Mies ei haluakaan lasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Järkyttyneenä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Järkyttyneenä

Vieras
Minulla on itseäni 6 vuotta nuorempi kumppani, jonka kanssa alunperin seurustelua aloittaessa kerroin, että en välttämättä pysty enää raskautumaan ikäni ja riskitekijöiden vuoksi. Mies meinasi silloin laittaa suhdetta poikki, koska hänellä ei ole ennestään yhtään lasta, ja hän on omien sanojensa mukaan aina halunnut lapsia. Lopulta kuitenkin jatkoimme suhdetta ja päädyimme naimisiin. Naimisiin mentyämme vuotta myöhemmin päädyimme kokeilemaan, että ehkä luonto suo vielä meille lapsen ja olimme ilman ehkäisyä kaksi vuotta, seuraillen ovispäiviä ja pettyen useaan otteeseen. Olimme jo luopuneet toivosta mutta nyt viime kierrossa täysin yllättäen tärppäsi. Se oli ensin minullekin iso yllätys ja jonkinlainen järkytys. Olen nyt 42-vuotias, eli lapsen saanti tässä iässä on riskialtista, ja muuttaa suunnitelmia tulevaisuudesta (kuten kaikilla). On iso riski keskenmenoon ja kromosomihäiriöihin yms joten helppoa ei ole. Nyt kuitenkin minulle tuli isoin järkytys: mies puhuu, että ei haluaisikaan isäksi. En ymmärrä miten hän nyt yhtäkkiä on tätä mieltä, enkä saanut häntä puhumaan, järjestelee kuulemma ajatuksiaan. Minulle oli iso askel alkaa kokeilla lapsen tekoa koska minun terveyteni siinä on vaakakupissa, ja ehkä siksi mieskin nyt tuli toisiin aatoksiin, mutta... en tajua, eikö hän käsitä mitä tuollaisen ajatuksen heittäminen naiselle merkitsee? Pelkään, että jos tässä päädytään keskeytykseen, suhteemme ei palaa enää ennalleen vaan tämä jää vaivaamaan alitajuntaani lopuksi ikää. Toiseksi, jos mies tuleekin vielä uusiin aatoksiin ja haluaa lasta, se ei olisi minun kanssani enää mahdollista. Voiko miehen logiikka toimia niin, että me vain "kokeillaan lapsen saantia" ja sitten jos se onnistuisi, SITTEN aletaan miettiä että haluaako hän oikeasti isäksi ja onko valmis koko rumbaan :/ Olen tosi.. pettynyt, järkyttynyt ja shokissa.
 
No jos miehen ensimmäinen lapsi niin soisin hänellekin tilaa kasvaa tilanteeseen. Monen pettymyksen jälkeen olette saamassa lapsen ja tunnekirjo voi olls äärettömän vaihteleva. Mielestäni hyvä että miehesi on kertonut tuntemuksensa, pahinta jos panttaisi sisälleen. Anna siis aikaa ja tilaa, jos homma ei pelitä, niin sitten pidät lapsen yksin.
 
Sun tekstistä saa kuvan kuin raskaus tuossa iässä olisi aivan järjettömän suuri riski. Moni saa tuon ikäisenä lapsen ja vanhempanakin.

Itse olen 40v. ja ihan on täysillä raskauden yritys menossa. Kaikilla kun ei elämä mene niin, että saisi tehtyä lapset nuorena.

Mitä tulee sun mieheen niin ehkä hänelle iski vain paniikki ja sopeutuu ajatukseen raskauden myötä. Älä nyt sentään aborttia ala tekemään.
 
Tuntuu siltä, että mies ei taida olla kyllä kypsä perhe-elämään. Katsotaan mitä tästä tulee. Aborttia en pysty tekemään, jos sen tekisin niin se tuhoaisi todnäk liiton kuitenkin, sillä en usko että pääsisin siitä yli. Miehellä taitaa olla tosiaan jonkinlainen kriisi, ja tämä raskausuutinen vasta konkretisoi sen todellisuudeksi miten koko elämä mullistuu, ja että sitten sitoudutaan todella tähän parisuhteeseen lopullisesti. Epäilee, että ei jaksaisi lapsen aiheuttamaa sekasortoa elämässä. Aikuinen ihminen olisi toki pohtinut nämä puolet jo ennen raskauden yrittämistä, kuten itse mietin. Ihan kuin mies ei tajuaisi että ei niitä raskauksia tuosta vaan ohimennen keskeytellä, vaan se on naiselle ISO juttu, ja voi jättää pysyvät arvet sieluun.
Olin niin onneni kukkuloina vielä viime viikolla, ja nyt tuntuu että koko maailma on nurin.
 
