Mies ei halua naimisiin...Eikä mitään muutakaan.

[nyyti]

Itse haluisin että mulla olis sama sukunimi kun muulla perheellä mut minkäs teet.

Haluisin ehkä kolmannen lapsenkin mutta mies ei. No ei se ole ajankohtaista. Mies on silti asian päättänyt heti toisen synnyttyä ettei koskaan enää.

Nuo ovat pieniä asioita mutta koko ajan mies tuntuu haluavan kanssani vähemmän ja vähemmän.

 

[juu juu]

voithan sä sukunimen vaihtaa ilman naimisiin menoa

 

[....]

miehesi ei enää rakasta sinua

 

[kahvipannu porisee]

Painostatko miestäsi?
Meillä ainakin toimiin, kun asioista puhuu, mutta ei painosta ja antaa miehen puolelta tulla aloitteen....
:hug:

 

[piika]

on sullakin ongelma. miksi kaksi lasta ei riitä? ja miksi et vain vaihda sukunimeä?

 

[ap]

Niin tää onkin ongelma

Kaksi lasta saattaa riittääkin mutta mun haave on ollut kolme mutta siitä joudun luopumaan koska mies päätti jo toisen synnyttyä sen.

En painosta, en TODELLAKAAN ole mitään naimisiinmenoa ehdottanut. Mies vain totesi eilen senkin kauniisti että "neitinä pysynkin mikäli se hänestä riippuu".

Eli nämä haaveet saan kyllä haudata elämässäni jos mieheni kanssa haluan olla. Mietin vain että miksi on noin ehdoton jos haluaa kerran mun kanssa olla.

 

[ap]

Niin tää onkin ongelma

Kaksi lasta saattaa riittääkin mutta mun haave on ollut kolme mutta siitä joudun luopumaan koska mies päätti jo toisen synnyttyä sen.

En painosta, en TODELLAKAAN ole mitään naimisiinmenoa ehdottanut. Mies vain totesi eilen senkin kauniisti että "neitinä pysynkin mikäli se hänestä riippuu".

Eli nämä haaveet saan kyllä haudata elämässäni jos mieheni kanssa haluan olla. Mietin vain että miksi on noin ehdoton jos haluaa kerran mun kanssa olla.

 

[ap]

Niin tää onkin ongelma

Kaksi lasta saattaa riittääkin mutta mun haave on ollut kolme mutta siitä joudun luopumaan koska mies päätti jo toisen synnyttyä sen.

En painosta, en TODELLAKAAN ole mitään naimisiinmenoa ehdottanut. Mies vain totesi eilen senkin kauniisti että "neitinä pysynkin mikäli se hänestä riippuu".

Eli nämä haaveet saan kyllä haudata elämässäni jos mieheni kanssa haluan olla. Mietin vain että miksi on noin ehdoton jos haluaa kerran mun kanssa olla.

 

[Ennariina]

Meillä"ongelma" on toisinpäin, eli mies menisi hyppien kirkuen naimisiin, mutta minä taas en. Olen sitä mieltä, että mitään se ei kuitenkaan meillä muuttaisi. Mies yrittää järkisyin perustella naimisiinmenoa turvallisuuden kannalta jne. Nyt yrittää viime pointtina"kiristää"että kolmatta kertaa hän ei enää isyyttä lähde sitten tunnustamaan...La on tammikuussa. Olen aina sanonut että jos joskus erehdyn naimisiin menemään, kukaan ei siitä saa tietää. Se tapahtuu maistraatissa, ilman omia todistajia, ei vaihdu sukunimi, ei tule sormusta jne. Mies olisi tähänkin kyllä enempi kuin suostuvainen(sukunimen kohdalla kyllä vetää herneet nenään), mutta minä vaan hangoittelen vastaan.

 

[ei ymmärrä]

Minä en henkilökohtaisesti ole ymmärtänyt miksi tehdään lapsia, mutta ei olla valmiita menemään naimisiin? Erota voi aina, mutta lapset ovat ikuisia. Minä en lapsia haluaisi maailmaan ihmisen kanssa joka ei ole valmis sitoutumaan tai menemään naimisiin, miten voi olla valmis sitoutumaan koko elämäksi lapseen?

 

[itsekin naimisiin haluava]

Sulla ap on samat mielessä kuin mulla, olen siitä lähtien haaveillut naimisiin menosta kun tapasin nykyisen mieheni mutta ei olla edes kihloissa vaikka meillä on yhteinen lapsikin mutta mä olen jo sopeutunut kohtalooni, ei tule enää häitä mun elämässä ja sen takia en rupea miestä vaihtamaan että naimisiin pääsisin koska mies ei vaihtamisesta parane. Mulla on vaan aivan ihana mies ja hyvä isä tytölleen niin enpä ole enää miehelle jankuttanut asiasta, hautasin sen muutama vuosi sitten kun mieheni sanoi ettei enää aio naimisiin niin minkäs voit. Olen itsekin ollut aiemmin naimisissa mutta se liitto vaan oli alusta lähtien tuhoon tuomittu vaikka sainkin ihanan tyttären liitosta exän kanssa mutta loppujen lopuksi rakkautta ei sitten enää riittänytkään. Nykyistä miestäni kyllä rakastan todella paljon.