Mies + anoppi + raha = iso ongelma

[onneton]

Miehelläni on jotenkin ällöttävä suhde äitiinsä, napanuora vielä varmaan kiinni. Kun aloimme seurustella, heillä ei ollut välejä lainkaan, miehen äiti oli lukenut pojalleen lakia tämän elämäntavoista. Vähitellen välit paranivat ja anoppi alkoi puuttua meidän elämän jokaikiseen asiaan, ja mies siitä kiukutteli sitten minulle ja äidilleen, kuitenkin äiti sai jatkaa riekkumistaan aina vaan.

Minun ja anopin suhdetta kuvaa helpoiten ja nopeiten kertomalla, että anoppi vihaa minua kuin ruttoa, näin on ollut aivan alusta asti, samoin muita kahta miniäänsä.

Minä siedin kiltisti ensimmäiset vuodet, kunnes mitta tuli täyteen, en enää ole tavannut anoppia eikä lapsetkaan sen jälkeen, kun anoppi alkoi ääneen sättimään minua lasten kuullen.

Mutta ei nyt puututa enempää minun ja anopin väleihin, riittänee tieto, että vaikeaa on, kun sukulaisille kerrotaan minusta mitä ihmeellisimpiä asioita.

Päällimmäinen ongelma tulee tässä:
Mies on aivan holtiton rahankäyttäjä. Aina pitää olla elämässä yli varojen, ja sitten anoppi rahoittaa kultapoikansa menoja, ja tietysti sitten katsoo oikeudekseen puuttua meidän asioihin, myös minun. Ja mies nössykkä raportoi sille kaikki minun tekemiset, koulupäivät, työpäivät, puhelut vanhemmille, ihan kaiken. Anoppi hiilestää miestä, kun tämä ei pärjännyt aikanaan omissa opiskeluissaan, vaatii selitystä palkasta, minun palkastani, ostoista, matkoista ja miestä kiukuttaa. Ja sitten taas kuitenkin ollaan mamman pussilla.

Minua v*ituttaa se, että toistuvista pyynnöistäni huolimatta mies ottaa äidiltään rahaa ja sitten kiukuttelee kuin kakara äitinsä käytöstä, samoin selvittää minun tekemiset. Ja sitten anoppi yrittää kiristää minua, että kyllä hänellä on oikeus siihen ja siihen, kun MEITÄ on niin paljon auttanut. Ihan kuin minä olisin ikinä nähnyt niitä rahoja, saatika sitten sitä pyytänyt tai halunnut, päinvastoin, rukoillut miestä hillitsemään itseään ja irtautumaan äidistään, mutta kun ei.

Olen niin huono kirjoittamaan, mutta tämä tilanne ahdistaa ihan todella. En tiedä olenko mennyt aivan sokeaksi tilanteelle, kun ero tuntuu olevan ainoa ratkaisu, kumpaankaan ei tunnu menevän perille, että jättäkää minut ulos kiemuroistanne, joka sukujuhlissakin anoppi käy silmille. Sitten mies kiukuttelee äidilleen aikansa ja taas se alkaa.
Antakaa nyt ulkopuolisena jotain ehdotuksia, meillä on kaksi lasta ja uusi talo uudella paikkakunnalla, onko minun tosiaan vain lähdettävä lasten kanssa?

 

[coatrack]

Meillä on ollut anopin suhteen vähän samantyylistä ongelmaa, laita yv:tä jos sulla on täällä nimimerkki, kyttäyksen takia en viitsi julkisesti puida asiaa..

 

[vieras]

Hei! Meillä on pienessä mittakaavassa samansuuntainen asetelma. Appivanhemmat rahoittavat (ihan vapaaehtoisesti) mieheni tekemisiä ja antavat silloin tällöin hänelle käyttörahaa. Suhteemme alkuaikoina, ennen lapsia, he kärttivät kovastikin seuraamme ja soittivat pojalleen kerran päivässä. Nyt lasten ollessa pieniä he pyytävät kyläänsä harva se viikonloppu. Ja kun miehen ja vanhempien välinen yhteydenpito on edelleen päivittäistä, niin tuleehan siinä meidän tekemiset aika julkisiksi - joskus myös kommentoinnin alaisiksi.

Mutta sen ensimmäisen kerran, kun kehtasivat esittää negatiivista kritiikkiä perhe-elämästämme, ajankäytöstämme, arvoistamme (ihan erilaiset kuin heidän) jne., MINÄ tein selväksi MIEHELLENI, että sanoo heille tiukan määrätietoisesti: Me elämme miten elämme. Meidän aikamme ei ole ostettavissa. Kiva kun autatte, mutta teette sen ilman mitään taka-ajatuksia. Emme ole riippuvaisia avustanne emmekä velvollisia raportoimaan elämästämme muille.

Ilmeisesti minulla on sitten hienotunteiset appivanhemmat, mutta näinä yhdeksänä vuotena kritiikki ja asioihimme puuttuminen ei ole milloinkaan mennyt överiksi. Jatkuvaa selän takana puimistahan he yhä harrastavat ja uteliaita ovat, mutta se nyt vanhoille tylsistyneille ihmisille suotakoon.

Uskon, että mieheni kunnioittaa ja arvostaa vaatimuksiani siksi, että parisuhteemme on hyvin tasa-arvoinen. Itse hän sietää vanhemmiltaan enemmänkin, mutta niin kauan kuin minun ei tarvitse, tilanne on siedettävä. Tsemppiä sinulle! Koettasin ensin selvittää kuvion miehen kanssa ja vedota häntä hoitamaan asia äitinsä kanssa.