mieleni pahoitettiin eilen todella pahasti

[nyt harmaana]

Kun lapsi vierastaa, häntä ei misään tapauksessa saa pakottaa vierastamansa ihmisen syliin!! Pitää edetä lapsen tahtisesti antaa lapsen lähestyä ihmisiä, kun hän on siihen valmis. Vierastaminen kuuluu lapsen kehitykseen ja menee ajan kanssa ohi.

aivan. sanoppa se typerälle apelleni jonka mielestä olen pilannut lapsemme. hän ei mm. ymmärrä että miksi lapsemme ei suostu nukkumaan päivällä sisällä vaan haluaa aina ulos ja sitten nukkuu ohan normaalisti. olen kuulemma hössöttänyt liikaa!! tällä hetkellä vihani häntä kohtaan on SUURI. tytön synttärit tulossa enkä todellakaan haluaisi häntä meille!!

Ole vapaasti kutsumatta häntä. =)

kutsu on jo aikaisemmin mennyt. se pitäisi perua!!

 

[Rukoilijasirkka]

Ukkos hoitoon ja äkkiä! Eikä missään tapauksessa lasta istuteta väkisin jonkun alkoholistin sylissä. |O

Meilläkin on ollut väkivaltaa kotona, minulla ja miehellä. Ollaan opeteltu siitä pois, mutta se vaatii aika paljon.

meilläkin on ollut kovan opettelun alla tämä. ja tuntuu ettei tulosta meinaa syntyä. minulla traumoja myös omasta lapsuudesta kun isäni on käynyt käsiksi minuun ja veljeeni.
olen myös rekkautunut tänne. mutten kehtaa mustana tälläisestä asiasta kertoa.

Eli tavallaan olet hieman tottunut siihen, että muilla ihmisillä on oikeus kajota sinuun ja lytätä sinua. Kannattaa alkaa aktiivisesti hakemaan apua, tuo on vaikea asia. Ja jos miehesikin haluaa muuttua, niin silloinhan voitte hakea apua yhdessä.

Mut muutos on hidas, eikä ehkä onnistu ihan yhdellä kerralla.

hän haluaa muuttua. muttei mennä puhumaan mihinkään terapeutille.

Mutta se pelkkä halu ei auta, koska hänelle ei ole annettu lapsena työkaluja asian käsittelemiseen. Minun mies kävi lyömättömässä linjassa. Sanoi, että se auttoi, että hän tajusi mistä siinä asiassa oli kyse. siellä oli miesterapeutti, enkä minä ollut mukana siellä.

 

[Rukoilijasirkka]

Kun lapsi vierastaa, häntä ei misään tapauksessa saa pakottaa vierastamansa ihmisen syliin!! Pitää edetä lapsen tahtisesti antaa lapsen lähestyä ihmisiä, kun hän on siihen valmis. Vierastaminen kuuluu lapsen kehitykseen ja menee ajan kanssa ohi.

aivan. sanoppa se typerälle apelleni jonka mielestä olen pilannut lapsemme. hän ei mm. ymmärrä että miksi lapsemme ei suostu nukkumaan päivällä sisällä vaan haluaa aina ulos ja sitten nukkuu ohan normaalisti. olen kuulemma hössöttänyt liikaa!! tällä hetkellä vihani häntä kohtaan on SUURI. tytön synttärit tulossa enkä todellakaan haluaisi häntä meille!!

Ole vapaasti kutsumatta häntä. =)

kutsu on jo aikaisemmin mennyt. se pitäisi perua!!

Voit tehdä sen hyvällä syyllä.

 

[....]

Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

 

[coatrack]

:hug:

Appiukkosi kuulostaa ihan minun anopiltani viime heinäkuussa. Humala ei ole mikään tekosyy tuollasille puheille, minä en osais antaa anteeksi, varsinkaan jos sitä ei aidosti pyydetä.. Meillä vain mies on tekemisissä äitinsä kanssa (itse haluaisin ettei hänkään olisi, mutta on sen verta nössö |O ), mutta en halua että mitään minun tai lapsen asioita kerrotaan anopille just tuollaisten typerien ja perättömien uhkailujen takia. Ei olla oltu tekemisissä tuon jälkeen ja olen ollut tyytyväinen, vaikkei tämä nyt mikään ihannetilanne olekaan.

