Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Jotenkin mulle on vaan vuosien saatossa tullut niin huono itsetunto että otan kaiken syyn itselleni,koska ulkonäköä ei minulle olla suotu sitten ollenkaan. Mies on onnistunut perustelemaan kaikki pettämisaikeensa aina siihen että se on minun syy kun en tarjoa mitään katseltavaa.
Hoidan yksin lapset...ja lapset kokevat että heillä on äiti,mutta isää ei. Esimerkiksi päiväkodista kysyttiin että onko meillä isä saman katon alla ollenkaan, kun poika piirtää perhekuviin äidin,siskot,lemmikit ja unipupun,mutta ei isää. Tytöllä huomattu sama.
Poika on joskus sanonut,että "mennään äiti jonnekin,missä saadaan olla näin vaan ilman isiä."
Pelottaa vaan se.että joudun yksin maksamaan kaiken,.kun nyt sentään saanut puolitettua asumismenot. Jos joudutaankin taivasalle laseten kanssa
Eikö toi jo kerro sulle kaiken tarpeellisen? Kyllä sä taloudellisesti pärjäät, vaikka niukempaa olisikin. Henkinen pärjääminen on sinulle ja lapsille aivan varmasti tärkeämpi asia!
Nimen omaan. Mihin sinä tuollaista miestä kaipaat??? KUkaan muukaan teidän perheessä ei kaipaa. Päin vastoin. Jos lapsilla on noin huono suhde isäänsä, on se karmaisevaa. Kerroit, että lapsesi ovat erityisluokalla. KOtiolot, vanhempien välinen suhde, suhde isään jne vaikuttaa kaikki kaikkeen. Lasten hyvinvointiinkin. Lapset oireilee jos asiat eivät ole hyvin. Haette jonkin kaupungin tai kunnan tuleman perheasunnon ja mieshän joutuu maksamaan sulle elarit. JOs hällä ei oo mistä maksaa, niin ne maksaa sitten kunta-kaupunki. Ihan taastusti pääsette jaloillenne aivan omalla sakilla. Totta kai alkuun kaikki on vähän tiukkaa ja ilman muuta se on iso askel ja kaikki vaikeaa, mutta löydät omat uudet tapasi toimia ja teillä taatusti tulee olemaan paljon mukavempaa kuin nyt, tuollaisessa ikävässä suhteessa, sylkykuppina ja kynnysmattona.