Mieheni ei enää jaksa perheemme arkea.

[Myry vaan]

[QUOTE="aloittaja";26686760]Meillä ei ole varaa kahden viikon hoteleihin. Mä tänään mietin että pitäisikö mun lasten kanssa lähteä muutamaksi yöksi vaikka äitini luokse että mies saisi pahimmat univelat pois ja hengähtää hetken tästä arjesta.[/QUOTE]

Hyvä idea! Saisit itsekin apua lastenhoitoon toivottavasti. Me mennään välillä pariksi yöksi kun mieheni kärsii unettomuudesta ja alkoi olla aika raunioina.

 

["Xxxx"]

Jos heikommassa jamassa oleva olisi nainen, suhtautuisitko noin?

Kyllä. Ihan sama makaako onnettomana sohvalla, kännissä sohvalla tms. Nainen mies, nuori tai vanha. Perheessä asuu muitakin.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26686792]Mies on ihan oikesti masentunut. Oireili jo ennen yhteen muuttamistamme. Ja hän oikesti tekee todella paljon, enkä yhtään ihmettele että alkaa voimat olla vähissä. Monella tämä tilanne on toisin päin, äiti valvoo yöt ja hoitaa kodin. Mä olen antanut tämän tilanteen mennä näin pahaksi (ja mieskin koska ei ole sanonut aikaisemmin) mutta olen hänen vain antanut valvoa lapsen kanssa ja hoitaa kodin.[/QUOTE]
Mitä sinä sitten teet, jos saat nukkua hyvin ja mies hoitaa kotityöt?

 

[Myry vaan]

Nyt selvästi perheen rutiinit pitää laittaa uuteen uskoon ja huolehtia kaikkien jaksamisesta. Hyvä että huomaat asian nyt. Tuumasta toimeen ja uniasiat ensimmäisenä kuntoon, alkaa miehenkin päässä edes vähän varmasti kirkastua kun saa levättyä.

 

[unettoman puoliso]

Jos mies on masentunut ja oireilee unettomuudella, niin hän tekisi niin, vaikka ei olisi yhtä ainutta lasta häiritsemässä yöunta. Minun mieheni on kärsinyt unettomuudesta vuosikausia. Samaten yksi kaveri (nainen) ei saa nukuttua kuin muutaman tunnin yössä. Mun mies pystyy onneksi nukkumaan tarvittaessa päivisin, mutta kaverin tilanne on huolestuttava, koska hän ei tosiaan anna itselleen hetkenkään rauhaa vaan menee niinkuin viimeistä päivää.

Olisko tarpeen muuttaa miehen lääkitystä? Miehen puheet viittaavat siihen, että lääkitys ei ole nyt kohdallaan. Lääkityksen muutoksella voisi saada yöt sujumaan paremmin. Nukahtamislääkkeitä voisi kokeilla myös, vaikkakaan ne eivät estä heräämistä.

Hotellissakaan mies tuskin pystyy nukkumaan sen paremmin, mutta se, että hän jäisi kotiin teidän muiden yöpyessä muualla voisi auttaa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26686824]Mitä sinä sitten teet, jos saat nukkua hyvin ja mies hoitaa kotityöt?[/QUOTE]

Mä leikin ja ulkoilen lasten kanssa, tapaa ystäviäni ja sisaruksiani, kaikkea mistä nautin. Ja nyt vasta huomaan että olen tehnyt todella väärin kun olen jättänyt kodin miehen vastuulle ja itse huitelen esikoisen kanssa. Harmittaa kun olen päästänyt asiat tälle tolalle, mutta onneksi vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa asioista ja korjata tilannetta.

 

["aloittaja"]

Soitin äidilleni että menisimme sinne muutamaksi päiväksi, mutta hänelle ei käynyt mutta ensi viikolla voitaisiin mennä. Siihen asti täytyy vaan miehen pitää korvatulppia ja nukkua ilman häriöitä.

 

[vicy]

[QUOTE="aloittaja";26686792]Mies on ihan oikesti masentunut. Oireili jo ennen yhteen muuttamistamme. Ja hän oikesti tekee todella paljon, enkä yhtään ihmettele että alkaa voimat olla vähissä. Monella tämä tilanne on toisin päin, äiti valvoo yöt ja hoitaa kodin. Mä olen antanut tämän tilanteen mennä näin pahaksi (ja mieskin koska ei ole sanonut aikaisemmin) mutta olen hänen vain antanut valvoa lapsen kanssa ja hoitaa kodin.[/QUOTE]

Mitä hittoa sinä sitten teet jos mies valvoo yöt, käy töissä ja tekee kotityöt??? Sinäkö vain makailet kotona tyytyväisenä ja annat miehesi tappaa itsensä työllä? Herää nyt hyvä nainen! ei se ihan noin toimi, tuo yhdessä eläminen! Ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni!

