Miehen ystävyys toiseen naiseen ja pitkä parisuhde

[vierailija]

Nyt naiset (ja miksi ei miehetkin) auttakaa. Pääni on täynnä ajatuksia enkä saa näitä millään jäsentymään.

Taustaa:
Olemme olleet 17 vuotta naimisissa ja meillä on ala-ikäisiä lapsia. Arki vaikeaa lasten kroonisten sairauksien kanssa ja tekemistä jokaiselle tunnille kyllä on. Ja jokaiselle. Jossain vaiheessa parisuhde alkoi "väljähtymään" ja ero oli puheissa yhä selkeämmin. Varasimme ajan perheneuvolaan ja siellä olemme käyneet puolitoista vuotta. Nyt lomalla mietin taaksepäin kevättä ja huomasin, että mies ei tule enää nukkumaan samaan aikaan. Haluaa kyllä seksiä ja sitä vähän kokeilee saada, mutta jos en heti eka vihjeestä ymmärtänyt niin taukoja voi olla viikkoja! Mies ei puhunut enää mistään arkipäiväisestä eikä silitellyt, hellitellyt. Erimielisyyksien aikana oli sanallisesti todella julma, persoonaltaan muuttui ihan erilaiseksi. Tätä muutosta aiemmin mies oli ennen "koko ajan" kiinni, puhui välillä niin että väsyin jo kuuntelemaan ja ei koskaan ollut haukkunut. Eräs ilta keskustellessa tuli ilmi ettei tiedä rakastaako ja kun on niin vaikeaa. Mietin vuorokauden verran ja sitten tuli pieni haisu asiaan... Eli miehellä on vuosia ollut työpaikalla häntä 10 vuotta vanhempi nainen, joka on ystävä. Ja varmasti hyvä onkin. Välillä itsekin olen kysellyt, että mitä XX tuumasi siitä ja siitä. Nyt vaan kävi niin, että mies ei enää keväästä lähtien minulle mitään hänestä jutellutkaan. Soittelee töiden jälkeen tälle mutteivät tapaa muuta kuin töissä (?). Sain samalla tietää, että työpaikalla on liikkunut keväästä heistä salarakas-juoruja ja mies välillä pelännyt niiden menevän hänen esimiehensä korviin ja vaikuttaisi hänen sijoitteluunsa työpisteillä. Mies vain hehkutti tätä XXX minulle, miten hieno ihminen, kuuntelija, keskustelija jne.

Sanoin sitten miehelle, että ok ystävyys mutta puoleentoista vuoteen ei perheterapiassa ole meidän asioihin kantaa ottanut tai mitään esille nostanut. Tämä XXX kuulemma osaa kuunnella ja hänelle kertoo meidän parisuhteesta, saa neuvoja ja tukea. Ei ole kuulemma koskaan miehessä mitään vikaa vaan miettivät aina minun käytöstä, miksi mitenkin toimin. Näitä keskusteluita siis ei ole koskaan tuonut terapiassa esille.

Mä en tiedä mitä minä uskon. Seksiä ei ole varmaan ollut (?). Mutta muuta. Ja ennen kaikkea, mies näyttäisi olevan ihan hulluna tähän naiseen. Ei halua luopua parisuhteesta ja tällä hetkellä kai suostuu ottamaan etäisyyttä. En vaadi vaihtamaan työtä tai luopumaan ystävyydestä, mutta... Voiko tuollaisten tunteiden jälkeen mies olla hänen ystävänsä ja miten voin luottaa? Entä se yksi kerta pikkujouluissa tai jossain muualla kun rajat ylittyvät. Nythän vain vaatteet erottavat kun tunteita jo on.

Pitäisikö minun vaan unohtaa ja antaa olla vai mitä ihmettä minä teen?

 

[Vierailija]

Nyt naiset (ja miksi ei miehetkin) auttakaa. Pääni on täynnä ajatuksia enkä saa näitä millään jäsentymään.

