Mieheni ei enää jaksa perheemme arkea.

["harmaa"]

On siis todella väsynyt, koska herää kuopuksen kanssa öisin ja aamulla aikaisin. Hän kärsii masennuksesta ja käy terapiassa ja syö lääkkeitä tämän takia. Minusta tuntui että elämämme alkaa jo helpottaa, mutta ei ilmeisesti.

Tänään mieheni alkoi puhua minulle kuinka hän tappaisi itsensä jos vain pystyisi sen meille tekemään. Katuu sitä että tehtii toinen lapsi, lapset siis reilu 2v ja 9kk. Olen huomannut että hänellä pinna kireällä ja tiuskii varsinkin pienemmälle koska tämä itkee melko paljon.

Ehdotin että minä alan nukkua pienemmän kanssa ja herätä yöt ja aamulla. No tämä ei käy, koska hän on huono uninen eikä saa kuitenkaan nukuttua. Ehdotin että haetaa ulkopuolista apua, tukiperhettä, perhetyöntekijää yms. ei käy koska hän ei luota keneenkään vieraaseen.

Olen aivan neuvoton! Mitä ihmettä voin tehdä? Olen yrittänyt hoitaa lapsia enemmän ja tehdä enemmän kotitöitä, että hän saisi enemmän olla rauhassa.

Terapeutti oli ehdottanut unilääkkeitä mutta niitä ei kuulemma halua alkaa syömään koska joutuu heräämään lapsen kanssa.

 

["Xxxx"]

No sano että p*rkele tee jotain. Syö lääkkeitä ja ymmärrä että täällä asuu muutkin. Nuku lääkkeillä ja lopeta kitinä.

 

["vieras"]

Olisiko miehen mahdollista nukkua eri huoneessa ja vaikka laittaa korvatulpat, jotta ei herää vauvan itkuun? Tämä siis sen aikaa kun yöheräilyä on vauvalla.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26686597]Olisiko miehen mahdollista nukkua eri huoneessa ja vaikka laittaa korvatulpat, jotta ei herää vauvan itkuun? Tämä siis sen aikaa kun yöheräilyä on vauvalla.[/QUOTE]

Vauva nukkuu omassa huoneessa ja minulla olisi mahdollisuus nukkua sielä hänen kanssaan ja mies saisi nukkua makuuhuoneessa esikoisen kanssa, joka nykyään nukkuu yöt hyvin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Xxxx";26686595]No sano että p*rkele tee jotain. Syö lääkkeitä ja ymmärrä että täällä asuu muutkin. Nuku lääkkeillä ja lopeta kitinä.[/QUOTE]

Kyllä mä haluan kaikkien kannalta hyvän ratkaisun.

 

["vieras"]

niin elämä kirkastuu pian. Ota sinä ohjat käsiisi ja valvo sen lapsen kanssa niin mies voisi levätä. Kerro miten se olisi teille huono asia, jos mies tappaisi itsensä. Helppoa ei varmasti ole kellään maseentuneen ihmisen kanssa olla.

 

["Vieras"]

No jospa sinä hoitaisit vauvaa ja mies ottais unilääkettä? Tai laita mies vaikka hotelliin muutamaksi yöksi?

Mä en ymmärrä mikä idea siinä on että ylipäänsä masentunut ihminen on vastuussa yöherätyksistä.

Hommaa miehelle joku harrastus, liikunta parantaa mielialaakin

 

[KalmanSilmä]

Huh. Ei helpolta kuulosta. Voimia myös sinulle! <3

Jos sinä heräät lapsen kanssa niin eikö hän sitten voisi syödä unilääkkeet? Olet varmasti kertonut kuinka tärkeä hän on. Kaverini mies teki itsemurhan ja kaksi poikaa eivät toivu siitä varmasti koskaan. Olivat kyllä vähän vanhempia, kuin lapsesi, mutta eipä se kai asiaa muuta.

