Mieheni juo liikaa

[sadettajat]

Sano sille miehelles, että "minua se haittaa ja satuttaa kattoa sinua tuommosena, joka ei löydä rentoutumista ja iloa kuin pullosta". Sano hänelle, että meidän on parisuhteessa tarkoitus helpottaa toistemme elämää ja jakaa asioita ja tuolla tekemisellään hän sulkee sinua pois elämästään...ja jos hän sitä tosiaan haluaa niin...

 

[ap]

.. teidän yhteistä elämää! Älä lakaise omia tunteita maton alle. Voimia!

Kiitos sinulle.
Pitkästä aikaa tuli ihan itku. Itsesääliähän tämä on mutta on niin petetty olo.
Tiedän kyllä mitä haluan itselleni ja lapsilleni,mies ei sitä nyt tarjoa, ei lähimaillekaan. Mutta osasi kyllä olla vuosikaudet hyvä meille kaikille, itsensä mukaan lukien. Pelkään että luovutan liian aikaisin jos vaikka kaikki muuttuisikin. Mihin vedän rajan?
Luulen että kesälomaa en kestä, lähden lasten kanssa pois matkalle ja siitä alkaa eroprosessi jos edelleen juominen voittaa seitsemänä päivänä viikossa perheen.

 

[ap]

Onko teillä miehesi kanssa mitään yhteistä vain oletteko vain tottumuksesta yhdessä?

On meillä kyllä tosi hauskaa vieläkin yhdessä mutta tuntuu että niitä hetkiä on yhä vähemmän koska se yksikin kalja saa mut niin varautuneeksi ja haluan pois läheltä. Tilanne alkaa olla se että mitään ei voi tehdä ilman alkoholia ja se meidät erottaa. Mua ei edes kiinnosta puhua kun on hiprakassa. Oikeastaan välitömästi kun tulee kotiin niin ottaa "rentouttavan" koska oli rankka päivä.
Mies haluaa hellyttä mutta huomaan työntäväni pois kun juoneena on mulle täysin vastenmielinen.
Hän kyllä on edelleen minua kohtaan siinä mielessä huomaavainen että kehuu kauniiksi jne.,ei hauku tai moiti.Paitsi tietty jos alan keskustelemaan alkoholista.

Ihania on ne hetket kun ollaan vaikka sukulaisilla tai kavereitten kanssa kun mies ei kehtaa juoda, on tosi mukavaa. Mutta aina on kiire kotiin...koska siellä voi juoda.

 

[mä]

Onko teillä miehesi kanssa mitään yhteistä vain oletteko vain tottumuksesta yhdessä?

On meillä kyllä tosi hauskaa vieläkin yhdessä mutta tuntuu että niitä hetkiä on yhä vähemmän koska se yksikin kalja saa mut niin varautuneeksi ja haluan pois läheltä. Tilanne alkaa olla se että mitään ei voi tehdä ilman alkoholia ja se meidät erottaa. Mua ei edes kiinnosta puhua kun on hiprakassa. Oikeastaan välitömästi kun tulee kotiin niin ottaa "rentouttavan" koska oli rankka päivä.
Mies haluaa hellyttä mutta huomaan työntäväni pois kun juoneena on mulle täysin vastenmielinen.
Hän kyllä on edelleen minua kohtaan siinä mielessä huomaavainen että kehuu kauniiksi jne.,ei hauku tai moiti.Paitsi tietty jos alan keskustelemaan alkoholista.

