Miehen vaatimukset jos muutetaan yhteen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sindiliini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sindiliini

Vieras
Moi, olen ollut nyt puolisen vuotta parisuhteessa samanikäisen (29) miehen kanssa ja aikomuksena on nyt muuttaa yhteiseen asuntoon. Olisin muuten ihan onneni kukkuloilla, mutta keskusteltuamme siitä, millaista toivomme yhdessäasumisen olevan, olen alkanut epäilemään mieheni tunteita..hän tuntuu niin pinnalliselta tietyissä asioissa. Meillä on todella hyvä seksielämä, mies on aivan hulluna minuun ja itsekin sytyn hänestä aivan mielettömästi. Nyt kun sitten puhuimme siitä, että haluamme molemmat että intohimomme säilyy eikä väljähdy yhteen muutosta, niin mieheni sanoi että haluaa tiettyjä asioita. Hän ensinnäkin sanoi, ettei halua, että lopetan itsestäni huolehtimisen, mikä on täysin ok, en ajatellutkaan rupsahtaa. Mutta hän sanoi myös, ettei ala katsella mitään sänkeä tai karvaa kropassani, kun ei tähänkään asti ole sellaista hyväksynyt.

Mutta tähän asti olemme nähneet vain kerran-pari viikossa, viettäneet viikonloppuja yhdessä jne. Olen siis aina ollut puunattuna ja sheivattuna kun tapaamme, mutta en minä nyt jatkuvasti voi olla itseäni ajelemassa! Mies on joskus kieltäytynyt antamasta suuseksiä, jos alapääni on ehtinyt viikonlopun aikana sängelle. Ihoni ei kuitenkaan kestä jatkuvaa sheivaamista. En vielä uskaltanut kysyä mitä hän käytännössä sitten edellyttää, mutta tietty pelko riittämättömyydestä on tullut. MIes on itse todella tiukka ruokavaliostaan ja suhtautuu herkutteluunikin ynseästi (ettei perse leviä, kuulemma). Olen myös ollut huomaavinani, että hän on herkkä arvostelemaan muiden naisten ulkonäköä, mikä on välillä ärsyttänyt jos hän on haukkunyut "läskiperseeksi" ihan hoikkiakin naisia, joilla on timmimpi kroppa kuin minulla. MItä mieltä olette, onko mieheni jotenkin omituinen vaatimuksineen? Onko muiden miehet asettaneet tämmöisiä ehtoja?

Edellinen miehen suhde päättyi siihen, ettei heillä ollut enää muuta kuin kaverisuhde, uskon että tämä on vaikuttanut mieheni käytökseen, hän pelkää intohimon väljähtymistä.
 
Aikamoinen kontrollifriikki. Eihän intohimo synny pelkästään ulkoisista asioista, ei ainakaan pitäisi vakituisessa suhteessa. Ulkonäkö muuttuu kun ikää tulee, se on väistämätöntä. Meinaako miehesi vaihtaa sinut nuorempaan jossain vaiheessa. Entäs jos hankitte lapsia (no se teillä ei varmasti ole vielä ajankohtaista vähään aikaan, mutta kuitenkin...). Intohimokin väljähtyy välillä ja syttyy sitten uudelleen, jos rakkaus vaan pysyy.

Ihan omalle kohdalle ajateltuna en suostuisi moiseen. Tuollaiset vaatimukset voivat karkoittaa sen intohimon sinulta, kun koko ajan pitää ajella ja puunata itseään ja vahdata mitä syö ja treenata, ettei "perse leviä". Jaksaisitko oikesti sellaista? Koko ajan? Ei itsestään huolehtiminen saisi olla _noin_ stressaavaa.
 
Onko teillä samansuuntaiset ajatukset avioliitosta, lasten lukumäärästä, omista ja yhteisistä harrastuksista, kotitöiden jakamisesta, jatko-opiskeluista, urasuunnitelmista, uskonnosta, yhteiskunnan pahimmista ongelmista, lasten kasvatuksesta, lasten kurittamisesta, terveyden merkityksestä elämässä, uskollisuudesta jne.
 
