miehen suhtautuminen lapsiin- aihetta huoleen vai normaalia?

["pelokas"]

Pitääkö sanonta "mies kasvaa isyyteen raskauden ja lapsen myötä" paikkansa? Me ei varsinaisesti vielä haluta lapsia, mutta molemmat (myös mies) on alusta asti ollut sitä mieltä, että ehdottomasti myöhemmin kyllä. Muutama kuukausi sitten teimme testin (tulos nega) ja mies sanoi, ettei olisi maailmanloppu kuitenkaan, vaikka olisin raskaana. Lapsi olisi siis saanut tulla.
Mies näki minut viime viikolla hoitolapseni kanssa ja meni jotenkin täysin sekaisin. Sanoi mm. ettei todellakaan halua lapsia vähään aikaan ainakaan pariin vuoteen (on puhuttu usein, että parin vuoden päästä voisi olla sopiva aika) ja ettei hän pidä muiden lapsista. Jopa lievästi ahdistui näkemästään. Vakuuttaa kuitenkin yhä, että joskus haluaa omia lapsia. On siis puhuttu miehen kanssa asiasta.

Onko minulla siis aihetta huoleen, vai onko tämä normaalia "vastuun kammoksumista" mieheltä? Itse säikähdin todella pahasti miehen käytöstä, sillä olen äärimmäisen lapsirakas ja mies tietää sen.

 

["vieras"]

Enpä osaa kommentoida muuta kuin että toivottavasti teillä on ehkäisyasiat kunnossa...

 

[Karon_82]

nyt vakavaa keskustelua asiasta ja kysyt osaako mies lyödä lukkoon jonku ajan kun alatte perhettä perustamaan, ettei käy niin että mies siirtää koko ajan sillä parilla vuodella ja pian huomaat jääneesi ilman perhettä. meillä tuo olisi ollut suhteen tuho. tein alusta asti selvksi että jos mies ei lapsia halua, en voi elää sellaisessa suhteessa. mulle kuitenkin perheen perustaminen oli todella tärkeää.
meillä mies ei ollut vielä ihan valmis, kun mä en enää jaksanut odottaa ja esikoista odottaessani mies ei hirveen innostuneelta vaikuttanut, mutta lapseen rakastui samantien. nyt meillä on kaksi lasta ja mies on hyvä ja rakastava isä heille.

juttele siis miehesi kanssa ja pyydä olemaan rehellinen. kyse on sinun ainoasta elämästäsi ja sinun tilaisuudestasi perustaa oma perhe. jos lapsia todella haluaa, on se liian iso iso luopua sen vuoksi että toinen ei halua sitä sulle antaa. asia tietysti eri, jos biologisesti se lasten saaminen on mahdotonta

 

[fwef]

Miten se oma lapsi olisi erilainen kuin hoitolapsi? Geeniperimäkö siitä lapsesta kivan tekee? Mua kyllä huolestuttaisi. Ehkä mies kasvaa kunhan ikää tulee lisää? Kuka tietää.

 

[Jemppu]

Miten se oma lapsi olisi erilainen kuin hoitolapsi? Geeniperimäkö siitä lapsesta kivan tekee? Mua kyllä huolestuttaisi. Ehkä mies kasvaa kunhan ikää tulee lisää? Kuka tietää.

No ainahan oma lapsi on eri asia kuin toisten lapset. Itse en yleisesti ottaen viihdy lasten seurassa enkä ole kovin lapsirakas, mutta omia rakastan yli kaiken ja tykkään olla heidän kanssaan. Vieraista lapsista en välitä.

 

[Slummien miljoonitär]

Minkä ikäisiä te ootte ap? Jos vasta parikymppisiä niin ihan ymmärrettävää odotella vielä pari vuotta. Mutta jos jo kolmekymppiä rikki niin ihan hyvin voit kysellä mieheltäsi tarkemmin koska biologinen kello tikittää.
Käyttäytyikö hoitolapsi jotenkin huonosti, olisiko mies voinut säikähtää sitä? Jos siitä johtui, niin voit jutella hänelle että omaan lapseen voi kasvatuksella vaikuttaa millainen hänestä tulee. Lapset osaavat käyttäytyä hyvin jos heitä pienestä asti heitä opastetaan siihen omalla esimerkillä ja kasvatuksella.