 

[Vieras]

Minäkin luin, että Mieheni paloiteltiin eilen todella pahasti, sen jälkeen Mieheni pahoitettiin eilen todella pahasti (eli et miehen mieli pahoitettiin...). Ai lukihäiriö vai?

 

[nyt harmaana]

Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

 

[...]

Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?

 

[vieras]

Ukkos hoitoon ja äkkiä! Eikä missään tapauksessa lasta istuteta väkisin jonkun alkoholistin sylissä. |O

Meilläkin on ollut väkivaltaa kotona, minulla ja miehellä. Ollaan opeteltu siitä pois, mutta se vaatii aika paljon.

meilläkin on ollut kovan opettelun alla tämä. ja tuntuu ettei tulosta meinaa syntyä. minulla traumoja myös omasta lapsuudesta kun isäni on käynyt käsiksi minuun ja veljeeni.
olen myös rekkautunut tänne. mutten kehtaa mustana tälläisestä asiasta kertoa.

Eli tavallaan olet hieman tottunut siihen, että muilla ihmisillä on oikeus kajota sinuun ja lytätä sinua. Kannattaa alkaa aktiivisesti hakemaan apua, tuo on vaikea asia. Ja jos miehesikin haluaa muuttua, niin silloinhan voitte hakea apua yhdessä.

Mut muutos on hidas, eikä ehkä onnistu ihan yhdellä kerralla.

hän haluaa muuttua. muttei mennä puhumaan mihinkään terapeutille.

Mutta se pelkkä halu ei auta, koska hänelle ei ole annettu lapsena työkaluja asian käsittelemiseen. Minun mies kävi lyömättömässä linjassa. Sanoi, että se auttoi, että hän tajusi mistä siinä asiassa oli kyse. siellä oli miesterapeutti, enkä minä ollut mukana siellä.

kuinka sait hänet menemään sinne? vai oliko alun alkaenkin suostuvainen ja "innolla" mukana. eikö epäröinyt yhtään

 

[Rukoilijasirkka]

Ukkos hoitoon ja äkkiä! Eikä missään tapauksessa lasta istuteta väkisin jonkun alkoholistin sylissä. |O

Meilläkin on ollut väkivaltaa kotona, minulla ja miehellä. Ollaan opeteltu siitä pois, mutta se vaatii aika paljon.

meilläkin on ollut kovan opettelun alla tämä. ja tuntuu ettei tulosta meinaa syntyä. minulla traumoja myös omasta lapsuudesta kun isäni on käynyt käsiksi minuun ja veljeeni.
olen myös rekkautunut tänne. mutten kehtaa mustana tälläisestä asiasta kertoa.

Eli tavallaan olet hieman tottunut siihen, että muilla ihmisillä on oikeus kajota sinuun ja lytätä sinua. Kannattaa alkaa aktiivisesti hakemaan apua, tuo on vaikea asia. Ja jos miehesikin haluaa muuttua, niin silloinhan voitte hakea apua yhdessä.

Mut muutos on hidas, eikä ehkä onnistu ihan yhdellä kerralla.

hän haluaa muuttua. muttei mennä puhumaan mihinkään terapeutille.

Mutta se pelkkä halu ei auta, koska hänelle ei ole annettu lapsena työkaluja asian käsittelemiseen. Minun mies kävi lyömättömässä linjassa. Sanoi, että se auttoi, että hän tajusi mistä siinä asiassa oli kyse. siellä oli miesterapeutti, enkä minä ollut mukana siellä.

kuinka sait hänet menemään sinne? vai oliko alun alkaenkin suostuvainen ja "innolla" mukana. eikö epäröinyt yhtään

Halusi itse mennä, koska häpesi lyömistäni niin paljon, mutta ei osannut itse muuttua, vaikka aina lupasi.