 

["vieras"]

Mitä hittoa sinä sitten teet jos mies valvoo yöt, käy töissä ja tekee kotityöt??? Sinäkö vain makailet kotona tyytyväisenä ja annat miehesi tappaa itsensä työllä? Herää nyt hyvä nainen! ei se ihan noin toimi, tuo yhdessä eläminen! Ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni!

Ei ap:n mies käy töissä( ei poistu kotoa), kannattaa lukea ketju ennen kuin huutelee.

 

["vieras"]

Kauanko mies on käynyt terapiassa? Kuinka usein käy? käykö lääkärillä kontrollikäynneillä?

Itse oon sairastunu vakavaan masennukseen, mutta ihan takuuvarmasti siitäkin on mahdollisuus selvitä, ja paremmat ajat on tulossa.

Niin kuin moni jo sanokin, uniasiat ensin kuntoon (itsellä vaati unilääkkeen). Sitten voisi olla lääkärin hyvä tsekkaa lääkitys, esim. mulla vasta kuudes masennuslääke alko auttaa. Yks auttava tekijä on se paljon puhuttu liikunta. Tiedän oikein hyvin, millaista on kun ei saa edes lenkkareita jalkaan, mutta n. 45 min liikunta 3x/vko auttaa yhtä paljon kuin masennuslääkkeet. Voisiko ulkoilla lasten kanssa? Toi terapia on ihan kullanarvoista, mutta kertooko mies esim. noista itsemurha-ajatuksista terapeutille? Onko terapeutti just sopiva miehellesi, eli ns. kohtaako kemiat?

Yks juttu on tietysti se, että jos mies pääsisi sairaalaan osastolle hetken aikaa. Siellä voitaisiin laittaa lääkitys kuntoon, saisi levättyä, terapiaa ja varmasti jonkinlaista neuvontaa perheasioihin, jos sitä kaipaa.

 

["lotta"]

Oletko sinä itse "aloittaja" töissä kun kerran mies tekee kaiken?

 

[vicy]

[QUOTE="vieras";26686928]Ei ap:n mies käy töissä( ei poistu kotoa), kannattaa lukea ketju ennen kuin huutelee.[/QUOTE]

Oletin että tuo tarkoitti ettei käy omilla menoillaan muutakuin 1xkk vetää pään täyteen, kun siinä oli muutenkin puhe harrastuksista tms.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26686894]Mä leikin ja ulkoilen lasten kanssa, tapaa ystäviäni ja sisaruksiani, kaikkea mistä nautin. Ja nyt vasta huomaan että olen tehnyt todella väärin kun olen jättänyt kodin miehen vastuulle ja itse huitelen esikoisen kanssa. Harmittaa kun olen päästänyt asiat tälle tolalle, mutta onneksi vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa asioista ja korjata tilannetta.[/QUOTE]
No pikaisesti sitten korjaat tilanteen. Jätät menemiset vähemmälle ja hoidat kodin kunnes miehen vointi on parempi. Voisiko mies mennä sukulaisilleen tai kavereilleen joksikin aikaa?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26686935]Kauanko mies on käynyt terapiassa? Kuinka usein käy? käykö lääkärillä kontrollikäynneillä?

Itse oon sairastunu vakavaan masennukseen, mutta ihan takuuvarmasti siitäkin on mahdollisuus selvitä, ja paremmat ajat on tulossa.

Niin kuin moni jo sanokin, uniasiat ensin kuntoon (itsellä vaati unilääkkeen). Sitten voisi olla lääkärin hyvä tsekkaa lääkitys, esim. mulla vasta kuudes masennuslääke alko auttaa. Yks auttava tekijä on se paljon puhuttu liikunta. Tiedän oikein hyvin, millaista on kun ei saa edes lenkkareita jalkaan, mutta n. 45 min liikunta 3x/vko auttaa yhtä paljon kuin masennuslääkkeet. Voisiko ulkoilla lasten kanssa? Toi terapia on ihan kullanarvoista, mutta kertooko mies esim. noista itsemurha-ajatuksista terapeutille? Onko terapeutti just sopiva miehellesi, eli ns. kohtaako kemiat?

