Miehen yksi lapsista, yök

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja valitan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oikeasti olen yllättynyt. Olin meinaan ihan varma kun puhun tai kerron tällaisesta tunteesta niin saan sontaa niskaani ja haukut siitä kuinka inhottava ihminen olen ym. Mutta, mutta tosiaan olen yllättynyt.
Tämä juontaa siitä,että kun puhuin ystäväni kanssa niin hän tuomitsi minun ajatukset ihan täysin ja piti minua ihan saat....huonona ihmisenä kuka ei mia lapsia ansaitse ollenkaan ( minulla on kaksi )
Kiitos teille ymmärtämyksestä :) Olen niin huojentunut ja onnellinen että en ole ainoa kuka näin tuntee.
 
Sillä lapsella on varmaan joku hätänä :(

Mä olin sellainen lapsi, että näin miten aikuiset ajattelivat että "yök", läheiset jopa sanoivat ääneen että olen ällöttävä. Mä näin miten opettajatkin ajattelivat että "eikä, tuolta se taas tulee".

Taustalla koko lapsuuden ja nuoruuden kestänyt henkinen sekä fyysinen perheväkivalta sekä koulukiusaaminen.

Kai mä olin häiriintynyt ja masentunut lapsi, ja ällöttävä toki. Kukaan ei vaan kai tajunnut (tai välittänyt) että se on oirehdintaa jostain isommasta.
 
Sillä lapsella on varmaan joku hätänä :(

Mä olin sellainen lapsi, että näin miten aikuiset ajattelivat että "yök", läheiset jopa sanoivat ääneen että olen ällöttävä. Mä näin miten opettajatkin ajattelivat että "eikä, tuolta se taas tulee".

Taustalla koko lapsuuden ja nuoruuden kestänyt henkinen sekä fyysinen perheväkivalta sekä koulukiusaaminen.

Kai mä olin häiriintynyt ja masentunut lapsi, ja ällöttävä toki. Kukaan ei vaan kai tajunnut (tai välittänyt) että se on oirehdintaa jostain isommasta.
Ei vittu taas. Joo. Se lapsi on väistämättä uhri. Ihan minkä hyvänsä, pääasia että jonkin.
 
Sillä lapsella on varmaan joku hätänä :(

Mä olin sellainen lapsi, että näin miten aikuiset ajattelivat että "yök", läheiset jopa sanoivat ääneen että olen ällöttävä. Mä näin miten opettajatkin ajattelivat että "eikä, tuolta se taas tulee".

Taustalla koko lapsuuden ja nuoruuden kestänyt henkinen sekä fyysinen perheväkivalta sekä koulukiusaaminen.

Kai mä olin häiriintynyt ja masentunut lapsi, ja ällöttävä toki. Kukaan ei vaan kai tajunnut (tai välittänyt) että se on oirehdintaa jostain isommasta.

Isänsä on keskustellu ja isänäiti eli mummo,mut ei lapsella ole kuulemma mitään ihmeellistä joten jos on niin ei hänkään puhu ja sille ei voi taas mitään. Jotenkin luulen vaan että toiset vaan muuttuu enemmän kun ikää tulee lisää.
 
[QUOTE="vieras";22383083]ihan helkka sama onko uhri vai ei, lapsi on lapsi ja sillä selvä. aikuisen taas pitää pystyä olemaan aikuinen ja käyttäytyä sen mukaisesti ja sietää niitäkin lapsia joista ei pidä.[/QUOTE]
Minkähän ihmeen takia? Palataanko taas siihen "lapsi on itseisarvoisesti hieno asia vaikka olisi mimmoinen paskiainen" -teoriaan?
 
Ja mä voin siis lisätä tähän että mä en tuomitse ketään. Mun lapsuus ja nuoruus oli mitä oli, nyt se on ohi. Joskus mietin että miksi kukaan ei välittänyt, mutta sitten sivuutan koko ajatuksen. Maailma on julma, lapsillekin.
 
