mies ei aina vaivaudu vastaamaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sahrami
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sahrami

Vieras
Miesystäväni ei aina vaivaudu vastaamaan meileihini töistä. Lähetin hänelle viestin, että olen saanut duunia. Ei kuulu mitään. Pari päivää sitten hän viestitteli ahkeraan pikkutuhmuuksia, kun olimme illalla tapaamassa. Mies on sanonut rakastavansa minua.

Miten minun pitäisi suhtautua?
 
Suhtaudu näin: Diilaa ittesi kanssa ensin, että mikä sulla vituttaa niin siinä, että sun meileihin ei vastata.
Mene sitten vasta valittamaan miehelle.

Itse vastaan meileihin ja viesteihin tasan silloin ku jaksan.
Ja toisen ilo ei välttämättä ole oma ilo, ja seremonioille on aikaa sittenkun on aikaa.

En ainakaan jaksa niitä velvollisuuksina pitää.
Onnittelen sankareita jos muistan, ja oletan että ihminen osaa itse arvostaa itseään sen verran, että jos saa vaikka uuden työn, niin ei nyt senkummempia juhlakulkueita ja fanfaareja tarvitse järjestää.
 
Huomasitte, että tosiaan loukkaannun siitä. Olisin melkein valmis jättämään koko miehen. Mies tietää, että loukkaannun, mutta ehkä se sitten tekeekin ahdistavaksi asian.

Pari päivää sitten mies ei aamupäivällä vastannut mulle, olin sitten perumassa koko deittiä. Iltapäivällä mies viestitteli ja soitteli monta kertaa illan tapaamista odottaessaan.

Tiedän, että mun rektiossa on vanhaa painolastia, että vain osa johtuu tästä nykyisestä suhteessa. Ollaan oltu yhdessä kahdeksan kuukautta. Alkuun mies vastailia aina heti ja ilmoitti jos työn puolesta on menoa eikä pääse heti vastaamaan. Nyt suhteemme on kai ""normalisoitunut"" eli miehen mielestä ei tarvii aina olla vastaamassa.
 
Tunnen siis itseni niin hylätyksi ja turvattomaksi jos mulle ei vastata. Ex-mieheni teki katoamistemppuja, johtiskohan jotenkin siitä.

No tämä mies kyllä ihmettelee jos minä en vastaa hänelle. Hän meilasi mulle jonkun tuhman kuvan, enkä vastannut, kun puuhasin jotain muuta, en huomannut. Mies soitti ja kysyi olinko tullut liian hämmentyneeksi, kun en vastaa.

Aikaisemmin sama juttu hänen suuresta elämänmuutoksestaan, en vastannut mies soittaa ja ihmettelee miksen vastaa. Silloin en vastannut siksi, etten tiennyt mitä sanoa.
 
Suhteessasi on selvästikin liian paljon ylimääräistä painolastia edellisistä suhteistasi. Projisoit omat ongelmasi uuteen mieheesi. Et selvästikään ole henkisesti valmis suhteeseen vielä. Suosittelen pidempiaikaista sinkkuutta.
 
Luin John Grayn kirjasta, että rakkaus tuo pintaan menneisyyden käsittelemättömiä tunteita. Yritän nyt käsitellä niitä.

Minun on vaan vaikea ymmärtää miksi mies ei voi laittaa jotain pikku viestiä tai että soitan sulle, kun ehdin tai jotain. Selittäkää te miehet mikä se logiikka on niin on helpompi ymmärtää.

Rakastan tätä miestä tosissani ja olemme usein todella onnellisia, vaikka meillä on näitä riitoja, mutta emme riitele silloin kun olemme yhdessä.
 
Olisiko minun ollut viisaampaa olla lähettämättä hänelle viestiä asiasta ja kertoa sitten vasta, kun hän soittaa minulle. Olisin kaivannut jotenkin hänen emotionaalista tukeaan. Minulla ei ollut tarvetta soittaa hänelle ennen kuin sain tämän tiedon. Tunnen ehkä jollain tavalla häpeää, kun hän ei vastaa ja tunnen tulleeni torjutuksi.