Kuule mitä ihmettä sää horiset????
(Ja ihan alkuun, olen itsekin äiti-ihminen).

Sulla on niin monen näköistä ajatusta tuossa....jotka kaikki on vähän vääristyneitä.

Aloitetaan nyt siitä että 42v ei todellakaan ole mikään järkyttävä riskiraskaus. Ja aivan samanlailla sun terveys ei vaarannu yhtään sen enempää kuin meillä kenelläkään muulla. Saat raskausdiabeteksen, suonenvetoja, närästystä, väsymystä, kipuja joka paikkaan, tukkoisen suolen, jne jne. Ja sitten sun alapää repee, ja hyvällä tuurilla menetät vain pissan pidätyskyvyn. IHAN NIIN KUIN ME KAIKKI MUUTKIN.

Ja seuraava, mies on järkyttynyt. Kyllä, sekin on täysin aivan normaalia. Anna miehen ostaa uusi auto, ja osta hänelle pieni jalkapallo, niin kyllä se siitä.

Entä sinä? Mies on shokissa, ja sinä kirjotat täällä abortista, erosta ja miehen kypsymättömyydestä. Haloo. Sanot että miehen pitäisi ymmärtää että lapsen tulo muuttaa asioita. No niinpä muuttaa. Mies näköjään sisäisti sen, sinä et. Lapsi tuo perheeseen järkytystä, iloa, surua, vihaa ja paniikkia, väsymystä ja tuskaa. - Miten sinä tähän suhtaudut???? Tukemalla miestä?? Et. Vaan sillä naisen kauhuskenaario tavalla, jolla päädytte eroon alta aikayksikön. Ja sun ei tarvii erota, vaan mies ottaa ja lähtee kun tajuaa että ensimmäisessä koettelemuksessa susta ei saa mitään tukea.

Ja sitten. Abortti. Hyi Jestas häpeä ny vähän. Ei se lapsi ole vain naisen ja vain nainen traumatisoituu. Aivan järkyttävää isän vähättelyä. Oli ylipäätään isän mielipide mikä vaan, niin Äiti sinne lääkärille menee ja äiti sen lapsen tappamisen järjestää. Siinä ei paljoa äidin rakkaudesta kannata puhua...

Nyt on ihan sun oma käytös aika ratkaisevassa asemassa.....
 
Lapsi aiheuttaa sekasortoa elämässä? Eiku kerrankin on säännölliset päivärytmit, jotka tosin muuttuu aina lapsen kasvaessa

Niin ehkä sellaisessa perheessä, jossa ollaan eletty villiä bile-elämää? Me ollaan aikuisia ihmisiä. Mies on järjestys- ja siisteysfriikki, jolla on tarkka päivärytmi, tiukat vaatimukset kodin siisteystasosta, ei voi sietää myöhästymisiä tai spontaaneja muutoksia aikatauluissa. Kokemuksesta tiedän, että vauvan kanssa asiat eivät aina suju kuten suunniteltu, ja pakkomielteisen järjestelmälliselle ihmiselle se = sekasorto. Ensimmäisen vuoden aikana ei ole mitään päivä- tai yörytmiä, koska vauvan rytmi muuttuu koko sen vuoden kasvun tahtiin, ja kotihommat tulee tehdä siihen tahtiin kun ehtii.

Voin jo kuvitella sen mitä aiheuttaa ylläripuklut auton penkillä tai se, että en ole vauvanhoidolta ja väsymykseltäni ehtinytkään viikata pyykkejä ja laittaa astioita koneeseen kun mies tulee kotiin... :(
 
Mies tietää, että seksielämänne loppuu eikä palaa koskaan ennalleen. Lisäksi saattaa olla, että ajatukset ovat muuttuneet kolmessa vuodessa. Itse halusin perheen nuorempana, mutta en enää 30+-vuotiaana. Siinä vaiheessa oli ahdistavaa kun ikäiseni naiset alkoivat haluta lisääntymistä. Biologiset kellot olivat ihan eri rytmissä.
 

Yhteistyössä