Mies ei haluakaan toista lasta, vaikka pari vuotta sitten sanoi...

[Blue]

Se on sinänsä hyvä kyllä että nainenkin sitten kertoo heti alussa sen, että jos ei päästä yhteisymmärrykseen lapsimäärästä ja siitä että se kanssa täyttyy niin se on sitten eroperuste.

En oikein usko että juuri kukaan on tuota selväksi tehnyt siinä tilanteessa kun mies on rakkauden huumassaan lapsettomana luvannut lapsia useamman.

Ihan hyvä pointti. Tosin en tiedä onko kenelläkään naiselle yhden lapsen jääminen vajaaksi suunnitellusta tarpeeksi hyvä syy eroon jos miehellä on järkevät syyt siihen. Sitten ehkä jos on puhuttu kymmenestä lapsesta ja yhden jälkeen sanoo että nyt riittää.

 

[Blue]

Tuskin kukaan nyt sentään mitään SOPIMUKSIA on lapsiluvusta tehnyt. Asiasta keskustelu ja sen olettaminen että kaksi on ok on ihan eri asia kuin jonkin sitovasti SOPIMINEN. Kyseessä on mielipideasia. Mies on ollut SITÄ MIELTÄ että kaksi lasta olisi sopiva. Nyt kun hänellä on kokemusta asiasta, on hän MUUTTANUT MIELTÄÄN. Ei rikkonut mitään sopimusta. Sama kuin sanoisi että jos puolison lempiväri on seurustelun alussa ollut punainen, on hän rikkonut tekemänsä sopimuksen jos kymmenen vuoden päästä lempiväri onkin sininen.

Joissakin asioissa ei voi kompromissia tehdä, jolloin sen jälkeen kun on oman kantansa kertonut ja selittänyt, ei lisäkeskustelusta ole enää mitään hyötyä. Sillä vain huijaa toista valheelliseen toiveen tunteeseen, ja tuhlaa aikaa jos se toinen tulisikin lopputulokseen että vaihtaa kumppania saadakseen enemmän lapsia. Jos toinen ei missän nimessä halua ja toinen ehdottomasti haluaa, ei keskustelusta ole mitään hyötyä.

Minä olen sellaisen aikanaan tehnyt. Mutta kuten sanoin niin moni saattaa pitää minua naivina sen takia että olen elämääni suunnitellut (ja se onkin niin toteutunut) sen sijaan että olisin asenteella että "katsellaan mitä elämä tuo".

 

[Suuri kusetus]

Onhan tuo vähän katkeraa nieltävää sille, joka joutuu luopumaan YHTEISESTÄ haaveesta, lapsesta. Mies ei jaksakaan, on niin rankkaa... Plaah. Tätä nykyaikaa, kun kaikki on niin rankkaa. Se yksinäinen lapsi tässä eniten häviää, kun ajatellaan koko elämän sykliä.

 

[vieras*]

En ole tainnut nukkua täysiä 8h unia ainakaan kuukauteen, vaimosta nyt puhumattakaan.

Saanko udella, miksette ole nukkuneet, kun perheessä kuitenkin on kaksi aikuista, ja molempien tuskin tarvitsee herätä samana yönä? Jos korvatulpat ja toisessa huoneessa nukkuminen ei auta kun vauva huutaa, menkää vuorotellen vaikka kaverille/sukulaiselle/hotelliin, että saa joskus nukkua niin pitkään kuin nukuttaa

 

[ainoa lapsi]

Onhan tuo vähän katkeraa nieltävää sille, joka joutuu luopumaan YHTEISESTÄ haaveesta, lapsesta. Mies ei jaksakaan, on niin rankkaa... Plaah. Tätä nykyaikaa, kun kaikki on niin rankkaa. Se yksinäinen lapsi tässä eniten häviää, kun ajatellaan koko elämän sykliä.

Vitut mitään häviä. Ei se sisarien puuttuminen ole mikään koettelemus lapselle Onnettomat vanhemmat sen sijaan on.

 

["just"]

Onpa inhottava ja itsekäs mies sulla Ajattelis ensin sitä lasta ja sitten vasta omaa napaansa! Kiva kun se esikoinen jää vaille sisarusta kun isä oli niin itsekäs!!!!

 

[suhkari]

Mun mies oli kanssa yllättäen sitä mieltä, että yksi lapsi saa riittää. Olin puulla päähän lyöty, koska olemme kumpikin isoista perheistä ja ajattelemme molemmat, että sisarukset on paras lahja, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa.

Hän perusteli mielenmuutostaan sillä, että nyt hän vasta ymmärtää millaista on olla isä (esikoinen oli vuoden vanha) ja että hän tuntee välillä musertuvansa kaiken sen vastuun alle jonka vanhemmuus tuo mukanaan. Lisäksi oli kaikkea näitä itsekkäitä syitä ajankäyttöön ja nukkumiseen liittyen sekä taloudellisia aspekteja.

