Mies ei halua perheneuvolan tutkimuksia - kuinka käännän pään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja anonyyminä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

anonyyminä

Vieras
Meillä on vuoden kuluttua eskari-ikäinen lapsi. Ihana, sosiaalinen tapaus, osaa paljon kaikkea, mm. lukea yksinkertaisia sanoja ja kirjoittaa itse lyhyitä sanoja, oppii helposti kieliä lastenohjelmista jne. Hienomotoriikka on hyvää, tykkää kovin piirtää, leikata ja askarrella. Osaa uida kellukkeilla ja pyöräillä ilman apupyöriä. Karkeamotoriikka tietyissä asioissa vähän puutteellista: toisella jalalla ei pysty hyppimään kuin 2-3 hyppyä, vaikka kovasti on harjoitellut. Hyppiminen muutenkin vähän epäjoustavaa, ei osaa hyppiä hyppynarulla. Kuperkeikka onnistuu vaivoin. Tasapaino ehkä huono, voi johtua myös lapsen huonosta näöstä (silmälasit on.) Palloa osaa heittää ja potkia hyvin.

Lapsi on ollut päiväkodissa 3,5 vuotta ja joka vuosi vasukeskustelussa nousee eteen jokin huoli lapsen toiminnasta ryhmässä. Isossa ryhmässä ollessa lapsi jää haahuilemaan ja tuijottelemaan muiden tekemisiä, eikä tehtävien ohjaus mene perille. Lapsi on hurjan kiinnostunut ympäristöstään ja viihtyy ryhmässä, mutta toki tuon ikäisen kuuluisi jo hiukan päästä jyvälle, että on tarkkaavaisena ohjeita varten ja noudattaa niitä. Lisäksi suomen kielessä edelleen taivuttaa sanoja väärin, jää välillä jankuttamaan, saattaa unohtaa sanan. (Välillä kun en suostu sanomaan lapselta ''hukassa'' olevaa sanaa, niin kyllä se sieltä löytyy). Lisäksi uusien, hankalaksi koettujen asioiden kohdalla lannistuu helposti. Kelto on käynyt useampana vuotena tekemässä tehtäviä lapsen kanssa, sieltä saatu palaute on ''seuraillaan''. On lisäksi antanut lto:lle tehtäviä, joita tekee lapsemme kanssa.

Päiväkotikin allekirjoitti samat asiat kuin me: lapsi on sosiaalisesti lahjakas, rohkea juttelija, suhtautuu uusiin asioihin aluksi aina uteliaisuudella ja mielenkiinnolla (saattaa myöhemmin lannistua), on omatoiminen. Kaverisuhteet toimivat, lapsi on empaattinen, osaa näyttää ja nimetä tunteensa. Käyttäytyy hyvin, ei häiriköi. Mutta ovat siis huolissaan tuosta vaikeudesta työskennellä ryhmässä: lapsi siis jumittaa, ei kuule omaa nimeään, ei saa tehtävänantoja perille kun jää katsomaan muiden tekemisiä.

Kuulo on tutkittu, se on normaali. Lapsen kanssa juttelin asiasta ja yritin kannustaa olemaan tarkkaavaisempi aamupiirissä yms. Ensi viikolla menen päiväkotiin juttelemaan vielä asiasta. Heitin kuitenkin ilmoille, että voisin ottaa yhteyttä perheneuvolaan, että saataisiin sitten mahdolliset tarvittavat tukitoimet lapselle jo eskariin, ja sekä lto että kelto sanoivat ettei siitä ole ainakaan haittaa.

Mies kuitenkin laittaa hanttiin, ei halua tutkimuksia, hänen mielestään on vain ymmärrettävää että jos on jotain mielenkiintoista meneillään niin lapsi ei osaa keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan. Myönnän, että asia voi olla niinkin, mutta silti haluaisin että lapsi tutkittaisiin nyt kunnolla ettei sitten esim. koulutaipale hankaloidu siksi että lapselta puuttuu hänen tarvitsemiaan tukimuotoja. Yriitn miehelle sanoa, että lapsi ei muutu miksikään vaikka saisi minkä diagnoosin, ja että perheneuvolan testit ovat lapsellekin ihan mukavia tehdä. Ja että perheneuvolan asiantuntijat osaavat kyllä meidän ja päiväkodin kertomusten mukaan määritellä testien tarpeen.

Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta?
 
Et sinä miehen lupaa tarvitse niihin tutkimuksiin. Tottakai viet lapsen sinne. Aina parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa 'häiriöt' huomataan, jolloin apukaan ei tule myöhässä. Helpottaisi varmasti myös lapsen koulun aloitusta.
 
