Miehistä näkökulmaa kotitöihin.

[Clavinova]

Yllättävän järkevältä kuulostaa tuo Tammihärän teoria. Meillä käydään keskusteluja aiheesta, miksi mies ei huomaa lattialla lojuvia sukkia yms, kun kulkee ohi. Mielenkiintoinen seikka on se että juodaan kahvia olohuoneessa ja kun lähdetään keittiöön, kuppi lykätään kirjahyllyn reunalle ohi mennessä, tämä ei taida kuitenkaan ihan siihen teoriaan tukeutua. Vai? No jokatapauksessa tässä olisi selitys sille, miksi yhä uudelleen hypätään noiden kamojen yli eikä napata ohimennessään niitä paikalleen... En itsekään ole mikään järjestyksen ihminen, mutta verenpaineet nousee kun toinen ei huomaa vaan aina pitää erikseen mainita. Ehkä tästä tosiaan on pieni järki ja yritän oppia jotain. HArvoinhan näissä tätä miesnäkökulmaa saa, voipi olla että sitä hermostuu itsekin tuohon jatkuvaan sanomiseen. Kotihommathan taitaa olla se ikuinen kiistanaihe, varsinkin kun toinen on "vain" kotona, vaikkakaan en hyväksy tuohon tuota sanaa vain. Näinkin minulle on kuitenkin joskus sanottu, joskaan ei enää kun siitä jonkin aikaa keskusteltiin. =) :flower:

 

[2 poikaa]

\

Kun miestä (useimpia) on pyytänyt jotain tekemään, hän tosiaan suunta kohti kyseistä aluetta keskittyen vain siihen. Ja jos vahingossa menee huomauttamaan, että miksi et voinut korjata jotain asiaa samalla...Niin yleensä vastaus on jotain, että: "No voi #&%£$!*, juurihan käskit tehdä toista"!

Mutta miehet on aivan ihania!

Tämä on kuin meidän elämästä, mutta voisin kuitenkin sanoa, että meillä sotken minä paljon enemmän kuin mieheni. Joo ja 3v. poikammekin tietää paremmin missä mamman hiusharjat ym. sillä hetkellä sijaitsevat. Olen ainoa naaras talossa ja sotken eniten. Jepulis, toivottavasti pojat tulevat isäänsä.

 

[niina]

Kiva luke miehistä näkökulmaakin kotitöihin.Meillä asiat on niiden suhteen hoidettu eri tavalla.Mä en koe että kodin siivous olisi naisen tehtävä ja että mies voisi siinä minua auttaa.Jos mies ei siivoa niin en minäkään.Kyse on yhteisestä kodista ja siellä pitää molempien tehdä oma osuutensa ja minä en nalkuta jos ei hommia tehdä.Sitten eletään paskan seassa.Auttaa miehenkin siivous intoa kun anoppi tulossa kylään eikä ole siivottu..rupeaa se sotku ahdistamaan miestäkin kun vaimo ei korjaa miehen jälkiä

 

[Tintti1010]

\

Meillä ongelmia aiheuttavat vielä mm. se että tuo vaimo on aika pikkutarkka (henk. koht. mielipide) kun taas itse olen suurpiirteisempi, joten jos vaikka yritän imuroida niin helposti vaimo joko kävelee perässä vahtaamassa kuinka hyvin se tulee tulee tehtyä, tai imuroi itse perässä kun se ukko vaan vähän huiski sieltä täältä.
Sama ruuan laiton kanssa, jos rupean laittamaan sapuskaa niin ei kyllä mene kauaa kun vaimo kimpoaa keittiöön ja rupeaa "neuvomaan" kun kosken hänen kippoihin ja kattiloihinsa (NO EIHÄN tossa kattilassa VOI perunoita keittää.. -Millä mitalla sä oikeen noi makaronit mittasit -no lasilla eiks se oo noin kaks desiä- mut EIHÄN se ole tarkka ota tolla punasella mitalla jossa on asteikko..) Okei, niitä makarooneja tuli vähän reilusti se lasi oli kolme desiä.. mut kuitenkin.
Tuollainen nostaa ainakin minussa heti niskakarvat pystyyn, jos mä teen ruokaa, niin antais mun sit tehdä ja painuis ite vaikka ulos lastenkanssa siks aikaa, eikä tulis kuitenkin heti puuttumaan jos mä yritän.

