M
"Matkakuume"
Vieras
Miten innoistaa mies matkustamaan? Aiemmin matkustelimme paljonkin, mutta mies on menettänyt mielenkiinnon kokonaan, tai ainakin lähes kokonaan. Hän itse sanoo syyksi sen, ettei matkustaminen lasten kanssa ole hauskaa (kun ei voi tutustua paikalliseen ilta- ja yöelämään, ja koska tulee ylimääräistä vaivaa), ja lisäksi hänellä ei ole kovin hyvä kielitaito. Itse arvelen oikeaksi syyksi sen, että hänellä on masennusta - tosin ei käy missään terapiassa eikä suostu menemäänkään - on silti myöntänyt, että saattaa olla masentunut, aiemmin kielsi asian.
Ennen lapsia matkustimme niin paljon kuin vain kohtalaisen pienituloisina pystyimme. Nyt, kun lapset ovat pieniä eivätkä ole vielä koulussa ja itse olen hoitovapaalla, olisi niin helppo sen puolesta lähteä. Itse aina innoissani katselen kaikkia matkakohteita, mitkä olisivat helppoja lasten kanssa, missä olisi kiva käydä ja innostun kun löydän vaikka halpalentoja näihin kohteisiin. Sitten kaikkeen mies sanoo, ettei huvita, ettei halua ja ettei ehkä enää koskaan matkusta minnekään.
Aiemmin en olisi ehkä uskaltanut lähteä yksin, mutta nykyisin kyllä uskaltaisin lähteä lasten kanssa - en siis pelkää mennä yksin ulkomaille, mutta se pelottaa, pärjäänkö oikeasti kahden noin pienen kanssa. Lapset ovat 5- ja 1-vuotiaita. Lisäksi tuntuu tosi ankealta, että mies on ihan täysin muuttunut. Ja harmittaa, ettei hän haluakaan nyt lasten kanssa mennä. Itse taas haluaisin antaa lapsillekin mahdollisuuden nähdä maailmasta jotain muutakin kuin kotikaupungin. Tuntuu myös ikävältä, jos me pariskuntana elämme täysin erillistä elämää emmekä tee asioita yhdessä.
Toki ymmärrän, etteivät kaikki tykkää, eikä ole pakko matkustaa. Mutta itselleni olisi sekin ok, että jos mies haluaa käydä vaikka matkalla ulkona (siis tutustumassa siihen iltaelämään), niin hän voi mennä ja minä voin olla lasten kanssa hotellisssa - itse kuitenkin ehkä käyn täällä Suomessa enemmän ulkona, eli kyse ei ole siitä, että minä olisin aina lasten kanssa ja mies huitelisi menoissaan. Ja jos mies ei jaksa tulla kaikkiin lastenkohteisiin, niin itselleni on ok, että menen niihin kolmisin lasten kanssa - säästäähän siinä rahaakin, jos pääsyliput ovat kalliit, ja itseäni ne kohteet saattavat oikeasti kiinnostaa, kun taas mies olisi ehkä niissä vain lasten takia. Siis esim. huvipuistot, lastenmuseot, yms. Eli en siis vaadi matkalla noudattamaan omia suunnitelmiani!
Ainoa paikka, mihin mies on nyt lasten synnyttyä suostunut lähtemään on Tukholma, ja vaikka se kiva paikka onkin ja esikoinen tykkää laivamatkustamisesta, niin itse kyllä kaipaan jotain muutakin.
Olisiko jotain vinkkejä, miten innostaa mies edes kokeilemaan jotain matkaa? Ja toisaalta, onko kokemuksia kahden pienen kanssa matkustamisesta yksin? Nimittäin jos mies vaan itsepintaisesti kieltäytyy lähtemästä, niin kyllä sitten lähden itsekseni noiden lasten kanssa - aloitan vaan jostain helpoista kohteista.
Ennen lapsia matkustimme niin paljon kuin vain kohtalaisen pienituloisina pystyimme. Nyt, kun lapset ovat pieniä eivätkä ole vielä koulussa ja itse olen hoitovapaalla, olisi niin helppo sen puolesta lähteä. Itse aina innoissani katselen kaikkia matkakohteita, mitkä olisivat helppoja lasten kanssa, missä olisi kiva käydä ja innostun kun löydän vaikka halpalentoja näihin kohteisiin. Sitten kaikkeen mies sanoo, ettei huvita, ettei halua ja ettei ehkä enää koskaan matkusta minnekään.
Aiemmin en olisi ehkä uskaltanut lähteä yksin, mutta nykyisin kyllä uskaltaisin lähteä lasten kanssa - en siis pelkää mennä yksin ulkomaille, mutta se pelottaa, pärjäänkö oikeasti kahden noin pienen kanssa. Lapset ovat 5- ja 1-vuotiaita. Lisäksi tuntuu tosi ankealta, että mies on ihan täysin muuttunut. Ja harmittaa, ettei hän haluakaan nyt lasten kanssa mennä. Itse taas haluaisin antaa lapsillekin mahdollisuuden nähdä maailmasta jotain muutakin kuin kotikaupungin. Tuntuu myös ikävältä, jos me pariskuntana elämme täysin erillistä elämää emmekä tee asioita yhdessä.
Toki ymmärrän, etteivät kaikki tykkää, eikä ole pakko matkustaa. Mutta itselleni olisi sekin ok, että jos mies haluaa käydä vaikka matkalla ulkona (siis tutustumassa siihen iltaelämään), niin hän voi mennä ja minä voin olla lasten kanssa hotellisssa - itse kuitenkin ehkä käyn täällä Suomessa enemmän ulkona, eli kyse ei ole siitä, että minä olisin aina lasten kanssa ja mies huitelisi menoissaan. Ja jos mies ei jaksa tulla kaikkiin lastenkohteisiin, niin itselleni on ok, että menen niihin kolmisin lasten kanssa - säästäähän siinä rahaakin, jos pääsyliput ovat kalliit, ja itseäni ne kohteet saattavat oikeasti kiinnostaa, kun taas mies olisi ehkä niissä vain lasten takia. Siis esim. huvipuistot, lastenmuseot, yms. Eli en siis vaadi matkalla noudattamaan omia suunnitelmiani!
Ainoa paikka, mihin mies on nyt lasten synnyttyä suostunut lähtemään on Tukholma, ja vaikka se kiva paikka onkin ja esikoinen tykkää laivamatkustamisesta, niin itse kyllä kaipaan jotain muutakin.
Olisiko jotain vinkkejä, miten innostaa mies edes kokeilemaan jotain matkaa? Ja toisaalta, onko kokemuksia kahden pienen kanssa matkustamisesta yksin? Nimittäin jos mies vaan itsepintaisesti kieltäytyy lähtemästä, niin kyllä sitten lähden itsekseni noiden lasten kanssa - aloitan vaan jostain helpoista kohteista.