 

[nyt harmaana]

Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?

joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

 

[nyt harmaana]

Ukkos hoitoon ja äkkiä! Eikä missään tapauksessa lasta istuteta väkisin jonkun alkoholistin sylissä. |O

Meilläkin on ollut väkivaltaa kotona, minulla ja miehellä. Ollaan opeteltu siitä pois, mutta se vaatii aika paljon.

meilläkin on ollut kovan opettelun alla tämä. ja tuntuu ettei tulosta meinaa syntyä. minulla traumoja myös omasta lapsuudesta kun isäni on käynyt käsiksi minuun ja veljeeni.
olen myös rekkautunut tänne. mutten kehtaa mustana tälläisestä asiasta kertoa.

Eli tavallaan olet hieman tottunut siihen, että muilla ihmisillä on oikeus kajota sinuun ja lytätä sinua. Kannattaa alkaa aktiivisesti hakemaan apua, tuo on vaikea asia. Ja jos miehesikin haluaa muuttua, niin silloinhan voitte hakea apua yhdessä.

Mut muutos on hidas, eikä ehkä onnistu ihan yhdellä kerralla.

hän haluaa muuttua. muttei mennä puhumaan mihinkään terapeutille.

Mutta se pelkkä halu ei auta, koska hänelle ei ole annettu lapsena työkaluja asian käsittelemiseen. Minun mies kävi lyömättömässä linjassa. Sanoi, että se auttoi, että hän tajusi mistä siinä asiassa oli kyse. siellä oli miesterapeutti, enkä minä ollut mukana siellä.

kuinka sait hänet menemään sinne? vai oliko alun alkaenkin suostuvainen ja "innolla" mukana. eikö epäröinyt yhtään

Halusi itse mennä, koska häpesi lyömistäni niin paljon, mutta ei osannut itse muuttua, vaikka aina lupasi.

kuinka kauan ekasta kiinni käymisestä meni että hän haki apua?

 

[vieras]

hyi olkoon!! voimia paljon!

 

[...]

Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?

joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?

 

[nyt harmaana]

Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?

joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?

voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

 

[Markiisi musculocutaneus]

No huhhuh Men katselis koko äijää silmieni edessä enää ikinä |O

näinpä mun exän anoppi ja ukko oli just samanlaisia.saattovat jopa aamulla soittaa että kohta aukee sossu ja soitetaan

 

[Tinttamooses7]

Enpä taitaisi itse välittää tuon taivaallista kännisen hörinöistä,mutta loukkaantuisin kyllä :/

 

[Amodini harmaana]

Ensinnäkin: Isovanhemmilla EI ole mitään oikeutta lapsenlapseen. Appiukkosi EI päätä huoltajuudesta. Anna äijän jutella lämpimikseen. Tosin itse laskisin luurin alas.

Toisekseen: Lapsen huoltajuudesta ei mikään oikeusaste päätä omistusasunnon perusteella. Mitä sitten jos miehesi haluaa erota ja lennät ulos jostain kämpästä? Oli se miten hieno tahansa. Aina aikuinen ihminen järjestää jostain itselleen vuokra-asunnon. Lapsen tulevaisuus ja onnellisuus ei ole kiinni omistusasunnosta.

ELI: Onko sinun tasutassasi jotain, jonka perusteella lapsi voitaisiin viedä sinulta? Huumeongelmaa yms? Suomessa äidillä on aika vankkumaton oikeus lapseensa.

Kolmanneksi: Soita vaikka nimettömänä jonnekin ja kysy apua miten turvaat selustasi jos väkivaltatilanteita vielä tulee. Esim. turvakodeissa varmaan osataan neuvoa mihin kannattaa ottaa yhteyttä. Mieti mitä olet valmis sietämään mieheltäsi, ja millaisissa oloissa haluat kasvattaa lapsesi.

On aivan normaalia, että 11kk lapsi on enemmän sen vanhemman perään, jonka kanssa viettää aikaa enemmän.

Voimia!