Muuten kyllä natsaa, mielestäni mies on juuri se sopivin ihminen minulle noin arvoiltaan, mutta sitten on tämä karva&läski-inho, joka saa minut epäilemään ja tuntemaan itseni vähemmän viehättäväksi jos näemme kun en ole hehkeimmimmilläni, kuten jos olen ollut flunssassa tai krapulassa tms. Hän on tosi hyvän näköinen ja ehkä jotenkin neuroottinen noissa ulkonäköasioissa. Edellinen naisystävä oli kuulemma mennyt sellaiseksi, ettei mies tuntenut enää vetoa häneen. Pelottaa vähän onko hän jotenkin liian pinnallinen, mutta ei se muuten tule esiin, hän esim. on hyvin älykäs ja menestynyt omalla alalllaan ja kohtelee ystäviään erittäin lojaalisti. Onko muilla kokemuksia tämmöisistä edellytyksistä?
 
Voisiko yhteen muuttamista siirtää ja vaikkapa kokeilla viikko siellä, toinen täällä yhdessä ja pikku hiljaa jaksoja pidentää, jos homma alkaa sujumaan?

Teille ei ehkä sovi kummallekaan kovin suuret loikkaukset kerralla, mistä kannattaisi kenties vielä puhuakin? Kumpaakin selvästi jännittää ja aiheet, jotka liitätte yhteen asumiseen, ovat hyvin kaukana siitä mitä yhdessä asuminen oikeasti on. Jotenkin se sheivaaminen ja takapuolen koko ovat kaukana siitä, mitä pitäisi ottaa huomioon kalustuksessa, yhteisten kulujen jakamisesta, pitääkö rempata jotakin jne.Siis yleensähän se yhteinen arki nimittäin tuppaa kompuroimaan siinä kuka vie roskiksen ja kuinka monta kertaa viikossa.

Nyt lennätät ne sheivausjutut romukoppaan ja tiedustelet armaalta tulevalta avokumppaniltasi kuinka kätevä hän on käyttämään vasaraa tai tutkitte hyvälaatuisia sänkyjä, joissa onnistuu niin seksi kuin makeat unetkin. Tehkää muuttamisesta mielenkiintoinen projekti, koska yhdessä asumisessa joutuu kokemaan kaikenlaista muutakin raakaa totuutta toisesta kuin sheivaamaton alapää. Esim. miten sinä suhtaudut, jos miehesi kalsareissa on ruskea kakkaviiru ja kalsarit ovat levällään keskellä vuodettanne? Lähdetkö kävelemään vai toteat, että onkohan murulla ollut masu löysällä ja tarttee sanoa ettei unohtaisi likapyykkiä sängylle?

 
"Olen myös ollut huomaavinani, että hän on herkkä arvostelemaan muiden naisten ulkonäköä, mikä on välillä ärsyttänyt jos hän on haukkunyut "läskiperseeksi" ihan hoikkiakin naisia, joilla on timmimpi kroppa kuin minulla." Ei kyllä tuon lainauksen perusteella ole kyllä mikään ihannemies, itseasiassa kaiken kertomasi perusteella pysyisin todella kaukana moisesta tyypistä! Mutta jos arvonne ovat samat, kuten kerroit, niin sittenhän sinä jaat hänen ulkokultaisen ja pinnallisen ihmiskäsityksen, eli no problem? Pidähän shaverisi terävänä ja lenkkitossut kuumana.
 