Minkähän ihmeen takia? Palataanko taas siihen "lapsi on itseisarvoisesti hieno asia vaikka olisi mimmoinen paskiainen" -teoriaan?

tai siihen että lapsi ei ole henkisiltä kyvyiltään aikuisen tasolla eikä pysty täysin käsittämään syitä ja seurauksia. tai että lapsi vajavaisten psyykkisten kykyjensä takia on erityisen haavoittuvainen häneen valta-asemassa olevia ihmisiä ja heidän käytöstään kohtaan.

voidaanhan me toki myös sopia että jotkut lapset, ehkä myös sinun lapsesi, vaan ovat uskomattomia kusipäämulkkuja ja siksi heitä kohtaan sopii käyttäytyä huonosti. pidetään sama asenne myös kehitysvammaisia tai vaikkapa dementikkoja kohtaan
 
Jostain syystä yleinen mielipide on että lapsista ei saisi olla pitämättä. Jos lapsi on tyhmä tai ilkeä ja sen näkeminen vituttaa, pitäisi silti jaksaa ja olla huomauttamatta asiasta, vain koska kyseessä on lapsi. Ilmeisesti lapsi on jotenkin itseisarvoisen hieno asia, sitä pitää sietää vaikka olisi mimmoinen pikku paskiainen.

Eli sympatiat täältä aloittajan suuntaan.

Ei kaikista ihmisistä tarvitse pitää, mutta tärkeintä on olla näyttämättä sitä ettei pidä! Musta on järkyttävää, jos etenkin aikuinen tuo jo elehtien, asenteellaan, käytöksellään tai jopa sanallisesti esiin negatiiviset tuntemukset lasta kohtaan. Lapselle voi tulla elinikäiset muistot ja peräti traumat aikuisen käytöksestä.

Aikoinaan oma mummoni ei pitänyt minusta ja toi sen selkeästi esiin. Kun toi sisarruksilleni tuliaisi, niin minulle ei mitään. Torui, haukkui ja moitti luonnettani ja ulkonäköäni vieraidenkin ihmisten seurassa jne.

Aikuinen on aikuinen ja aikuisen OLISI ja TULISI osata käyttäytyä kohteliaasti sellaistakin ihmistä, myös lastakin kohtaan, josta ei välttämättä pidä.
 
Ainut mikä tuossa viestissä nyt kirpaisee on se, että oletko ajatellut miltä sinusta tuntuisi jos omien lastesi uusi äitipuoli ajattelisi heistä samoin? Miltä tuntuisi lähettää lapset matkaan isänsä luo, jos siellä on tuollaisilla ajatuksillla kyllästetty äitipuoli?
 
Minkähän ihmeen takia? Palataanko taas siihen "lapsi on itseisarvoisesti hieno asia vaikka olisi mimmoinen paskiainen" -teoriaan?

Se on kyllä käsittämätöntä, miten jotkut ei vaan hyväksy ajatusta, että jotkut lapset vaan on kamalia. Siis tämähän on ihan luonnollista. Joidenkin lasten vanhemmat on ihan hirveitä, joten ihme olisi, jos heidän lapsensa olisivat jotain herttaisia kullannuppuja.
 
[QUOTE="vieras";22383138]tai siihen että lapsi ei ole henkisiltä kyvyiltään aikuisen tasolla eikä pysty täysin käsittämään syitä ja seurauksia. tai että lapsi vajavaisten psyykkisten kykyjensä takia on erityisen haavoittuvainen häneen valta-asemassa olevia ihmisiä ja heidän käytöstään kohtaan.

voidaanhan me toki myös sopia että jotkut lapset, ehkä myös sinun lapsesi, vaan ovat uskomattomia kusipäämulkkuja ja siksi heitä kohtaan sopii käyttäytyä huonosti. pidetään sama asenne myös kehitysvammaisia tai vaikkapa dementikkoja kohtaan[/QUOTE]
Riiight. Kerropa joutessasi, miten on mahdollista että osa aikuisista on uskomattomia kusipäämulkkuja jos kerran osa lapsista ei ole? Toteavat aikuisina että hei, nyt mä aloitan?

Vai olisko se mahdollista että kaikki ei olekaan samanlaisia. Että osa ihmisistä on mukavia ja osa on vaan vittumaisia. Jännittävää.
 
