Mieheni suunnittelee vankilaani

[serry]

Mieheni on ihan innoissaan ja suunnittelee omakotitaloa ja samalla
yli 200 000e asuntolainaa. Minä en halua taloa enkä lainaa. Haluan kyllä omakotitalon tai jonkun ihanan rivi-tai paritalon, mutta en tiedä haluanko uutta kotia mieheni kanssa.

Olen puhunut asiasta noin kuukausi sitten mieheni kanssa, sanoin että haluaisin asua vähän aikaa eriosoitteessa kun hän. En tiedä kuinka vakavasti hän otti minut. Jos asuisimme erillään vähän aikaa voisin taas huomata kuinka paljon häntä rakastan, ja kaipaan. Tällähetkellä nämä tunteet eivät ole tunnistettavissa.

En ole koskaan asunut yksin. Muutin kotoa suoraan mieheni kanssa yhteen. En tiedä onko koko tilanne katoavan nuoruuden kaipuuta, jota en koskaan ole viettänyt. Tulin äidiksi 23v, kyllä halusin äidiksi mutta jo silloin mietin äitiyttä kahden lapsen kanssa.

 

[jonon ohi]

Oliskohan teillä eriytymisvaihe menossa? Kauanko olette olleet yhdessä?

 

[serry]

kuus vuotta.. kohta 7v

 

[been there]

Kuuluisa 7 vuoden kriisi. Ota rauhassa äläkä hätiköi, tuossa vaiheessa tulee usein jurikin yllämainittu eriytyminen. Siirrytte elämässänne ja rakkaudessa uuteen vaiheeseen.

 

[jonon ohi]

Kuuluisa 7 vuoden kriisi. Ota rauhassa äläkä hätiköi, tuossa vaiheessa tulee usein jurikin yllämainittu eriytyminen. Siirrytte elämässänne ja rakkaudessa uuteen vaiheeseen.

Aivan. Tämän kun ihmiset ymmärtäisivät niin monta eroa olisi jäänyt tulematta. Tuossa vaiheessa monesti halutaan niitä omia juttujakin ja tosiaan voi tulla se tunne, ettei enää rakasta yms. Mutta ei kannata hätiköidä vaan sitä kuuluisaa juttelua peliin Ehkäpä juuri ap:n mainitsema aikalisä voisi olla tarpeen.

Tsemppiä!

 

[myy]

Jänistät niin suuren sitoumuksen edessä?
Tai sitten tiedostat jollain tasolla, että et tosiaan haluaisi olla parisuhteessa. Voi kyllä olla tosin että tarvisitte vaan parisuhteen piristämistä. Arki voi olla niin puuduttavaa ja tunteita tappavaa. Jos vaan tehdään arkirutiinit ja elämästä puuttuu yllätykset ja kahdenkeskeiset asiat, niin meillä ainakin alamäki alkaa. Sitten täytyy taas nähdä vaivaa asian eteen. Valitettavasti se suhteen ylläpito usein jää heikolle huomiolle.

Sinun täytyy tehdä tunteesi itsellesi ja miehelle selväksi, kannattaa tehdä se ennen tuon talon hankkimista. Mieti miten paljon ahdistavampaa on jos sitten homma leviää käsiin. Hoitakaa asiat ensin kuntoon ja katsokaa sitten mikä on tilanne, eroatteko vai hommaatteko molempien unelmatalon.

Mulla on ollut kanssa todella pahoja ahdistuksia sitoutumisen suhteen aika monessa vaiheessa, eka yhteinen kummilapsi, häät, lapsen hankinta jne jne. Aina iskee paniikki ja ajattelen, että tämä on taas yksi asia lisää joka sitoo minut aloilleni. Haluaisin pitää vaihtoehtoni avoimempina, en kestä ajatusta että huomaan olemani tilanteessa jossa tajuan valinneeni väärin ja on myöhäistä. Kait johtuu siitä että oma äitini aina valitti mitä jäi tekemättä aikanaan, lopulta erosivatkin yli 30v jälkeen.

Ei kukaan voi muuta kuin kuulostella omat tunteensa, katsoa ympärilleen ja miettiä mikä on itselle ja läheisille parasta. Oman edun kustannuksella ei voi jättää muita täysin huomiotta, mutta ei itsestäänkään voi tinkiä liikaa tai jotain sisällä kärsii pahasti.

 

[arja]

Oliskohan teillä eriytymisvaihe menossa? Kauanko olette olleet yhdessä?