Mutta jos lakkaan viestimästä arkielämästäni niin eikö se kuihduta suhdettamme vai miten mahtaa olla? Nyt kadun, että lähetin viestin.

Ja riidoista, ei mies oikeastaan riitele, kyllä se olen minä, joka kiutellen ellen saa riittävää huomiota, toisaalta tyydyn kyllä aika vähään. Ja on meillä siis hauskaakin, miehellä on hyvä huumorintaju ja usein hän nauraa jutuilleni.
 
Mulla oli kans vähän sama juttu paripäivää sitten.
MIeheni lupasi soittaa minulle illalla, eikä sitten soittanutkaan.
Joku siinä vaan niin sieppaa, mutta mullekin kyllä hyvin äkkiä selvis, että ei sen oikeasti tarvisi haitata niin paljon, ja varsinkin mies pitäisi sitä yliammuttuna reaktiona, jos alkaisin häntä tilille vaatimaan soittamatta jättämisestä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että miehelle kannattaa kuitenkin ihan omankin mielenrauhan vuoksi tehdä selväksi omasta lähtökohdastaan käsin, että minä nyt olen vähän höpsö, niin voitaiskiko sopia niin, että ei sovita liian tarkoin silloin jos on epävarmaa että joutaako soittaa vai ei. Kun minä olen nyt vähän sellainen, että tulen sitten odotelleeksi turhaan, ja sitten tulee paha mieli, mutta ymmärrän silti toki että et aina pysty reagoimaan viesteihin tms. kuten haluaisin.

Siis minun käsittääkseni kaikilla miehillä on vähän se ongelma, että kun he ovat töissä, hoitamassa ns. elämän suuria asioita eli toimeentuloa sun muuta, niin he luulevat sitten, että vaimo automaattisesti tajuaa palkita heidät antamalla sitten pieniä unohteluja ja laiminlyöntejä anteeksi.
Vaimopa vain ei ole harmi kyllä ollut siellä töissä näkemässä, kuinka urhoollisesti hänen miehensä siellä taistelee, vaan näkee kuitenkin maailman sieltäkäsin missä itse on päivän ollut.

Mutta edellämainitusta syystä viatonkin keskustelu, jossa vaimo yrittää saada miestä tajuamaan pienten viestien tärkeyden, saa miehen ihan suunniltaan, koska hän kuvittelee sitten että vaimolle ei riitä että mies tekee niitä suuria asioita, joiden kuitenkin pitäisi olla miehen järjen mukaan tärkeämpiä kuin joku lappu tai viesti.

Siksi kai on tärkeää, että jos on jotain valittamisen aihetta näissä pienissä viesteissä sun muissa, niin nainen osaisi oma-aloitteisesti tehdä selväksi, että kyse on naisen omasta omituisuudesta, eikä siitä että mies ei ole tehnyt riittävästi urotekoja. Kyllä ne miehet useimmiten on avuliaita näissä asioissa, kunhan niitä ei säikytä turhaan liiallisella porulla.

Olen omalle kullalleni aina sanonut, että jos et ymmärrä täysin mistä on kyse, niin älä vaivaa liikaa päätäsi, ,mutta että jos pyyntöni ei ole liian vaikeasti toteutettava, niin olen kiitollinen jos hän voisi tehdä sen minun takiani.
Jos se taas on liian vaikeaa, niin siitä on silloin ainakin sovittu, että ok, jos ukko ei oikein hallitse niitä pieniä viestejä, niin en sitten minäkään odota kuitenkaan turhaan, ja voidaan keksiä joku hänelle helpompi tapa osoittaa välittämisensä.

Eli siksi on hyvä miettiä ensin loppuun, että mistä on itsellä kyse, ja sitten kykeneekin esittämään asian vähän selkeämmin ja miehen ymmärrettävissä olevalla tavalla.
 