Joo, no en ole kyllä ihan samaa mieltä, etteikö turhista tukitoimista ja tutkimuksista voisi olla haittaakin. Riippuu tietysti miten ne toteutetaan, mutta riskinä on siis että ne leimaavat lasta ja saavat hänet kokemaan itsensä muita huonommaksi ja siis madaltavat itsetuntoa.

Minä sain päiväkodista palautetta, että lapsen motorisissa taidoissa olisi jotain huolenaihetta. Itsekin olin huomannut, että vaikka joissain asioissa ne on oikein hyvällä tasolla, yhdellä jalalla hyppiminen oli vähän huonoa eikä kuperkeikka onnistunut kuin sängyssä. Neuvolassa sitten otin asian esille ja sain fysioterapeutin numeron. Varasin ajan ja mentiin sitten sinne lapsen kanssa. Ensi töikseen fysioterapeutti täräytti, että hänellä lukee tiedoissa että lapsi on kömpelö. Me oltiin itse kovasti panostettu lapsen itsetunnon kohottamiseen, koska tietysti liikunnasta pitää saada iloista puuhaa ja lapsen ongelmana on ollut lähinnä liiallinen varovaisuus. No saatiin ohjeet oikean kuperkeikkatekniikan opetteluun, mutta en sitten tiedä oliko käynnistä enemmän haittaa vai hyötyä. Jatkotoimille fysioterapeutti ei nähnyt tarvetta, vaan korosti että lapset on erilaisia eikä kaikki motorisesti niin lahjakkaita. Ikävää käydä tällaisia keskusteluja lapsen kuullen.
 
Tuskin yrittäisin kääntää asiassa kenenkää päätä, eikä se tutkimuksien takia varmasti olisi edes tarpeellista.

Ehkä tutkimuksista ei ole haittaa, mutta hiukan epäilen (tai oikeastaan vähän enemmänkin) olisiko siitä mitään hyötyäkään.
 
Joo, no en ole kyllä ihan samaa mieltä, etteikö turhista tukitoimista ja tutkimuksista voisi olla haittaakin. Riippuu tietysti miten ne toteutetaan, mutta riskinä on siis että ne leimaavat lasta ja saavat hänet kokemaan itsensä muita huonommaksi ja siis madaltavat itsetuntoa.

Minä sain päiväkodista palautetta, että lapsen motorisissa taidoissa olisi jotain huolenaihetta. Itsekin olin huomannut, että vaikka joissain asioissa ne on oikein hyvällä tasolla, yhdellä jalalla hyppiminen oli vähän huonoa eikä kuperkeikka onnistunut kuin sängyssä. Neuvolassa sitten otin asian esille ja sain fysioterapeutin numeron. Varasin ajan ja mentiin sitten sinne lapsen kanssa. Ensi töikseen fysioterapeutti täräytti, että hänellä lukee tiedoissa että lapsi on kömpelö. Me oltiin itse kovasti panostettu lapsen itsetunnon kohottamiseen, koska tietysti liikunnasta pitää saada iloista puuhaa ja lapsen ongelmana on ollut lähinnä liiallinen varovaisuus. No saatiin ohjeet oikean kuperkeikkatekniikan opetteluun, mutta en sitten tiedä oliko käynnistä enemmän haittaa vai hyötyä. Jatkotoimille fysioterapeutti ei nähnyt tarvetta, vaan korosti että lapset on erilaisia eikä kaikki motorisesti niin lahjakkaita. Ikävää käydä tällaisia keskusteluja lapsen kuullen.

Päiväkodissa osaavat ainakin puhua asiasta hienotunteisesti. Lisäksi lapsella on valtavasti asioita, joissa pärjääminen on vahvaa, jolloin saa myös paljon positiivista palautetta. Olen puhunut lapselle että hänen täytyisi tsempata noissa ryhmäjutuissa, kertonut miksi ryhmässä työskentely on tärkeää. Ja lupasin että jos lapselle se on vaikeaa, niin haetaan apukeinoja, että pystyisi osallistumaan kuten muutkin. En pelkää lapsen itsetunnon puolesta, muuten kuin siinä tilanteessa, jos tarvitsisikin erityistukea isossa ryhmässä työskentelyyn eikä sitä saisi koska ei olla edes haettu.
 
Tuskin yrittäisin kääntää asiassa kenenkää päätä, eikä se tutkimuksien takia varmasti olisi edes tarpeellista.

Ehkä tutkimuksista ei ole haittaa, mutta hiukan epäilen (tai oikeastaan vähän enemmänkin) olisiko siitä mitään hyötyäkään.

