Mies 42 ja nainen 28, ajatuksia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Isä & tytär?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En mä tossa kohtaa ole mitään mieltä ikäerosta, kun kerran nuorempikin osapuoli on jo lähes 30-vuotias. Ei tule mitään isä ja tytär -fiilistä ainakaan mulle.
 
En yhtään mitään. Mieshän nyt ei oikein voisi olla naisen isä, ellei ole saanut 14v lasta ja se on melko harvinaista. Kolmekymppinen ja nelikymppinen ovat yleensä melko samanlaisessa elämäntilanteessa, joten kuuluvat samaan sukupolveen ja tuo ei ole mitenkään merkittävä ikäero. Jos nainen olisi 14v ja mies 28v olisi asia jo aivan toinen.
 
Itse tiedän "pariskunnan", jossa nainen on 22 ja mies 69. Heidän välillään ei ole tapahtunut mitään kummempaa, mutta ainakin naisen puolelta voimakasta ihastumista. Mies on suht hyvässä kunnossa ikäisekseen eikä vaikuta niinkään miltään papparaiselta, mutta silti tuossa alkaa olla jo ikäero niin mahdoton että heitähän luultaisiin kaikkialla isoisäksi ja lapsenlapseksi :O Kaikkea sitä löytyy
 
Alkuperäinen kirjoittaja Liikaa ikäeroa jos;26406340:
Tuollaisessa ikäerossa on huonona puolena se että jos lapsia aiotaan hankkia, niin kyllä yli 40 vuotias on jo liian vanha vauvan isäksi.
Millä perusteella?

Pelit ja vehkeet varmaan toimii vielä, ja juoksut on jo kenties juostu. Talouskin ehkä hyvinkin mallillaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Liikaa ikäeroa jos;26406340:
Tuollaisessa ikäerossa on huonona puolena se että jos lapsia aiotaan hankkia, niin kyllä yli 40 vuotias on jo liian vanha vauvan isäksi.

Ookke. Tästä voidaan olla montaa mieltä ja mä henkilökohtaisesti en jaa sun näkemystäsi.
 
Millä perusteella?

Pelit ja vehkeet varmaan toimii vielä, ja juoksut on jo kenties juostu. Talouskin ehkä hyvinkin mallillaan.

Milläkö perusteella? Jos tuossa 42 vuoden iässä alkaa lasta hankkimaan, niin isä on ainakin 43 lapsen syntyessä, kun lapsi on 15 niin isä on noin 60 v - muut luulevat että ukkihan se on ja se taas olisi
varmaan lapsesta aika noloa. Lisäksi on suuremi riski että isä kuolee taikka sairastuu vakavasti
kun lapsi on vielä kotona asuva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ainakin nämä syyt;26406381:
Milläkö perusteella? Jos tuossa 42 vuoden iässä alkaa lasta hankkimaan, niin isä on ainakin 43 lapsen syntyessä, kun lapsi on 15 niin isä on noin 60 v - muut luulevat että ukkihan se on ja se taas olisi
varmaan lapsesta aika noloa. Lisäksi on suuremi riski että isä kuolee taikka sairastuu vakavasti
kun lapsi on vielä kotona asuva.
Njaa, mun mielestä nuo ei ole syitä :)

Lapset häpeävät vanhempiaan aina jossain iässä, se on varmaa. Ja sairastuakin voi minkä ikäinen tahansa.

Mutta mielipiteensä kullakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ainakin nämä syyt;26406381:
Milläkö perusteella? Jos tuossa 42 vuoden iässä alkaa lasta hankkimaan, niin isä on ainakin 43 lapsen syntyessä, kun lapsi on 15 niin isä on noin 60 v - muut luulevat että ukkihan se on ja se taas olisi
varmaan lapsesta aika noloa. Lisäksi on suuremi riski että isä kuolee taikka sairastuu vakavasti
kun lapsi on vielä kotona asuva.

Tästä sai kyllä päivän parhaat naurut, kiitti :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ainakin nämä syyt;26406381:
Milläkö perusteella? Jos tuossa 42 vuoden iässä alkaa lasta hankkimaan, niin isä on ainakin 43 lapsen syntyessä, kun lapsi on 15 niin isä on noin 60 v - muut luulevat että ukkihan se on ja se taas olisi
varmaan lapsesta aika noloa. Lisäksi on suuremi riski että isä kuolee taikka sairastuu vakavasti
kun lapsi on vielä kotona asuva.

Mun 21-vuotiaalla ystävällä on 62-vuotias isä, ei siinä ikinä mitään noloa tai ihmeellistä ole hänen mielestään ollut. Tämä isä on lisäksi tosi nuorekas ja hauska tyyppi, moni kavereistamme toivoisi yhtä hyvää isäsuhdetta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ainakin nämä syyt;26406381:
Milläkö perusteella? Jos tuossa 42 vuoden iässä alkaa lasta hankkimaan, niin isä on ainakin 43 lapsen syntyessä, kun lapsi on 15 niin isä on noin 60 v - muut luulevat että ukkihan se on ja se taas olisi
varmaan lapsesta aika noloa. Lisäksi on suuremi riski että isä kuolee taikka sairastuu vakavasti
kun lapsi on vielä kotona asuva.

Itse olen jo 41 vuotias mies ja kirjoituksesi pisti minut miettimään että kuinka vanha olenkaan.
Taitaa olla niin että elämäni on jo ehtoopuolella, eikä tässä iässä enää kannata edse ajatella parisuhdetta lapsia, omistusasuntoa eikä mitään muutakaan. Taitaa olla paras kun otan työstä lopputilin ja jään vaan makaamaan ja odottamaan että " noutaja tulee"
 
Ajattelisin, että tulee naisella olemaan yksinäinen vanhuus. Itsekin sitä olen pohtinut, kun olen 10 vuotta miestäni nuorempi, ja ukolla kaikenmaailman sukurasitetaudit varmaan tulossa. No nyt kyllä ihan simpsakka uros... Mutta en haluasi olla koskaan yksinäinen mummeli ilman rakastani :(
 
Itse olen jo 41 vuotias mies ja kirjoituksesi pisti minut miettimään että kuinka vanha olenkaan.
Taitaa olla niin että elämäni on jo ehtoopuolella, eikä tässä iässä enää kannata edse ajatella parisuhdetta lapsia, omistusasuntoa eikä mitään muutakaan. Taitaa olla paras kun otan työstä lopputilin ja jään vaan makaamaan ja odottamaan että " noutaja tulee"

Kyllähän omilla valinnoilla voi paljon vaikuttaa, mutta jos "odottaa noutajan tuloa", niin se ei tietenkään asioita kauheasti edistä.
 
Ei tossa ikäerossa mitään oo mun mielestä, kuitenki sen verran "aikuisia" jo nuorempikin.

Kyl mä oon vaan sitä mieltä että ikä on vaan numeroita (joissain rajois tietty). On mulla ja miestystävälläki aika iso ikäero mutta eipä tuo haittaa eikä sitä ees huomaa tai tuu ajatelleeks. Me vaan sovitaan yhteen :)
 

Yhteistyössä