Ollaan siis jo molemmat oltu pitkissä suhteissa ja asuttu yhdessä entisten kumppaniemme kanssa, joten on se arki jo nähty. Nyt mieheni sanojensa mukaan vaan haluaa jo etukäteen tehdä selväksi mitä haluaa ja sopia joistain "säännöistä" ettei tarvitse taas havahtua samaan tilanteeseen kuin aiemmassa parisuhteessaan. Minua tuo kyllä ärsyttää ihan jo käytäntöä ajatellen, en tiedä kuinka tosiaan jaksan vielä vuosia myöhemmin olla aina "täydellinen". Miehen tavassa huolehtia itsestään ei tosiaan ole mitään huomauttamista koskaan, mutta en sitten tiedä onko hän "eri tasoa" kuin itse olen. Onko kukaan täällä sellaisessa pitkässä suhteessa, jossa kumpikin puoliso yrittää aina olla parhaimmillaan (noin ulkoisesti)?

Mies pelkää, että romantiikka ja seksi jotenkin näivettyvät kun muutetaan saman katon alle. Hän on myös sanonut haluavansa meille kummallekin omat wc:t ja että olisin hänen kanssa olleessaan heti aamusta alkaen kondiksessa (mihin olen kyllä tähän asti pyrkinytkin), enkä vaella tukka pystyssä ja meikittä tai rumissa vaatteissa jne.

Niin, siis en tiedä mistä tuo miehen muiden naisten haukkuminen johtuu, tai ehkä kyse on siitä, että jos joku asia kyseisesssä naisessa on ärsyttänyt (siiis käytöksessä, mielipiteissä tms.) niin hän haluaa puhua naisesta mahdollisimman halveksuvasti ja viittaa sitten ulkonäön puutteisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sindiliini:
Mutta hän sanoi myös, ettei ala katsella mitään sänkeä tai karvaa kropassani, kun ei tähänkään asti ole sellaista hyväksynyt.
...
MIes on itse todella tiukka ruokavaliostaan ja suhtautuu herkutteluunikin ynseästi (ettei perse leviä, kuulemma).
...
Hän on myös sanonut haluavansa meille kummallekin omat wc:t ja että olisin hänen kanssa olleessaan heti aamusta alkaen kondiksessa (mihin olen kyllä tähän asti pyrkinytkin), enkä vaella tukka pystyssä ja meikittä tai rumissa vaatteissa jne. .
Oletko ihan oikeasti tosissasi?! Tuo tyyppi haluaa kivan nuken ja näyttelyesineen, ei elävää oikeaa naista. Hän "ei hyväksy" sänkeä tai karvaa, ei halua että perseesi leviää (ilmeisesti suora lainaus häneltä?), ei halua tietää että käyt pissalla tai kakalla, eikä ilmeisesti ikinä halua nähdä sinua meikittä, ilman hiusten laittamista tai kotivaatteissa!!

Ja vielä kysyt, onko tuo normaalia? EI OLE, ei todellakaan. Todennäköisesti tuossa vielä on vasta jäävuoren huippu, lisää vaatimuksia tulee varmasti myöhemmin lisää, etenkin jos erehdyt tuollaisen friikin kanssa saman katon alle asumaan. Kukaan normaali-ihminen ei aseta tuollaisia ehtoja rakkaalleen. Itsestään huolta pitäminen on ihan eri luokan vaatimus kuin tuollainen epäinhimillinen "näyttäydyt sitten minulle vain täydellisenä, nukkemaisena kaunottarena, jolla ei ole inhimillisiä piirteitä" vaatimus.
 
En usko enää tähän tarinaan yhtään. Mutta jos se on totta, älä edes ajattele yhteenmuuttamista.Täysin hullu mies!

Eikä sillä, että olette asuneet muiden kanssa, ole mitään merkitystä teidän suhteessa.
 
Tuo mies vaikuttaa kyllä sellaiselta, että ei hänellä ole kaikki ihan kohdallaan. Jos toista ihmistä rakastaa - hänelle ei aseteta mitään ehtoja / vaatimuksia.

Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista - ollaan joskus eri syistä aivan kaamean näköisiä - ja jos sellaista ei rakkaassaan siedä, eikä halua nähdä - niin jotain on pahasti vialla. Entä jos ihminen on sairaana ja tarvitsee apua - miten sitä voi toiselta pyytää - jos tämä ei hyväksy näkemäänsä - eikä ymmärrä.

Seksi ja seksikkyys ei ole elämän tärkein asia - silloin kun aidosti rakastaa toista. Rakkauteen kuuluu kokonaisvaltainen toisen hyväksyminen juuri sellaisena kuin hän on.
 
Kuulostaa karmealta elämältä. Sehän on suhteessa parasta, että saa olla oma itsensä eikä toinen tuomitse. Minusta on ihanaa välillä makailla sohvalla lököverkkareissa miehen kanssa, röyhtäillä ja olla vaan. Vitsiä heitellään vessareissuista, tyyliin "tuliko hyvä kakka". Kumpikin huolehtii itsestään ja minäkin esim. meikkaan päivittäin ja hoidan "puutarhaa" joka suihkun yhteydessä. Siinä on kuitenkin eroa, joutuuko sitä tekemään kelvatakseen vai tekeekö koska itse haluaa. Kesällä mökillä kuljin ruokkoamattomana pitempään, mutta ei siitä mitään sanottu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks tavis:
Jos toista ihmistä rakastaa - hänelle ei aseteta mitään ehtoja / vaatimuksia.

No ei tämäkään nyt sentään pidä paikkaansa. Monilla miehillä tuntuu olevan poikamiesaikoina ihan erilaisia käsityksiä esim. hygieniasta, vaatteiden vaihtoväleistä ja hampaiden pesusta. Kyllä minä olen joutunut sanomaan näistä asioista enkä katselisi sellaista porsastelua, mihin mies helposti lipuu sinkkuna ollessaan. Oma mies vaihtoi lakanat sinkkuna ollessaan kerran puolessa vuodessa..

 
Kannattaa miettiä sekin, että miten haluaisi itseäsi kohdeltavan, jos olet sairas. Ethän voi näyttäytyä miehellesi rähjäisenä, joten joko tälläydyt upeimmillesi tai hoidat itse itsesi neljäkymmenen asteen kuumeessakin. Eihän sinua voisi katsoa, jos silmäsi olisivat punaiset ja turvonneet.

Entä, jos itket? Eihän kukaan nainen näytä itkiessään kauniilta. Mitä mies sitten tekisi ja kestäisitkö sen?
 
No kirjoitin ehkä hieman kärjistetysti, että mies "vaatii", enemmänkin hän on tuonut esiin mitä hän haluaisi minulta, kun asumme yhdessä. En ole aiemmissa suhteissa ollut näin tarkan miehen kanssa, yleensä olen juuri itse joutunut patistelermaan miehiä näissä siisteysasioissa. Kavereiltani en ole viitsinyt kysellä mielipidettä tästä sheivausasiasta, koska tiedän itsekin, että se kuulostaa hullulta tai kontrollifriikkeydeltä. Toisaalta ymmärrän, että jos kummattkin panostavat siihen viehättävyyteen, niin ehkä se suhde kukoistaa seksin ja romantiikan osalta kauemmin?
 
Mun mies sanoi kerran ennen kuin vielä asuttiin yhdessä, että on tosi kiva, kun mulla on aina sileät sääret. No joo, ajattelin. Aina tosiaankin. Mutta tosiaan näimmekin lähinnä viikonloppuisin, kun molemmilla oli pitkiä työpäiviä ja välimatkaakin kuitenkin yli 50 kilsaa. Hyvin mies on tottunut siihen, että sääret on enemmän sängillä kuin sileät. Itse asiassa hän kieltää minua välillä talvella ajamasta sääriä, kun näkee miten kovilla ihoni on muutenkin kuivassa huoneilmassa (itse inhoan tunnetta säärikarvojen sängistä ja sukkahousuista). Jos mies ei tajua, ettei iho kestä kokoaikaista sheivaamista, en katselisi kyllä miestäkään. Tiettyhän voit vahata, joten sänki ei ole niin paha. Minä en edes ajatellut pitää aina sileitä sääriä, jos kerran yhteen muutetaan, enhän muutenkaan aina jaksaisi tai edes tahtoisi olla täydelliseen ulkomuotoon pyrkivä. Jos mies ei voi hyväksyä sitä, ettei kukaan ole täydellinen, on varmasti parempi olla ilman mokomaa.
 