Riiight. Kerropa joutessasi, miten on mahdollista että osa aikuisista on uskomattomia kusipäämulkkuja jos kerran osa lapsista ei ole? Toteavat aikuisina että hei, nyt mä aloitan?

Vai olisko se mahdollista että kaikki ei olekaan samanlaisia. Että osa ihmisistä on mukavia ja osa on vaan vittumaisia. Jännittävää.

ehkä niille lapsille ei tarvitse aikuisen olla vittumainen...

sitäpaitsi, jokaisen vittumaisuus on kiinni vain ja ainoastaan siitä, sattuuko se henkilö vituttamaan sitä toista osapuolta vai ei. aina voi muuttaa asennettaan ja olla vittuuntumatta.
 
[QUOTE="vieras";22383156]Ainut mikä tuossa viestissä nyt kirpaisee on se, että oletko ajatellut miltä sinusta tuntuisi jos omien lastesi uusi äitipuoli ajattelisi heistä samoin? Miltä tuntuisi lähettää lapset matkaan isänsä luo, jos siellä on tuollaisilla ajatuksillla kyllästetty äitipuoli?[/QUOTE]

Eihän se tosiaan kivalta tuntuisi, mut en minä sitä tarkoituksella lapselle näytä että en hänestä pidä. Sanoin että lapsi sen varmasti vaistoaa,muttta en pysty muuttamaan sitä pohjimmaista ajatusta päässäni ja sitä tunnetta mikä minulla on. Olen ajatellut tätä asiaa paljon ja yrittänyt siitä keskustella, mutta ei se ole muutunut minussa mitenkään.
Me olemme toistaiseksi tehnyt selliasen järjestelyn,että isä on pojan kanssa ( myös minun pojan, miehissä ) paljon ja tekee hänen kanssaan asioita varastossa, autotallissa, pihalla, sisällä niin että pojalla olisi tekemistä ja ei asiaan niin huomaisi ja ei olisi siinä läsnä koko ajan. Tytöt meillä taas on sitten enempi täällä minun kanssani ja kiertelemme kauppoja, kirppiksiä, leivomme ym kaikkia tyttöjen juttuja. En tiedä meneekö tämäkin metsää,mutta näin täällä nyt toimitaan.
 
[QUOTE="vieras";22383205]

sitäpaitsi, jokaisen vittumaisuus on kiinni vain ja ainoastaan siitä, sattuuko se henkilö vituttamaan sitä toista osapuolta vai ei. aina voi muuttaa asennettaan ja olla vittuuntumatta.[/QUOTE]

Ei todellakaan ole. Siis oikeasti, olen törmännyt ihmisiin, jotka ovat typeriä, huonokäytöksisiä, moukkamaisia, ilkeitä ja vielä kovaäänisiä. En usko, etteivätkö nämä ihmiset olisi ihan jokaisen mielestä vittumaisia. Ja samanlaisiin lapsiin olen törmäänyt.
 
Riiight. Kerropa joutessasi, miten on mahdollista että osa aikuisista on uskomattomia kusipäämulkkuja jos kerran osa lapsista ei ole? Toteavat aikuisina että hei, nyt mä aloitan?

Vai olisko se mahdollista että kaikki ei olekaan samanlaisia. Että osa ihmisistä on mukavia ja osa on vaan vittumaisia. Jännittävää.

Eli sä oot ollut kusipäämulkku jo lapsenakin?
 
Ei todellakaan ole. Siis oikeasti, olen törmännyt ihmisiin, jotka ovat typeriä, huonokäytöksisiä, moukkamaisia, ilkeitä ja vielä kovaäänisiä. En usko, etteivätkö nämä ihmiset olisi ihan jokaisen mielestä vittumaisia. Ja samanlaisiin lapsiin olen törmäänyt.

kummasti niilläkin ihmisillä yleensä on ystäviä, puoliso, perheenjäseniä jotka pitävät yhteyttä jne...
 
Riiight. Kerropa joutessasi, miten on mahdollista että osa aikuisista on uskomattomia kusipäämulkkuja jos kerran osa lapsista ei ole? Toteavat aikuisina että hei, nyt mä aloitan?