Mikä tää eriytymisvaihe on? =O Koska mulla taitaa olla jonkinmoinen kriisi menossa nykysessä parisuhteessa, yhteiseloa ekasta pv:stä lähtien, kihlat 1 kk seur. jälkeen. Nyt meillä on 2 vuotias ja puol vuotiaat lapset. Ja musta tuntuu vaan etten kaipaa miestä enään ollenkaa eikä kiinnosta tehdä mitään yhdessä, tosin huomiotakaan en häneltä juuri saa.

Olen joka toinen päivä sitä mieltä et olis niin ihanaa asua yksin ja päättää kaikista asioista itse. Koska meillä esim. ei ole yhteiset rahat ja mies ostelee itselleen kaikenlaista ja no minähän en paljoa kotiäitinä saa joten itseni hemmotteluun ei oo aikaa.. Rakkauskin tuntuu katoavan päivä päivältä enempi ja enempi...en edes muista koska olisin sanonut rakastan sinua tai päinvastoin =O

Joten meneekö ää vaihe ohi, vai?

 

[.]

Ap:n teksti on ihan kuin mun elämästä, suhteen kestoineen päivineen. En tunne rakkautta (ehkä se on jossain piilossa kuitenkin) mutta tällä hetkellä en ahdistu tilanteesta vaan elämä jatkuu näillä uomilla. Mieskin tietää tilanteen. Itseasiassa mies on sitä mieltä että rakkausliittoja ei edes ole, ihmiset ovat yhdessä koska niin vaan on hyvä jonkun tietyn kanssa eikä siihen rakkautta tarvita :/ En tosin ole valmis mihinkään yhteisiin talokauppoihin. Toinen lapsikin tulossa.

 

[been there]

Eriytyminen on käytännössä katsoen sitä, että elätte ensin symbioosissa ja toisissanne kiinni. Sen jälkeen tulee pakostakin aika, kun molemmat haluaa tehdä myös itsenäisesti asioita ja se ei tarkoita suhteen loppua. Puhuminen kannattaa kyllä, että sen vuoksi ei tule lopun alkua suhteelle. Molempien ajatuksia ja fiiliksiä esille.

 

[been there]

Symbioosi

Romanssiaikaa kutsutaan, eikä syyttä, liittymisen ajaksi. Ihmisillä on sisään rakentuneena psyykeen tunnetarpeita, joita yksi on liittyminen eli kuuluminen, joko johonkin joukkoon tai jollekulle, äidille, isälle, puolisolle. Sanotaan, että lapsuutemme äidit ja isät muokkaavat tämän silmän näkökykyä niin, että ihastuksemme jollain tavalla muistuttaa jotain niitten vuosien hyvää. Joskus romanssivaihe on suorastaan symbioosia, niin että ollaan sillä tavalla yhteen kietoutuneita, että kaikki on yhteistä ja mikään ei ole sinun tai minun. Symbioosi on useinkin kuitenkin epänormaali tila varsinkin jatkuessa pidempään, se muistuttaa regressiota ( taantumista) lapsuuden äidinsyliin tai vielä taaemmas. "En voi elää ilman sinua!"

Symbioosissa kumpikin tarvitsee toistaan ollakseen olemassa, tullakseen olevaksi. Hyvin helposti kaikki energia menee siihen yhdessä olemiseen eikä se pitkän päälle ravitse kumpaakaan.
Eriytyminen

Eriytyminen ei tarkoita erilleen kasvamista. Tällä käsitteellä tarkoitetaan aviosuhteen vaihetta, jolloin romanssi tai symbioosi ei enää tyydytä ihmisen sisimpää. Se jopa alkaa ahdistaa ja saatamme ihmetellä kuinka olemmekaan olleet lapsellisia!

Aviosuhteessa kaipaamme myös erillään olemista, itsenäisyyden elementtiä. Ennen kaikkea itse haluamme kokea myös sellaista itsenäisyyttä, jossa emme ole symbioottisesti riippuvaisia puolisosta. Sisäinen itsenäisyytemme vaatii tilaa, joka on henkilökohtaisen kasvun kannalta tärkeätä. Oman arvon tunto ja autonomia on osa meidän olemistamme ihmisenä. Eriytyminen, niin kuin tätä ilmiötä kutsutaan, on usein avioliiton vaikeita elementtejä Omaksi itseksi kasvaminen, johon liittyy oman erillisyytensä ymmärtäminen, jatkuu hyvin pitkälle ohi sen, jolloin luulemme sen jo olevan valmis.

 

[Rötväles]

Onko tuo eriytyminen sama asia kuin se, että toinen on lähdössä viikoksi pois eikä se juurikaan aiheuta ikävän tunnetta tai harmitusta? Eron aikana ei jaksa soitella tylsiä mitä kuuluu puheluja, hyvän yön tekstarit korkeintaan illalla.