Yks juttu on tietysti se, että jos mies pääsisi sairaalaan osastolle hetken aikaa. Siellä voitaisiin laittaa lääkitys kuntoon, saisi levättyä, terapiaa ja varmasti jonkinlaista neuvontaa perheasioihin, jos sitä kaipaa.[/QUOTE]

Terapiassa ei ole käynyt kovin kauaa n 3-4 kk. Sinne meno oli miehelle kova paikka, mutta sain hänet painostettua sinne ja huomasi itse että siitä on apua ja tykkää siellä käydä. Terapeutti on miehen puheiden mukaan todella mukava ja pitää hänestä. Käy säännöllisesti lääkärillä, on käynyt reilun vuoden ja lääkitystä on nyt muutettu ja miehen mielestä sopii hänelle. En usko että on puhunut noista itsemurha jutuista terapiassa, tai en tiedä koska en halua ikinä udella jos mies ei itse kerro mistä ovat keskustelleet.

Ja te jotka nyt lynkkaatte minua, niin mieheni ei käy töissä enkä käy minäkään. Ja kuitenkin minä olen syytön miehen masennukseen. Olisin tietenkin voinut toimia eritavalla ettei tilanne olisi nyt näin paha. Onneksi nyt sen tajuan, minua on kuitenkin turha syyllistää.

 

[sanonpahan vaan]

Sinä töihin ja lapset hoitoon. Miehesi saa päivisin omaa aikaa hiljaisuudessa, ei lapsia eikä itkua. Pienemmälle unikoulu ja miehelle ne korvatulpat. Teidän tilanne varmasti pahenee jos maleksitte kaikki päivät yhdessä kotona ja miestäkin ärsyttää lapsen itku ja ääntely. Nyt on sinun vuorosi hoitaa perhe ja koti, että miehesi saa aikaa parantua. Joudut vastaamaan hetken kaikesta mutta miehesi parannuttua voitte taas jakaa asioita.

 

["aloittaja"]

Sinä töihin ja lapset hoitoon. Miehesi saa päivisin omaa aikaa hiljaisuudessa, ei lapsia eikä itkua. Pienemmälle unikoulu ja miehelle ne korvatulpat. Teidän tilanne varmasti pahenee jos maleksitte kaikki päivät yhdessä kotona ja miestäkin ärsyttää lapsen itku ja ääntely. Nyt on sinun vuorosi hoitaa perhe ja koti, että miehesi saa aikaa parantua. Joudut vastaamaan hetken kaikesta mutta miehesi parannuttua voitte taas jakaa asioita.

Mä yritän kovasti saada töitä, en vaan vielä ole mistään vastausta saanut. Niinhän sitä ärsyttää, näen sen ja hän on sen monta kertaa sanonut. En usko tai toivon ettei tarkoita kun sanoo että annetaan tuo pienempi pois ja olisi vaan pitänyt vetää itsensä jojoon aikaisemmin kuin tuo sai alkunsa.

 

["utelias"]

[QUOTE="aloittaja";26686894]Mä leikin ja ulkoilen lasten kanssa, tapaa ystäviäni ja sisaruksiani, kaikkea mistä nautin. Ja nyt vasta huomaan että olen tehnyt todella väärin kun olen jättänyt kodin miehen vastuulle ja itse huitelen esikoisen kanssa. Harmittaa kun olen päästänyt asiat tälle tolalle, mutta onneksi vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa asioista ja korjata tilannetta.[/QUOTE]

jätätkö sen vauvan aina päiviksikin miehelle ja menet pelksästää 2-veen kanssa? ole rehellinen.