 

[Karon_82]

Miten se oma lapsi olisi erilainen kuin hoitolapsi? Geeniperimäkö siitä lapsesta kivan tekee? Mua kyllä huolestuttaisi. Ehkä mies kasvaa kunhan ikää tulee lisää? Kuka tietää.

no tottakai oma lapsi on eri asia kun vieras lapsi. mä en varmasti jaksai työkseni lapsi hoitaa, enkä kantaa vastuuta ja touhuta vieraiden lasten kanssa. mutta omieni kanssa nautin ulkoilusta ja touhuamisesta. tottakai se on aivan eri tunne jonka omat lapset saa aikaan kun vieraat.

 

[Raitapaitainen]

Mun mies on juuri tuollainen. On hyvin harvassa ne vieraat lapset, joista pitää. Halusi kuitenkin oman lapsen. Nyt kun esikoinen on vähän päälle 2v, niin ei hän edelleenkään pidä kuin hyvin hyvin harvoista tuttavien lapsista, mutta omaa rakastaa erittäin paljon. Nyt meille tulossa kaksoset ja mies tuossa vitsaili, että näitten jälkeen sitten kolmoset ja vielä iltatähti.

Musta tuntuu, että mies ilmaisee sen suorempaa kuin nainen. Ei toisten lapsista tarvi pitää rakastaakseen omaa. En minäkään pidä/viihdy ihan jokaisen vieraan lapsen seurassa.

 

[Maira]

Om...Mä en oikein missään kohtaa oo käsittäny tätä naisten vimmaa kontrolloida kaikkea ja tehdä aikatauluja yms...Minkä takia pitää tietää et haluaako lapsia ja jos niin koska?Eikö voida elää vaan päivä kerrallaan ja kattoo mitä elämä tuo tullessaan?

Musta on ihan täysin normaalia mieheltä et vähän kavahtaa muitten mukuloita, en minäkää ole suuremmin muitten muksuista koskaa perustanu, eikä oo mieskään, oma on sit TÄYSIN eri asia, sitä kuitenkin ensin odotetaan monta kuukautta ja sen eteen tehdään töitä.

 

[fthr]

Miten se oma lapsi olisi erilainen kuin hoitolapsi? Geeniperimäkö siitä lapsesta kivan tekee? Mua kyllä huolestuttaisi. Ehkä mies kasvaa kunhan ikää tulee lisää? Kuka tietää.

MUAKIN huolestuttaisi, onhan oma eriasia kun muiden, mutta silti lapset on aina lapsia. Jos ahdistuu vieraista lapsista niin tuskin riemusta kiljuu omistakaan. Kyllä meillä ukko tykkäs vieraiden lapsista ja yleensä lapsista (ei hulluna mutta kuitenkin). No meillähän niitä nyt onkin jo...omia ja muiden tässä ihan riittävästi =)

 

[dervd]

Om...Mä en oikein missään kohtaa oo käsittäny tätä naisten vimmaa kontrolloida kaikkea ja tehdä aikatauluja yms...Minkä takia pitää tietää et haluaako lapsia ja jos niin koska?Eikö voida elää vaan päivä kerrallaan ja kattoo mitä elämä tuo tullessaan?

Musta on ihan täysin normaalia mieheltä et vähän kavahtaa muitten mukuloita, en minäkää ole suuremmin muitten muksuista koskaa perustanu, eikä oo mieskään, oma on sit TÄYSIN eri asia, sitä kuitenkin ensin odotetaan monta kuukautta ja sen eteen tehdään töitä.

TÄH, kyllä mulle on nuoresta asti ollut selvää että HALUAN lapsia (ellen saa omia, niin jotain muuta kautta sitten lapsia) ja on just järkevää keskustella noista ennen. Vaikka mies on miten täydellinen, mutta inhois lapsia eikä omia haluis, niin kyllä sitä olis sitten mukava katsella muita markkinoita...eikä vasta sitten 35v kuulla asiasta.
On myös ihan järkevä edes vähän miettiä aikatauluja, ei nyt tarkalleen mutta puhutaanko ajasta nyt, 5 vai 10v päästä.

 

[Karon_82]

Om...Mä en oikein missään kohtaa oo käsittäny tätä naisten vimmaa kontrolloida kaikkea ja tehdä aikatauluja yms...Minkä takia pitää tietää et haluaako lapsia ja jos niin koska?Eikö voida elää vaan päivä kerrallaan ja kattoo mitä elämä tuo tullessaan?