Sinulla muuten on ihana mies, jos hän herää öisin pienen kanssa ja jaksaa väsymyksestään huolimatta hoitaa heitä. Muistathan kertoa sen myös hänelle?

 

["hoitsu"]

Uni- ja masennuslääkitys miehelle ja sä hoidat lapset öisin, että mies saa eri huoneessa korvatulppien kanssa nukuttua. Ei siitä töissäkäymisestäkään mitään tule jos ei saa öisin nukuttua.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26686606]Vauva nukkuu omassa huoneessa ja minulla olisi mahdollisuus nukkua sielä hänen kanssaan ja mies saisi nukkua makuuhuoneessa esikoisen kanssa, joka nykyään nukkuu yöt hyvin.[/QUOTE]

No suostuisiko mies tähän? Eikös siinä sitten olisi kaikki tyytyväisiä? Korvatulpat vielä korviin.

 

["Xxxx"]

[QUOTE="aloittaja";26686613]Kyllä mä haluan kaikkien kannalta hyvän ratkaisun.[/QUOTE]

No jos on tarjottu lääkkeitä niin sitten niitä kannattais ottaa ja katsoa auttaako. Marttyyriuteen voi aina vajota, mutta toisia sinne on turha vetää. Nja pidä muuten huoli että mies paranee sitten ensin ennekuin lisää lapsia tulee.

Isän masennus on yksi iso riskitekijä lapsuudesta johtuvaan masennukseen.

 

["aloittaja"]

Olen kertonut kuinka tärkeä ja rakas hän meille on ja kuinka loistava isä hän on! Olen yrittänyt sanoa että voisin hoitaa vauvan yöt, mutta se jää siihen muutamaan yöhön ja sitten taas hän heräilee. Täytyy vaan ottaa tiukka linja ja laittaa itselleen peti vauvan huoneeseen. Olen kai vaan niin tottunut siihen että mies valvoo myöhään ja automaattisesti hoitaa vauvan.

 

[KalmanSilmä]

[QUOTE="Vieras";26686623]No jospa sinä hoitaisit vauvaa ja mies ottais unilääkettä? Tai laita mies vaikka hotelliin muutamaksi yöksi?

Mä en ymmärrä mikä idea siinä on että ylipäänsä masentunut ihminen on vastuussa yöherätyksistä.

Hommaa miehelle joku harrastus, liikunta parantaa mielialaakin[/QUOTE]

Et taida itse koskaan olla masentunut? Vaikka liikunta parantaisi mielialaa, pitäisi ensin pystyä edes saamaan lenkkarit jalkaan.

Mitkään "no perkeleet" ei auta, jos ei mies itse ei sitä totea... Ainoa mitä voi tehdä on kuunnella, myötä elää ja yrittää auttaa. Sama juttu kuin alkoholistin kanssa, tautia ei periaatteessa voi parantaa kuin asianosainen itse.

Onneksi mies edes puhuu, eli ymmärtää tilanteensa ja ees yrittää ottaa apua vastaan.

 

["Xxxx"]

Et taida itse koskaan olla masentunut? Vaikka liikunta parantaisi mielialaa, pitäisi ensin pystyä edes saamaan lenkkarit jalkaan.

Mitkään "no perkeleet" ei auta, jos ei mies itse ei sitä totea... Ainoa mitä voi tehdä on kuunnella, myötä elää ja yrittää auttaa. Sama juttu kuin alkoholistin kanssa, tautia ei periaatteessa voi parantaa kuin asianosainen itse.

Onneksi mies edes puhuu, eli ymmärtää tilanteensa ja ees yrittää ottaa apua vastaan.

Mutta myös niinkuin alkoholismissa, joskus se lähipiiri "mahdollistaa" sen sairauden. Ja koko lähipiirin pitäis olla jollakin tavalla mukana hoidossa. Koska masentunut saattaa sairastuttaa koko perheen. Niinkuin alkoholistikin.