Mä haluaisin kuitenkin ottaa yhteyttä perheneuvolaan, koska uskon että he osaavat ottaa kantaa tutkimusten tarpeellisuuteen. Ja jos tulevaisuudessa tulee ongelmia, ollaan ainakin yritetty hakea apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anonyyminä;30504245:
Mä haluaisin kuitenkin ottaa yhteyttä perheneuvolaan, koska uskon että he osaavat ottaa kantaa tutkimusten tarpeellisuuteen. Ja jos tulevaisuudessa tulee ongelmia, ollaan ainakin yritetty hakea apua.

Niin, sinhän voi ihan hyvin ottaa yhteyttä perheneuvolaan.

Meillä lapsella on diagnoosi josta esim. johtuu tuo todennäköisesti "haahuilu". Tutkimuksia diagnoosin suhteen tehdään säännöllisesti erikoissairaanhoidossa, tuki mitä lapsi saa on päiväkodin varhaiskasvatuksen erityistuki, joka päiväkodissa aloitettiin ennen mitää suosituksia erityistuen tarpeesta. Muutaman kerran lapsi kävi myös toimintaterapiassa, mutta toimintaterapeutti oli sitä mieltä että jatkokäynnit eivät ole tarpeen (vaikka siis toimintaterapiaan oli ja on lähete erikoissairaanhoidosta).
 
Alkuperäinen kirjoittaja anonyyminä;30504241:
Päiväkodissa osaavat ainakin puhua asiasta hienotunteisesti. Lisäksi lapsella on valtavasti asioita, joissa pärjääminen on vahvaa, jolloin saa myös paljon positiivista palautetta. Olen puhunut lapselle että hänen täytyisi tsempata noissa ryhmäjutuissa, kertonut miksi ryhmässä työskentely on tärkeää. Ja lupasin että jos lapselle se on vaikeaa, niin haetaan apukeinoja, että pystyisi osallistumaan kuten muutkin. En pelkää lapsen itsetunnon puolesta, muuten kuin siinä tilanteessa, jos tarvitsisikin erityistukea isossa ryhmässä työskentelyyn eikä sitä saisi koska ei olla edes haettu.

Jos lapsen ongelma on siis se, että jää seuraamaan muiden puuhia, niin eipä ne muutkaan taida rauhallisesti paikallaan istua, joten asia korjaantuu jos sillä, että muiden keskittymistaidot paranee.

Jos taas tarkoitat toiminnallisempia tilanteita, veikkaisin että paras tukimuoto on joku ihan tavallinen harrastustoiminta, siis joku ryhmäliikuntaharrastus. Ei kaiken lapsen kehittymisen tuen tarvitse olla mitään ihmeellistä erityistukea.

Jotenkin tuntuu, että otat palautteen liian vakavasti. Kaikilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, tuskinpa on juurikaan lapsia, joista kuulisi yksinomaan positiivista palautetta vasu-keskusteluissa.
 
Jos lapsen ongelma on siis se, että jää seuraamaan muiden puuhia, niin eipä ne muutkaan taida rauhallisesti paikallaan istua, joten asia korjaantuu jos sillä, että muiden keskittymistaidot paranee.

Jos taas tarkoitat toiminnallisempia tilanteita, veikkaisin että paras tukimuoto on joku ihan tavallinen harrastustoiminta, siis joku ryhmäliikuntaharrastus. Ei kaiken lapsen kehittymisen tuen tarvitse olla mitään ihmeellistä erityistukea.

Jotenkin tuntuu, että otat palautteen liian vakavasti. Kaikilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, tuskinpa on juurikaan lapsia, joista kuulisi yksinomaan positiivista palautetta vasu-keskusteluissa.

Lapsi käy musiikkileikkikoulussa.

Voi olla, että otan liian herkästi, mutta toisaalta mun pointti on että koska tutkimukset eivät ole vaaraksi niin parempi testata onko taustalla jotain tukea vaativaa ongelmaa vai onko lapsi vaan taivaanrannanmaalari :)
 
Ilman diagnoosia tai tarvetta erityiselle tuelle välttäisin leimaamasta lasta taivaanrannanmaalariksi. Voihan olla että hän tarvitsee harjoitusta (tukea) jotta pystyy seuraamaan ohjeita esim. ryhmätilanteissa, mutta hän ei tarvitse siihen erityistätukea.
 
Ilman diagnoosia tai tarvetta erityiselle tuelle välttäisin leimaamasta lasta taivaanrannanmaalariksi. Voihan olla että hän tarvitsee harjoitusta (tukea) jotta pystyy seuraamaan ohjeita esim. ryhmätilanteissa, mutta hän ei tarvitse siihen erityistätukea.

Minusta taivaanrannanmaalari on vaan positiivisluonteinen lempinimi haaveiluun taipuvalle ihmistyypille. Aika jännä, että joku pitää sanaa negatiivisessa mielessä leimaavana.
 
