Mies ei osaa tukea sinua, sen takia hän torjuu sinut. Hän ei tosiaan tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä tai sanoa. Hän kokee sinut luultavasti liian tarvitsevaksi.
Ja aivan varmaan häntä suututtaa tämä tilanne. Ei kyse välttämättä ole siitä, etteikö ymmärtäisi. Mutta hän ei vaan tiedä, mitä tehdä. Hän ei nyt vaan satu olemaan sellainen empaattinen lohduttajatyyppi, jota sinä tarvitsisit.
Voi olla niinkin, että hän pelkää tilanteen luisumista käsistä. Jos hän alkaa tosissaan hoivata ja hellitellä sinua, sinä murrut vielä enemmän ja juttu paisuu aina vaan suuremmaksi. Lopulta hän ei enää hallitse sitä senkään vertaa kuin ennen. Tiedäthän tuon tilanteen: nainen itkee jotakin asiaa, mies ottaa hänet syliinsä ja alkaa lohduttaa, jolloin itku ryöstäytyy entistä suuremmaksi. Ehkä mies pelkää juuri tätä, ja ottaa kovan asenteen jo ennen kuin mitään tapahtuu.
Tai sitten hän pelkää sitä, että joutuu ""keskustelemaan"" asiasta, ja ehkä joutuu syyllistymään. Tätä miehet varmaan kaikkein eniten kaihtavat. Hän joutuisi kaivelemaan mahdollisia omia tekemiään virheitä ja puolustautumaan.
Ei miehen osa ole ollenkaan helppo tällaisessa kuviossa. Joskus voi tuntua siltä, että masentuneen on paljon helpompi olla, kun saa tunnustetusti olla sairas ja käyttäytyä sen mukaan, kun taas hänen läheisensä pitäisi olla järkevä ja osata hallita tilanne, olla vielä toiselle tukena ja turvana, vaikka itse asiassa koko tilanne pelottaa ja kauhistuttaa.
Mies saattaa vielä epäillä, että liioittelet. Sellainen on aina toisesta kauhean inhottavaa. Itse olen joutunut tällaiseen tilanteeseen. Läheinen ihminen itse asiassa pomputti minua turhaan, kun sairauden varjossa pystyi niin tekemään. Siinä tilanteessa paljon mieluummin jo vetäytyy pois päin.
Koita ymmärtää miestäsikin. Hänestä ei yksinkertaisesti ole käsittelemään näin vaikeaa asiaa. Tietysti olisi äärettömän hyvä, jos hänkin kävisi juttelemassa psykologisi kanssa, itse asiassa se kuuluisi ihan asiaan. Mutta ei häntä voi pakottaa. Onhan tuo loistava juttu, että sinulla on ystäviä.