.

no ite oon niin perhekeskeinen että tiesin haluavani lapsia. en mä aikonu odottaa ja odottaa ja huomata jonain aamuna olevan myöhäistä, että tässä jahkailtiin koko elämä. olisin varmasti katkeroitunut ja suhde olis jokatapauksessa päättynyt jos mies jahkailullaan olis tuhonnu mun suurimman unelman. tää on mun ainut elämä, ei mulla ollu toista mahdollisuutta saada lapsia. joilleki se perheen perustaminen on kaikki kaikessa. niin ku toiset haluua opiskella ja uran, tietää mitä elämältää haluua. perhe oli se mitä mä halusin

 

[Maira]

No joo...Mulla on muutama tuttu jotka tyyliin ekoilla treffeillä jo jankkaa jostain lastenteosta ja ei, vaikka olis kuinka perhekeskeinen tahansa, mä en ymmärrä tota..Ajan myötä mieli ehtii muuttua kellä tahansa sen sata kertaa ja musta on ihan pirun naurettavaa tehdä parin valintaa tuolla periaatteella ja alkaa "ahdistelee miestä seinää vasten" sillä et millä aikataululla lisäännytään..

Oikeestikko täältäkin löytyy porukkaa jotka on valmiit skippaa suhteen jossa kaikki muuten toimii mahtavasti, mut mies ei osaa sanoa haluaako lapsia vai ei?

 

[Istafra]

Älä ap nyt loukkaannu tästä kysymyksestäni, mutta käyttäydyitkö ITSE lapsen kanssa touhutessasi miehesi silmissä sinulle epäluonteenomaisella tavalla?
Jos miehesi vaikkapa säikähtikin sinun käytöstäsi?

 

[Istafra]

Oikeestikko täältäkin löytyy porukkaa jotka on valmiit skippaa suhteen jossa kaikki muuten toimii mahtavasti, mut mies ei osaa sanoa haluaako lapsia vai ei?

En kyllä minä ainakaan

 

[vieras*]

No joo...Mulla on muutama tuttu jotka tyyliin ekoilla treffeillä jo jankkaa jostain lastenteosta ja ei, vaikka olis kuinka perhekeskeinen tahansa, mä en ymmärrä tota..Ajan myötä mieli ehtii muuttua kellä tahansa sen sata kertaa ja musta on ihan pirun naurettavaa tehdä parin valintaa tuolla periaatteella ja alkaa "ahdistelee miestä seinää vasten" sillä et millä aikataululla lisäännytään..

Oikeestikko täältäkin löytyy porukkaa jotka on valmiit skippaa suhteen jossa kaikki muuten toimii mahtavasti, mut mies ei osaa sanoa haluaako lapsia vai ei?

Kieltämättä lastenteosta jankkaaminen ekoilla treffeillä tai edes kolmasilla ei ole järkevää, mutta jossain vaiheessa on sekin tieto tarpeen.

Tuttavapiirissäni on kaksikin pariskuntaa, jossa ei ollut lapsia olivat tämän päätöksen tehneet "yhdessä". Molemmat pariskunnat erosivat ja nykyään miehillä on uusi puoliso ja vauva. Isät olivat lasten syntyessä n. 40 v.

Mies voi siirtää lapsentekoa niin pitkään kuin haluaa, mutta naisella tulee jossain vaiheessa biologia vastaan.

 

[alottaja]

Kiitos hyvistä vastauksista, näistä todellakin on minulle hyötyä! Täytyy kysyä vielä uudelleen, että kai oikeasti haluaa lapsia eikä vain siirrä ja siirrä.
Olemme siis parikymppisiä. Minulle on aina ollut selvää, että haluan perheen ja mieluummin nuorena. Olisi mukavaa, jos 25vuotiaana olis jo eka lapsi sylissä ja ennen mieheni oli myös tätä mieltä, että joo, kahen vuoden päästä on ihan hyvä aika. Nyt sanoi siis tosiaan, et voi harkita sillo, mut ei ainakaan aiemmin.
Mäkin tavallaan mietin tota, mitä jotkut muutki, että onhan se oma lapsi tavallaan eri asia, mutta kuten joku sanoi: lapset on aina lapsia.

Viesti 14: Lapsi oli nätisti ja istui rattaissa ja itse vain työnsin niitä kun näimme mieheni. Pusut vaihdettiin ja sitten totesin, että meiän täytyy mennä, ku lapsella oli nälkä. En toki loukkaantunu
Joku toivoi ehkäsyn olevan kunnossa, joo, kunnossa on.