Ilman diagnoosia tai tarvetta erityiselle tuelle välttäisin leimaamasta lasta taivaanrannanmaalariksi. Voihan olla että hän tarvitsee harjoitusta (tukea) jotta pystyy seuraamaan ohjeita esim. ryhmätilanteissa, mutta hän ei tarvitse siihen erityistätukea.

Ihan hyväntahtoisesti ''nimittelin'' :) Voi olla niin tai näin, mutta mun mielestä paras paikka kysyä arviota on perheneuvola. Kun sais vaan miehenkin ymmärtämään, ettei siitä todellakaan ole mitään haittaa. Lapsikin on niin pieni ettei ymmärrä olevansa ''ekstrakäynnillä'', jos kerrotaan että mennään neuvolaan ja pääsee siellä tekemään kivoja tehtäviä.
 
Leimaaminen voi olla ihan hyvin hyväntahtoista, nimittelyllä on hieman negatiivinen kaiku.

Ekat tutkimukset omalla lapsellani oli kaikkein kiusallisempia nyt hän on jo niihin tottunut että "ai nää on taas näitä palikkatestejä".
 
Ei aivan vastaavassa tilanteessa, mutta täällä laajat koulukypsyystestit tekee perheneuvolan psykologi eli on tultu siellä käytyä. Meillä lapsella oli kyllä diagnoosit selvillä sinne mennessä jo muualta, mutta koulumuotoa katsottiin juuri noiden koulukypsyystestien perusteella. Psykologi tekee oman suosituksensa ja vanhemmat tekevät sen lopullisen päätöksen. Turha niitä testejä on pelätä.
 
Eli ap yrittää kysyä, kuinka saa miehensä suostumaan siihen että lapsi käy perheneuvolassa? Enpä usko että tuohon löytyy täältä vastausta :/ Olet varmasti perustellut miehellesi käynnin hyvät puolet. Kun hän kerran ei niitä näe, niin senkus varaat vain ajan :)
 
[QUOTE="ano";30504195]Kuulo tutkittiin neuvolassa 5-vuotiaana, audiometrillä ''kaiken taiteen sääntöjen mukaan''. Uudet neuvolatilat, uudet vempeleet, asialliset tilat. Korvalääkärillä ollaan käyty viimeksi pari viikkoa sitten, korvat ovat puhtaat.[/QUOTE]
Ok. Mutta jos tulee tunne, ettei lapsi kuule, niin uudestaan tutkimuksiin. On lapsia, joilla vakava kuulovamma on jäänyt huomaamatta jopa sairaalan kuulotutkimuksissa.
 
Minusta sinä ap et tarvitse miehen lupaa. Meet sinne neuvolaan lapsen kanssa jos tarpeelliseksi katsot. Jos sinulla on selkeä huoli, niin parempi se on katsoa jo nyt eikä vasta koulussa ihmetellä että mikäs on. Jos ei oo mitään, hyvä niin. Meijän lasta testattiin alunpitäen jo 3v ja 5v sitten enemmän psykologin testejä. Hyvä niin, oli selkeitä huolia niin päiväkodissa kun meilläkin. Sai sopivia tukimuotoja ja ajoissa kun oli paperit, helppo saada sopiva koulumuotopäätös. Joka sekin oli oikea. AIna lapselle ne on puhuttu positiivisesti ja tykkäsi käydä testit läpi.
 
Minusta sinä ap et tarvitse miehen lupaa. Meet sinne neuvolaan lapsen kanssa jos tarpeelliseksi katsot. Jos sinulla on selkeä huoli, niin parempi se on katsoa jo nyt eikä vasta koulussa ihmetellä että mikäs on. Jos ei oo mitään, hyvä niin. Meijän lasta testattiin alunpitäen jo 3v ja 5v sitten enemmän psykologin testejä. Hyvä niin, oli selkeitä huolia niin päiväkodissa kun meilläkin. Sai sopivia tukimuotoja ja ajoissa kun oli paperit, helppo saada sopiva koulumuotopäätös. Joka sekin oli oikea. AIna lapselle ne on puhuttu positiivisesti ja tykkäsi käydä testit läpi.

Mä uskon myös että lapsi ihan tykkäisi tehtävistä. Perheneuvola on samoissa tiloissa kuin oma neuvola, lapsen ei aluksi tarvitse tietää että mennään ''erikoisneuvolaan'' vaan aion sanoa että mennään tekemään neuvolaan tehtäviä.

Taidan tosiaan tehdä niin että varaan ajan, se menee kuitenkin tällaisissa ei-akuuteissa asioissa 3-4kk päähän, uskoisin että saan miehen siihen mennessä puhuttua ympäri jotta ymmärtäisi ettei testeistä ole haittaa.

Kiitos teille kaikille hyvistä pointeista! :)
 

Uusimmat

Yhteistyössä