Mieheni vihaa äitiäni joka on ainut sukulaiseni. Tilanne on erittäin ahdistava.

[Pikkupioni]

Olen yh-äidin ainoa lapsi, muita sukulaisia ei ole. Isovanhemmat ovat kuolleet. Menin neljä vuotta sitten naimisiin ja kaksi vuotta sitten meille syntyi pieni tyttö. Olin niin onnellinen kun vihdoin minullakin oli läheisiä, muitakin kuin äiti. Mies tuli äitini kanssa oikein hyvin toimeen seurustelumme ajan (2v) sekä avioliiton kaksi ensimmäistä vuotta. Sitten kaikki muuttui.

Nyt mies ei voi sietää äitiä, tilanne menee koko ajan huonompaan suuntaan. Hän inhoaa äidin hössöttämistä lapseemme liittyen, äiti on todella omistautunut mummi, hoitaa lasta ja auttaa paljon. Miestä ärsyttää eniten kysely, mitä tytölle kuuluu, mitä hän on tänään puuhannut, mitä uutta oppinut. Neuvominen on täysin out of question, jos äitini kehtaa kysyä vaikkapa lapsen kengistä, ovatko ne liian pienet, mies menettää malttinsa totaalisesti.

Jos äiti yksinäisenä naisena kyselee vaikkapa jotain "miesten alaan" liittyvää asiaa saa hän mieheltäni ylimielisen vastauksen tyyliin, mene rautakauppaan ja kysy. Kun äiti on ollut hoitamassa lasta ja mies tulee kotiin hän ei tervehdi äitiä ja murjottaa tuppisuuna kunnes äiti lähtee kotiinsa. Jos joskus haluaisin kutsua äidin kylään saan katsella huonotuulista miestä monta päivää ennen.

Olen ennen kaikkea hirvittävän surullinen tilanteesta. Yrittänyt puhua miehelle, mutta se ei ole auttanut. Olen lähinnä vedonnut siihen, että tyttö rakastaa mummiaan ja odottaa tämän tapaamista kuin kuuta nousevaa. Olen surullinen siitä, etten saanut sitä suurta onnellista perhettä lapselleni, jota itse aina kaipasin. Itken nytkin.

Mies olisi mieluiten kolmestaan, me ja tyttö. Häntä ei häiritse se ettei tytöllä sitten ole ketään muita, miehen vanhempia ei lapsenlapsi kiinnosta ollenkaan ja he sitä paitsi asuvat kaukana. Joskus tuntuu, ettei mies haluaisi minun äitini olevan mummi lapselle kun ei hänenlään äitinsä halua olla. Vaikea tilanne.

Olisi hienoa jos jollakulla olisi heittää ideoita miten tästä eteenpäin.. Äitini on jo iäkäs, yhteisiä vuosia ei kovin paljoa välttämättä edes ole.

 

["mii"]

Pidä kiinni äidistäsi,lapsellesi tuo aika on todella tärkeää.
Miten mies suhtautuu muihin ihmisiin? Käykö teillä kavereita kylässä, sinun, miehesi tai yhteisiä?

 

[agi]

ukko mäelle ja elarit peliin

 

[Nsbvs]

Tarviiko miehen ja mummin olla tekemisissä keskenään? Mitä se mieheltäs kyselee asioita, kysyis sulta, jos miestä ärsyttää. Jos mummi tulee kylään, voi mies lähteä jonnekin ulos, treenaamaan tms. Pakkoko sitä on kotona miehen olla. Vai miten paljon se mummi aikaa teillä viettää. Viettääkö liikaa mihen mielestä?

Itse esim en mieheni äitiin pidä juuri yhteyttä. Mies kertoo lapsen asiat ja sopii tapaamisia. Yleensä kun mummi tulee, se tarkoittaa että itsellä on aikaa muihin juttuihin. Eli lähden jumppaan, puutarhahommiin tms. En pahemmin välitä mummin seurasta ja etenkään siitä hösäämisestä mutta siedän sitä koska lapsi on aivan innoissaan ja saanhan itse vapaa-aikaa.