Niin, ja suosittelen vielä sellaista konstia, että jos tiedät itse jo etukäteen, että sinulle tulee hirveä vitutus ja ahdistus jos mies ei vastaa nyt tähän viestiin, niin mieti silloin kaksi kertaa, että kannattaako sinun lähettää sitä alunperinkään.

Eli ei kannata pelata isommilla panoksilla kuin mihin on itsellä varaa.
Odota mieluummin, mitä se mies sinulle lähettää, vaikka se ei olisikaan paljoa.

Minullakin säästyy monta tuskanhetkeä sillä, että en harrasta koko maili- tai tekstarilepertelyä ollenkaan, kun tiedän että minä se olen sitten, joka siitä kärsii eniten, ihan oman läheisriippuvaisen luonteeni takia, kun mies ei vastaakaan huolellisesti muotoilemaani rakkauskirjeeseen.
 
Et taida itse käydä töissä, kun tuollaisesta kiukuttelet. Tajuatko, et töissä todella voi olla niin kiire, ettei siellä ehdi vastailemaan edes lyhyesti muuta kuin työasioihin.

Eli suosittelen, et meet myös itse töihin, niin tajuat miehesi ja aikuisten maailmasta enemmän.
 
John Gray antaa ohjeita siitä miyen mieheltä pyydetään tukea. Tärkeää on kuulemma se, että jos nainen pyytää jotain, hän jättää miehelle mahdollisuuden kieltäytyä eikä loukkaannu siitä.

Nainen vaistoaa intuatiivisesti monia miehen tarpeita ja vastaa niihin pyytämättä. Mieheltä taas tukea on pyydettä, mutta se on tehtävä oikealla tavalla jos haluaa sitä saada. Jos pyytää väärällä tavalla miehen mielenkiinto sammuu ja ellei pyydälainkaan, saa vähän tai ei mitään.

Sinä suhtaudunäin olet hieman samoilla linjoilla mielestäni.
 
Tää on nyt ihan vaan omasta kokemuksesta: ollaan molemmat töissä ja mulla löytyy työpäivän aikana enemmän aikaa lähettää maileja/viestejä miehelle. Hänellä taas päivät ovat aika hektisiä ja kuitenkin yhdenkin mailin kirjoittamiseen kuluu aika monta minuuttia. Joskus suhteen alussa hän vielä vastaili useasti (no silloin hänen toimenkuvansa oli eri). Nykyään lähettelen hänelle muutaman mailin päivässä enkä saa koskaan vastausta. Tekstareiden lähettelyn olen lopettanut, kun sitten ne vain tukkivat hänen kännykkänsä.

Mut siis, mulle on tärkeää saada jakaa mun ajatukset heti jonkun toisen kanssa (lähinnä siksi, että mulla on erittäin huono muisti ja unohdan nopeasti tärkeät asiat). Ja siis saatan mieheni lisäksi soittaa saman asian sisarelleni, kavereilleni, vanhemmilleni yms... :)

Sitten kotona mies käy läpi kysymykset, joita olen päivän mittaan hänelle lähettänyt. Jos on kiireistä asiaa, niin silloin aina soitan.

Alkuperäisen ehkä kannattaisi kysyä, että onko miehellä oikeasti kiire siellä töissä. Jos on, niin silloinhan on ihan ymmärrettävää, ettei ehdi vastailemaan. Mutta toisaalta ei sullakaan sitten ole velvollisuutta vastata hänen maileihinsa. Ja jos oikeesti on jotain tärkeää asiaa, johon haluat heti kommentin, niin suosittelen soittamista.
 
Minun on vaan vaikea ymmärtää miksi mies ei voi laittaa jotain pikku viestiä tai että soitan sulle, kun ehdin tai jotain. Selittäkää te miehet mikä se logiikka on niin on helpompi ymmärtää.""