 

[Slummien miljoonitär]

Kiitos hyvistä vastauksista, näistä todellakin on minulle hyötyä! Täytyy kysyä vielä uudelleen, että kai oikeasti haluaa lapsia eikä vain siirrä ja siirrä.
Olemme siis parikymppisiä. Minulle on aina ollut selvää, että haluan perheen ja mieluummin nuorena. Olisi mukavaa, jos 25vuotiaana olis jo eka lapsi sylissä ja ennen mieheni oli myös tätä mieltä, että joo, kahen vuoden päästä on ihan hyvä aika. Nyt sanoi siis tosiaan, et voi harkita sillo, mut ei ainakaan aiemmin.
Mäkin tavallaan mietin tota, mitä jotkut muutki, että onhan se oma lapsi tavallaan eri asia, mutta kuten joku sanoi: lapset on aina lapsia.

Viesti 14: Lapsi oli nätisti ja istui rattaissa ja itse vain työnsin niitä kun näimme mieheni. Pusut vaihdettiin ja sitten totesin, että meiän täytyy mennä, ku lapsella oli nälkä. En toki loukkaantunu
Joku toivoi ehkäsyn olevan kunnossa, joo, kunnossa on.

Mutta jos mies ei todella halua lapsia, on se hyvä että tuo asian nyt esille eikä sitten vastuutaan pakoilevana isänä. Voit ottaa asian esille ja kerrot miten sinä haluat ja kysyt suoraan onko mies samaa mieltä. Jos ei ole, mitäs sitten? Eroatteko? Kuitenkaan ketään ei saa pakottaa isäksi jos toinen ei halua, ei kannata ottaa riskiä että "kyllä se tottuu ja kasvaa isäksi..." entä jos ei totukaan? Nyt vaan vakavaa keskustelua mutta muista, älä painosta! Miehen on kyettävä sanomaan miten oikeasti asiat kokee eikä vain vastailla sinun mieliksi.

 

[mievaan]

[QUOTE="pelokas";22858322]

Onko minulla siis aihetta huoleen, vai onko tämä normaalia "vastuun kammoksumista" mieheltä? Itse säikähdin todella pahasti miehen käytöstä, sillä olen äärimmäisen lapsirakas ja mies tietää sen.[/QUOTE]

On ihan yhtä normaalia olla haluamatta lapsia kuin haluta niitä. On myös normaalia, että parikymppisenä koko lapsientekoajatus tuntuu tavattoman kaukaiselta. Silloin monella on elämässä ihan toisenlaisia haaveita.

Hommaa nelikymppinen ukko toiselta kierrokselta, jos on erityisen tärkeää saada pulla äkkiä uuniin.

 

[Alaston lohikäärme]

Miten se oma lapsi olisi erilainen kuin hoitolapsi? Geeniperimäkö siitä lapsesta kivan tekee? Mua kyllä huolestuttaisi. Ehkä mies kasvaa kunhan ikää tulee lisää? Kuka tietää.

On se oma ihan eri asia.
En mäkään pahemmin perusta muiden muksuista, mutta omaa rakastan yli kaiken. Ja olen nainen.

 

[...]

Miten se oma lapsi olisi erilainen kuin hoitolapsi? Geeniperimäkö siitä lapsesta kivan tekee? Mua kyllä huolestuttaisi. Ehkä mies kasvaa kunhan ikää tulee lisää? Kuka tietää.

No onhan oma lapsi nyt täysin eri asia kun joku vieras lapsi! Itseäni ei yhtään kiinnosta vieraat mukulat, ja esim. useimmat kavereideni lapset ovat lähinnä ärsyttäviä kitisiöitä/meuhkaajia iästä riippuen. Mutta oma lapsi taas on aivan eri juttu.

 

[...]

Viesti 14: Lapsi oli nätisti ja istui rattaissa ja itse vain työnsin niitä kun näimme mieheni. Pusut vaihdettiin ja sitten totesin, että meiän täytyy mennä, ku lapsella oli nälkä. En toki loukkaantunu
Joku toivoi ehkäsyn olevan kunnossa, joo, kunnossa on.

Kundi on selkeästi vain kauhistunut, kun on mielessään nähnyt sinut työntämässä teidän yhteistä jälkikasvua. Mies on vielä sen verran nuori, ettei halua pilata nuoruuttaan ja tehdä vielä lapsia. Ja ihan hyvä niin. Olette niin nuoria, että oikeasti ei kannata vielä tuollaisella päätä vaivata. Nautitte elämästä pari kolme vuotta ja palaatte asiaan.

