainen ja lähti naama aivan raivosta vääntyneenä viemään leffaa. "Voi stanan staanan, vttu perkle, tämäkin vielä...". Hän oli ihan oikeasti täysin hiilenä sellaisen asian takia, jota minä en voinut käsittää ollenkaan.

Mies on väsynyt töissään. Hänellä on muutama vuosi sitten ollut paha työuupumus ja tunnistan, että samantapaisia oireita on taas ilmestymässä elämäämme. Tilanne on tosi hankala, koska mies on tämän kesän työssä, josta käytännössä ei voi pitää kovin paljon lomaa (1,5 viikkoa on pitänyt) tai jäädä esimerkiksi sairauslomalle. Syksyllä pitäisi taas kai vähän helpottaa. Työ sinänsä ei liene mahdottoman stressaavaa ja hän pitää itsekin sitä kiinnostavana, vaan minusta ongelmana on miehen nettiaddiktio (jota hän ei tunnusta). Työkseen hän istuu tietokoneen ääressä 7 h päivässä ja illalla sama jatkuu, hän saattaa syödä jotakin, käyttää koiran lyhyellä lenkillä tms, mutta käytännössä istuu jälleen illalla vähintään 5 h koneella. En usko, että se tekee ihmisen päälle hyvää: tehdä samaa hommaa päivät ja illat putkeen, ilman mitään kunnollista konkreettista katkaisua.

Rakastan miestäni tosi paljon ja meidän suhde on oikeasti yleensä ja muilta osin tosi hyvä. Nyt minulla vain on jatkuvasti paha mieli hänen raivoamisensa ja mököttämisensä takia. Tuntuu välillä, että joudun elämään omassa kodissani varpaisillani ja jatkuvasti hyssyttelemään, selittelemään ja sovittelemaan, kun tiedän, että toinen saattaa taas hetkenä minä hyvänsä pimahtaa jostakin käsittämättömästä asiasta. Mies ei taida tajuta, kuinka raskasta tämä on minulle. Olo on surullinen ja itku kurkussa välillä pitkin päivää, viime yönä en nukkunut kuin pari tuntia, kun maailman murheet pyörivät mielessä.

Olemme puhuneet perheenperustamisesta, minä olisin siihen valmis vaikka heti. Nyt kuitenkin tuntuu, että haluanko tosiaan lapsen kasvavan tällaisessa kireässä ja stressaantuneessa ilmapiirissä? Mitäs sitten, kun lapsi kaataa maitolasinsa tai pudottaa kukkaruukun - Saako isä silloinkin raivokohtauksen?

Mitä voin tehdä?

 

[Annat lukea]

tämän purkauksesi. Tulosta se ja jätä pöydälle töihin lähtiessäsi. Jos hän edes pikkuisen malttaa ajatella, sen pitäisi kertoa hänelle, mitä on tekemässä sinulle ja teille. Sekä nöyrtyä käsittelemään ongelmiaan.

 

[LÄhde kävelemään]

Mä olen juuri nyt parhaillani evakossa samanlaisesta miehestä.
Sano miehelle että suoa ei kiinnosta kuunnella oman elämäsi lisäksi myös häne jatkvaa marmatustaan. Tuollaiseen mieheen ei tepsi alistuminen, väistely tai lepsuilu, hän vain kiihtyy entisestään jos kokee että hänellä on oikeus sanoa ääneen jokainen ajatuksensa, ja sinulla sitten ei ole.

Minä olen tuollaista kuunnellut vuosikaudet, k0keillut eri konsteja ja todennut että parhaiten toimii kun sanoo suoraan, että "Nyt jätkä perkele: Tässä on sun puhelinlasku tuli tänään postissa, ja nyt naama umpeen koska mulla oli itsellä rankka päivä enkä jaksa kuunnella"

JOs mies siitä suuttuu sinulle, niin matkalaukku kaapista ja taksi pihaan. Voin vakuuttaa että senjälkeen saat rakkauden ja sovinnon tekstareita.