Mitkä ne teidän muut yhteiset arvonne olivatkaan paitsi se, että sinun täytyy olla fyysisesti täydellinen -ja nehän taas ovat hänen. Ellei hän pysty tarjoamaan sinulle elämää kotirouvana, jolloin saat käyttää aikasi treenamiseen ja kaikkinaiseen itsestäsi huolehtimiseen en mitenkään näkisi, että pystyisit tulevasta osastasi selviämään.

Kun luultavasti kuitenkin joudut käymään töissä ellet vielä opiskele on hän sitten varmasti luvannut hoitaa kaikki kodinhoidolliset asiat kaupassakäynneistä kodin puhtaanapitämiseen (kun hänhän on niin siisti). Silloin aikasi riittää juuri ja juuri siihen, että olet hänelle kelpaavassa kunnossa.

Ette nyt ihan pentuja ole kuitenkaan, lähivuosina tulee ajankohtaiseksi kysymys hankitteko lapsia. Paitsi että naisen vartalolle raskausaikana puhumattakaan sen jälkeen tapahtuu uskomattomia asioita (en tarkoita parannuksia) siihen myös syntyy uusi ihminen. Hänen mielikuvituksensa ei varmaan yllä siihen, kuinka sottainen vauva on ja kuinka sottaista puuhaa koko lisääntymistapahtuma on.

Viimeistään silloin mies katsoo oikeudekseen mennä lepuuttamaan silmiään kauniimmissa ja huolitellummissa naisissa, joiden perse ei ole levinnyt. Poika ei vielä varmaan tiedäkään mitkä kaikki paikat naisessa voivatkaan levitä lapsen teon yhteydessä.

Ja tässä on vasta a-kohta noin ylimalkaisesti.
 
Aiotko vielä kuuskymppisenäkin sheivata itseäsi? Juokse kovaa tuollaisen vaativan miehen luota!

Joudun virkani puolesta laittautumaan joka työpäivä, onhan se työkavereidenkin kannalta hyvä että jokainen on siisti ja laitettu, mutta...että kotona pitäisi olla laitettuna! Huhhuh!

Itse laitan töiden jälkeen pussittavat miehen vanhat pitkät kalsarit ja virttyneen t-paidan, on ihanaa olla rötkö-vaatteissa. Ja ihana omistaa mies joka ei vaadi minulta mitään, en kyllä suostuisikaan. Siinä on tarpeeksi kun meikkaan ja laittaudun töihin.

En usko että suhteenne tulee kestämään! Kyllä jossain vaiheessa saat tarpeeksesi noin vaativasta miehestä! Vai aiotko sheivata vielä seitsemänkymppisenäkin ryppyistä pimppiäsi?
 
Sanoisin miehen käytöstä kyllä oudoksi ja lapselliseksi. Menee samaan luokkaan kuin tapaamani mies joka oletti ettei nainen koskaan pieri. :) Itse olen asunut kahden miehen kanssa eikä kumpikaan ole minulta jatkuvaa puunaamista/sheivaamista odottanut vaan verkkareissa on kotona aikaa vietetty. Eikä koskaan ole kumpikaan seksistä kieltäytynyt siksi että karvaa olisi kasvanut. Intohimo on silti kukkinut ja sitä on pidetty yllä käyttämällä mielikuvitusta makuuhuoneessa. Ei intohimo sillä säily, että karvat on aina ajeltu. Kyllä kyse on ihan muista jutuista. Itse juttelisin miehen kanssa pitkään ja hartaasti ja tekisin selväksi että välilä tulee olemaan säärikarvat tai alapäässä sänkeä. Jos mies ei sen takia halua kanssasi yhteen muuttaa niin etpä paljon menettänyt. Onneksi asia tuli puheeksi noinkin lyhyen suhteen jälkeen!
 