 

[Rukoilijasirkka]

Ukkos hoitoon ja äkkiä! Eikä missään tapauksessa lasta istuteta väkisin jonkun alkoholistin sylissä. |O

Meilläkin on ollut väkivaltaa kotona, minulla ja miehellä. Ollaan opeteltu siitä pois, mutta se vaatii aika paljon.

meilläkin on ollut kovan opettelun alla tämä. ja tuntuu ettei tulosta meinaa syntyä. minulla traumoja myös omasta lapsuudesta kun isäni on käynyt käsiksi minuun ja veljeeni.
olen myös rekkautunut tänne. mutten kehtaa mustana tälläisestä asiasta kertoa.

Eli tavallaan olet hieman tottunut siihen, että muilla ihmisillä on oikeus kajota sinuun ja lytätä sinua. Kannattaa alkaa aktiivisesti hakemaan apua, tuo on vaikea asia. Ja jos miehesikin haluaa muuttua, niin silloinhan voitte hakea apua yhdessä.

Mut muutos on hidas, eikä ehkä onnistu ihan yhdellä kerralla.

hän haluaa muuttua. muttei mennä puhumaan mihinkään terapeutille.

Mutta se pelkkä halu ei auta, koska hänelle ei ole annettu lapsena työkaluja asian käsittelemiseen. Minun mies kävi lyömättömässä linjassa. Sanoi, että se auttoi, että hän tajusi mistä siinä asiassa oli kyse. siellä oli miesterapeutti, enkä minä ollut mukana siellä.

kuinka sait hänet menemään sinne? vai oliko alun alkaenkin suostuvainen ja "innolla" mukana. eikö epäröinyt yhtään

Halusi itse mennä, koska häpesi lyömistäni niin paljon, mutta ei osannut itse muuttua, vaikka aina lupasi.

kuinka kauan ekasta kiinni käymisestä meni että hän haki apua?

Monta vuotta. Aiemmin olisi ehdottomasti pitänyt mennä. asiaan vaikutti mysö se, että myös minä löin. Se tavallaan "selitti" asian. Molemmilla oli muka "syy".

 

[nyt harmaana]

Ensinnäkin: Isovanhemmilla EI ole mitään oikeutta lapsenlapseen. Appiukkosi EI päätä huoltajuudesta. Anna äijän jutella lämpimikseen. Tosin itse laskisin luurin alas.

Toisekseen: Lapsen huoltajuudesta ei mikään oikeusaste päätä omistusasunnon perusteella. Mitä sitten jos miehesi haluaa erota ja lennät ulos jostain kämpästä? Oli se miten hieno tahansa. Aina aikuinen ihminen järjestää jostain itselleen vuokra-asunnon. Lapsen tulevaisuus ja onnellisuus ei ole kiinni omistusasunnosta.

ELI: Onko sinun tasutassasi jotain, jonka perusteella lapsi voitaisiin viedä sinulta? Huumeongelmaa yms? Suomessa äidillä on aika vankkumaton oikeus lapseensa.

Kolmanneksi: Soita vaikka nimettömänä jonnekin ja kysy apua miten turvaat selustasi jos väkivaltatilanteita vielä tulee. Esim. turvakodeissa varmaan osataan neuvoa mihin kannattaa ottaa yhteyttä. Mieti mitä olet valmis sietämään mieheltäsi, ja millaisissa oloissa haluat kasvattaa lapsesi.

On aivan normaalia, että 11kk lapsi on enemmän sen vanhemman perään, jonka kanssa viettää aikaa enemmän.

Voimia!

omassa taustassani/menneisyydessäni ei ole mitään sellaista mikä vaikuttaisi lapsen huoltajuuteen. mutta eikö se voi vaikuttaa huoltajuuden saantiin että toinen tienaa enemmän?

 

[Amodini harmaana]

En tunne sosiaalialaa, mutta en usko. Toki sinun on kyettävä osoittamaan, että pystyt huolehtimaan lapsestasi. Nyt olet varmaan kotiäitinä, mutta vaikkei sinulla olisi koulutusta niin aina sitä jonkun työpaikan saa. Suomen laki lähtee siitä, että lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa. Eli jollei väkivallasta yms ole näyttä, niin isältä on vaikea viedä yhteishuoltajuutta tai tapaamisoikeuksia. Mutta uskoisin, että äidin asiat saavat olla aika huonosti, ennen kuin lapsi otetaan pois.