Taustaa:
Olemme olleet 17 vuotta naimisissa ja meillä on ala-ikäisiä lapsia. Arki vaikeaa lasten kroonisten sairauksien kanssa ja tekemistä jokaiselle tunnille kyllä on. Ja jokaiselle. Jossain vaiheessa parisuhde alkoi "väljähtymään" ja ero oli puheissa yhä selkeämmin. Varasimme ajan perheneuvolaan ja siellä olemme käyneet puolitoista vuotta. Nyt lomalla mietin taaksepäin kevättä ja huomasin, että mies ei tule enää nukkumaan samaan aikaan. Haluaa kyllä seksiä ja sitä vähän kokeilee saada, mutta jos en heti eka vihjeestä ymmärtänyt niin taukoja voi olla viikkoja! Mies ei puhunut enää mistään arkipäiväisestä eikä silitellyt, hellitellyt. Erimielisyyksien aikana oli sanallisesti todella julma, persoonaltaan muuttui ihan erilaiseksi. Tätä muutosta aiemmin mies oli ennen "koko ajan" kiinni, puhui välillä niin että väsyin jo kuuntelemaan ja ei koskaan ollut haukkunut. Eräs ilta keskustellessa tuli ilmi ettei tiedä rakastaako ja kun on niin vaikeaa. Mietin vuorokauden verran ja sitten tuli pieni haisu asiaan... Eli miehellä on vuosia ollut työpaikalla häntä 10 vuotta vanhempi nainen, joka on ystävä. Ja varmasti hyvä onkin. Välillä itsekin olen kysellyt, että mitä XX tuumasi siitä ja siitä. Nyt vaan kävi niin, että mies ei enää keväästä lähtien minulle mitään hänestä jutellutkaan. Soittelee töiden jälkeen tälle mutteivät tapaa muuta kuin töissä (?). Sain samalla tietää, että työpaikalla on liikkunut keväästä heistä salarakas-juoruja ja mies välillä pelännyt niiden menevän hänen esimiehensä korviin ja vaikuttaisi hänen sijoitteluunsa työpisteillä. Mies vain hehkutti tätä XXX minulle, miten hieno ihminen, kuuntelija, keskustelija jne.

Sanoin sitten miehelle, että ok ystävyys mutta puoleentoista vuoteen ei perheterapiassa ole meidän asioihin kantaa ottanut tai mitään esille nostanut. Tämä XXX kuulemma osaa kuunnella ja hänelle kertoo meidän parisuhteesta, saa neuvoja ja tukea. Ei ole kuulemma koskaan miehessä mitään vikaa vaan miettivät aina minun käytöstä, miksi mitenkin toimin. Näitä keskusteluita siis ei ole koskaan tuonut terapiassa esille.

Mä en tiedä mitä minä uskon. Seksiä ei ole varmaan ollut (?). Mutta muuta. Ja ennen kaikkea, mies näyttäisi olevan ihan hulluna tähän naiseen. Ei halua luopua parisuhteesta ja tällä hetkellä kai suostuu ottamaan etäisyyttä. En vaadi vaihtamaan työtä tai luopumaan ystävyydestä, mutta... Voiko tuollaisten tunteiden jälkeen mies olla hänen ystävänsä ja miten voin luottaa? Entä se yksi kerta pikkujouluissa tai jossain muualla kun rajat ylittyvät. Nythän vain vaatteet erottavat kun tunteita jo on.

Pitäisikö minun vaan unohtaa ja antaa olla vai mitä ihmettä minä teen?

JÄTÄ MIEHES HERRAN TÄHDEN

 

[vierailija]

JÄTÄ MIEHES HERRAN TÄHDEN

Itse tein miehelleni selväksi, että meidän asioita ei eri sukupuolta olevalla henkilölle kerrota. Siitä seurasi vain sotkua. Ei pidä suostua siihen, että miehen ajatukset ovat toisen luona jatkuvasti. Jos soittelee töidenkin jälkeen niin huhhuh. Toista sukupuolta oleva ystävä voi vallata mielen totaalisesti, kun siihen liittyy niin paljon erilaisia juttuja kuin samaa sp:ta olevaan ystävään.

 

[vierailija]

Nyt naiset (ja miksi ei miehetkin) auttakaa. Pääni on täynnä ajatuksia enkä saa näitä millään jäsentymään.

Taustaa:
Olemme olleet 17 vuotta naimisissa ja meillä on ala-ikäisiä lapsia. Arki vaikeaa lasten kroonisten sairauksien kanssa ja tekemistä jokaiselle tunnille kyllä on. Ja jokaiselle. Jossain vaiheessa parisuhde alkoi "väljähtymään" ja ero oli puheissa yhä selkeämmin. Varasimme ajan perheneuvolaan ja siellä olemme käyneet puolitoista vuotta. Nyt lomalla mietin taaksepäin kevättä ja huomasin, että mies ei tule enää nukkumaan samaan aikaan. Haluaa kyllä seksiä ja sitä vähän kokeilee saada, mutta jos en heti eka vihjeestä ymmärtänyt niin taukoja voi olla viikkoja! Mies ei puhunut enää mistään arkipäiväisestä eikä silitellyt, hellitellyt. Erimielisyyksien aikana oli sanallisesti todella julma, persoonaltaan muuttui ihan erilaiseksi. Tätä muutosta aiemmin mies oli ennen "koko ajan" kiinni, puhui välillä niin että väsyin jo kuuntelemaan ja ei koskaan ollut haukkunut. Eräs ilta keskustellessa tuli ilmi ettei tiedä rakastaako ja kun on niin vaikeaa. Mietin vuorokauden verran ja sitten tuli pieni haisu asiaan... Eli miehellä on vuosia ollut työpaikalla häntä 10 vuotta vanhempi nainen, joka on ystävä. Ja varmasti hyvä onkin. Välillä itsekin olen kysellyt, että mitä XX tuumasi siitä ja siitä. Nyt vaan kävi niin, että mies ei enää keväästä lähtien minulle mitään hänestä jutellutkaan. Soittelee töiden jälkeen tälle mutteivät tapaa muuta kuin töissä (?). Sain samalla tietää, että työpaikalla on liikkunut keväästä heistä salarakas-juoruja ja mies välillä pelännyt niiden menevän hänen esimiehensä korviin ja vaikuttaisi hänen sijoitteluunsa työpisteillä. Mies vain hehkutti tätä XXX minulle, miten hieno ihminen, kuuntelija, keskustelija jne.

