Miehen tytär muuttamassa meille, miten hallitsen omat tunteeni ja kestän?

[Happygirl-91]

[QUOTE="Aloittaja";29548697]Näinpä . Kieltämättä nuo hyvää tarkoittavat "sinä olet aikuinen tilanteessa" -neuvot tuntuu aika tyhmiltä itsestäänselvyyksiltä. Tietysti olen aikuinen ja yritän olla mahdollisimman fiksu ja toimia oikein, mutta edelleenkään en ole saanut vinkkejä siihen, miten pitää omia hermojani kurissa kun väsyttää ja vituttaa... (ai paitsi sen huikean vinkin, että otan eron miehestäni, koska meillä on yhden vuoden verran vähän haastavampaa yhteiseloa).

Poikayövieraita en kyllä usko tytön meille tuovan, kaikenlaista muuta kivaa keksii (ja on jo keksinyt) aivan varmasti. Moni on sanonut minun olevan ennakkoluuloinen teiniä kohtaan, mutta hänen käytöksestään on jo aika paljon kokemusta aina niistä ryyppyreissuista valehteluun sun muuhun, eli ihan hatustani en tätä huonoa käytöstä keksi. Uskoo isäänsä paremmin kuin äitiään, siksi muuttaa meille ja pääsevät äitinsä kanssa vähän tuulettamaan hermoja.[/QUOTE]

Mun vinkki: karju ja huuda ne ulos, ei siinä muu auta. :| Kurkku käheänä ehkä tulee mietittyä mitä ois voinu tehdä toisin mut se on siinä vaiheessa vähän myöhäistä, aina tulee kuitenkin uus riita

 

[Bitch]

Nuo teinin "loistavat" ideat kuuluu murrosikään,odotahan 15 vuotta kun nyt syntyvä vauva on siinä iässä... Se teini tarvitsee kuitenkin turvaa ja tiedon siitä, että on rakastettu vaikka miten töppäilisi. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin itse semmonen hirviö,että ihme kun äiti ja isä ei heittäneet mua ulos jo 14-vuotiaana.

Teillä on kuitenkin ilmeisesti muutama kuukausi aikaa laatia pelisäännöt teinin kanssa ennenkuin vauva syntyy? Pidätte vaan huolen siitä, että samat säännöt pätee vauvan synnyttyäkin, sekä teinillä että aikuisilla

 

[kaf]

Apua. En aio puhua miehelle mitään näistä tunteista, koska häpeän niitä ja oikeasti haluan että tytön tilanne saadaan selviämään.

minusta tämä on huonoksi sinulle, vauvalle, tytölle ja isälle. ja minusta tämä on koko jutun älyttömin kohta. ei ihme, jos ongelmia tulee, jos perheen aikuiset eivät kommunikoi sen vertaa, että kertoisivat toisilleen rehellisesti pelkonsa ja vaikeutensa. miten siinä voi puhaltaa yhteen hiileen? ja se kai keskeisintä on, että yhteiselo koko perheenä toimisi, että edes vanhemmilla olisi kommunikaatio kunnossa. teinin kanssa kun ei varmaan aina ole.

käytännön neuvoni siis sinulle: älä häpeä mieheltäsi tunteitasi, jotka ovat ihan perusteltuja ja normaaleja.
tytön kanssa katso, miten tilanne kehittyy ja reagoi sen mukaan. kukaan ei tiedä, miten tyttö toimii uudessa tilanteessa, eikä siksi mikään etukäteisneuvo ole toista parempi. suhtaudu positiivisesti ja anna teinin ymmärtää, että oletat kaiken menevän hyvin. jos ei kuitenkana mene, niin pohdi miehesi kanssa mikä olisi paras tapa toimia.

 

[Lispetti]

"Apua. En aio puhua miehelle mitään näistä tunteista, koska häpeän niitä ja oikeasti haluan että tytön tilanne saadaan selviämään".

Tämä kohta mulla jäi noteeraamatta.

Olisi varmasti kaikkien parhaaksi että kissa nostettaisi pöydälle. Eihän mies osaa/kykene tukea sinua millään, jos ei ole tilanteen tasalla.

 

["Aloittaja"]

"Apua. En aio puhua miehelle mitään näistä tunteista, koska häpeän niitä ja oikeasti haluan että tytön tilanne saadaan selviämään".

Tämä kohta mulla jäi noteeraamatta.

Olisi varmasti kaikkien parhaaksi että kissa nostettaisi pöydälle. Eihän mies osaa/kykene tukea sinua millään, jos ei ole tilanteen tasalla.

Ei kykenekään. Olen ajatellut katsoa ensin miten tilanne kehkeytyy ja sitten puhua miehen kanssa, jos siihen on tarvetta.

Ehkä vähän hölmöä, mutta ahdistaa etukäteen puhua siitä että SAATAN olla väsynyt hänen tyttärensä käytökseen, jos hölmöilee. On kuitenkin hänen lapsestaan kysymys, eri asia jos olisi joku sukulaistäti tai anoppi tai joku. Ajattelin nyt pitää huolen siitä, että kaikki saavat mahdollisimman hyvin nukuttua/ tilaa ympärilleen/ säännöt selviksi/ ottaa rennon asenteen elämään ja välillä mennä vaikka kahville omien kavereiden kanssa purkamaan tuntoja.

Tuo ongelmista ahdistuminen kun kuitenkin tavallaan rivien välistä tarkoittaa sitä, että olisi ihanaa jos tyttö voisi edelleen asua äidillään, enkä halua antaa sitä viestiä että en haluaisi tyttöä meille.

 

["osku"]

[QUOTE="Aloittaja";29547766]Mieheni ei missään nimessä huuda, enkä minäkään, vaan sanoo rauhallisesti ja tiukasti, auktoriteetti on hyvä ja siihen ei tarvita turhaa meuhkaamista. Pitäisikö sitten vain olla että ookoo, sinä et halua totella isääsi, ei se mitään, tee mitä haluat?[/QUOTE]

Niin no, jos isä ei saa lasta noudattamaan sääntöjä, ei saa äitipuolikaan. Isällä on ehdottomasti pääasiallinen kasvatusvastuu tuollaisessa tilanteessa kun teini tulee asumaan teille. Stressaat tästä asiasta varmaankin turhaan. Luultavasti kaikki sujuu hyvin.