Toki, jos miehesi saa pitää tapaamisoikeuden niin lapsesi tulee varmaan tapaamaan appiukkoa. Mutta appivanhempasi eivät kyllä voi vaikuttaa siihen kuka saa huoltajuuden.

 

[....]

Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?

joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?

voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

Miehesi ei voi päästä katsomaan sinun tietojasi, ne on salaisia asiakirjoja ja terveydenhuollon ihmisetkään eivät pääse niitä katsomaan jos se ei olisi sinun hoitosi kannalta hyödyllistä.
Miehesi käytös on erittäin epäinhimillistä ja hyvin alistavaa. Sinä, et ansaitse tuollaista, eikä lapsesi ansaitse nähdä tuota tai elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lähteminen on erittäin rohkea teko,mutta uskon, että sinä pystyisit siihen.
Nyt ehdottomasti vaan terkan tai vaikka sosiaalitoimen tai vastaavan juttusille, kerrot mitä on tapahtunut ja voit kysyä miten kannattaa toimia ja mistä voi ottaa selvää huoltajuusasioista.Paras keino taata, että saat lapsen huoltajuuden on kertoa totuus miehesi todellisesta luonteesta.

 

[nyt harmaana]

Voin kuvitella miten pahalta tuo puhelu on tuntunut. Alkoholistin puheet on kuitenkin hyvä jättää omaan arvoonsa; tiedän, että se on vaikeaa. Hänellä ei ole noin suurta valtaa teidän asioihin;hän ei määrää teidän lapsenkasvatatuksesta, eikä hän päätä kenelle lapset jäisi mahdollisen eron sattuessa.
Lapset yleensä vierastavat tietyssä iässä ja kiintyvät siihen, joka heitä eniten hoitaa. Appiukkosi ei tätä asiaa ymmärrä ja se on hänen häpeänsä. Paljon voimia siulle.

aivan. hän ei määrää millään tavalla siitä sen tiedostan. mutta silti pelkään ajatusta. osa minusta haluaisi erota miehstäni(väkivaltaisuuden takia) osa ei. en kestäisi ajatusta että mieheni saisi lapsemme koska käy töissä ja asunto on hänen.

Luulisi, että sinulla yhtäläiset jos ei paremmatkin mahdollisuudet saada lastesi huoltajuus. Ymmärrän kyllä, että tässä asiassa ei luulo riitä...
Mihinkään ei ole siis ikinä kirjattu miehesi väkivaltaisuutta (sinun mahdollisia mustelmia yms)?Jos väkivaltaisuus saataisiin todistetuksia totuus tulisi ilmi ja tämä otettaisiin varmasti huomioon mahdollisessa huoltajuuskiistassa.

Jos miehesi vielä joskus käyttäytyy väkivaltaisesti siitä olisi hyvä mainita esim. lääkärille, terkalle ja se pitäisi kirjata. Se ei todennäköisesti olisi sinulle helppoa, mutta lopulta kannattavaa.
Mitä itse olet mieltä, jaksaisitko hakea jostain apua?Kuulostaa siltä, että appiukon puhelu on vain yksi ongelma, vaikuttaa siltä, että pelko lapsen menetyksestä ja väkivallasta on pidempiaikainen ongelma?

joka kerta on tehnyt mieli soittaa poliisit mutta osa kropasta ei ole totellut. naapurit ovat aivan varmasti kuullet joka kerta riitamme ja kun mieheni on käynyt käsiksi. mutta riittääkö tämäkään? neuvolassa on tehnyt mieli puhua asiasta mutta entä jos mieheni saa tietää asiasta? mieheni on myös kerran ravistellut lapsemme pinnasänkyä kun lapsi oli kipeä ja itki paljon ja nukkui huonosti. mutta tästäkin tiedän vain minä. ja se oli ainut kerta.
suurimmaksi osaksi ajasta en ole onnellinen mieheni kanssa sillon tällöin olen, en osaa irrottautua. pelkään kuinka pärjäisin rahllisesti lapsen kanssa. vaikka minulla työpaikka mutta haaveissa olisi opiskella ammatti.
alan olla aika loppuun palanut. mutta lapseni kanssa olen aina iloinen. hän saa minut jaksamaan jo pelkällä olemassa olollaan.