Sanoin sitten miehelle, että ok ystävyys mutta puoleentoista vuoteen ei perheterapiassa ole meidän asioihin kantaa ottanut tai mitään esille nostanut. Tämä XXX kuulemma osaa kuunnella ja hänelle kertoo meidän parisuhteesta, saa neuvoja ja tukea. Ei ole kuulemma koskaan miehessä mitään vikaa vaan miettivät aina minun käytöstä, miksi mitenkin toimin. Näitä keskusteluita siis ei ole koskaan tuonut terapiassa esille.

Mä en tiedä mitä minä uskon. Seksiä ei ole varmaan ollut (?). Mutta muuta. Ja ennen kaikkea, mies näyttäisi olevan ihan hulluna tähän naiseen. Ei halua luopua parisuhteesta ja tällä hetkellä kai suostuu ottamaan etäisyyttä. En vaadi vaihtamaan työtä tai luopumaan ystävyydestä, mutta... Voiko tuollaisten tunteiden jälkeen mies olla hänen ystävänsä ja miten voin luottaa? Entä se yksi kerta pikkujouluissa tai jossain muualla kun rajat ylittyvät. Nythän vain vaatteet erottavat kun tunteita jo on.

Pitäisikö minun vaan unohtaa ja antaa olla vai mitä ihmettä minä teen?

Tälle tilanteelle vain sinä päätät mitä haluat ja mihin tilanne johtaa. Huomaan kirjoituksessasi oot epävarma, jännittynyt ja huolissasi mitä on tulossa. Ymmärrän mikä tuntuu itsestäsi kurjalle että miehesi on jakanut teidän asioita tälle naiselle, mutta on varmaa selitys miehelläsi miksi on halunut tukea ja rohkaisua että varmaa ajatteli teidän parisuhteen pysyvän ehjänä tai tämä nainen on psyykanut teidän suhdetta niin paljon että miehesi on mennyt epävarmaksi itsekin mitä haluaa, ja varmaa mieheäsi on varmaa manipuloitu susta etsitty syyllistä tai miehesi syyttänyt sua tälle naiselle, mutta onko tämä nainen uhka teidän parisuhteelle sun mielestä? Jos miehesi kuuntelee ja pähkäilee teidän asioita tän naisen kanssa kohta ei tiedä onko siitä haitaksi teille molemmille tai hyötyä, mutta oletko mustasukkanen vai huolissasi sun reviiristä? En tiedä onko tuo nyt pettämistä, mutta ei kovin hyvälle kuulosta.

Ymmärrän että on nostattanut riitoja ja epäilyksiä, mutta kai miehelläsi pitäisi olla hyvä selitys miksi just toiselle naiselle puhutaan teidän asioista mitkä ovat vain teidän asia. Se on luottamuksen rikkomista parisuhteessa. Ainakin omasta mielestäni ja nämä olivat omia analysointeja/ mielipiteitä. Kannattaa ottaa ohjat omaan käsiisi, kun ei voi ihmisistä voi tietää mitkä taka ajatukset ovat ja nyt en puhu sun miehestä vaa tästä sun miehen ystävästä. Muuten tunnetko/oletko tutustunut tähän naiseen?

 

[vierailija]

Tunnen naisen, ovat olleet 10 vuotta ystävinä. Vasta keväällä tilanne muuttui niin, että enää en saanut kuulla mitään naisesta, se "hävisi" puheista vaikka tosi asiassa olivat lähentyneet paljon enemmän ystävinä. Samalla meidän ongelmat pahenivat.