 

["vieras"]

No joo...Mulla on muutama tuttu jotka tyyliin ekoilla treffeillä jo jankkaa jostain lastenteosta ja ei, vaikka olis kuinka perhekeskeinen tahansa, mä en ymmärrä tota..Ajan myötä mieli ehtii muuttua kellä tahansa sen sata kertaa ja musta on ihan pirun naurettavaa tehdä parin valintaa tuolla periaatteella ja alkaa "ahdistelee miestä seinää vasten" sillä et millä aikataululla lisäännytään..

Oikeestikko täältäkin löytyy porukkaa jotka on valmiit skippaa suhteen jossa kaikki muuten toimii mahtavasti, mut mies ei osaa sanoa haluaako lapsia vai ei?

No jos mies sanoo suht varmasti ettei luultavasti tahdo lapsia, niin en kyllä näe mitään syytä alkaa vakavaan suhteeseen hänen kanssaan. Tietysti hengailla voisin siihen asti että löydän jonkun, joka lapsia haluaa. Mutta tuntuisi jotenkin veren kerjäämiseltä nenästään alkaa seurustella ihmisen kanssa joka on päinvastaisella linjalla tuossa kuin itse, kun tuo on niitä harvoja asioita suhteessa, jossa ei ole olemassa minkäänlaista kompromissiratkaisua.

En uskaltaisi tuuriin luottaa tässä asiassa, että miehen mieli kääntyy juuri sen suuntaiseksi, mitä itse toivon.

Jos mulla olis ikää suhdetta aloiteltaessa jotain about 20v. asia olisi ihan eri, koska olisi ihan eri tavalla aikaa venailla ja mahdollisesti rakentaa uusi suhdekin ennenkuin on liian myöhäistä. Nyt liki kolmekymppisenä ei oikein voi enää käyttää kymmentä vuotta siihen että rauhassa odottelee miehen päätöstä tahtooko tämä nyt ollenkaan lapsia, koska kieltävä vastaus tarkoittaa sitä ettei luultavasti tule itsekään enää ikinä saamaan niitä, kenenkään kanssa.

 

[kolmas mies]

Vaikka pidän muuten lapsista, niin muiden lapset ovat usein rasittavia. Omista lapsistani pidän sata kertaa enemmän kuin muiden lapsista. Ap:n mies ei ole vielä kokenut tuota, eikä siksi tiedä miten omia lapsia rakastaa.

 

[:)]

Kundi on selkeästi vain kauhistunut, kun on mielessään nähnyt sinut työntämässä teidän yhteistä jälkikasvua. Mies on vielä sen verran nuori, ettei halua pilata nuoruuttaan ja tehdä vielä lapsia. Ja ihan hyvä niin. Olette niin nuoria, että oikeasti ei kannata vielä tuollaisella päätä vaivata. Nautitte elämästä pari kolme vuotta ja palaatte asiaan.

Allekirjoitan tän. Tuskinpa sen miehen mieli oikeasti mihinkään on muuttunut. Olette puhuneet, että parin vuoden päästä voisi olla sopiva aika, ja mieshän (tai siis poika ) edelleen sanoi, että ehkä parin vuoden päästä voisi harkita.

Nuo suuret ajatukset lapsenhankinnasta vain tulivat miehen mielikuvissa todellisiksi, kun näki sut lapsen kanssa yhtäkkiä ja yllättäen. Musta tuo miehen reaktio pitäisi tulkita niin, että "anna mulle nyt vähän tilaa tän asian kanssa äläkä ainakaan painosta". Ja sitä tilaa antamalla mies saa omaa tahtiaan lähestyä sitä mahdollista tulevaa lapsen hankintaa.

Tietysti en tiedä minkälainen teidän suhde on muuten, elämäntilanne nyt ja parin vuoden päästä, opinnot ja työt, miehen ja sun persoonat jne., mutta musta toi tilanne kuulostaa ihan tavalliselta. Mitä enemmän miehelle tulee sellainen olo, että häneltä odotetaan päätöstä ja sitoutumista asiaan nyt, sitä enemmän hän pistää vastaan. Näin, vaikka olisi ajatellut, että TULEVAISUUDESSA niitä lapsia haluais.

Usein naiset on ennen miehiä haluamassa lasta. Olette tosiaan vielä nuoria ja miehellä ja varmasti sullakin vielä kypsyteltävää, ottakaa ihan rauhassa.