No on se sitten kumma juttu eikö vain? en minäkään ennen voinut ymmärtää myös koska minullakin on kiireinen työ mutta kyllä voi samalla viestittää jos vaikka istuu paskalla? tai voishan vastaa kul;lalle jotakin pientä takaisin jos viestiin on muokailtu kysymys? onhan sitä aikaakin kun on aika mennä syömään? :)
Mies ei vastaa minulle melkein ikinä jos lähetän viestin,jotenkin tulee pettynyt olo varsinkin jos suhde on vielä 'tuore sellainen.
Mutta arvaa mitä mä päätin tehdä koska en jaksanut enää turhautua ja odottaa takaisin jotakin vastausta? kyllästyin koko hommaan! Lopetin noi textarit ja sitten tapahtu tällaista: Mies alko lähettää mulle viestejä :)) ja jos minä en HETI vastaa miehelle takaisin niin kas kummaa kun mies alkaa paniikissa viestittää 'hei onko kaikki hyvin? miten sulla menee,missä olet kun et vastaa tai viestitä takaisin?????

Siis suosittelen sinulle myös ettet enää lähetä mitään pikku viestejä tai vaikka olisi jotakin asiaa,soita mielummin! mutta lopettakaa toi textareiden ja tuo että lähetät miehelle pari meilia, pari kertaa päivässä??? ( noh toi on nyt ihan liikaa minunkin mielestä!) lopeta,koska tiedät jo ettei vastausta tule! paha olo siitä vaan saa, kun jos olet laittanut viestiin kysymyksen eikä vastausta tule takaisin niin petyt vain.
Mutta kyllä se mies alkaa ihmetellä jos lopetat lähettää ihania textareita tai jotakin muuta 'asiaa"" miehelle ,miksi?
No, siksi koska se mies on JO TOTTUNUT siihen eli ,saada sinulta joka ikinen päivä viestin(jä), niin se alkaa kaipaa niitä kun susta ei kuulu yht'äkkiä joka ikinen päivä enää mitään ;))
KOKEILE! tuu sitten kertomaan miten se alkaa pommittaa sinua viesteillä ja soittaa sun perään,,

tää toimii kuule! koska se on tottunut siinen! ;))
 
Jos kerran luet John Graytä niin tajuat myös ehkäpä hänen viisaimman sanomansa: Nainen ajaa usein miehen pois liialla tunkeilulla..Tämä taas johtuu siitä, että mies ja nainen ovat erilaisia..siispä kunnioita miehen miesmäisyyttä ja anna tilaa tai kaadat koko suhteen.
Et saa mitää apua john grayn kirjoista jos tulkitset niitä väärin.
Jos taas on niin, että teillä on oikeesti huono suhde, niin sille ei voi mitään.
Ajattele, eyttä hänellä on varmaan kiire siellä töissä oikeasti.
Mä olen itse töistä joskus ollut vastaamatta mieheni textariin heti..on joutunut odottamaan yksinkertaista vastausta pai tuntiakin..
Duunissa on joskus kiire!
 
""Nykyään lähettelen hänelle muutaman mailin päivässä..."" Paljonko on muutama? 4? Siis yhden ainoa työpäivän aikana? Et voi olla tosissasi!

Tapailun ensimmäisellä viikolla alkuhuumassa ymmärrän muutaman tekstarin päivässä, mutta sama määrä maileja yhden ainoan työpäivän (8h?) aikana. En yhtään ihmettele, ettei miehellä ole aikaa vastailla.
 
Niin Nörtti puhuu asiaa ap.

lopeta tommonen touhu! ""muutaman mailin päivässä""???
jokainen siihen kyllä kyllästyy nainen! annat kaiken päälle sellaisen läheisriippuvaisen vaikutuksen kun sulla on aikaa lähettää postia ja viestejä noin monta

lopeta koko homma niin osat vaihtuu jos haluat tuollaista viesti pommittelua ;)) ( byak minä en ainakaan enää onnex,tuo viestittely ja meilaaminen ja sitten se 'odottaminen"" vie energiaa nääs..yook!
 
Kiitos.

En minä ihan joka päivä lähetä viestiä. Tiistaina oltiin syömässä, keskiviikkona en laittanut mitään, oli täysin onnellinen siitä onnistuneesta illasta.