Uskoutuminen toiselle tuntuu tässä pahalta, koska minä en saanut tietää mitään. Vaikka kävimme perheterapiassa, siellä ei puhuttu mitään. Tämä nainen sai tietää sen kaiken mikä meidän suhteessa on vialla ja hän mietti mieheni kanssa miten meidän parisuhdetta pitäisi hoitaa. Minun kanssani mieheni ei sitä koskaan miettinyt. Mutta. Mieheni ei myöskään kertonut sanaakaan näistä heidän ajatuksistaan minulle. Miten se pohdinta siis auttoi parisuhdettamme?

Siis me kävimme pariterapiassa ja käymme edelleen. Koko sen ajan. Nainen on mieheni mielestä hauska, hyvä kuuntelija, sillä on hyvä huumorintaju ja pitää samoista asioista.... Näitä kehuja olen tässä pari päivää kuunnellut kun mies on perustellut sitä miksi.

 

[vierailija]

Itse tein miehelleni selväksi, että meidän asioita ei eri sukupuolta olevalla henkilölle kerrota. Siitä seurasi vain sotkua. Ei pidä suostua siihen, että miehen ajatukset ovat toisen luona jatkuvasti. Jos soittelee töidenkin jälkeen niin huhhuh. Toista sukupuolta oleva ystävä voi vallata mielen totaalisesti, kun siihen liittyy niin paljon erilaisia juttuja kuin samaa sp:ta olevaan ystävään.

Vastaus oli aloittajalle, ei erityisesti tekstiin jota vahingossa lainasin

 

[vierailija]

Mieheni teki samaa, aluksi puhui minusta (oltiin työkavereita siis) vaimolleen, sitten lopetti puhumisen (vaimolleen) kun huomasi että oli minusta kiinnostunut. Erosivat, ja me olemme nyt tuon miehen kanssa naimisissa, lapsiakin on meillä.

 

[vierailija]

Itse tein miehelleni selväksi, että meidän asioita ei eri sukupuolta olevalla henkilölle kerrota. Siitä seurasi vain sotkua. Ei pidä suostua siihen, että miehen ajatukset ovat toisen luona jatkuvasti. Jos soittelee töidenkin jälkeen niin huhhuh. Toista sukupuolta oleva ystävä voi vallata mielen totaalisesti, kun siihen liittyy niin paljon erilaisia juttuja kuin samaa sp:ta olevaan ystävään.

Minä väänsin tämän ratakiskosta... Aiemmin luulin, että minä olisin se ihminen joka tietäisi eniten... Ok jos puhuisi vain omista asioistaan, mutta parisuhteemme asiat eivät kuulu toiselle naiselle.

 

[vierailija]

hmm... noh, mitkä ovat sun näkökanta että hyväksytkö niiden ystävyyden vai tuntuuko että siitä on sulle enemmän harmia kun miehesi ei jaa omia ajatuksia ja tunteita juuri sulle? Kannattaa ensin miettiä mikä on reilua myös sua kohtaan, kuitenkin olette naimisissa ja teidän asiat pysyvät vain teidän asiana, kyllä avoimuus on tärkeä molemmin puolin

 

[vierailija]

Mieheni teki samaa, aluksi puhui minusta (oltiin työkavereita siis) vaimolleen, sitten lopetti puhumisen (vaimolleen) kun huomasi että oli minusta kiinnostunut. Erosivat, ja me olemme nyt tuon miehen kanssa naimisissa, lapsiakin on meillä.

Tuliko sinulle miehen kiinnostus yllätyksenä? Vai kiinnostuitko itse ensin? Miten pitkään teillä oli juttua ennen eroa?

 

[vierailija]

hmm... noh, mitkä ovat sun näkökanta että hyväksytkö niiden ystävyyden vai tuntuuko että siitä on sulle enemmän harmia kun miehesi ei jaa omia ajatuksia ja tunteita juuri sulle? Kannattaa ensin miettiä mikä on reilua myös sua kohtaan, kuitenkin olette naimisissa ja teidän asiat pysyvät vain teidän asiana, kyllä avoimuus on tärkeä molemmin puolin

En hyväksy. Ihan kuin joku vääntäisi viidakkoveistä rintakehässä kun ajattelenkin, että koko viime kevään ja kesän meillä on ollut kiukutteleva, tiuskiva, sanoillaan satuttava ja väsynyt mies, joka välttelee minun kanssani yhtä aikaa nukkumaan menoa. Samaan aikaan töissä joka päivä toinen nainen on saanut sen hymyilevän, humoristisen ja hassuttelevan mieheni, joka puhuu mistä tahansa ja huomioi. Kun minä satutin jalkani tai kävin pienessä operaatiossa, miestä ei kiinnostanut. Lääkärin kiellosta huolimatta ajoin auton kotiin kun mies ei kuunnellut. Kuitenkin hän kuskasi työpäivän aikana tätä naista lääkäriin ja kyseli vointia tekstiviestein jne.