 

[vieras..]

Siis mikä ukolles on tullut? En ymmärrä miten aikuinen ihminen ei osaa tulla asiallisesti toimeen toisen aikuisen ihmisen kanssa. Vaatisin ukkoa käyttäytymään ja jos ei osaa käyttäytyä, niin ulos vaan. Käytöstavat kunniaan.

 

[Ap.]

[QUOTE="mii";29973439]Pidä kiinni äidistäsi,lapsellesi tuo aika on todella tärkeää.
Miten mies suhtautuu muihin ihmisiin? Käykö teillä kavereita kylässä, sinun, miehesi tai yhteisiä?[/QUOTE]

Mies on erittäin hitaasti lämpeävä, ei tutustu helposti uusiin ihmisiin. Hänellä on yksi hyvä ystävä. Meillä ei juurikaan käy vieraita. Äitini käy silloin tällöin hoitamassa lasta, miehen kaveri satunnaisesti... Joskus minun opiskelukavereita ja miehen sukulaisia kerran pari vuodessa.

 

[Ap.]

Tarviiko miehen ja mummin olla tekemisissä keskenään? Mitä se mieheltäs kyselee asioita, kysyis sulta, jos miestä ärsyttää. Jos mummi tulee kylään, voi mies lähteä jonnekin ulos, treenaamaan tms. Pakkoko sitä on kotona miehen olla. Vai miten paljon se mummi aikaa teillä viettää. Viettääkö liikaa mihen mielestä?

Itse esim en mieheni äitiin pidä juuri yhteyttä. Mies kertoo lapsen asiat ja sopii tapaamisia. Yleensä kun mummi tulee, se tarkoittaa että itsellä on aikaa muihin juttuihin. Eli lähden jumppaan, puutarhahommiin tms. En pahemmin välitä mummin seurasta ja etenkään siitä hösäämisestä mutta siedän sitä koska lapsi on aivan innoissaan ja saanhan itse vapaa-aikaa.

Ei äiti mieheltä kysykään vaan minulta, miestä ärsyttää kun äiti soittaa minulle ja kyselee. Äiti hotaa lasta kerran tai pari viikossa ja yleensä olemmekin silloin jossain menossa, mutta kun tulemme kotiin niin he tietysti kohtaavat. Ja silloin mies ärsyyntyy, käyttäytyy kuin mikäkin moukka. Tervehtimättä jättäminen on minulle kaikkein kovin pala, olen itse saanut tiukan kotikasvatuksen käytöstavoista.

 

["tii-"]

Mies on erittäin hitaasti lämpeävä, ei tutustu helposti uusiin ihmisiin. Hänellä on yksi hyvä ystävä. Meillä ei juurikaan käy vieraita. Äitini käy silloin tällöin hoitamassa lasta, miehen kaveri satunnaisesti... Joskus minun opiskelukavereita ja miehen sukulaisia kerran pari vuodessa.

Mutta mies on kumminkin tullut toimeen äitisi kanssa pari vuotta sitten, joten hitaasti lämpeävyyteen ei voi vedota. Toki, lapsen syntymä muuttaa isää, äitiä ja isovanhempia. Sisäinen keittiöpsykologini sanoisi, että mies on katkera omien vanhempiensa etäisyydestä verrattuna sinun ja äitisi läheisyyteen. Mutta oli syy mikä tahansa, käyttäytymään pitäisi pystyä. Ehkä miehen ja mummon pitää nyt vaan molempien välttää turhaa kontaktia keskenään..? Ikävä tilanne joka tapauksessa, olisihan se kiva kyläillä ja viettää yhteistä joulua ilman kenenkään möksötystä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Siis mikä ukolles on tullut? En ymmärrä miten aikuinen ihminen ei osaa tulla asiallisesti toimeen toisen aikuisen ihmisen kanssa. Vaatisin ukkoa käyttäytymään ja jos ei osaa käyttäytyä, niin ulos vaan. Käytöstavat kunniaan.