Ihania on ne hetket kun ollaan vaikka sukulaisilla tai kavereitten kanssa kun mies ei kehtaa juoda, on tosi mukavaa. Mutta aina on kiire kotiin...koska siellä voi juoda.

tässäkin on paljon munkin elämästä, mutta sen verran eroa et mies juo kyllä misä vaan, jopa kavereilla. monta kertaa menty kahville jonkun tutun luo ja illalla lähdetään pois niin minä olen kuskina kun mies taas joi

 

[lkk]

Siinä se pointti just on. Pitäis pelkäämättä loukkaavansa toista myöntää rehellisesti ja avoimesti tuntevansa suurta inhotusta, yökötystä ja ällötystä viinalta ja paskalta haisevaa miestä. Meidän perheen isillä menee pakki sekasin saman tein kunottaa muutaman kaljan enemmän ja sen seurauksena haisee kuin rankkitynnyri. juo tosiaan stressiin ja omaan haluamiseensa, pystyis olemaan ilman mutta ei huvita. Meidän lähellä oleminen on se ns. oikea tapa juoda, muuten on yksin, pelottaa itkettää eikä mikään tunnu miltään. Mutta siinä se tapa osottaa että jotain on vialla, lähteä pois. Joka kerta kun tuo kotiin viinaa ja alkaa litkimään kaiken maailman itkupotkuraivareista huolimatta, tekee sen päätöksen että lähtee pois. Menee sinne missä otetaan vastaan. Ystävän luokse. Jos koti on se paikka missä ei voi olla kun mies juo, nin lapset kainaloon ja menoksi. Koska juoppo haluaa itselleen turvallisen ja mahdollisimman mukavan ilmapiirin missä harrastaa omaa tissutteluaan, se tukee hänen ajatteluaan siitä että tämähän on normaalia ja kaikkihan tekee niin. No ilmeisesti kaikki jopa tekee niin, mutta normaalia sen ei pitäis olla missään nimessä. Mulla on 3 vuotias poika ja kuukauden ikänen tyttö ja huomaa kyllä että suloisuus ja ihanuus ja kaikki jää viinan himon alle. Ei mikään auta. ihanteellista on jos saa juoda ja istua olohuoneessa kattomassa puuha peteä pojan kanssa kun äiti on vauvan kanssa. Hohoi isyysloma meni juodessa ei mun auttamisessa, toivun keisarinleikkauksesta, ne jotka tietää mitä siihen liittyy.., kotihommat yms taloudenhoito ja kaikki on mun vastuulla, se mikä on hänen vastuullaan on työ ja juominen. Ja mä olen täys paska kun valitan ja vaadin muutosta. Kun torjun enkä halua antautua hänen sairaisiin seksuaaliperversiohin keskellä yötä kun täytyis nukkua, kun seuraavana päivänä pitää herätä aikasin lasten kanssa. Jos haluis olla meidän kanssa, mun kanssa, niin valitsis toisen tavan rentoutua, menis nukkumaan aikasin ja käyttäis seuraavan päivän meidän kanssa, eikä käyttäis sitä vähäistä yhteistä aikaa nukkumalla iltapäivään ja loppupäivän toipumalla krapulasta ja pikkuhiljaa alotellen uudeelleen. Sitä kiinnostaa juominen meidän seurassa, ja sekö muka normaalia? Aikuinen mies haluaa kiven kovaa väittää että alkoholin liika käyttäminen lasten seurassa on normaalia ja jopa suotavaa. Ja paskat. Lasta pitäs suojella kaikelta sellaiselta. Siksi mennään aina aikaisin perjantaina nukkumaan ettei lapset näkis isää kännissä ja aamulla ollaan kun ei mitään oliskaan. päiväunille mennään kun isi herää ja ulos lähdetään tai kauppaan mennään kun alkaa ahdistamaan. Jos viinahulluus iskee, soitan äidin tai iskän hakemaan ja lähdetään heidän luokseen. Ollaan pois kunnes arki alkaa. Koskaan ei juo itseään känniin kun on aamulla aikanen herätys, mutta jos menee töihin kahteentoista niin toimii kuten olis loma tai vapaa. juo ittensä övereihin. Yhden viikonlopun aikana menee 24 tölkkiä kaljaa, 2 pulloa viiniä ja 1 pullo viskiä. Ja vain yksi mies vetää tän kaiken itseensä. On kuin kaksi eri ihmistä. Kuin yö ja päivä. Mutta viikollakaan ei apua kiinnosta antaa oma itse ja rentoutuminen on silloinkin aina etusijalla. ja minä oon paska kun tarviin apua. ja kehtaan sitä pyytää..