Mun mielestä minua kohtaan on reilua se, että mieheni ei ole sellaisen naisen ystävä, jota kohtaan hänellä on romanttisia tunteita. Eikä meidän tai minun asiat ole olleet luottamuksellisia vaan niitä on pohdittu toisen naisen kanssa.

 

[vierailija minäkin]

Mä sanoisin, että siinä kohtaa kun miea on jutellut sulle ettei tiedä rakastaako ja on lähtenyt sun kanssa terapiaan, on hän huomannut tunteensa toista naista kohtaan. Siinä on tapahtunut isoin käänne kun on lakannut puhumasta hänestä sulle. Tilanteessa kerran olleena...
Mun miehellänikin oli ystävä, työkaveri, jolla oli sama huumorintaju. Ystävä oli pitkään, kunnes mies "tajusi ettei tiedä rakastaako kun lapsen kanssa on vaikeaa ja olin hänelle enää lapsemme äiti". Siitä pisteestä meni puolivuotta epätietoisuutta, väläyttelyä yhtäkkiä naimisiin menosta ja toisesta lapsesta ja yhtäkkinen ilmoitus rakastumisesta toiseen naiseen. Naimisiin meno tai toinen lapsi olisi muka ollut ratkaisu ettei voisikaan erota, nainen ja yksi lapsi oli helppoa jättää taakse kun tuli eteen "kerran elämässä"-rakkaus. No, löysin oman nykyisen puolisoni vuosia myöhemmin ja tällä miehellä on menossa jo kuudes kerran elämässä-rakkaus. Toiset vaan on sellaisia, jotka hakee täydennystä ja onnea elämäänsä muista ihmisistä sitä tyydytystä lopulta saamatta ja osaamatta pysähtyä tekemään siitä tämänhetkisestä elämästä sitä onnellista. Tsemppiä sinulle tulevaan.

 

[vierailija]

En hyväksy. Ihan kuin joku vääntäisi viidakkoveistä rintakehässä kun ajattelenkin, että koko viime kevään ja kesän meillä on ollut kiukutteleva, tiuskiva, sanoillaan satuttava ja väsynyt mies, joka välttelee minun kanssani yhtä aikaa nukkumaan menoa. Samaan aikaan töissä joka päivä toinen nainen on saanut sen hymyilevän, humoristisen ja hassuttelevan mieheni, joka puhuu mistä tahansa ja huomioi. Kun minä satutin jalkani tai kävin pienessä operaatiossa, miestä ei kiinnostanut. Lääkärin kiellosta huolimatta ajoin auton kotiin kun mies ei kuunnellut. Kuitenkin hän kuskasi työpäivän aikana tätä naista lääkäriin ja kyseli vointia tekstiviestein jne.

Mun mielestä minua kohtaan on reilua se, että mieheni ei ole sellaisen naisen ystävä, jota kohtaan hänellä on romanttisia tunteita. Eikä meidän tai minun asiat ole olleet luottamuksellisia vaan niitä on pohdittu toisen naisen kanssa.

Tuon ymmärrän oikein hyvin.

 

[vierailija]

Mä sanoisin, että siinä kohtaa kun miea on jutellut sulle ettei tiedä rakastaako ja on lähtenyt sun kanssa terapiaan, on hän huomannut tunteensa toista naista kohtaan. Siinä on tapahtunut isoin käänne kun on lakannut puhumasta hänestä sulle. Tilanteessa kerran olleena...
Mun miehellänikin oli ystävä, työkaveri, jolla oli sama huumorintaju. Ystävä oli pitkään, kunnes mies "tajusi ettei tiedä rakastaako kun lapsen kanssa on vaikeaa ja olin hänelle enää lapsemme äiti". Siitä pisteestä meni puolivuotta epätietoisuutta, väläyttelyä yhtäkkiä naimisiin menosta ja toisesta lapsesta ja yhtäkkinen ilmoitus rakastumisesta toiseen naiseen. Naimisiin meno tai toinen lapsi olisi muka ollut ratkaisu ettei voisikaan erota, nainen ja yksi lapsi oli helppoa jättää taakse kun tuli eteen "kerran elämässä"-rakkaus. No, löysin oman nykyisen puolisoni vuosia myöhemmin ja tällä miehellä on menossa jo kuudes kerran elämässä-rakkaus. Toiset vaan on sellaisia, jotka hakee täydennystä ja onnea elämäänsä muista ihmisistä sitä tyydytystä lopulta saamatta ja osaamatta pysähtyä tekemään siitä tämänhetkisestä elämästä sitä onnellista. Tsemppiä sinulle tulevaan.