mutta noinhan suuri osa palstan äiteistä suhtautuu miehensä äitiin. miten tuo nyut on sitten eriasia

 

[LaMamanMorbid]

No voi pientä ressukkaa...miestäsi siis. Ihan mököttää kun äiti vie huomionne. Melko ikävältä kuulostaa. Aikuisen ihmisen tulee kuitenkin osata käyttäytyä ja tervehtiä vaikka ei jostain ihmisestä pitäisikään, jo ihan sinun ja lapsenne vuoksi. Isän pitää osata myös näyttää esimerkkiä kunnon käytöstavoista. Mutta toisaalta, tollasia moukkiahan on puolet suomalaisista...ja jotenkin täällä on sallittua osoittaa mieltään..kun me nyt ollaan niin perkeleen rehellistä kansaa...:headwall:

 

["Hanna"]

Lopeta se miehen mielistely ja laita hänet ruotuun. Kyllä aikuisella ihmisellä pitää olla käytöstapoja. Minä ainakin räjähtäisin miehelleni kunnossa, jos noin huonosti käyttäytyisi ilman mitään järkevää syytä.

Älä missään nimessä anna miehen erottaa äitiäsi sinusta ja lapsenlapsestaan. Tuntuu vähän siltä, että hän yrittäisi katkoa välinne kokonaan ja eristää siinä samalla myös sinut.

 

[vieras..]

mutta noinhan suuri osa palstan äiteistä suhtautuu miehensä äitiin. miten tuo nyut on sitten eriasia

Mun mielestä kaikilla aikuisilla täytyy olla peruskäytöstavat ja niihin kuuluu tervehtiminen ja toisen huomioonottaminen, vaikkei ihmisestä erityisesti perusta. Tuollainen käytös työpaikalla on nykyään työpaikkakiusaamista, en kyllä itse hyväksyisi moista käytöstä kotona enkä töissä.

 

[dccr]

Ensiksi lähtisin selvittämään miksi tilanne on muuttunut. Neuvot ärsyttää eniten? Voisiko sen sanoa myös mummille, että mies ei pidä siitä että häntä neuvotaan lasten hoidossa, hän tai te (sinä ja miehsei) kyllä huolehditte siitä että lapsella on oikean kokoiset kengät jne.

 

[dccr]

Miksi miehellä pitää olla samanlaiset käytöstavat kuin minulla? Eikö se että hän ei tervehdi ole ihan hänen oma häpeänsä eikä vaimon? Miksi siitä pitäisi ärsyyntyä?

 

[LaMamanMorbid]

Miksi miehellä pitää olla samanlaiset käytöstavat kuin minulla? Eikö se että hän ei tervehdi ole ihan hänen oma häpeänsä eikä vaimon? Miksi siitä pitäisi ärsyyntyä?

No nimenomaan vaimon häpeähän se ei ole lainkaan.

 

[dccr]

No nimenomaan vaimon häpeähän se ei ole lainkaan.

Minusta se asia on hyvä kerto myös puolisolle. Vastaat itse siitä miten käyttäydyt eikä minua sitten ärsyttää kun sinä et osaa käyttäytyä tai häpeän sitä miten kohtelet vaikka äitiäni.

 

[FreezeCat]

Mietityttää kyllä isosti, mikä miehellesi on tullut, kerran suhtautuminen anoppiinsa on yhtäkkisesti muuttunut? Onko hän mustasukkainen kyselyistä ja huomiosta sekä huolehtimisesta anopillensa? Eivätkö hänen omat vanhempansa kysele häneltä asioita suhteessa lapsenlapseen tai muuhun?

Muutoin hän vaikuttaa tässä käyttäytymisessään todella lapselliselta moukalta. Älä mene hänen myrtsimäisyytensä mukaan ollenkaan vaan vaali ja hoida sinun ja äitisi suhdetta - sekä myös mummin ja lapsenlapsen yhteyttä :heart:. Mikäli mies ei osaa olla ja käyttäytyä kuten aikuisen ihmisen jo kuuluu, niin - jättäisin moisen mörököllin huomioimatta kokonaan. Kerran aikaisemmatkaan keskustelut eivät ole tuottaneet tulosta, niin tuskinpa nytkään....

