Miehestäni on tullut ylisuojelevainen, äreä ja vihainen vauvan synnyttyä. En kestä enää.

[matrjoshka]

Vauvamme syntyi reipas kuukausi sitten. Se oli ilmeisesti shokki miehelleni, kärsii nyt unettomuudesta ja peloista. Tämä on hänen ensimmäinen lapsensa. Minulla on 6 vuotias entuudestaan.

Mieheni käyttäytyy todella tylysti kuusivuotiastani kohtaan. Jatkuvasti moittii pikkuasioista, ei anna koskea vauvaan, pelkää hysteerisesti että se satuttaisi vauvaa jotenkin. Miehelle on jotenkin "kirkastunut" ettei isompi lapsi ole hänen omansa ja voi kokea hänet ylimääräisenä kuviossa. Me ollaan riideltu tästä paljon, nyt lähes avioeron partaalla, koska en siedä lapseni "hyljeksemistä" Aiemmin heillä ollut lämpimät ja läheiset välit. Varsinkin kun isompi lapsi oireilee sisaruskateutta tottelemattomuudella, turhalla kiukuttelulla. Kuitenkin haluaa paljon kosketella ja hoitaa vauvaa.
Mieheni mielestä en saisi edes ajaa bussilla vauvan kanssa. Mies suuttui minulle kun en riisunut vauvalta haalaria pois sisällä, vaan annoin jatkaa unia. Raivostui kun laskin vauvan makuupussissa rappukäytävän lattialle asentaessani vaunujen selkänojan paikalleen. Kuulemma suorastaan vaarallista toimintaa. Tänään mies soitti mulle ja tivasi mitä vauvalla on päällä kun menimme ulos. Oli löytänyt jonkun villapuvun ja järkyttynyt että palellutan vauvan liian vähällä pukemisella pakkasella.

Prkl mä en jaksa tota enää!!!

 

[Kepsis]

Vaikuttaa kyllä siltä että kannattaisi jonkin näköiselle terapeutille mennä miehen. Tai neuvolaan yhdessä juttelemaan. Tai jotain edes, aika kamalalta kuulostaa.

 

[Minni:)]

Vähän on seonnut juu. Kannattais mennä vaikka jonnekin neuvolaan tms. juttelemaan tosta.

 

[jassåå]

oho : /

 

[Big Bang Theory]

Nyt on miehesi selvästi sekoamispisteessä. Kannattaa oikeasti jutella nyt vakavasti, että mitä hän pelkää. Neuvolassa otatte asian esille. Eihän tuo nyt normaalia ole.

 

[kirsikka•••]

:O Vähän on mennyt pojalla polla sekaisin... Nyt pitäisi mies tosiaan saada rauhoittumaan ja maalaisjärki takaisin. Muutenhan tuo homma menee hysteeriseksi siinö vaiheessa kun lapsi alkaa liikkumaan enemmän ja vaarallisia tilanteita tulee enemmän eteen. Onneksi ap sinulla on jo lapsi ennestään.. Ajattele jos kyseessä olisi sinunkin ensimmäinen ja olisit vähän epävarma lapsen hoitoon liittyvissä asioissa!
Millainem miehen oma lapsuus on ollut? Voisiko sieltä kummuta jotain pelkoja tms. mistä mies ei itsekään ole tietoinen?? Turvattomuuden tunnetta? Jotka nyt ovat hänen esikoisen myötä pompsahtaneet äkkiä pinnalle alitajunnasta?

 

["vieras"]

Äläkä missään nimessä anna hyljeksiä kuusivuotiastasi. Vaikka hän onkin "iso", niin on silti pieni, ja tarvitsee äitiä - sekä miestä, jos kerran välit aiemminkin olleet lämpimät. Älä hyväksy tuota!

 

["baby blues"]

Synnytyksen jälkeinen masennus? Nykyään sitä on todettu yllättävän paljon miehillä. Neuvolaan yhteyttä, pian!

 

["vieras"]

Juu, keskusteluapua kannattaa hakea. Sitä aikaa odotellessa, kotikonsteina:
1) UNTA! Varmasti sinäkin olet väsynyt, mutta järjestäkää hoitaja, tai kun mies ei sitä varmaan hyväksy, laita vaikka hotelliin nukkumaan. Tai sinä menet vauvan kanssa vaikka isovanhemmille tai jonnekin edes yhdeksi yöksi. Katso sitten vaikuttaako käytökseen.
2) Anna miehelle AIKAA sopeutua uuteen tilanteeseen.

Käykö mies töissä vai onko isyysvapaalla? Jos töissä niin millaiset vuorot ja minkä verran on saanut unta? Mutta tosiaan heti huomenna soitat vaikka neuvolaan ja pyydät ohjaamaan eteenpäin. Jos tossa vaiheessa jo sekoaa, mitä se on 6kk valvomisten jälkeen?

 

["vieras"]

Ei missään tapauksessa neuvolaan, se on maailman vihoviimoisin paikka puhua mistään jos ei halua saada sossuja niskaansa kuukausiksi tai jopa pahimmillaan vuosiksi. Yksityiseltä sektoriltakin masennus tms tapauksissa saa paljon parempaa apua jos teillä on tarpeeksi rahaa.

 

["vieras"]

No se on miehen esikoinen ja silmäterä. Itse olin esikoisestani myös aika tarkka, todellakin olisin paapattanut jos mies olis laskenut vauvan jonnekkin likaiseen rappikseen lattialle ehkä myös pientä väsymystä ilmassa? Ja sä tietysti olet tuntosarvet ojossa heti jos esikoisellesi jotain sanotaan sinusta turhaa tai väärällä sävyllä, niinkuin kuka tahansa äiti.

Kokeilkaa rauhassa keskustella noista tunteistanne, sen sijaan että tunteen palolla ryöpytätte kaiken ulos. En mä kyllä tuon vuoksi eroa ottaisi, pikkuvauvan tulo voi olla aika hektistä aikaa ja muuttaa asioita paljon.

 

["mari"]

Vilkaises: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=974888
Veikkaan synnytyksen jälkeistä masennusta. Muuttaa miehenkin todella! Kokemusta on... Helpoiten pääsette, kun hankitte apua NYT! (Nim. eronpartaalla...)