Kiitos... Vaaditko exääsi muuttamaan mitään kun tämä ystävyys ensimmäisen kerran paljastui? Sitoutuiko miehesi mihinkään muutokseen? Nyt kesälomalla on helppo luvata, mutta ensi viikosta ovat jälleen joka päivä tekemisissä. Mulle mieheni on vielä se, josta en erota halua, mutta jos mies toista rakastaa niin en halua myöskään elää toisena vaihtoehtona. Haluaisin siinä tapauksessa mahdollisuuden löytää itselleni vielä rakkauden.

 

[vierailija]

Vaadin. Vaadin ettei meidän parisuhdetta väännetä ja käännetä toisen naisen kanssa, vaan suhteessamme säilyisi luottamus. Sen sijaan puhelimeen ilmestyi pääsykoodi ja puhelin seurasi mukana kun vihjasin josko yöt olisi meidän yhteisiä eikä hänen ja naisen. Yhtäkkiä postista tippui puhelinlasku, joka entisen 20€ sijasta oli 160€ johtuen tekstiviesteistä tasan yhteen puhelinnumeroon. tässä kohtaa vaadin, että mies tekee päätöksen ja tekikin sitten, kun toinen nainen halusikin ensimmäiseksi ja uhkasi puhaltaa pelin poikki. pahaltahan se tuntui, tajuta että on kustu silmään vuoden päivät mutta toisaalta, sitten oli parempi. Jossain vaiheessa loppui seksikin, vaikkei ikinä ollut muka pettänyt. Työvuorot piteni, vaikka ystävä kyyditti kotiin. Usko itseäsi ja omaa intuitiota tilanteesta.

Kiitos... Vaaditko exääsi muuttamaan mitään kun tämä ystävyys ensimmäisen kerran paljastui? Sitoutuiko miehesi mihinkään muutokseen? Nyt kesälomalla on helppo luvata, mutta ensi viikosta ovat jälleen joka päivä tekemisissä. Mulle mieheni on vielä se, josta en erota halua, mutta jos mies toista rakastaa niin en halua myöskään elää toisena vaihtoehtona. Haluaisin siinä tapauksessa mahdollisuuden löytää itselleni vielä rakkauden.

 

[vierailija]

Tuliko sinulle miehen kiinnostus yllätyksenä? Vai kiinnostuitko itse ensin? Miten pitkään teillä oli juttua ennen eroa?

Itse en ensin lämmennyt miehelle ollenkaan. Erossa ehtivät olemaan puolisen vuotta kunnes me alettiin olemaan yhdessä. Tuostakin on jo 10v aikaa.

 

[vierailija]

Vaadin. Vaadin ettei meidän parisuhdetta väännetä ja käännetä toisen naisen kanssa, vaan suhteessamme säilyisi luottamus. Sen sijaan puhelimeen ilmestyi pääsykoodi ja puhelin seurasi mukana kun vihjasin josko yöt olisi meidän yhteisiä eikä hänen ja naisen. Yhtäkkiä postista tippui puhelinlasku, joka entisen 20€ sijasta oli 160€ johtuen tekstiviesteistä tasan yhteen puhelinnumeroon. tässä kohtaa vaadin, että mies tekee päätöksen ja tekikin sitten, kun toinen nainen halusikin ensimmäiseksi ja uhkasi puhaltaa pelin poikki. pahaltahan se tuntui, tajuta että on kustu silmään vuoden päivät mutta toisaalta, sitten oli parempi. Jossain vaiheessa loppui seksikin, vaikkei ikinä ollut muka pettänyt. Työvuorot piteni, vaikka ystävä kyyditti kotiin. Usko itseäsi ja omaa intuitiota tilanteesta.

Meillä mies väittää kanssa ettei ole mitään seksiä ollut.

Pelkään pahoin, että ei tuo välimatkan pitäminen mihinkään katoa jos koko ajan ovat samassa työpaikassa. Puhelimesta veti herneet mies meilläkin kun sanoin ottaneeni yhden puhelinnumeron. Ennen ei sillä ole ollut väliä kenen puhelinta katsellaan.

Laitoin toissapäivänä sähköpostia tälle naiselle. Ei tietenkään ole vastannut. Nyt olen miettinyt, että kävisinkö sen miehen kanssa juttelemassa. Että onko heillä ollut kotona millainen kevät jne Eihän hän välttämättä kerro, mutta kun tuntuu etten tiedä kaikkea...
Olisinko ihan hullu jos kävisin?