 

["Simba"]

Kyllä se on miehen oma vika nyt tässä asiassa, jos huonosti voi. Tuohonkin on helppo ratkaisu.
Vauva makkariin sun ja esikoisen kanssa, mies toiseen huoneeseen korvatulppien kanssa. Älä anna periksi.

 

["aloittaja"]

Et taida itse koskaan olla masentunut? Vaikka liikunta parantaisi mielialaa, pitäisi ensin pystyä edes saamaan lenkkarit jalkaan.

Mitkään "no perkeleet" ei auta, jos ei mies itse ei sitä totea... Ainoa mitä voi tehdä on kuunnella, myötä elää ja yrittää auttaa. Sama juttu kuin alkoholistin kanssa, tautia ei periaatteessa voi parantaa kuin asianosainen itse.

Onneksi mies edes puhuu, eli ymmärtää tilanteensa ja ees yrittää ottaa apua vastaan.

Onneksi on tiedostanut tilanteensa ja suostui aloittamaan terapian ja lääkityksen. Hän ei pysty lähteä kotoa pois muuta kuin kerran kuussa vetää pään täyteen ja sitten asiat taas tuntuvat raskaammille. Harmittaa kun lapset ovat nyt pieniä ja mies ei pysty nauttimaan elämästämme. Tietysti on aikoja jolloin kaikki on hyvin ja mies on iloinen ja nauttii lapsista, mutta kun kaikki päivät ovat samanlaisia ja pienempi lapsi kiukuttelee paljon niin sitten masentuu helposti.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Simba";26686709]Kyllä se on miehen oma vika nyt tässä asiassa, jos huonosti voi. Tuohonkin on helppo ratkaisu.
Vauva makkariin sun ja esikoisen kanssa, mies toiseen huoneeseen korvatulppien kanssa. Älä anna periksi.[/QUOTE]

Ei tulisi mieleenkään antaa periksi, tämä perhe on parasta mitä minulla on ja aijon taistella sen eteen! Täytyy puhua hänelle tänään ja minun päättää nämä nukkumis järjestelyt, että mieskin saa nukuttua kunnolla.

 

["vieras"]

Äärimmäiset tilanteet tarvitsevat äärimmäisiä keinoja. Miten olis laittaa mies nukkumaan pariksi viikoksi vaikka hotelliin? Väsymys voi olla joskus niin ylitsepääsemätöntä, että se vaatii jo pitemmän ajan rauhassa nukkumista kuin pari yötä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26686740]Äärimmäiset tilanteet tarvitsevat äärimmäisiä keinoja. Miten olis laittaa mies nukkumaan pariksi viikoksi vaikka hotelliin? Väsymys voi olla joskus niin ylitsepääsemätöntä, että se vaatii jo pitemmän ajan rauhassa nukkumista kuin pari yötä.[/QUOTE]

Meillä ei ole varaa kahden viikon hoteleihin. Mä tänään mietin että pitäisikö mun lasten kanssa lähteä muutamaksi yöksi vaikka äitini luokse että mies saisi pahimmat univelat pois ja hengähtää hetken tästä arjesta.

 

[hyu]

No tosi ikävä tilanne, enkä varmasti ole paras henkilö sinua neuvomaan, mutta kerron nyt kuitenkin mielipiteeni.
Itse en jaksa sääliä noita "masentuneita" ihmisiä, jotka alkavat oireilla heti kun on elämässä vähän rankempi jakso. Moni ihminen on varmasti ihan oikeasti masentunut, mutta ihan yhtä moni on vain selkärangaton vätys, joka ei jaksa/saa elämäänsä kuntoon, ja mielummin heittäytyy masentuneeksi.
Sinuna miettisin ihan vain omaa ja etenkin lastesi parasta. Jos mies haittaa oleellisesti lastesi onnellista lapsuutta, niin ottaisin ainakin väliaikaisen eron miehestä ja käskisin laittaa itsensä ja elämänsä kuntoon, ennen kuin jatkaisin arkea hänen kanssaan.

