miehistä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kriisi!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nalkuttakaa vaan raskauttanne tekosyynä käyttäen... nopeasti sen ukkokulta väsyy ja löytää miellyttävämpää seuraa jonka kanssa ollessaan ei tarvitse tuntea olevansa kynnysmatto!!!!!
 
Tuskin kovin moni nalkuttaa raskauttaan tekosyynä käyttäen! Se vaan on tosiasia, että hormonit pistävät ihmisen raskausaikana inhottavaan olotilaan! Kunnollisessa parisuhteessa mies ko. tilanteessa ymmärtää naista ja on tukena, eikä nainen sen takia valita että on raskaana. Jos niin tekee, on suhteessa muutakin pielessä. Ja jos mies heti on uutta etsimässä kun suhdetta koetellaan, ei taida oikeasti rakastaa vaimoaan. Omaltani olen kyllä saanut tukea ja ymmärrystä, ja vaikka kuinka huono olo on ollut niin hän vain kertoo rakastavansa minua..
 
on se raskaus monelle miehellekin ihan yhtä hämmentävää aikaa, varsinkin sen takia kun pitää yrittää pysyä naisen perässä jolla mielialat heittelee koko ajan, kyllä sitä ymmärrystä pitää löytyä molemmilta ja kummankin täytyy tukea toinen toistaan, homma ei voi yksinkertaisesti toimia jos nainen vaan koko ajan kaikesta nalkuttaa. ja luulis että kun on lapsi tulossa, osais jo muutakin ajatella kuin vain itseään.
 
Kaikki melkein tuntuu olevan taalla automaattisesti ap:n miehen puolella...joo, miesta pitaa aina ymmartaa, naisethan ne vaan nalkuttavat, ja aina turhasta, joo....Aika surullista jo parisuhteissanne vallitsee tuollainen epatasa-arvo. Kylla yleensa vaikeuksissa on vikaa kummassakin. Ja sita mielta olen, kuten joku edellinenkin totesi, etta kylla kunnon mies ymmartaa etta raskaus voi olla rankkaa ja hormonit heitella, ja osaa tukea kumppaniaan sen mukaan. Itse olen esim. molemmissa raskauksissa karsinyt alkukuukausina rankasta pahoinvoinnista. Sen takia kaikki kotityot ja kaytannon asiat on suurimmaksi osaksi siina vaiheessa jaaneet miehen vastuulle, eika siita ole mitaan parisuhdekriisia seurannut.
 
Usein sitä käytetään hormoneita syynä/tekosyynä.

Minä en ainakaan suostu alistumaan hormoneille. En todellakaan halua myöntää, että hormonit kontrolloivat minua. Olen se isompi ja osaan järkeistää asioitakin. En todellakaan vetoa esim. olleeni "vailla täyttä ymmärrystä"... syy, jolla voi selvitä murhastakin helpommalla... :0
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei minä:
Usein sitä käytetään hormoneita syynä/tekosyynä.

Minä en ainakaan suostu alistumaan hormoneille. En todellakaan halua myöntää, että hormonit kontrolloivat minua. Olen se isompi ja osaan järkeistää asioitakin. En todellakaan vetoa esim. olleeni "vailla täyttä ymmärrystä"... syy, jolla voi selvitä murhastakin helpommalla... :0

Ehhehee... Hyvät naurut sain. Vartoos likka kun ne hormoonit tosissaan ottaa suakin niskasta kiinni, tiiät sitten mistä puhut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei minä:
Usein sitä käytetään hormoneita syynä/tekosyynä.

Minä en ainakaan suostu alistumaan hormoneille. En todellakaan halua myöntää, että hormonit kontrolloivat minua. Olen se isompi ja osaan järkeistää asioitakin. En todellakaan vetoa esim. olleeni "vailla täyttä ymmärrystä"... syy, jolla voi selvitä murhastakin helpommalla... :0

heh, muakin nauratti. ihan kuin ihminen ja sen hormonit olis kaksi erillista asiaa! kuulepas, hormonit saatelee sunkin elamaa ja persoonallisuuttasi erittain suuressa maarin, myonsit sen tai et.
 
Hormonihirviöille:

Pointtina se, etten ole koskaan laittanut mitään horminien piikkiin, vaan otan itse vastuun tekemisistäni ja sanomisistani.

Yhtä lailla on miehilläkin hormoneja. Jotkut käyttäytyvät agreessivisemmin kuin toiset. Kuinka usein olette kuulleet miesten vetoavan hormoneihin?

"likka"? :D Ihan aikuinen odottava äiti olen ja hormonieni kanssa tasapainoisesti yhteisymmärryksessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen liisi:
Alkuperäinen kirjoittaja Ei minä:
Usein sitä käytetään hormoneita syynä/tekosyynä.

Minä en ainakaan suostu alistumaan hormoneille. En todellakaan halua myöntää, että hormonit kontrolloivat minua. Olen se isompi ja osaan järkeistää asioitakin. En todellakaan vetoa esim. olleeni "vailla täyttä ymmärrystä"... syy, jolla voi selvitä murhastakin helpommalla... :0

heh, muakin nauratti. ihan kuin ihminen ja sen hormonit olis kaksi erillista asiaa! kuulepas, hormonit saatelee sunkin elamaa ja persoonallisuuttasi erittain suuressa maarin, myonsit sen tai et.

Tuossahan oli pointtina juurikin se, että hormoneihin vetoavat naiset ovat niitä, jotka erottelevat hormonit omasta itsestään, "Ei minä, vaan (hormonit)..." ymmärrätkös? Minä nimittäin elän täysin sopusoinnussa niiden kanssa, enkä todellakaan vetoa käyttäytymiselläni johonkin, ihan kuin ulkopuoliseen tekijään. "Se oli ne hormonit, enhän mitään sille voi. Ei ole mun vika. Sai mut tekemään asioita. En se olllut minä..."
 
Kyllä mä olen ihan samaa mieltä, että vaikka hormonit vaikuttavat esimerkiksi mielialaamme, niin kaikkea harmistusta ei tarvitse siitä nenän alla olevasta reiästä päästää ulos. Mä en ainakaan ymmärrä, että mikä oikeus mulla olisi muuttua hirviöksi raskauden takia ja miehen pitäisi sitä ymmärtää. Tukea saa nalkuttamattakin, kun asiallisesti kertoo hankaluuksistaan. Mullekaan se ei aina ole ihan helppoa, kun aika räiskyvä olen luonteeltani ihan ilman raskauttakin, mutta sen verran yritän ajatella miestäni, etten ihan huvin vuoksi nalkuttele. Meille on nyt tulossa kolmas lapsi, vanhin on kymmenen, joten kokemusta raskausajan hormonimyrskyistä löytyy.
 

Yhteistyössä