 

[vierailija]

En hyväksy. Ihan kuin joku vääntäisi viidakkoveistä rintakehässä kun ajattelenkin, että koko viime kevään ja kesän meillä on ollut kiukutteleva, tiuskiva, sanoillaan satuttava ja väsynyt mies, joka välttelee minun kanssani yhtä aikaa nukkumaan menoa. Samaan aikaan töissä joka päivä toinen nainen on saanut sen hymyilevän, humoristisen ja hassuttelevan mieheni, joka puhuu mistä tahansa ja huomioi. Kun minä satutin jalkani tai kävin pienessä operaatiossa, miestä ei kiinnostanut. Lääkärin kiellosta huolimatta ajoin auton kotiin kun mies ei kuunnellut. Kuitenkin hän kuskasi työpäivän aikana tätä naista lääkäriin ja kyseli vointia tekstiviestein jne.

Mun mielestä minua kohtaan on reilua se, että mieheni ei ole sellaisen naisen ystävä, jota kohtaan hänellä on romanttisia tunteita. Eikä meidän tai minun asiat ole olleet luottamuksellisia vaan niitä on pohdittu toisen naisen kanssa.

Kuin minun kirjoittamaani juttua, ennen kuin pysäytin ukkoni ja sanoin, että se on joko minä tai uusi harrastus: kivalle pimatsulle jutustelu jatkuvasti

 

[vierailija]

Meillä mies väittää kanssa ettei ole mitään seksiä ollut.

Pelkään pahoin, että ei tuo välimatkan pitäminen mihinkään katoa jos koko ajan ovat samassa työpaikassa. Puhelimesta veti herneet mies meilläkin kun sanoin ottaneeni yhden puhelinnumeron. Ennen ei sillä ole ollut väliä kenen puhelinta katsellaan.

Laitoin toissapäivänä sähköpostia tälle naiselle. Ei tietenkään ole vastannut. Nyt olen miettinyt, että kävisinkö sen miehen kanssa juttelemassa. Että onko heillä ollut kotona millainen kevät jne Eihän hän välttämättä kerro, mutta kun tuntuu etten tiedä kaikkea...
Olisinko ihan hullu jos kävisin?

Minun mielestä olisit "hullu" jos kävisit. En sitä nyt ihan noin jyrkästi itse sanoisi. Asia on sinun ja miehesi välinen, on kreisiä mennä häiritsemään omilla epäilyillään muita, eteenkin kun et tiedä mitään tapahtuneen. T: se joka kirjoitti että mieheni lopetti minusta puhumisen kun oli kiinnostunut.

Ei rakastumista välttämättä mikään pysäytä, jos mies haluaa mennä muualle, on siihen täällä jokaisella oikeus. En sano etteikö sinun kannata tehdä työtä suhteenne eteen, vaan että se työ kannattaa tehdä sinun ja miehesi välillä, ja ei aina voi mitään jos ei onnistu.

 

[vierailija]

Eikös ystävää sitten kuulu rakastaa?Sukupuoleen katsomatta.

 

[vierailija]

Seksi on todellakin ollut ja on koko ajan. Jotkut ovat sitten valtavan sinisilmäisiä.

 

[vierailija]

Mä ottaisin eron, en vaan jaksais tollasta touhua seurata. Mun exäni valehteli, petti mennen tullen melki koko suhteen ajan (kolmesti jäi kiinni ja lopuista muista lukemattomista kerroista kerto exäni kaveri, kun halus varottaa mua), oli väkivaltanen ja neljä vuotta asuttiin yhessä.

Eli, en anna enää kellekkä pettämistä anteeks ja suhde olis samantien loppu. Jos aviomieheni pettäis, niin avioero olis samantien vetämässä ja mä häipyisin toiselle paikkakunnalle. Tyttäreen liittyvät asiat hoitaisin lastenvalvojan kautta. Elämä karaissu sen verran kovapintaseks ja opetti, että ihmisiin, etes niihin läheisimpiin ei voi aina luottaa. Siks valikoin tarkoin ihmiset kelle kerron syvimpiä ajatuksiani, paljastan henkilökohtasia asioita ja kehen luotan. Ne joista vähänkin tulee ahdistava olo tai vähänkin tulkee tunne, että jotain kummaa tos on, niin karistan ne ihmiset elämästäni kokonaan.

Mä ap veikkaan, että sun miehes tuskin tulee tota touhua lopettaa... en vaan jaksa uskoa, koska tilanne menny aika syvälliseks. Voihan se tietty miehes selittää, että on lopettanu, mutta todellisuudessa jatkais sun selkäs takana salaa. Pttävä ihminen asiaa salatakseen osaa keksiä, mitä ovelampia keinoja, ettei jäis kiinni. Mä en pystyis luottamaan enää tollasen jälkeen. Haluatko jatkaa tollasessa suhteessa? Haluatko elää epävarmuudessa? Tilannetta kannattaa myös miettiä sun oman jaksamisen kannalta, koska teillä kuitenkin lapsia joilla erityis tarpeita, saattais olla liian raskas taakka kantaa. Voimia ap, toivottavasti löydät ratkasun joka tekee sut lopulta onnelliseks.