Piilotin nimittäin kerran hänen puhelinlaskunsa, koska se tuli perjantaina, viikonloppu pilalla siis.tiesin että hän ei rauhoitu koko iltana ennenkuin on kävellyt maksuautomaatille vesisateessa...jne. Sitten unohdin antaa sen ja tuli muistutus.
Silloin heräsin että perhana, minä todella joudun raivaamaan miehen murheita koska hän ei kestä niitä...

sitten lähdin.

 

[Lähde kävelemään]

tämän purkauksesi. Tulosta se ja jätä pöydälle töihin lähtiessäsi. Jos hän edes pikkuisen malttaa ajatella, sen pitäisi kertoa hänelle, mitä on tekemässä sinulle ja teille. Sekä nöyrtyä käsittelemään ongelmiaan.

Paskat sanon minä kokemuksen rintaäänellä.
Tuo ap kirjoituksesi on ruikutusta ja mies vain kiihtyy ruikutuksesta...

Olen kokeillut myös ruikutusta: sanoin kuinka mulla on paha mieli jatkuvasti ja pelkään mökötystä nykyään jo etukäteen, ja pahaa ilmapiiriä.
Mies piti mulle 4 tunnin luennon ja kiihdytti siten puhuessaan ongelmistaan itsensä hillittömään raivoon, perusteli mulle jokaisen seikan joka tässä yhteiskunnassa hänen mielestään on vikana, ja mistä syystä minun pitäisi ymmärtää että hänellä vituttaa.

Ei kannata tehdä mitään mikä laukaisee miehen itsesäälin, vaan kylmää vettä niskaan niin lakkaa murehtimasta omaa napaansa ja huomaa oman vaimonsa sen sijaan.

 

[Lähde kävelemään]

Tuollaisesta miehestä ei saa hyvää lasten isää jos ei varaudu siihen että pitää olla kokoajan se matkalaukku hollilla...ja vara-asunto.
Se pitää palauttaa ruotuun kerran puolessa vuodessa, koska kun se vähänkin alkaa kotiutua, niin alkaa myös marmatus uudelleen.
Se mies täytyy pitää tavalla tai toisella kiireisenä miettimässä, etteihän vain vaimo jätä, ja rakastaakohan vaimo enää. koska käytöksetä tulee heti täysi kymppi...Mies kyllä osaa, muttei vain pidä sua enää minään kun alkaa luulla ettet lähde kulumallakaan. kuten koululainen alkaa viikkoa ennen kesälomaa viittaamaan tunnilla ja lukemaan MUKA, kun hoksii että ope jakaa kohta numerot.
Se on vain raskasta elämää, sellainen kiristys ja kauhun tasapainoilu, mutta siihen on oltava valmis jos sellaisen miehen haluaa itselleen.

 

[Lähde kävelemään]

"Mitäs sitten, kun lapsi kaataa maitolasinsa tai pudottaa kukkaruukun - Saako isä silloinkin raivokohtauksen? "

Vastaus tuohon kysymykseen on KYLLÄ SAA!

Jaksaa noin pari viikkoa ihanaa vauvaa, jonka jälkeen kiehuu raivosta, esim siksi että JUURI vaihtoi vaipan ja NYT tuli paska uudelleen...
ja salaa yrittää olla raivoissaan mutta kyllä koko prhe sen aistii että iskä kiristelee hampaitaan paksujen poskiensa alla ja yrittää vetää ketjussa röökiä ettei hajottaisi mitään.

 

[uupumuskokemusta]

Olen myöskin käynyt läpi vakavan työuupumuksen, jonka hoitamiseen sain kerran viikossa tehokasta puheapua työterveyslääkäriltä. Ilman hänen työtään uupumukseni olisi yhä hallitsematonta ja tervehtyminen hidasta, joten ihan sen pohjalta uskoisin että mieskaverisi on yhä huonossa kunnossa ja hänen käytöksensä viittaa pahoihin uupumuksen oireisiin.