Joo en mäkään oikein usko koko juttua todeksi :D

Mutta siltä varalta että se on totta: Entäs lapset, onko niitä suunnitelmissa? Silloin saatat huonolla tuurilla olla OIKEASTI niin väsynyt ja kipeä jo raskausaikana, että sheivaaminen ja meikkaaminen on viimeisenä mielessä, kun vietät puoli päivää pää vessanpöntössä.

Ja entä raskausajan lopussa, kun et ylety sheivaamaan? Tai lakkaamaan varpaankynsiä? Tosin voisin kuvitella, että tuo mies muuttaisi toiseen kämppään raskausajaksi, ettei joutuisi katselemaan "leviävää persettäsi".
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
No kirjoitin ehkä hieman kärjistetysti, että mies "vaatii", enemmänkin hän on tuonut esiin mitä hän haluaisi minulta, kun asumme yhdessä.
Eli oikeasti hän ei ole puhunut perseesi leviämisestä, erillisistä vessoista tai siitä, että haluaisi sinun olevan heti aamusta laitettuna niin ettei hän joudu näkemään sinua meikittä ja laittamatta?

Älä yritä enää kaunistella asiaa - joko olet valehdellut meille kaiken, tai sitten miesystäväsi on narsistinen kontrollifriikki, joka ei näe sinua ihmisenä vaan esineenä. Sori, normaaliksi et tuota hänen käytöstään saa, vaikka kuinka sitä yrittäisit selitellä.
 
Päivän, kaksi voi temppuilla toisen mieliksi tuollaisissa asioissa, mutta pitempään, oikeasti: no way! Kolmatta päivää en kyllä enää viitsisi tuollaisen miehen mieliksi temppuilla. Missä teiltä on sellainen oikea elämä?
 
Näin ulkopuolisen silmin sanoisin, että ei kannata muuttaa missään nimessä tuollaisen äijän kanssa saman katon alle. Tuollaista kiviriippaa itselleen ei kannata hankkia.

Todennäköisesti hommassa käy niin, että kun et jossain vaiheessa enää jaksa (ja se väistämättä tapahtuu) koko ajan puunata itseäsi, niin äijä alkaa kitistä ja saattaa potkaista sinut pihalle tai etsiä nuoremman 'ja paremmin puunaavan' naisen. Sitten hän sanoo sinulle, että 'mähän kerroin jo alussa, mitä vaadin sinulta ja et pitänyt lupaustasi'. Eli syyttää sitten sinua, kun suhde kariutuu sun rähjäiseen ja arkiseen ulkomuotoosi.

Että näin.

Tuntuu oudolta, että olette jo kohta kolmekymppisiä, mutta elämästä ette näköjään tiedä vielä mitään. Ei se seksikkyys ja toisesta syttyminen pitemmän päälle ole kiinni sängestä tai sileästä alapäästä.

Kuka tahansa normijärkinen tajuaa, ettei tuollaisia naurettavia vaatimuksia voi asettaa kumppanilleen. Ettei muka saisi kulkea kotona meikittä ja tukka pystyssä. Kammottavaa. Äijäsi kuullostaa tosi karmivalta.

Vielä uudestaan: älä missään nimessä muuta yhteen moisen otuksen kanssa. Sitäpaitsi - puoli vuotta on todella lyhyt aika ja kun kyseessä on moinen kontrollifriikki, niin kehoitan todella harkitsemaan.
 
