Uusi perheenjäsen

["Netta"]

Olemme olleet mieheni kanssa 10v yhdessä ja meillä on kaksi yhteistä pientä lasta. Olen aina tiennyt mieheni nuoruuden hairahduskesta josta on syntyny lapsi. Mieheni ei ole koskaan ollut tekemisissä tämän lapsen kanssa ja nyt 14vuotias on ottanut yhteyttä isäänsä ,haluaa tavata ja isä myös. Itselläni vähän ristiriitaiset tunteet ,en tiedä olenko ilonen vai surullinen,kun ja jos vieras ihminen tulee perheeseemme. Mieheni mielestä minun pitää hyväksyä tilanne ja tukea häntä. Mitä pelkään,sitä kysyn itseltäni..

 

["Vieras."]

Et voi olla tuollaisesta näreissäsi miehellesi.

 

["Mirumaru"]

Itse etsin isääni suunnilleen saman ikäisenä. Vihdoin rohkaistuin ja soitin hänelle, kerroin kuka olen. Yllätyin positiivisesti. Hänellä oli oma perhe, mennyt naimisiin syntymäni jälkeen ja saanut lapsia. Hän halusi ilman muuta tavata minut. Koko perhe oli tiennyt olemassa olostani. Tapasin isäni ensin erikseen, sitten myöhemmin koko perheen muutaman kerran. Parikymppisenä yhteydenpito harveni ja lakkasi, ja isäni kuoli ollessani päälle 30-vuotias. Minulle oli tosi tärkeää tavata biologinen isäni. Tapaaminen ei muuttanut suhdettani kasvatusvanhempiini mitenkään, he ovat edelleen "oikeat" vanhempani.

 

["Netta"]

Sitä miehenikin sanoi,että minussa täytyy olla silloi jotain vikaa jos tunnen mustasukkaisuutta häntä kohtaan tässä asiassa:/

 

["Mirumaru"]

[QUOTE="Netta";29639362]Sitä miehenikin sanoi,että minussa täytyy olla silloi jotain vikaa jos tunnen mustasukkaisuutta häntä kohtaan tässä asiassa:/[/QUOTE]

No voihan sitä silti tuntea olonsa hämmentyneeksi, kyllä se siitä asettuu, kun yrittää ajatella asiaa lapsen kannalta, jota varmasti jännittää. Ainakin minua jännitti.

 

["Ulla"]

Eikö oo ihanaa, että miehesi ja hänen esikoinen haluavat tavata. Ymmärrän tunteesi, mutta sehän oli aikaa ennen sinua. Varmaan esikoisen olemassaolo on painanut miestäsi aina. Oletko kysynyt?Muuten pojat ovat kivoja ja helppoja, ainakin meillä. Hän ei vie sinulta mitään, ole aikuisempi kuin miehesi aikanaan.

 

[4eliveto]

Uusi tilanne, eräänlainen käännekohta. Mietit, muuttuuko perheenne välit, muuttuuko miehesi, tuleeko sinusta ulkopuolinen lapsen suhteen koska hän ei ole sinun, jne. Epätietoisuus on nyt se miksi sinulla on nyt ristiriitaisia tunteita. Ei hätää, ajatuksesi selkiintyy kunhan opitte tuntemaan hänet. Muista puhua miehen kanssa tunteistasi silti, kommunikaation on kaiken a ja o. Ja ajattele asiaa toiselta kantilta, jos lapsi olisikin sinun. Tällöin ehkä ymmärrät miestäsi paremmin. Tsemiä!

 

["..."]

Ehkä sinua pelottaa kun et tiedä mitä tutustuminen tuo tullessaan. Ajattele lapsia, miten tärkeää on saada tutustua isäänsä ja yhteiset lapsennekin pääsee tutustumaan "sisarpuoleen". Älä syyllistä miestäsi, äläkä itseäsi. Tunteita voi tulla ja mennä, myös ikäviä, mutta niillä ei saa yrittää syyllistää toista. Tue miestäsi, hän tarbitsee sinua rinnalleen, älä käännä selkää miettimällä liiaksi asiaa vain omalta kantiltasi. Hyvin se menee.

 

[Luonnollista]

Varmaan ihan luonnollisia/inhimillisiä tunteita, mutta fiksuna ihmisenä (vaikkakin pariutuminen miehen kanssa, joka ei ole lapsensa kanssa tekemisissä onkin jotain aivan muuta kuin fiksua..) varmaan ymmärrät pitää tunteet ominasi ja sekoittamatta niitä käytökseesi.

Hyvä, että miehesi haluaa tavata lapsensa, mutta surullista, että taas tässäkin tapauksessa yhteyden aloittaja oli alaikäinen lapsi.
Mikä miehiä vaivaa? Ja mikä naisia, jotka pitävät tuollaista käytöstä ihan OK:na?

 

["Netta"]

Kiitos kannustavista kommenteista.. Nimenomaan uusi hämmentävä tilanne,jossa pelkään perheemme välien muuttuvan mieheni vakuuttaa,että perheemme välit ei muutu,hän ei muutu eikä ole lähtemässä luotamme minnekkään. Inhottaa,kk ajattelen näin enkä kannusta miestäni tarpeeksi,koska hänkin on murheissaan tästä tilanteesta ja haluaa vain,ettäolisin onnellinen

 

[juuris]

Sullahan on nyt ainutlaatuinen paikka olla semoinen aikuinen, joka on avoin ja positiivinen murkku-ikäistä kohtaan! Mietippä, kuinka paljon tuo lapsi on varmaan miettinyt ja jahkaillut, että uskaltaako ottaa yhteyttä isäänsä. Ja on varmaankin miettinyt jo vuosia asiaa. Ole aikuinen, ja aattele niin päin, jos sulla ois se tilanne mikä miehellä, kuinka toivoisit hänen toimivan. Anna tukesi miehellesi, ja ole positiivisin mielin! Sitten jos jostain syystä käykin niin, että tuo lapsi on mielsetäsi "kaamea hirviö" tjn., niin jää taustalle kokonaan, mutta ainakin olet antanut mahdollisuuden olla osana sinunkin elämääsi, etkä ole jo valmiiksi ollut se kaamea äitipuoli.