Miehet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Anna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Anna"

Vieras
heippa.

Tuolla makuuhuoneessa nukkuu 7kk:n ikäinen pieni tyttönen.
Kaikki muuten hyvin, paitsi miehen kanssa :/
On hieman viinaa menevä ihminen. Tänäänkin sanoin, etten jaksa olla yksin neidin kanssa tarviin aikuisen miehen seuraa niin tämä lähti kavereiden kanssa paikalliseen pubiin ja varmaan siitä sitten yökerhoon. Eipä olisi uusi juttu. Eikä ensimmäinen kerta, aina löytyy uusi syy, jotta pääsee juomaa. Noh, nii mies tekee 12h tunnin työpäivää, ja viikonloput vapaalla niin ymmärrän, mutta hän itse halusi lapsen ja kertaakaa ei ole hoitanut häntä esim. syöttänyt, vaihtanut vaippaa, pistänyt nukkumaan.

Tänään hän kävi käsiksi minuun, kun itse haastoin riitaa etten jaksa olla tänään enää yksin (ei ole kavereita paikkakunnallla). Ja lähti baariin, ja tämä ei ole ensimmäinen kerta.
Mutta selvinpäin hän on ihana ihminen, vaikkei silloinkaa hoida oikeastaan vauvaa.

Mitä teen? Mitta alkaa olemaan täynnä, tarvitsen rohkaisu sanoja, kiitos :)
 
Hmmm.. Jos tuo tuosta pahenisi , voisin vaikka itse lähteä . Kun hän olisin baarissa pakkaisin kamani ja lähden vauvan kanssa pois. Jättäisin lapun pöydälle , "Se on ohi" tai vastaavaaa (: Jos hän käy sinuun käsiksi tuo on vakavaa.. Mutta.. Rakastatko häntä enää ?
 
Ei se vaikuta, kuinka paljon miestään rakastaa. Harvemmin se viinaamenevä sitä päälle käymistä lopettaa =( Ja uskoisin sen lähtemisen olevan helpompaa nyt, kuin viiden vuoden päästä.
 
No tyypillinen mies, on mustasukkanen. Ja joo eipä mua oikein päästä mihinkää, tai empä ole kertaakaan ollut missäkään ilman häntä seurustelun aikana.

En uskalla lähteä, jään niin tyhjän päälle. Ja tietenkin kaikki kattois mua niin pahasti jos lähden esim. omat sukulaiset tms. Hän on osaltaan niin ihana, ja tekee kaikkensa meidän hyväks. Mut näinä hetkinä en rakasta, ja kun tätä tapahtuu joka viikonloppu :/
 
Sitä tarkoitinkin. Lähde pois jos nyt siltä tuntuu. Parempi se on lapsen kannalta että lähdet , sillä jos lapsi joutuu kasvamaan alkoholistin kanssa siitä ei tule mitään.
 
Vaatii aikansa, ennen kuin sun pinna on täys, ja oot valmis lähtemään. Mut kyllä se hetki sieltä vielä tulee. Toivottavasti et vaan silloin ole yhtä katkera maailmaa kohtaan kuin minä!
 
Itse kasvoin perheessä, jossa jouduin katsomaan isäni väkivaltaa päissään äitinä ja itseäni kohtaa.
Ja valitettavaa miehessäni on samat piirteet :/

Tekisi niin mieli lähteä, mutta jään niin yksin sen jälkeen, vaikka olenkin jo nytte :/ Vielä kerran annan mahdollisuuden (vissiin kahdeskymmenes mahdollisuus)
 
Mut tää mies on tehny niin paljon meijän hyväks, tuntuu ett olen hänelle velkaa tästä kaikesta esim. hyvästä vuokra-asunnosta, ruoasta tms.
En voi kiittää häntä näin, ett vaan lähden. Toisaalta oon varotellu jo monta kertaa. Mut joka ikinen kerta kun hän lähtee jaksan oottaa häntä kotiin ja otan vaatteet pois ja laitan nukkumaan. Ja seuraavana päivänä olen itse väsynyt ja hän vaa jatkaa :/
 
[QUOTE="Anna";22849213]No tyypillinen mies, on mustasukkanen. Ja joo eipä mua oikein päästä mihinkää, tai empä ole kertaakaan ollut missäkään ilman häntä seurustelun aikana.

En uskalla lähteä, jään niin tyhjän päälle. Ja tietenkin kaikki kattois mua niin pahasti jos lähden esim. omat sukulaiset tms. Hän on osaltaan niin ihana, ja tekee kaikkensa meidän hyväks. Mut näinä hetkinä en rakasta, ja kun tätä tapahtuu joka viikonloppu :/[/QUOTE]
Kannattaako se ainokainen elämä haaskata vain sen takia ettei uskalla? Sukulaisissakin on se hyvä puoli ystäviin verrattuna ettei niiden mielipiteestä tarvitse välittää pennin jeniä, ne pysyy sukulaisina vaikka mitä tekisit.
 
Neuvonani , puhu hänelle asiasta kun hän on sselvinpäin [jos joskus voit] hienovaraisesti että et jaksa enää yksin hoitaa lasta ja jäädä yksin aina kun olet baarissa. Ihanaa että autat miestäsi , siinä mielessä ajateltuna ei se ole hyväksi että lähdet. Ja toisaalta hänhän ostaa ruuat ja asuntokin. ET todellakaan voi kiittää häntä lähtemällä. Tee viisaasti ja puhu hänelle.
 
Meinasinkin vielä puhua. Mutta kun aikasemmin olen puhunut, sanat ovat kuuluneet tasan kuukauden kunnes taas viinapullo kutsuu :/
Kiitos rohkeista sanoista, kai se on vaa näin että on lähdettävä. Koska en itse todellakaan ole onnellinen elämääni.
 
Sä uskallat lähteä, kun mittasi tulee täyteen. Voisin väittää 100% varmuudella, että sun elämäs tulee olemaan niin paljon parempaa sen jälkeen, kun lähdet ja sun ei tarvi tuntea itseäs enää alistetuksi ja mitättömäksi ihmiseksi.
 
[QUOTE="hei";22849331]Sä uskallat lähteä, kun mittasi tulee täyteen. Voisin väittää 100% varmuudella, että sun elämäs tulee olemaan niin paljon parempaa sen jälkeen, kun lähdet ja sun ei tarvi tuntea itseäs enää alistetuksi ja mitättömäksi ihmiseksi.[/QUOTE]

Tää on niin totta.
 
En tiiä mis mies on, en uskalla ees soittaa ku ei kumminkaa vastaa puhelimee.
Katotaa ens viikolla sitä lähtöä :D Oon aina vaan siirtäny tätä, ehkä oikeestaa sen syystä ett lähtisin miehen autolla, koska ei ole omaa autoa :/
 

Similar threads

Yhteistyössä