M
Minna_38
Vieras
Moi, olen 38v nainen pk-seudulta ja minua hiukkasen harmittaa säästämisen yliarvostus. Kumminkin se on se kulutus, joka maailmaa pyörittää. Ja haudan taa ei kumminkaan oteta mitään mukaan. En tällä tarkoita mitään järjetöntä ja ekologisesti arveluttavaa kuluttamista vaan sellaista kulutusta joka luo työtä eikä rasita ympäristöä: terveys, hyvinvointi, hyvä ruoka tms.
Minun mies on tuollaisissa asioissa hirveän pihi. Hän ei missään nimessä ole mikään sairaaloisen pihi, kyllä syödään ulkona ja matkataan välillä yms. Mutta monissa asioissa hänellä on rasittavia periaatteita. Meillä on mukavat tulot, mutta siitä huolimatta elämme vaatimattomasti. Itse tienaan lapsilisineen nettona 2500 kuussa, mies tienaa enempi. Olemme siis niitä keskituloisia kai. Kaksi poikaa (9v ja 7v / 3lk-1lk) meillä on.
Silti asumme aika pienessä kämpässä (rivari, 94 neliötä, pojilla omat pienet huoneet). Autoja meillä on vain yksi, sekin melkein kauppakassimallia. Mies menee itsepintaisesti dösällä töihin, mutta kyllä tuo auto aika onneton on pidemmille reissuille tällä perheelle. Kuitenkin käydään sukulaisissa 200 kilsan päässä aika ajoin.
Mies ei suostu ostamaan luomutuotteita kaupasta, koska ne on kalliimpia. Kaikki hyvinvointipalvelut, mitä ostan, aiheuttaa lievää hammastenkiristystä. Ja sitten hänellä on pakkomielle laittaa osakkeisiin rahaa joka kuukausi useita satasia. Plus sitten jonkun verran pelailee noita vetopelejä. Niistä tulee joskus toki takaisinkin.
Mutta nuo osakkeet. Aina mies on niihin sijoitellut. Tai ainakin sen ajan kun on yhdessä oltu (15 vuotta). Kerran hän sitten ne myi ja mukavasti tuli rahaa, tuo oli joskus 10 vuotta sitten.
Mutta heti se ostelu sitten alkoi uudestaan. Kai se oli pakkomielle niitä kursseja tiirailla. Mitä järkee myydä, jos samantien ostaa takas ? Kaiken huippu oli se kun noiden arvotkin romahti tossa. Meni varmaan puolet rahoista. Ja voin sanoo, että niinä aikoina oli ukko pahana.
No joo, itseä nuo osakkeet häiritsee siksi, että koko ajan on semmoinen tunne, että rahat menee hukkaan. Epävarmaan paikkaan. Kun ei se niissä oleva raha ole oikeaa rahaa vaan kuviteltua. Ja mitä se auttaa, että on periaatteessa 200 000 euroa osakkeissa kun ei sitä rahaa voi käyttää. Meinaan aina on se, että "ei kannata myydä" tms.... Nojoo. Itse olen vaan sitä mieltä että järkevin säästötapa olisi asuntosäästäminen.
Mekin voitais laittaa tää kämppä myyntiin ja ostaa osakerahoilla + uudella lainalla semmonen kämppä, että kelpais sukulaisillekin näytellä. Nyt on niin ahdasta ettei ketään oikein kehtaa kutsua ees.
No tämmöisiä mietteitä. Onko muilla miehiä, jotka laittaa rahat mieluummin pitkävetoon ja pörssiin kuin omaan perheeseen ?
----
Juu ja olen lähettänyt tämän saman viestin joskus toiselle foorumille.
Minun mies on tuollaisissa asioissa hirveän pihi. Hän ei missään nimessä ole mikään sairaaloisen pihi, kyllä syödään ulkona ja matkataan välillä yms. Mutta monissa asioissa hänellä on rasittavia periaatteita. Meillä on mukavat tulot, mutta siitä huolimatta elämme vaatimattomasti. Itse tienaan lapsilisineen nettona 2500 kuussa, mies tienaa enempi. Olemme siis niitä keskituloisia kai. Kaksi poikaa (9v ja 7v / 3lk-1lk) meillä on.
Silti asumme aika pienessä kämpässä (rivari, 94 neliötä, pojilla omat pienet huoneet). Autoja meillä on vain yksi, sekin melkein kauppakassimallia. Mies menee itsepintaisesti dösällä töihin, mutta kyllä tuo auto aika onneton on pidemmille reissuille tällä perheelle. Kuitenkin käydään sukulaisissa 200 kilsan päässä aika ajoin.
Mies ei suostu ostamaan luomutuotteita kaupasta, koska ne on kalliimpia. Kaikki hyvinvointipalvelut, mitä ostan, aiheuttaa lievää hammastenkiristystä. Ja sitten hänellä on pakkomielle laittaa osakkeisiin rahaa joka kuukausi useita satasia. Plus sitten jonkun verran pelailee noita vetopelejä. Niistä tulee joskus toki takaisinkin.
Mutta nuo osakkeet. Aina mies on niihin sijoitellut. Tai ainakin sen ajan kun on yhdessä oltu (15 vuotta). Kerran hän sitten ne myi ja mukavasti tuli rahaa, tuo oli joskus 10 vuotta sitten.
Mutta heti se ostelu sitten alkoi uudestaan. Kai se oli pakkomielle niitä kursseja tiirailla. Mitä järkee myydä, jos samantien ostaa takas ? Kaiken huippu oli se kun noiden arvotkin romahti tossa. Meni varmaan puolet rahoista. Ja voin sanoo, että niinä aikoina oli ukko pahana.
No joo, itseä nuo osakkeet häiritsee siksi, että koko ajan on semmoinen tunne, että rahat menee hukkaan. Epävarmaan paikkaan. Kun ei se niissä oleva raha ole oikeaa rahaa vaan kuviteltua. Ja mitä se auttaa, että on periaatteessa 200 000 euroa osakkeissa kun ei sitä rahaa voi käyttää. Meinaan aina on se, että "ei kannata myydä" tms.... Nojoo. Itse olen vaan sitä mieltä että järkevin säästötapa olisi asuntosäästäminen.
Mekin voitais laittaa tää kämppä myyntiin ja ostaa osakerahoilla + uudella lainalla semmonen kämppä, että kelpais sukulaisillekin näytellä. Nyt on niin ahdasta ettei ketään oikein kehtaa kutsua ees.
No tämmöisiä mietteitä. Onko muilla miehiä, jotka laittaa rahat mieluummin pitkävetoon ja pörssiin kuin omaan perheeseen ?
----
Juu ja olen lähettänyt tämän saman viestin joskus toiselle foorumille.