Olin ihan tyrmistynyt ja pahoilla mielin. Surin sitä, että poikani jää ilman pikkusiskoa tai -veljeä "yksin maailmaan" kun meistä aika jättää. Pakko sanoa, että harkitsin eroa. En alkanut syömään e-pille.reitä, jonka mies tottakai tiesi. Jätin vastuun ehkäisystä hänelle, eli kondomien hankinta tai vasketomia.

Ja kuten arvata saattaa, ei mennyt montaa kuukautta kun rouva oli maha pystyssä. Alkuun mies vähän nikotteli, mutta kyllä aikuinen mies äkkiä sopeutuu. Ja on nyt aivan myyty pienelle perheenlisällemme.

 

[80-luvun mies]

Mun mies oli kanssa yllättäen sitä mieltä, että yksi lapsi saa riittää. Olin puulla päähän lyöty, koska olemme kumpikin isoista perheistä ja ajattelemme molemmat, että sisarukset on paras lahja, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa.

Hän perusteli mielenmuutostaan sillä, että nyt hän vasta ymmärtää millaista on olla isä (esikoinen oli vuoden vanha) ja että hän tuntee välillä musertuvansa kaiken sen vastuun alle jonka vanhemmuus tuo mukanaan. Lisäksi oli kaikkea näitä itsekkäitä syitä ajankäyttöön ja nukkumiseen liittyen sekä taloudellisia aspekteja.

Olin ihan tyrmistynyt ja pahoilla mielin. Surin sitä, että poikani jää ilman pikkusiskoa tai -veljeä "yksin maailmaan" kun meistä aika jättää. Pakko sanoa, että harkitsin eroa. En alkanut syömään e-pille.reitä, jonka mies tottakai tiesi. Jätin vastuun ehkäisystä hänelle, eli kondomien hankinta tai vasketomia.

Ja kuten arvata saattaa, ei mennyt montaa kuukautta kun rouva oli maha pystyssä. Alkuun mies vähän nikotteli, mutta kyllä aikuinen mies äkkiä sopeutuu. Ja on nyt aivan myyty pienelle perheenlisällemme.

No jee. Hyvä sulle, että sait tahtosi läpi, mutta mun korviin ero ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin toinen vauva. Ihan siitä vaan eropapereita täyttelemään, kyllä joku muu sen muksun siittää. Minä en.

 

[vieras...]

Meillä mies oli viimeraskaus aikana ja sen jälkeen sitä mieltä, että sen neljännen voisi tehdä vielä. Esikoinen oli oikein helppo ja itkuton ja sitten syntyi kaksoset. Alkuviikot oli rauhalliset ja mies oli sitä mieltä, että sen neljännenkin voisi tehdä. Sitten alkoi pikku rumba näiden kaksosten kanssa ja lopulta mies totesi ettei enää yhtään vauvaa. Ja maailmanloppu olisi jos tulisi toiset kaksoset eli nelonen ja vitonen (suku"rasite" kaksosuus) ja eihän niiden kanssa pärjäisi. No kai ne nämä kolme riittää ja noin se mieli voi muuttua vuosien ja kokemusten vuoksi. Ehkä jos ap:n esikoinen on ollut miehestä vaikea tai vaikea elämä muuten lapsen kanssa niin kyllä siinä mieli on varmaan muuttunut vastaiseksi. Ehkä mies sen lapsen haluaisi, jos kokisi sen esikoisenkin sellaiseksi joka ei ole liian vaikea ja jotenkin tiellä tms. hankala selittää mitä tarkoitan.

 

["Vierailija"]

Niin paljo kun minä olen miesten puolella yleensä tässä asiassa kun naiset miettii miten saisi kiristettyä miehet vielä hankkimaan lapsia, niin tuo on kyllä petos miehen puolelta! Jos on luvannut kaksi lasta niin ei yhtäkkiä voi sanoakaan että en mä haluakaan.

No mutta ei kai kukaan oikeasti suhteen alussa sovi, kuinka monta lasta tehdään!?
Miten edes voi tehdä sellaisia päätöksiä, eihän tiedä tuleeko lapsia lainkaan tai millaista se elo sitten lapsen kanssa on. Eikö yleensä ensimmäisen jälkeen aleta miettimään, että milloin toinen!?

Ei mielestäni lapseton ihminen voi sanoa, että millä ikäerolla lapset haluaa tai monta lasta haluaa. Tietenkin voi ajatuksen tasolla pohtia, että "kaks lasta olisi kiva", mutta eihän se mikään LUPAUS ole.

Mielestäni pitää tässä kunnioittaa miehen päätöstä, eihän siinä vaihtoehtoja ole. Jos mies oikeasti ei halua toista lasta, niin turha häntä on siitä syytellä tai arvostella, toiset haluavat yhden, kaksi tai kolme lasta, toiset eivät yhtään ja toiset vaikka kymmenen. Hän vain on sitä mieltä, ei hän varmasti "tahallaan" ole haluamatta.