 

[vierailija]

Mä ottaisin eron, en vaan jaksais tollasta touhua seurata. Mun exäni valehteli, petti mennen tullen melki koko suhteen ajan (kolmesti jäi kiinni ja lopuista muista lukemattomista kerroista kerto exäni kaveri, kun halus varottaa mua), oli väkivaltanen ja neljä vuotta asuttiin yhessä.

Eli, en anna enää kellekkä pettämistä anteeks ja suhde olis samantien loppu. Jos aviomieheni pettäis, niin avioero olis samantien vetämässä ja mä häipyisin toiselle paikkakunnalle. Tyttäreen liittyvät asiat hoitaisin lastenvalvojan kautta. Elämä karaissu sen verran kovapintaseks ja opetti, että ihmisiin, etes niihin läheisimpiin ei voi aina luottaa. Siks valikoin tarkoin ihmiset kelle kerron syvimpiä ajatuksiani, paljastan henkilökohtasia asioita ja kehen luotan. Ne joista vähänkin tulee ahdistava olo tai vähänkin tulkee tunne, että jotain kummaa tos on, niin karistan ne ihmiset elämästäni kokonaan.

Mä ap veikkaan, että sun miehes tuskin tulee tota touhua lopettaa... en vaan jaksa uskoa, koska tilanne menny aika syvälliseks. Voihan se tietty miehes selittää, että on lopettanu, mutta todellisuudessa jatkais sun selkäs takana salaa. Pttävä ihminen asiaa salatakseen osaa keksiä, mitä ovelampia keinoja, ettei jäis kiinni. Mä en pystyis luottamaan enää tollasen jälkeen. Haluatko jatkaa tollasessa suhteessa? Haluatko elää epävarmuudessa? Tilannetta kannattaa myös miettiä sun oman jaksamisen kannalta, koska teillä kuitenkin lapsia joilla erityis tarpeita, saattais olla liian raskas taakka kantaa. Voimia ap, toivottavasti löydät ratkasun joka tekee sut lopulta onnelliseks.

Sehän se niin raastavaa on kun ei tiedä. Ei tiedä, että lopettaako ja että loppuuko. Nyt kesälomataukojen aikana on miehen helppo sanoa, mutta mitä sitten kun se arki taas tulee ja painaa päälle. Kun on vaikeaa ja kaikki harmittaa. Ja kun se toinen on siinä 5 päivää viikossa lähellä.

En tiedä. Vaikea ajatella. Laitoin avioerovaiheen vireille. Nyt on puoli vuotta aikaa miettiä ja koittaa pelastaa avioliitto.

 

[vierailija]

Tuo on ihan klassista pettämistä. Jossain vaiheessa suhde on nytkähtänyt intiimiksi ja kuvailitkin jo sen, missä vaiheessa. Itse olen ollut hetken aikaa tuollaisena toisena naisena ja tunnen kuvion. Mies oli kovin kriittinen vaimoaan kohtaan, varmasti oli kotona jopa ylimielinen ja ehdoton vaatimuksissaan ja puheissaan, kun sai tukea (ja ihailua) toiselta naiselta. Harvoin pettäjät mitään tunnustavat, elleivät sitten satu jäämään rysän päältä housut nilkoissa kiinni. Minä lopetin sivusuhteemme, mutta kahden vuoden jälkeenkin mies vielä yrittää päästä treffeille kanssani. Sinun suhteesi tulevaisuus näyttäisi olevan tuon toisen naisen käsissä, jos et itse osaa sitä päättää.

Ihmettelen, miksi et usko heillä olevan seksiä. Aivan varmasti on. Nykyään nuoremmat miehet hakevat paljon seksiä vanhemmilta naisilta. Minulla on ollut jopa 18 vuotta nuorempi rakastaja.

 

[vierailija]

Sehän se niin raastavaa on kun ei tiedä. Ei tiedä, että lopettaako ja että loppuuko. Nyt kesälomataukojen aikana on miehen helppo sanoa, mutta mitä sitten kun se arki taas tulee ja painaa päälle. Kun on vaikeaa ja kaikki harmittaa. Ja kun se toinen on siinä 5 päivää viikossa lähellä.

En tiedä. Vaikea ajatella. Laitoin avioerovaiheen vireille. Nyt on puoli vuotta aikaa miettiä ja koittaa pelastaa avioliitto.

Täh? Nyt on kaikki kuultu. Huviksesi työllistät ihmisiä tuollaisilla hakemuksilla. Hakemus tehdään kun ollaan päätetty erota. Ei se puolen vuoden harkinta-aika tarkoita sitä että erohakemuksia kuuluu hakea kun puoliso vähän vituttaa.