Yleensä uupumus paranee kahdessa vuodessa, _jos_ sitä hoidetaan mutta ilman asianmukaista hoitoa (pelkkä saikku ei riitä) se on vähän kuin hoitamaton syöpä joka alkaa viemään ihmistä vain huonompaan kuntoon. Kaikille ei riitä pelkkä lepo ja miehesi voi olla sitä sorttia, jonka täytyy purkaa tuntojaan ja asenteitaan urakalla ennen kuin se alkaa näkymään arjessakin myönteisempänä käytöksenä.

Kohtele häntä kuten uskoisit kohtelevasi sairastunutta ihmistä. Et voi puhua hänelle normaalisti, vaan väännä rautalangasta miltä sinusta tuntuu ja mitä pitäisi tehdä. Siis lyhyesti ja ytimekkäästi. Miehesi on saatava hyvälle lekurille, mielellään yksityiselle ja sellaiselle joka on perehtynyt uupumuksen hoitamiseen( välttäkää yleislekuria, koska useimmat kuittaavat uupumuksen kahden viikon saikulla ja höpöttävät työnohjaajista sunmuuta p***aaa).

Sairastuneen ihmisen lähellä ei ole koskaan helppoa elää, joten koeta hakea itsellesi puheapua ja kerätä niin voimia. Et voi elää varomalla miestäsi, vaan hänet on saatava ymmärtämään missä mennään ja siihen sinä tarvitset ulkopuolista tukea.

 

[mymmelinäiti]

rakastat? kuitenkin nukut huonosti, itket ja kärsit .
mies joka istuu 5h tietsikan ääressä iltaisin, on ongelmainen. ja voin kertoa kokemuksen äänellä, että ongelmat eivät vähene suhteen pidetessä.

harkitsepa vielä kerran perustatko perheen tällaisen kanssa?
pistä mies ojennukseen ja aseta uhkavaatimuksia. jollei muutu, vaihda parempaan!

 

[stressaantunut]

Komppaan nim. 'uupumiskokemusta'. Joskus kun itse olen ollut pitkään stressaantunut ja väsynyt, niin olen valitettavasti huomannut itsessäni vähän samantyyppisiä reaktioita. Eli jostakin merkityksettömän pienestä asiasta raivostun totaalisesti, jolloin hiusharjat, käsilaukut tms (onneksi sentään hajoamatonta tai halpaa tavaraa) lentävät äänekkään sadatuksen kera. Jälkeenpäin hävettää ja ihmetyttää moinen typerä käytös. Olen kuitenkin tiedostanut asian ja siihen johtavan prosessin, ja se on auttanut todella paljon hillitsemään itseäni. Lisäksi yritän pistää itseni mieheni asemaan ko. tilanteissa ja se varsinkin on on pistänyt stopin asialle.

Älä siis vielä heitä pyyhettä kehään, kuten nim. 'Lähde kävelemään' sinua jopa neljästi (!) kehottaa tekemään. Mutta asialle on tosiaan tehtävä jotakin, eli mies ohjattava hoitoon. Myös masennus aiheuttaa joillakin ärsyyntymistä.

 

[ex-uupuneen vaimo]

Minunkin miehelläni oli aikoinaan työuupumus ja keskivaikea masennus, ja olihan se kamalaa aikaa. Vaikka miten päin olin tai olin olematta, niin raivarit tuli ihan mitättömistä asioista. Kärsin suunnattomasti, ja koin etten ole ansainnut tuollaista puolisoa; halusin tasapainoisen ja onnellisen parisuhteen ja olin valmis tekemään mitä vain sen eteen, mutta toisella ei ollut mitään motivaatiota mihinkään. Olin henkisesti ihan loppu, enkä osannut nähdä parempaa tulevaisuutta.

