Mielihyvää etsimässä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 44 minutes
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
4

44 minutes

Vieras
Muistan vuosia sitten katsoneeni elokuvan jossa Burt eli epänormaalia ja vauhdikasta elämää Yhdysvalloissa. Hänen elämäänsä ei kuulunut ajatella normaaleja miehen ja vaimon välisiä pieniä ongelmia jotka voivat tappaa suhteen molempien ymmärtämättömyyden vuoksi.

Elokuvassa Burt löysi naisen hyvin epänormaalilla tavalla.
Nainen ei löytynyt kahvilasta, tansseista, työpaikalta eikä hän ollut lähikaupan myyjäkään.
Burt otti naisekseen ilotytön jonka elämä on epänormaalia vaaroineen kaikkineen.

Muistan miettineeni voiko yksikään mies olla noin sekaisin, ottaa nyt ja ihastua naiseen jonka työkseen tyydyttää miehisiä tarpeita.

Nyt vuosien jälkeen ymmärrän Burttia paremmin. Eihän rakkaus tosiaan katso kohdetta niin kuin ymmärsin aiemmin. Ihmisten järki tuomitsee ilotytöt, ajattelemme heidän olevan todella huonoja ihmisiä jotka tekevät kaikkensa vain ja ainoastaan rahan vuoksi.

Varmasti pääosin tuo pitääkin paikkansa. Heidän käsitys oikeasta ja väärästä on muuttunut, ko. elämäntapa tuottaa ihmiselle omat moraalisäännökset. Vain siksi että jaksaa tehdä mitä on tekemässä ajattelematta miten alentavan inhottavaa vaaroineen se joskus voi olla.

Voisiko siis olla rasittavampaa suhdetta kuin suhde ilotytön kanssa ?
Toisaalta tietäisit varmasti hänen antavan rasiaansa jollekkin toiselle, ei tarvitsisi epäillä.
Vaarana olisi kaikenlaiset taudit mutta käyttäisit aina kondomia.

Kun lukee tämän palstan ongelmia niin minusta pahinta on jos parisuhteessa olevalla on suhde johonkin toiseen eikä sitä toinen osapuoli tiedosta.
Se olisi minusta pahempaa mitä suhde ilotytön kanssa.

Ajattelemme välillä hyvin oudosti. Nytkin luettuanne edellisen ajattelette ettei kukaan voi olla niin järjetön että alkaisi suhteeseen ilotytön kanssa.
Tälläkin palstalla kirjoitelleet naiset kuin miehetkin suorastaan ylpeinä esittävät muille miten heillä on joku rakastaja tai rakastajatar. Kukaan ei ajattele että parisuhteen toiselle osapuolelle on käytännössä sama kuin suhde ilotyttöön?
Ei ei, sehän olisi pahempaa koska tykkäisit naisesta/miehestä ja samalla rakastelisit, menettäisit totaalisesti lähes kaiken lämmön vaimoosi/mieheesi.

Valheellisen suhteessa oleminen ei liene kenenkään ajatus onnellisesta elämästä.

Itserakkaus nostaa päätään ja menemme siitä mistä aita on matalin?
Lähes kaikki ihmiset ajattelevat että on parempi olla yhdessä vaikka joutuisi käyttämään suhteen ulkopuolista "apua" seksuaalisen sekä tunnepuolen hyvinvoinnin tasapainottamiseen?

Jos suhteessa on ongelmia se kertoo vain ja ainoastaan siitä että olette liian nörttejä.
Suhteesta puuttuu vaihtelevuutta, jonkinlaista mielenkiinnon lisäävää vaaramomenttia sekä epävarmuutta.

Ajan kuluessa suhde muuttuu "lauantaina puhtaan tavaran päivä" touhuksi.
Kuka sitä jaksaa jos aina tietää saavansa seksiä lauantaina klo.19.35 utisten jälkeen.
Pyllistätkö vähän niin voisin taas vetäistä..ota suihin..ota nyt jooko..huh taas saa ajatella Anderssonia että vähäkin sais fibaa tähän touhuun, akkahan on vähä läskistynyt viimevuosien aikana..otampa kaljan niin edes vähä rentouttaa.


Hyvää suhdekesää kaikille olipa sitten pari- tai jossakin muussa suhteessa.




 
Jos vähän miettii, niin ei suhde ilotyttöön tosiaankaan ole pahimmasta päästä. Pahempaa on sellainen "suhde", jossa kumpikaan ei oikeasti tunne toista, eikä ole aitoa keskusteluyhteyttä eikä tunnesidettä. On puheenaiheita, jotka molemmat tietää kielletyiksi, puhenaiheita joista tietää toisen räjähtävän, pelko riidasta, koska silloinhan asioita käsiteltäisiin.. Ei kai kukaan seksityöntekijä anna sieluaan toiselle? Kuten pettäjät tekevät.. Kumpi siis pahempi?

http://huoradiary.blogspot.com/
Tuolta voi lukea, kuinka ammattiseksi ja parisuhdeseksi eroaa toisistaan.
 
Hmm... hyvin mielenkiintoista analyysia aloittajalta... Itse pitkästä aikaa villiä sinkkukautta viettämässä ja kylläpä niitä varattuja miehiä yrittää tunkea petiini aikamoisia määriä. Kuulemma kotosalla on ankeaa, vaimo ei ymmärrä, seksiä ei irtoa lainkaan (tai niin tylsää ja harvoin)... Blaah, blaah.

Jos alunperinkin olisi otettu kumppaniksi se, jonka kanssa puheyhteys toimii ja seksissä ollaan samalla aaltopituudella eikä vain se joka sopivasti oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa tai pamahti paksuksi, ehkä suhteella voisi olla paremmat näkymät? Ja toisaalta, ihmiset eivät millään näytä ymmärtävän sitä, että virheistään tulisi oppia. Jos on päätynyt yhteen väärän ihmisen kanssa, mitäs jos viettäisi hetken yksin ja katsoisi sen jälkeen vanhaa tai uutta suhdetta toiselta kantilta...
 

Yhteistyössä