Vai olisko se mahdollista että kaikki ei olekaan samanlaisia. Että osa ihmisistä on mukavia ja osa on vaan vittumaisia. Jännittävää.

Ihmisellä on geneettisesti syntyessään tietty temperamentti, luonne, jota sitten vanhemmat, kanssaihmiset ja ympäristö, joko onnistuvat kasvatuksellaan, ohjeillaan, opastuksellaan vahvistamaan tai heikentämään.

Eli jos aikuinen on toisten mielestä mulkero, niin hän voi siis syyttää ympäristöään ja kasvattajiaan siitä, ettei kasvua ole "osattu" ohjata ja kanavoida oikein. Lapsien kohdalla henkinen kasvu ja temperamentin kehittyminen on vielä kesken, joten siksi he ovat vielä mukavavia omalla persoonallisella tavallaan kukin...

Pienen lapsen hyviä ja positiivisiä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä tulee siis vahvistaa ja niitä ei halutumpia piirteitä sitten pehmitellä....On siinä kasvattajilla suuri vastuu!
 
[QUOTE="vieras";22383255]kummasti niilläkin ihmisillä yleensä on ystäviä, puoliso, perheenjäseniä jotka pitävät yhteyttä jne...[/QUOTE]
Niin, siinä vain yksi vi**upää löytää toisen.... kyllä sitä aina vakka kantensa valitsee.
 
Hmm..Eli jos tarhantäti tai ope on sun lapsesta sitä mieltä että se on kusip** kakara niin ei haittaa mitään vaikka lapsi sen vaistoaa??? Kun kerta kaikista ei voi tykätä. Tai jos sun pomo töissä ei puhu sulle tai muuten osoittaa että sä oot täys p*ska niin sekin on ok, et saa ottaa sitä mitenkään vakavasti kun kaikista ei voi vain tykätä. Se on totta että kaikista ei tarvi tykätä, mutta kyllä AIKUISEN ihmisen kuuluu osata käyttäytyä niin, että sitä ei huomaa. Mutta joku tossa aikaisemmin sanoikin että oma lapsuus oli mitä oli ja elämä on. Niin ehkäpä ei ole käsitellyt omaa lapsuuttaan vaan haluaa että muillakin on yhtä paha olla ku hällä lapsena ku kerta elämä on.
 
Jostain syystä yleinen mielipide on että lapsista ei saisi olla pitämättä. Jos lapsi on tyhmä tai ilkeä ja sen näkeminen vituttaa, pitäisi silti jaksaa ja olla huomauttamatta asiasta, vain koska kyseessä on lapsi. Ilmeisesti lapsi on jotenkin itseisarvoisen hieno asia, sitä pitää sietää vaikka olisi mimmoinen pikku paskiainen.

Eli sympatiat täältä aloittajan suuntaan.

No oisko kuitenkin pitänyt miettiä omia resurssejaan siinä vaiheessa kun on suhteen aloittanut. Lapsen huonoon käytökseen on syynsä. On tietysti paljon kätevämpää inhota lasta kuin selvittää käytöksen syyt jotka voivat olla vaikka aloittajassa itsessään.
Aikuinen ja kypsä ihminen osaa ottaa huomioon aika monenlaiset jutut joita uusiperheissä tulee vastaan. Eihän tunteitaan tosin voi kieltää , on tärkeää olla rehellinen. Usein negatiiviset tunteet ovat molemminpuolisia ja ap voikin vain tässä tapauksessa yrittää muuttaa itseään . Voimia vain ja hyvää tuuria jatkoja varten.
 
Kaikki ei tykkää kaikista ja se siitä. Mutta lapselle sitä ei saa osoittaa saatikka sanoa. Joskus kun kohtaan sellaisen ihmisen josta en erityisemmin pidä, yritän jotenkin ... öö vaikee selittää, mut kuitenkin löytää niitä asioita siitä ihmisestä joista voin pitää ja unohtaa ne asiat joista en pidä. Joskus ajattelen vaikka että ompa sillä hyvä itsetunto kun voi tehdä noin tai pukeutua noin. Sellaista psyykkausta. Nää ihmiset tosin on aikuisia.
 

Yhteistyössä