T
tyhmä
Vieras
Tää on aivan säälittävää oikeesti. Miehen kanssa tulee riitaa ja paha mieli aina aivan mitättömistä asioista. Ei usein, mutta kuitenkin. Viimeksi eilen en ymmärtänyt ollenkaan sen logiikkaa...
Aamulla mun piti keretä lapsen joulujuhlaan, joka alkoi klo 9. Aina on hankala saada tuo nuorin kerkeemään minnekään, joten kymmentä vaille oltiin lähdössä kotoa, just olisi keretty sinne. Sitten en löytänyt mun autonavaimia mistään.
Mies oli käynyt illalla lukitsemassa auton ja löytänyt ne sieltä. Siitä tuli vähän mainintaa, kun avaimet oli ollut päivän autossa. Ja sen tietysti ymmärrän itsekin. Oli paljon ostoksia, joita kannoin sisään ja siksi ne sinne jäi. Muistan, että otin samantien avaimet illalla hyllyltä, jonne mies ne laittoi, tarkoitus viedä ne takin taskuun valmiiksi aamuksi.
Aamulla siinä kiireessä niitä ei sitten löytynyt. Mies oli aivan hermona, kun ne oli hukassa, vaikka tiesi, ettei ne missään kaukana ole. Itse etsein kaikki mahdolliset paikat, missä ne olisi voinut olla, mutta ei löytynyt. Ei ollut edes siellä takin taskussa. Tiesin, ettei ne löydy nyt heti, vaan mulla pitää olla aikaa miettiä, mihin ne illalla jätinkään. Eikä siinä kiireessä ja paniikissa niitä varmasti löytyisi.
Sitten se varsinainen kismityksen aihe... Mies ei voinut millään antaa omaa avaintaan mulle (oli itse lähdössä töihin toisella autolla). Ei anna, kun mun pitää etsiä ne avaimet jostakin. Ei vaikka myöhästyttäisiin juhlasta. Säälitti lapsi, joka joutuisi kärsimään syyttömästi asiasta. Mä en voi ymmärtää, miksi se ei voinut antaa omaa avaintaan mulle, sanoinkin sen sille. Mutta ei, kun etsi se oma, niin opit pitämään avaimet tallessa. Aivan, kuin jotain lapsen tai koiran koulutusta. Mä en vain ymmärrä tätä.
Sanoin myös, että mene itse sitten sinne juhlaan lasten kanssa, mä jään kotiin. Mutta ei. Lopulta sitten antoi avaimensa, mutta riitelyn päätteeksi vasta.
Illalla sanoin sille kyllä mielipiteeni asiasta. Mun mielestä oli kyllä aika lapsellista touhua. Mutta hän sanoikin, että kaduttaa, ettei ollut itse lähtenyt sinne juhlaan. Olisimpa saanut olla kotona harmittelemassa/katumassa, kun en ollut päässyt sinne itse.
Miehen mielestä tässä ei ollut mitään kummallista, oli ihan oikein mulle. Mutta mä en kyllä ymmärrä koko hommaa. Miksi ei voinut niitä avaimia mulle antaa. Olisi vaikka valittanut miten paljon tahansa avainten hukkaamisesta, mutta oli valmis vaikka pilaamaan lapsen juhlan. En ymmärrä.
Sanoin sille, että mä kyllä haluun puolueettoman mielipiteen asiasta tällä kertaa... Oonko mä vain niin tyhmä nyt, kun en ymmärrä tätä juttua. Vai onko ketään mun kanssa samaa mieltä olevaa??
Saman tapaisia juttuja on ollut aiemminkin, pienistä mitättömistä jutuista. Saipahan mies ainakin taas kerran mun itsetunnon aivan lyttyyn tämän jutun vuoksi. Osaa kyllä aina valita sanansa niin, että tunnen itseni aivan tyhmäksi.
Aamulla mun piti keretä lapsen joulujuhlaan, joka alkoi klo 9. Aina on hankala saada tuo nuorin kerkeemään minnekään, joten kymmentä vaille oltiin lähdössä kotoa, just olisi keretty sinne. Sitten en löytänyt mun autonavaimia mistään.