 

["Äiti"]

Halusiko mies myös toisen lapsen noin pienellä ikäerolla vai halusiko mies toista lasta ollenkaan?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="utelias";26687226]jätätkö sen vauvan aina päiviksikin miehelle ja menet pelksästää 2-veen kanssa? ole rehellinen.[/QUOTE]

Useasti mulla on vain 2v mukana, mieheltäni olen AINA kysynyt käykö jos vauva jää kotiin ja jos on sanonut ettei käy niin olen ottanut mukaan, mutta usemmiten sopii.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Äiti";26687257]Halusiko mies myös toisen lapsen noin pienellä ikäerolla vai halusiko mies toista lasta ollenkaan?[/QUOTE]

Tottakai halusi. Paha noita lapsia on tänne maailmaan yksin tehdä. Ollaan aina puhuttu että tehdään kaksi lasta peräjälkeen ja alettiinkin yrittää kakkosta heti ensimmäisen synnyttyä ja mies oli yhtälailla mukana kun minäkin. Nyt kun jälkeen päin itsekkin ajattelen niin olisi pitänyt odottaa, mutta turha itkeä kun paskat on jo housussa. Mä kyllä rakastan molempia lapsia, mutta harmittaa kun miehen ja vauvan suhde on huono. Toivottavasti siihen tulee nyt muutos.

 

["Debra"]

Voit myös koittaa tsempata miestä sillä, että tämä on vain yksi vaihe, ja lapset kasvavat kokoajan - sitä myöten se elämä sitten helpottuu. Täytyy vaan jaksaa jonkin aikaa, kunnes helpottaa.

En lukenut ihan koko ketjua, mutta miksi mies ei ole töissä, oletko sitä kertonut?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Debra";26687494]Voit myös koittaa tsempata miestä sillä, että tämä on vain yksi vaihe, ja lapset kasvavat kokoajan - sitä myöten se elämä sitten helpottuu. Täytyy vaan jaksaa jonkin aikaa, kunnes helpottaa.

En lukenut ihan koko ketjua, mutta miksi mies ei ole töissä, oletko sitä kertonut?[/QUOTE]

Ollaan puhuttu siitä että sitten kun pienempi alkaa nukkua kunnolla öitä elämä helpottaa jo kummasti. Ja olen sanonut että koko ajan nuo tuosta kasvavat ja tämä pikkuvauva vaihe helpottaa, sitten tulee tietysti uudet murheet mutta hoitaminen vähenee.

En ole kertonut, mies jäi pari vuotta sitten lomautukselle ja siitä sitten työttömäksi. Ja nyt kun hänellä elämä muutenkin vaikeaa on työnhaku jäänyt vähemmälle. Välillä on pätkiä kun on töissä, mutta sitten on niin poikki ettei sekään ole mukavaa. Siksi minä olen koittanut saada töitä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26687203]En usko tai toivon ettei tarkoita kun sanoo että annetaan tuo pienempi pois ja olisi vaan pitänyt vetää itsensä jojoon aikaisemmin kuin tuo sai alkunsa. [/QUOTE]

Sinäkö oikeasti kuuntelet kun mies puhuu tuollaisia? Älä nyt herran tähden jätä sitä vauvaa - tai edes sitä esikoista - miehen kanssa kahden, miehesi saattaa pian vaikka päättää tehdä jotain vauvalle.

 

["aloittaja"]

Äsken mies heräsi ja sanoin sitten hänelle että maanantaina ensimmäisenä soittaa terapeutilleen että tarvitsee nukahtamiseen lääkettä ja hän siirtyy makuuhuoneeseen nukkumaan ja minä vauvan kanssa. Ja näin jatketaan nyt siihen asti että hänen olonsa helpottaa sitten mietitään tilanne uudestaan. Ensin hän pyöritti päätään, mutta sanoin että en ole tajunnut kuinka paha tämä tilanne oikeasti on ja nyt on jotain tehtävä ennen kuin jollekkin sattuu jotain. Sitten myöntyi.

Huh, kyllä me ollaan koettu yhdessä vaikka ja mitä, onneksi kaikesta selvitty. Siksi tiedän että selviämme tästäkin.

 

[jejjep]

Tän on aivan pakko olla provo.

Siis apn mies valvoo illalla pitkään ja herää sitten aamuyöllä hoitamaan vauvaa. Mies hoitaa vauvaa 24/7, tekee kotityöt, nukkuu ehkä 4-5h/yössä jos sitäkään. Hoitaa ilmeisesti vielä esikoisenkin.
Ja ap senkun hengailee kaveriensa kanssa ja pitää kotiaan jonain lomailukeskuksena, ei edes kotitöitä vaivaudu tekemään SAATI että ois sen vauvansa kanssa!!

Tää vaan on provo. Ei tuollaista tilannetta oikeasti olekaan. Varmaan joku kypsähtänyt kotimamma kehittänyt provon, jossa kääntänyt oman ja miehensä roolit vaan toisinpäin plus lisännyt joukkoon vähän draamaa.