Olisiko niin, että mies haluaa sysätä vastuun edellisen suhteen päättymisestä pelkästään naisen syyksi (nainen ei pysytellyt tarpeeksi viehättävänä)? AP:n kirjoituksista tuli sellainen tunne, että onkohan mies kykenevä tuntemaan syvällisesti mitään? Jos suhde on kiinni karvoista tai pikemminkin niiden puuttumisesta, niin haluaako AP sellaista tilannetta, että häntä 'rakastetaan' enemmän, kun hän on täydet sotamaalaukset päällä, seksikkäät vaatteet yllä ja karvat ojennuksessa.

Tummista ihokarvoista pääsee eroon pysyvästi laserilla, joita tehdään yksityisissä sairaaloissa. Tosin käsittely maksaa yli 100 euroa per kerta ja käsittely vaatii 5-6 käyntiä. Jos koko kropan aikoo käydä läpi (bikinirajat, kainalot, sääret), niin oletko valmis miesystävän vuoksi maksamaan asiasta muutaman tonnin? Jos mies sitä vaatii, niin maksakoon mies ne rahat. Toisaalta, jos seuraava miesystäväsi pitää esimerkiksi karvaisesta alapäästä, niin hommaatko sitten tupeen...?

Minusta halu kontrolloida toista voi johtaa helposti siihen, että halutaan kontrolloida myös muissa asioissa (siivous, ruoanlaitto, lomasuunnitelmat). Jos miehellä on takana vain 1-2 vuoden mittaisia parisuhteita, niin se viittaisi juuri siihen, että kun suhteesta katoaa intohimo, niin mies ei kykene sopeutumaan tilanteeseen. Ehkä miehesi intohimo on hyvin pinnallista (pitää näyttää tietynlaiselta, pitää käyttäytyä tietyllä tavalla).

En väitä, etteikö suhde voisi onnistua, joten voithan sinä kokeilla sitä. Ehkä ei kuitenkaan kannata heti olla ostamassa omistusasuntoa tai tehdä muita suuria sitoumuksia ennen kuin voit olla varma, mihin suuntaan suhteenne kehittyy.

Minusta on muuten hirmu sääli, että elämässä ei saa näkyä enää ihmisyyden merkkejä. Se heijastuu seksiinkin. Naisilla pitäisi olla rintojen tilalla isot silikonipallot, kasvoilla pitäisi olla kokoajan meikkiä, karvoja ei saa olla missään muualla kuin ripsissä, kulmakarvoissa ja hiuksissa, vaatteet pitää olla kalliit ja seksikkäät, ainoa sallittu haju on merkkiparfyymin haju ja makuja ei saa olla. Alapääkään ei saa maistua eikä tuoksua omalta itseltään, vaan se pitää peittää johonkin muuhun. Pikkuhousutkin tapetoidaan sisäpuolelta pikkuhousunsuojilla, jotta alushousuihin ei vaan vahingossakaan tulisi valkovuotoa tai mitään muutakaan merkkiä siitä, että naisesta erittyy luonnollisia eritteitä.

Toisaalta tarvitseeko esimerkiksi seksiä olla pitkässä suhteessa joka päivä? Eikö seksielämä voi olla hyvää ja monipuolista, vaikka seksiä olisikin harvemmin? Jos nainen on valmis uhrautumaan miehen mieliksi karvattomuuteen, niin voisiko "karvallisina" päivinä olla toisenlaista seksiä kuin karvattomina? Esimerkiksi karvojen vahaus vaatii yli 5 mm pitkät karvat, joten voisiko silloin "kasvatusvaiheessa" harrastaa yhteistä masturbointia tms.?
 
Muistathan sitten myös itse vaatia mieheltä jotain yhtä älytöntä? Eiväthän ne hänen vaatimuksensa ole mitenkään sen oikeutetumpia, ja tasa-arvo on toki lähtökohta.
 

Yhteistyössä