Tämä viesti, johon mies ei vastannut, ei sisältänyt kysymystä. Mun viestit on yleensä sellaisia, haluan pitää ne jotenkin ilmavina, mutta totta on, että odotan silti vastausta. Ehkä tämä on epäsuoraa viestintää, mkä ärsyttää miehiä.

Uskon täysin siihen mitä sanoit, että jos en viestittele, mies aktivoituu. Keväällä en viestinyt kolmeen päivään, mies viestitti: susta ei kuulu mitään.

John Gray:
Jos mies tuntee vaativan sävyn, ei auta vaikka muotoilisit pyyntösi miten kauniisti tahansa, hän kuulee vain sen, ettei anna tarpeeksi. Hän on silloin taipuvainen antamaan vähemmän siihen saakka kunnes arvostat sitä, mitä hän jo antaa.

Minä en saanut lapsuudessani oikeastaan koskaan pyytää mitään, en ole oppinut pyytämään ja saamaan. On aika opetella.
 
Ai millä tavalla tulkitsen John Grayta väärin? Ja huom, olen koko ajan halukas korjaamaan toimintaani, sisälläni vain asuu pieni hylätty tyttö ja siksi menetän aika helposti turvallisuudentunteeni, mutta yritän olla itsenäinen.
 
Hyvä! niin on aika opetella, kyllä se suhde toimii ilmankin noita viesti-pommituksia ihan totta,jos miehestä ei kuulu mitään ja sulle ilmestyy kamala tarve halua lähettää sille jotakin textiä kännykkään niin laske ensin kymmeneen koska tiedät jo ettei tule mitään vastausta takaisin,siis miksi sitten vielä viestittää jotakin? soita mielummin jos on asiaa.

okey,kaikkea hyvää sulle!
 
Mun työni on sellaista, että välillä pitää tosi kiirettä, välillä on löysempää. Toki sitä taukojen aikana voisi pari tekstaria tai mailia kirjoittaakin, mutta yleensä en viitsi, ellei asia ole kiireellinen. Jos mulle mies lähettelisi useita maileja päivittäin, mulla menisi kaikki tauot niihin vastailuun.

Minä haluan tauoillani rentoutua joko juttelemalla työkavereiden kanssa niitä näitä, käydä ulkona haukkaamassa happea, tai vaikka surffata ellien keskustelupalstalla, kuten nyt. Joten en vastaile työpäiväni aikana yleensä sellaisiin viesteihin, jotka ehtii aivan hyvin hoitaa työajan jälkeenkin. Ja joskus on niin kiire, etten ehdi kunnolla edes työmaileihin vastaamaan. Silloin en ehdi yleensä myöskään tekstareita edes lukea.

Olen lukenut John Grayn kirjat. Luulen, että siinäkin osassa, jossa opetettiin pyytämään mieheltä jotain, tarkoitettiin vähän toisenlaisia asioita kuin tämä. Ennen kuin pyytää, kannattaa myös miettiä mitä pyytää. Miettiä onko se todella niin tärkeää. Mietihän nyt ap, kuinka tärkeää sinulle on, että miehesi reagoi ensitilassa jokaikiseen mailiisi? Kuolisitko siihen, jos et itsekään mailailisi hänelle monta kertaa päivässä? Onko pelkkä ajatuskin siitä, ettet kuulisi miehestäsi mitään kokonaiseen kahdeksaan tuntiin, ihan mahdoton kestää? Jos vastaat näihin kysymyksiin myöntävästi, niin pyydä miestäsi sitten vastaamaan sinulle. Mutta muista ettet saa suuttua jos hän kieltäytyy ;) Jos taas vastasit kieltävästi, niin anna koko asian olla, äläkä mielenrauhaasi moisen tähden menetä.
 
Sanon vielä uudelleen, että en tavallisesti meilaa miehelle useasti. Tiistai-iltapäivä oli ihan miehen meilailua, hän flirttasi kanssani iltaa odotellessaan ja soitti kai kolme kertaa. Minä en juuri koskaan soita miehelle.

Miehen työ on myös sellaista, että välillä on kiirettä, välillä hiljaista.
 

Similar threads

Yhteistyössä