Mulla on kaksi, jotka nostavat niskakarvat pystyyn:
1) se mikä ei tapa, vahvistaa = en yleesä ole väkivaltainen, mutta meinasin tintata sukulaislikkaani, kun tämän sanoi kuultuaan ettei mulla (onneksi) ollut syöpää. Se henkinen paine, joka oli kaksi viikkoa ennenkuin sain tulokset oli yhtä helvettiä miettiessäni onko pahanlaatuinen etc. Tämä epidosi ei ainakaan mua vahvistanut.
2) kaiken se kärsii, kaiken se kestää = rakkaudesta. Just joo, vaimo/mies hakkaa puolisoaan, ja se pitäisi vain kärsiä ja kestää. Ei todellakaan!!
Kiitos, kun sain avautua.
1) Yleensä pahoista kriiseistä selviytyminen vie aikaa, vuosia senkin jälkeen kun itse kriisi on jo ohi. Vahvistava vaikutus tulee sen jälkeen, kun 'hätätila' on ohi ja psyyke käsitellyt kaiken asiaan littyvän. Kyllä kaikki vahvistaa, mutta joskus asian käsittely voi vaan viedä kovinkin kauan... ja sehän riippuu ihan ihmisestä, asiasta, muusta elämästä. Joskus voi käydä niinkin että ihminen kerkeää kuolla ennen kuin niin käy... Siinä tapauksessa ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa, mutta olisi voinut.
2) tuolla viitataan siihen että RAKKAUS, ei puoliso, kaiken kestää ja kärsii. Eli, sairaudet, työttömyys, kaikki muut mahdolliset ongelmat, ei ole yhtä voimakkaita kuin rakkaus, joka säilyy niistä huolimatta puolisoiden (tai vaikka vanhempien ja lapsen) välillä.
Jos joku kumppaniaan pahoinpitelee, siinä tuskin oikeaa rakkautta on koskaan ollutkaan.