Mies oli käynyt illalla lukitsemassa auton ja löytänyt ne sieltä. Siitä tuli vähän mainintaa, kun avaimet oli ollut päivän autossa. Ja sen tietysti ymmärrän itsekin. Oli paljon ostoksia, joita kannoin sisään ja siksi ne sinne jäi. Muistan, että otin samantien avaimet illalla hyllyltä, jonne mies ne laittoi, tarkoitus viedä ne takin taskuun valmiiksi aamuksi.
Aamulla siinä kiireessä niitä ei sitten löytynyt. Mies oli aivan hermona, kun ne oli hukassa, vaikka tiesi, ettei ne missään kaukana ole. Itse etsein kaikki mahdolliset paikat, missä ne olisi voinut olla, mutta ei löytynyt. Ei ollut edes siellä takin taskussa. Tiesin, ettei ne löydy nyt heti, vaan mulla pitää olla aikaa miettiä, mihin ne illalla jätinkään. Eikä siinä kiireessä ja paniikissa niitä varmasti löytyisi.
Sitten se varsinainen kismityksen aihe... Mies ei voinut millään antaa omaa avaintaan mulle (oli itse lähdössä töihin toisella autolla). Ei anna, kun mun pitää etsiä ne avaimet jostakin. Ei vaikka myöhästyttäisiin juhlasta. Säälitti lapsi, joka joutuisi kärsimään syyttömästi asiasta. Mä en voi ymmärtää, miksi se ei voinut antaa omaa avaintaan mulle, sanoinkin sen sille. Mutta ei, kun etsi se oma, niin opit pitämään avaimet tallessa. Aivan, kuin jotain lapsen tai koiran koulutusta. Mä en vain ymmärrä tätä.
Sanoin myös, että mene itse sitten sinne juhlaan lasten kanssa, mä jään kotiin. Mutta ei. Lopulta sitten antoi avaimensa, mutta riitelyn päätteeksi vasta.
Illalla sanoin sille kyllä mielipiteeni asiasta. Mun mielestä oli kyllä aika lapsellista touhua. Mutta hän sanoikin, että kaduttaa, ettei ollut itse lähtenyt sinne juhlaan. Olisimpa saanut olla kotona harmittelemassa/katumassa, kun en ollut päässyt sinne itse.
Miehen mielestä tässä ei ollut mitään kummallista, oli ihan oikein mulle. Mutta mä en kyllä ymmärrä koko hommaa. Miksi ei voinut niitä avaimia mulle antaa. Olisi vaikka valittanut miten paljon tahansa avainten hukkaamisesta, mutta oli valmis vaikka pilaamaan lapsen juhlan. En ymmärrä.
Sanoin sille, että mä kyllä haluun puolueettoman mielipiteen asiasta tällä kertaa... Oonko mä vain niin tyhmä nyt, kun en ymmärrä tätä juttua. Vai onko ketään mun kanssa samaa mieltä olevaa??
Saman tapaisia juttuja on ollut aiemminkin, pienistä mitättömistä jutuista. Saipahan mies ainakin taas kerran mun itsetunnon aivan lyttyyn tämän jutun vuoksi. Osaa kyllä aina valita sanansa niin, että tunnen itseni aivan tyhmäksi.
Tällä kertaa en luovuta. 
Tulin kotiin ja rauhassa kävin läpi illan tapahtumat. Muistin, kun otin ne avaimet hyllyltä, mihin se laittoi ne. Piti siis viedä takin taskuun. Ensin tarkistin housun taskut, jotka oli ollut illalla päällä. Samoin paikat, jossa olin niitä pitänyt, jos olisi vaikka taskusta tippunut. Sitten muistinkin, että olin käynyt suihkussa ja mulla oli ollut kylpytakki päällä silloin. Ja sen taskusta ne löytyikin. Helppoa, kun saa vähän aikaa rauhassa miettiä.
