mieleni pahoitettiin eilen todella pahasti

[pahoinpidelty]

AP:lle: sanoit, ettet halua jättää miestäsi yksin ongelmiensa kanssa (koska hän itse on niihin mielestäsi syytön, olin rivien välistä lukevinani...).

Mutta jos nyt jätät miehen, voit pelastaa OMAN lapsesi lapsuuden ja tulevaisuuden, oletko miettinyt sitä?

Jos miehesi ei koskaan muutukkaan (halukkuutta ei ilmeisesti ole), oletko miettinyt, millaisen lapsuuden tarjoat omalle lapsellesi? Hän katsoo vierestä kun isi repii äitiä tukasta ja sylkee päälle? Milloin käy käsiksi itse lapseen eikä vain pinnasänkyyn? Lapsihan oli vielä kaikenlisäksi sairaana....

Soita jonnekkin ammattilaiselle (mielenterveystoimisto, turvakoti, neuvola, tk...) ja yritä saada keskusteluapua itsellesi, jotta saat vähän perspektiiviä tilanteeseesi...

Ja voimia vaikeaan tilanteeseen! Ajattele itsesi ja lapsesi parasta ja lakkaa säälimästä miestäsi.

lapsne takia olisinkin lähdössä. enkä niinkään itseni. mutta mitä miehelleni jää? entäs jos tekee itselleen jotain ja pilaa elämänsä, kuinka sen sitten kestäisin. on niin kamalan vaikea asia. pitäisi hakea apua tiedän, on vaan niin pirun vaikea askel ottaa eteenpäin.
eikö kukaan ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa?

Et ole vastuussa miehestäsi, se on hänen ongelmansa miten pärjää, hällekkin on apua tarjolla jos pyytää.... älä nyt ihmeessä jää sen takia suhteeseen kun mietit miten mies pärjää... Ajattele lastasi.... hänen pitäisi olla tärkeintä ja hänen hyvin vointi. miehesi on aikuinen, vain hän on vastuussa itsestään.... ei kukaan muu

 

[ap]

AP:lle: sanoit, ettet halua jättää miestäsi yksin ongelmiensa kanssa (koska hän itse on niihin mielestäsi syytön, olin rivien välistä lukevinani...).

Mutta jos nyt jätät miehen, voit pelastaa OMAN lapsesi lapsuuden ja tulevaisuuden, oletko miettinyt sitä?

Jos miehesi ei koskaan muutukkaan (halukkuutta ei ilmeisesti ole), oletko miettinyt, millaisen lapsuuden tarjoat omalle lapsellesi? Hän katsoo vierestä kun isi repii äitiä tukasta ja sylkee päälle? Milloin käy käsiksi itse lapseen eikä vain pinnasänkyyn? Lapsihan oli vielä kaikenlisäksi sairaana....

Soita jonnekkin ammattilaiselle (mielenterveystoimisto, turvakoti, neuvola, tk...) ja yritä saada keskusteluapua itsellesi, jotta saat vähän perspektiiviä tilanteeseesi...

Ja voimia vaikeaan tilanteeseen! Ajattele itsesi ja lapsesi parasta ja lakkaa säälimästä miestäsi.

lapsne takia olisinkin lähdössä. enkä niinkään itseni. mutta mitä miehelleni jää? entäs jos tekee itselleen jotain ja pilaa elämänsä, kuinka sen sitten kestäisin. on niin kamalan vaikea asia. pitäisi hakea apua tiedän, on vaan niin pirun vaikea askel ottaa eteenpäin.
eikö kukaan ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa?

Et ole vastuussa miehestäsi, se on hänen ongelmansa miten pärjää, hällekkin on apua tarjolla jos pyytää.... älä nyt ihmeessä jää sen takia suhteeseen kun mietit miten mies pärjää... Ajattele lastasi.... hänen pitäisi olla tärkeintä ja hänen hyvin vointi. miehesi on aikuinen, vain hän on vastuussa itsestään.... ei kukaan muu

lastani ajattelinkin. siksi teen kovasti työtä sen eteen että saisin lähdettyä. huolestuttaa kovin kuinka pärjään pienen kanssa.

 

[vieras]

oh-hoijjaaa