heh...pakko sanoa, että tuo kohta kirjoituksesta avas kyllä meikäläisen silmät... ...sehän oon just kun mie...
Ite en oo ottanut hrveetä pulttia noista siivousasioista, kun mies käy töissä niin miusta sen ei enää tarvii täällä kotona huiskia ja kaiken lisäksi miulle tulee tosi vaivautunut olo jos mies siivoo enkä ite tee mitään...(mie oon siis äippälomalla)...
mutta tuon kirjoituksesi jälkeen ymmärrän miksi mieheni ei tee koskaan ruokaa.... ...ja imuroikin erittäin harvoin....(ja silloin minä vetelen ainakin harjalla perästä, kun roskia jää........ :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: )

 

[ä67]

Terves!

Teidän tekstejänne kun lukee niin ei voi muuta sanoa kuin "PUTKIAIVOT". Apua, miehillä on vielä kaksituhattaluvullakin putkiaivot, eli ei edistystä suuntaan eikä toiseen.

Älkää välittäkö olen omaani kypsynyt tällä hetkellä.

Eli HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE.

 

[Nelthilta]

\

Kyse on yhteisestä kodista ja siellä pitää molempien tehdä oma osuutensa ja minä en nalkuta jos ei hommia tehdä.Sitten eletään paskan seassa.Auttaa miehenkin siivous intoa kun anoppi tulossa kylään eikä ole siivottu..rupeaa se sotku ahdistamaan miestäkin kun vaimo ei korjaa miehen jälkiä

Näin myös meillä. Jonkin verran töitä on tullut jaettua ihan sen vuoksi, ettei törmäillä siivouspäivänä toisiimme. Ja minut lähetetään hyvin äkkiä ulos keittiöstä, jos yhtään yritän puuttua miehen ruoanlaittoon.

 

[Nelthilta]

Jatkan vielä, mies pakotti kesken lenkille...

Minusta tuo Tammihärän teoria on puhdasta potaskaa. Se, ettei mies näe roskia on pelkkää oppimattomuutta. Kävelin minäkin lapsena sujuvasti vaatekasojen ylitse, mutta kun on joutunut omalta osaltaan kantamaan vastuuta kodinhoidosta, sitä on oppinut myös sen, että kun ohi mennessään nostelee tavaroita paikoilleen, niin siivouspäivänä pääsee vähemmälle.

Sitä paitsi se oli mies enkä minä, joka huomasi äsken karkkipaperin lattialla.

Joskus kerroin jollekin työkaverille, kuinka mies oli pilannut silkkipaitani koneessa. Tämä (mies) sanoi, että näin hänkin on päässyt pesemästä pyykkiä. Minulla jäi suu hämmästyksestä niin auki, etten osannut vastata, ettei yksi yksittäinen tyriminen tee kenestäkään kelvotonta. Mitä sitä työnteostakaan tulisi, jos ei koskaan saisi tehdä virheitä, vaan ekasta virheestä siirrettäisiin sivuun?

 

[maisa]

\

Minä en ainakaan pidä siitä, että perheen organisaattorin rooli jää minulle. Kyllä esim. tiskaaminen, pyykinpesu ja lasten iltapuuhat tiettyyn aikaan kuuluvat molemmille puoliskoille! Minkä ihmeen takia miehet (kuten edellä kirjoittavakin) ottavat sen passiivisen pikkupojan roolin, jossa he kyllä tekevät MUTTA vain, jos heitä pyydetään tekemään. Silloin naisella on omassa kodissaan mies, joka regressoituu lapsen tasolle. Enkä puhu nyt hysteerisestä siisteydestä tai sisustamisesta. Minä haluan rinnalleni aikuisen kumppanin, joka ottaa vastuuta siinä missä minäkin. Enkä todellakaan halua jatkuvasti olla se näkymätön työmyyrä, joka pyytää apua, kun ei itse jaksa. Sitäpaitsi selkeään pyyntöönkin tulee usein vastaus: kyllä, mutta ei nyt. Teen sen kohta/myöhemmin/huomenna. Mutta kun niitä juhla-asuja tarvitsee tarhan juhlaan aamulla. Tai taidekoulu alkaa kello 17. Tai lapset kiukuttelevat seuraavan päivän, jos illalla saa hyppiä kymmeneen. Haloo miehet!

Peesaan!