Kaiken järjen mukaan sinun olisi parempi ilman miestäsi, mutta voin kuvitella, että lähteminen on pirun vaikeaa. Hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti sinua kohtaan useasti ja yksikin kerta riittää, että lapselle tai sinulle olisi sattunut jotain..
Ihmiset pärjäävät rahallisesti yllättävän pienellä summalla.Onko realistista, että miehesi kuulisi mitä olet neuvolassa puhunut?Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus, mutta ymmärrän pelon esim.pienillä paikkakunnilla.
Sinun olisi haettava apua itsesi ja lapsesi takia. Hienoa, että sinulla on opiskeluhaaveita, uskon, että ne on myös mahdollista toteuttaa.

Osaatko vastata kumpi sinusta olisi parempi vaihtoehto (lähteminen vai jääminen) sinulle itsellesi?Entä lapsellesi?

voin kyllä puhua neuvolassa terkkarille. käyn yleensä tytön kanssa siellä kahdestaan. jos hän ei kerta saa asioista eteenpäin kertoa niin ei mieheni saisi kuulla. mutta entäs siinä vaiheessa kun nämä kirjataan sinne ylös? tällä viikolla miehini suutuspäissään töni minua lattialle, repi hiuksista ja sylki päälle. lapsemme kannalta olisi parempi lähteä, pelkään vaan niin kovin huoltajuuskiistaa. haluaisin lapsen yksihuoltajuuden. sikkä en uskalla antaa lasta hänelle, sill hän ei välttämättä koskaan toisi takaisin. mutta mieheni luvannut muuttua, mutta ei ole vielläkään muuttunut ja hän ei osaa puhua. todisteina hänen väkivaltaisuudestaan ovat asuntomme seinissä olevat muutaman reikää. on niin vaikea asia tämä että tuntuu että pää hajoaa.

Miehesi ei voi päästä katsomaan sinun tietojasi, ne on salaisia asiakirjoja ja terveydenhuollon ihmisetkään eivät pääse niitä katsomaan jos se ei olisi sinun hoitosi kannalta hyödyllistä.
Miehesi käytös on erittäin epäinhimillistä ja hyvin alistavaa. Sinä, et ansaitse tuollaista, eikä lapsesi ansaitse nähdä tuota tai elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lähteminen on erittäin rohkea teko,mutta uskon, että sinä pystyisit siihen.
Nyt ehdottomasti vaan terkan tai vaikka sosiaalitoimen tai vastaavan juttusille, kerrot mitä on tapahtunut ja voit kysyä miten kannattaa toimia ja mistä voi ottaa selvää huoltajuusasioista.Paras keino taata, että saat lapsen huoltajuuden on kertoa totuus miehesi todellisesta luonteesta.

lähteminen on todellakin kovan työn takana. sillä mieheni osaa ollo myös ihana. hänellä vaan aina silloin tällöin kuormittuu kaikki liikaa koska ei osaa puhua asioista ja sillon esiintyy tätä agressiivisuutta.
olen todella vaikean paikasn edessä sillä toisaalta en haluaisi jättää miestäni painimaan yksin näitten ongelmien kanssa jotka kantaa lapsuudesta/lapsuudenkodista vaan auttaa häntä pääsemään niistä yli.

 

[Aquarius]

Kirjavinkki ap:lle: Susan Forward: Miehet, jotka vihaavat naisia - naiset, jotka rakastavat heitä. Loistava kirja. Lue ihmeessä.

Mies pitää sinua loukussa vuorottelemalla ihanaa ja kamalaa käytöstä. HÄN EI MUUTU, ellei itse halua. Ja sinun on pistettävä hänet haluamaan.

 

[vieras]

Kappas, appiukkos on yhtä sekopää kuin munkin appiukko. Onnea vaan elämäänne. Meillä kävi niin hyvin, että meni välit kokonaan poikki. suosittelen tätä ratkaisua teillekin