 

["aloittaja"]

No tosi ikävä tilanne, enkä varmasti ole paras henkilö sinua neuvomaan, mutta kerron nyt kuitenkin mielipiteeni.
Itse en jaksa sääliä noita "masentuneita" ihmisiä, jotka alkavat oireilla heti kun on elämässä vähän rankempi jakso. Moni ihminen on varmasti ihan oikeasti masentunut, mutta ihan yhtä moni on vain selkärangaton vätys, joka ei jaksa/saa elämäänsä kuntoon, ja mielummin heittäytyy masentuneeksi.
Sinuna miettisin ihan vain omaa ja etenkin lastesi parasta. Jos mies haittaa oleellisesti lastesi onnellista lapsuutta, niin ottaisin ainakin väliaikaisen eron miehestä ja käskisin laittaa itsensä ja elämänsä kuntoon, ennen kuin jatkaisin arkea hänen kanssaan.

Mies on ihan oikesti masentunut. Oireili jo ennen yhteen muuttamistamme. Ja hän oikesti tekee todella paljon, enkä yhtään ihmettele että alkaa voimat olla vähissä. Monella tämä tilanne on toisin päin, äiti valvoo yöt ja hoitaa kodin. Mä olen antanut tämän tilanteen mennä näin pahaksi (ja mieskin koska ei ole sanonut aikaisemmin) mutta olen hänen vain antanut valvoa lapsen kanssa ja hoitaa kodin.

 

[KalmanSilmä]

Yleensä masentuneen tauti ei ole väsymys, vaan väsymys on oire jostain. Mikään ei huvita, joutuu taistelemaan saadakseen ormirutiinit tehtyä.

Pitäisi hoitaa myös tuo väsymyksen aiheuttaja kuntoon. Lääkitys ja uni+(sairas)loma, jolla saa tehdä juuri niitä asioita joista tykkää sekä levätä. Lisäksi läheisten tuki ja oikeanlainen apu, on tuupittava alkuun ja eteen päin. Lääkitys ei sitten tee automaattisesti kenestäkää hullua.

Hotelliin eristäytyminen ei välttämättä toimi kaikilla... Ennemmin vaikka sairaalaan lepäämään, missä on ammattilaiset ja ihmiset jotka osaa auttaa jos masennus on oikeasti paha.

 

["Simba"]

[QUOTE="aloittaja";26686760]Meillä ei ole varaa kahden viikon hoteleihin. Mä tänään mietin että pitäisikö mun lasten kanssa lähteä muutamaksi yöksi vaikka äitini luokse että mies saisi pahimmat univelat pois ja hengähtää hetken tästä arjesta.[/QUOTE]

Se olisi yksi hyvä ratkaisu. Unet kun menee, niin menee kaikki muukin. Itse olen aina kärsinyt pahasta unettomuudesta. Vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään, ettei tosikaan.
Ja väsyneenä tuo mies voi olla tahattomastikin vaarallinen lapsilleen.
Ja sitten kun tulette sieltä mutsilta, niin mies nukkuu ainakin jonkun aikaa toisessa huoneessa tulppineen, ja sinä muksujen kanssa.

 

[Myry vaan]

[QUOTE="Xxxx";26686595]No sano että p*rkele tee jotain. Syö lääkkeitä ja ymmärrä että täällä asuu muutkin. Nuku lääkkeillä ja lopeta kitinä.[/QUOTE]

Jos heikommassa jamassa oleva olisi nainen, suhtautuisitko noin?

 

["vieras"]

No tee sinä tilanteessa mitä voit. Älä anna miehen päättää noista asioista, vaan jos huomaat, että on väsynyt (jopa siinä määrin, että jutut alkavat olla oikein pahoja), niin teet itse kaiken ja haet apua, vaikka mies sanoisi mitä. Uniasiat ensin kuntoon.