mieheni ja minä, meidän suhde(ei tästä tuu mitään!)

[mai]

minä olen todella väsynyt(en ole 8kk nukkunut ku yhden yön kunnolla+paljon kaikkea muuta),mulla on pinna todella kireellä(en kertakaikkiaan jaksa sanoa nätisti mistään mikä ärsyttää, kun tuntuu että kaikki on liikaa).

jos mä ärryn jostain(siis esim. kun kaikki menee pieleen ja sanon sen ääneen, mies lähtee pois paikalta->minusta tuntuu ettei se yhtään välitä mun tunteistani->suutun miehelle siitä ja huudan, mies joko pakenee eikä välitä sanoa mitään->mun olo pahenee kun tuntuu että toinen ei yhtään välitä-> suutun lisää. tai sit ,mies menee ihme hysteeriseksi ja mulle tulee sellanen olo että mitä ihmettä?), mistään ei voida puhua, koska se on sitä että mä puhun,mies joko ehkä kuuntelee, tai lähtee pois paikalta. joten ei minkään solmun aukaisu onnistu. ja mä oon sellanen että asiat täytyy selvittää pohjamutia myöden ennenku voin jatkaa eteenpäin, nyt ne samat asiat nousee aina pintaan.

nykyään oon haukkunut väsyneenä ja vihaisena mistä idiootiksi ja kusipääksi :'( (just sen välinpitämätön käytös nostaa mulla vihan pintaan! mä kadun kyllä noita jälkikäteen).no tänään mies totesi 4v kuullen että toivottavastikuolee sairaalaan(siis mies itte)vittu että suutuin kun tollasta puhuu lasten kuullen

 

[vieras]

Mitä, jos laittaisit syyttelemättä paperille, miltä sinusta tuntuu (siis väsyneeltä, välillä hylätyltä) ja sen mitä toivot (konkreettisesti! eli esim. haluaisin huomenna nukkua aamupäivällä sinun ruokkiessa ja muuten hoitaessa vauvaa)? Mies ymmärtäisi ehkä paremmin, kun ei olisi niin tukala tilanne kuin se, jossa tuntuu, että väsynyt kumppani tulee päälle.
Tsemppiä!

 

[mai]

eilen illalla sanoin miehelle siitä kun eksyin ajatuksissani siihen että jos vaan kuolis niin ei tarttis enään jaksaa mitään,olisi niin helppo ratkaisu, sit mietin miltä tuntuisi katsella "pilvenreunalta" omia lapsia suremassa,hirveältä, en mä halua sitä. kerroin tämän miehelle ja mies e reagoinut siihen mitenkään, ei sanonut mitään,ei koskenut,ei mitään! kiva saada tukea rakkaaltaan tai siis paskaa päin naamaa

 

[kiita]

Huhhuh sun univelat, eli väsyneenä itekkin oon just tuollanen. Teillä on molemmilla voimavarat niin vähissä, että suhteen puiminen ei vaan onnistu. Varatkaa aika vaikka perheneuvolaan, jotta ulkopuolinen (ja ammattilainen) vois tulla ohjaajaksi tilanteeseen. Älkää luovuttako vielä vaan hakekaa apua. Mulla on omakohtaista kokemusta miten ammattilainen pelasti mut ja meidät takaisin onnelliseen ja tasapainoiseen perhe-elämään. Ensin kyllä nolotti hakea apua, mä ajattelin, ettei mulla nyt niin huonosti o asiat.

Siu ja voimia

 

[mai]

Mitä, jos laittaisit syyttelemättä paperille, miltä sinusta tuntuu (siis väsyneeltä, välillä hylätyltä) ja sen mitä toivot (konkreettisesti! eli esim. haluaisin huomenna nukkua aamupäivällä sinun ruokkiessa ja muuten hoitaessa vauvaa)? Mies ymmärtäisi ehkä paremmin, kun ei olisi niin tukala tilanne kuin se, jossa tuntuu, että väsynyt kumppani tulee päälle.
Tsemppiä!

mutta kun mä oon olen kertonut kaiken mitä voi kertoa siis ihan sillein nätisti. mut jos monnen viikon puhumisen ja itkemisen jälkeen ei tapahdu vaikka se tietää mun tilanteen, niin eipä siinä vaiheessa ja tässä olotilassa kykene enään sanoo nätisti jos sadatta kertaa sanoo

 

[mai]

Huhhuh sun univelat, eli väsyneenä itekkin oon just tuollanen. Teillä on molemmilla voimavarat niin vähissä, että suhteen puiminen ei vaan onnistu. Varatkaa aika vaikka perheneuvolaan, jotta ulkopuolinen (ja ammattilainen) vois tulla ohjaajaksi tilanteeseen. Älkää luovuttako vielä vaan hakekaa apua. Mulla on omakohtaista kokemusta miten ammattilainen pelasti mut ja meidät takaisin onnelliseen ja tasapainoiseen perhe-elämään. Ensin kyllä nolotti hakea apua, mä ajattelin, ettei mulla nyt niin huonosti o asiat.

Siu ja voimia

tää sai mut itkee. joku ymmärtää! miksi se ei voi olla mun mies joka ymmärtäis?