...vaan kyllä jos minun mieheni olisi,niin kyllähän me vielä todella keskusteltaisiin :kieh:. Tuommoinen käytös kyllä vaatii melkoiset perustelut, miksi jäädyttää yksi läheisimmistänne pois. Siihen ei syyksi kelpaa, että "en vain tykkää". Voimia, olet kyllä melkoisessa tilanteessa :hug:.

 

[....]

Onko teidän suhde muuten OK?
Käyttäytyykö hyvin sinua ja lasta kohtaan?
Jos sinun täytyy jossain vaiheessa valita heidän välillä, niin valitse äitisi!

Jos mies on tuollainen huonokäytöksinen urvelo, niin varmaan tiedät että hän voi alkaa käyttäytymään noin myös sinun ystäviäsi ym tärkeitä henkilöitä kohtaan.

Onko sinulla yhtään hyvää miespuolista ystävää? Tai vaikka jotain miehen kautta tullutta (mukavaa!) kaveria?
Itse varmaan opettaisin äitini kyselemään tältä joltain toiselta mieheltä noita apuja, jos oikeasti sun mies vain suuttuu jos häneltä jotain kysytään, yök!

Harmittaa sinun ja myös äitisi puolesta. Ei se varmaan äidinkään mielestä ole kivaa kun selvcästi sun mies häntä inhoaa ja halveksuu

 

[lusikka]

Tekisi mieleni kuulla myös miehesi mielipide asiasta. Juttu vähän ontuu sinun kertomanasi. Saisi kokonaiskuvan mistä ongelmat ovat syntyneet? Jos kerran alkuun miehesi tuli toimeen äitisi kanssa.

Onko mahdollista, että sinulla ja äidilläsi on liian kiinteät välit ja miehesi jää kaiken ulkopuolelle? Jo sekin, että äitisi kysyy sinulta asioista joista hänen pitäisi kysyä suoraan mieheltäsi. Miksi äitisi ei kysy suoraan? Ja sovitko sinä äitisi kanssa koska hän tulee teille ja koska ei? Kysytäänkö mieheltäsi sopiiko se hänellekin?

Se, että pakkosyötät miehellesi sinun mielipiteesi äitisi tärkeydestä sinun ja lapsesi elämässä on myös sokeutta sille miltä miehestäsi tuntuu. Oletko koettanut selittää asiaa niin, että miehesi oikeastikin ymmärtää? Nyt ei riitä se, että kuvailet laveasti omia tuntemuksiasi ja odotat miehesi osoittavan asiantuntevan psykologin ymmärrystä. Jos miestäsi ärsyttää, niin voit puhua vaikka enkelien kielellä mutta ärtynyt ihminen ei enää ota vastaan yhtään mitään. Kuuntele sinä häntä välillä ja palaa sitten tänne kertomaan mitä miehesi sanoi. Todennäköisesti juttusi saa uusia jännittäviä käänteitä, joita et ole tänne kertonut.

Ja oletko ylipäätään kasvanut äidistäsi irti? Se voi olla raskasta puolisolle elää sellaisen symbioosin sekasotkussa? Äitisihän melkein asuu teillä, jos hän käy pari kertaa viikossa ja vieläpä soittelee päälle. Ihan oikeasti se voi olla puolisolle ahdistavaa, ärsyttävää ja rasittavaa.

Miehesi voi loppujen lopuksi olla ärtynyt sinulle, mutta uskaltaa purkaa sen tuntee vain äitiäsi kohtaan. Oletko dominoiva luonne ja miehen keino pärjätä kanssasi on pitää suunsa kiinni kanssasi?

Koeta olla oikeudenmukainen. Minulla on suvussani ihan vastaava esimerkki ja sokeimmat olivat juuri äiti ja tytär tajuamatta miten paljon heidän keskinäinen kiintymyksensä haastoi muita ihmisiä heidän ympärillään.