Vihdoin ja viimein mieheni nöyrtyi hakemaan sairaslomaa, ja olikin saikulla pitkään. Nyt on työkuviot muuttuneet ihan kokonaan alanvaihdoksesta lähtien, ja meillä kotonakin on tasapainoista ja onnellista - juuri sellaista kuin aikoinaan haaveilin Ja myös puolisoni on tyytyväinen, en pelkästään minä!

Silloin aikoinaan en halunnut meille lapsia, kun mies oli niin raivohärkä. En edelleenkään niitä halua, sillä nautin niin tästä seesteisestä elämästä mieheni kanssa, etten halua mitään enkä ketään rikkomaan tätä tasapainoa.

 

[kamalaa..]

Sinä sanot, että rakastat miestä. Eikö rakkaus kaiken kestä. Ja toista ei voi muuttaa? Tuntuu vain, että olet läheisriippuvainen. Ja muuten voitko kokeilla miehen rakkautta sinuun. Käyttäydy ihan samanlailla kuin mies. Ja vielä lapsia suunnittelet?

 

[unikkoruusu]

mieheni on periaatteessa hyvä mies. Olemme olleet 25 v naimisissa ja lapsia on jo neljä. Hän on hyvä isä, on hoitanut ja kasvattanut lapsiaan. Tyo mullekin kukkia, viiniä ja maksaa lomamatkoja. On hyvä puhekumppani ja auttelee meitä kaikkia.

Työssään hän kait uupuu. Hän on hyvin järjestelmällinen ja siisti itse, pikku asiat ärsyttää. Hän saa ihan käsittämättömiä raivareita, huutaa ja kiroilee, mutta leppyy kyllä yleensä nopeasti. Raivareita tulee mm.
- poika sai inssiajon läpi vasta 2. kerralla ("kauhea häpeä")
- joku soitti hänen olleessaan aamulla suihkussa, suuttui soittajalle.
- muruja, tahroja, hiekkaa lattialla
- kurakeli ja kaikki kuraantuu
- ajo-ohje epäselvä eikä paikka löydy heti
- yhden lapsen rahapyynnöt
- joku esine ei löydy, kuka taas ottanut

Meinaan haljeta vihasta kun mies saa raivarin, hyvin ap:n tapaisesti. Kuitenkin mies on muuten niin hyvä ettei sitä nyt erotakaan. Mutta raivarihetket saa minut suunniltani.

 

[huolta kerrakseen]

Entäpäs sitten, kun jo kotoa pois muuttanut lapsi sairastui psyykkisesti ja sanoo, että suuri syy sairastumiseensa ovat isänsä suuttumiset?! Voiko tuollainen isä muutttua itse päättämällä, vai miten tästä eteenpäin?

 

[Streerwear]

Ei se mies niitä raivareita lopeta vaikkei olisi mitään työuupumustakaan!

Joku ihminen on vain luonteeltaan raivoava. Olen ollut yli kolmekymmentä vuotta naimisissa sellaisen kanssa. Nykyään mieheni syö onnellisuuspillereitä, on syönyt jo pitkään. Joiltakin ihmisiltä puuttuu onnellisuushormooni (serotoniini) aivoista ja tarvivat siihen pillereitä.

Raivoaminen kesti niin kauan että meinasin erota, sitten hän joutui menemään psykiatrille ja kaikkea muuta ikävää, mutta lääkityksen jälkeen olen jaksanut häntä.
Hän itse harmittelee kun nuo onnellisuuspillerit ovat senverran uusi asia, hän olisi omasta mielestään tarvinut niitä jo nuorena.

 

[kukkamuki]

Olen entinen raivarin saaja. Pienista vastoin kaymisista puhkesi koko kropan tayttama raivo. Nyt syon laakkeitta jotka ovat selventaneet mieleni. Pystyn kasittelemaan asiat loogisesti ja elaman pikku onglmat ovat vain pienia hidastuksia.
Suosittelen kaymaan laakarilla puhumassa ja selvittaan josko miehellesi loytyisi sopivaa laakitysta.