Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Itse olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Ainut keino minulle henkilökohtaisesti päästä siitä yli oli antaa anteeksi.
Se on muuten tärkeä juttu itsen kannalta. Mutta jotenkin vain pitäisi varmistaa, etti sama hemmo mene ja toista asiaa. Pitäisi olla keinoja pitää tälläset tyypit jotenkin jemmassa tai jotain.
Lukkojen taakke ja sitten hävitetään avain. Ollessani ala-asteikäisenä kesäleirillä, olin vaihtamassa uikkaria vaatteideni alle omassa huoneessa, kun eräs poika matki oven takana yhden ohjaajan ääntä ja tuli kavereineen sinne. He olivat hieman vanhempia ja tekivät kaikenlaista. Mun päästyä viimein pälkähästä kävelin ihan sekaisin jonkun valvojan luo. Minut laitettiin sairastupaan selviämään "auringonpistoksesta". En minä osannut/pystynyt kertomaan siinä kohdassa mitään niille aikuisille.
Kehityin varhain ja nimenomaan aika kurvikkaaksi. Jo alta kymmenen vanhasta joutunut puolustelemaan itteään, aina ei ole onnistunut. Se on kamalaa, järki sumenee kun ajattelee menneitä tapahtumia, mutta silti en toivo kellekään pahaa.