Mies ei haluakaan toista lasta, vaikka pari vuotta sitten sanoi...

[Blue]

Jos miehen olisi pitänyt ymmärtää ettei voi luvata ennen kuin on kokenut, niin vaimon olisi pitänyt ymmärtää sama asia, toisinsanoen ettei moista lupausta välttämättä voi pitää.

Vika on siis yhtä suuri molemmissa.

Toisekseen, vaikka olisikin sitä mieltä että vain mies on tehnyt virheen, niin olisihan aika saakutin iso rangaistus joutua tekemättään tahtomattaan lapsia vain siksi, että on naiiviuttaan kuvitellut lapsiperhe-elämän helpommaksi. Ja yhä muistutan, että se LAPSIhan siinä kärsii eniten.

Sinun mielestäsi on siis oikein pakottaa ihminen tekemään lapsia, ja lapsi kärsimään siitä ettei toinen vanhempi häntä halunnut? Ja vain siksi, että se vanhempi teki joskus vuosia sitten virhearvion lupauksissaan? Sanotko sille lapselle, kun isi (tai vaikka äitikin) on hermoparantolassa / lähtenyt lätkimään / tehnyt itsemurhan / vähintäänkin koko ajan väsynyt ja vihainen ja ei osaa rakastaa lapsta, että "ihan oikein isille, se sentään lupasi tehdä xx lasta, siinäpä nyt kärsii ja siinäpä sinä elät isättömänä. Pitipähän sentään lupauksensa, nih!"???

Jos ei halua lasta, niin ainoa oikea ja vastuuntuntoinen ratkaisu ON OLLA TEKEMÄTTÄ LASTA.

Ei ketään pakoteta mihinkään jos yhdessä keskustellaan siitä että mitäs nyt tehdään kun en sitä toista lasta haluaisikaan. Pariskuntahan siinä yhdessä tekee sen päätöksen mihin suuntaan laiva käännetään sen sijaan että toinen vain tylysti kesken aamukahvin ilmoittaa että ei muuten sitten yhtään enää.

 

[Ei ikinä]

Sitä nimenomaan. Mulle on ainakin tärkeää se että olen mennyt yhteen miehen kanssa joka haluaa enemmän kuin yhden mutta vähemmän kuin viisi lasta.

Se on mielestäni osa sitä ennakkosuunnittelua jolla varmistellaan sitä ettei tule niitä yllätyksiä (tai oikeampi olisi sanoa että niitä yllätyksiä tulisi mahdollisimman vähän) jotka johtaa eroon.

Meinaat että se ei voi johtaa eroon, että toinen pakotetaan vanhemmaksi vastentahtoisesti? Jos mies kokee jo yhden lapsen todella kuormittavaksi, niin ei se parisuhteelle hyvää tee jos siihen toisen tahdon mukaisesti hommataan lisää kuormittajia.

Jos ei halua niin ei halua, ei se siitä muutu vaikka kuinka tietäisi "luvanneensa" enemmän lapsia.

 

[Ei ikinä]

Ei ketään pakoteta mihinkään jos yhdessä keskustellaan siitä että mitäs nyt tehdään kun en sitä toista lasta haluaisikaan. Pariskuntahan siinä yhdessä tekee sen päätöksen mihin suuntaan laiva käännetään sen sijaan että toinen vain tylysti kesken aamukahvin ilmoittaa että ei muuten sitten yhtään enää.

Mutta kun kyse ei ollutkaan siitä ettei toinen haluaISI, vaan siitä ettei missään nimessä halua. Mitä keskustelemistä siinä on? Ei voi tehdä vain puolikasta lasta kompromissina.

 

[Blue]

Minusta ajatus siitä että jokainen meistä on erehtymätön tulevaisuuden suhteen on aika hupaisa. Ihan yhtä hyvin tämmöinen muutos voi tapahtua naiselle, ettei haluakkaan enää lapsia, ei se silti tarkoita sitä että naisen pitää alkaa tekemään lapsia vaikka enää ei haluakkaan.

Kyse onkin siitä että keskustellaan pariskuntana tästä mielenmuutoksesta, ja siitä mitä sille tehdään, sen sijaan että yhtäkkiä toinen vain ilmoittaa että yhtään en enää hanki, piste.

 

[yksikkö]

Me ollaan kyllä keskusteltu asiasta, mutta eihän sille voi mitään tehdä. Ei mitään muuta, kuin keksiä että mihin sitä nyt elämäänsä suuntaa. Toisin sanoen tämä ei ole kenenkään muu ongelma kuin sen, joka lasta haluaa. Mies ei vaivaa päätänsä tällä asialla, koska aihe ei häntä oikeastaan kiinnosta. Toki keskustelee kanssani jos on pakko, mutta ei sitäkään enää jaksa. Enkä tästä nyt oikein viitsi kenellekään puhua, että mieheni tekee minut iha todella surulliseksi tälläisellä asialla.

ap

 

[kepsis]

Kyse onkin siitä että keskustellaan pariskuntana tästä mielenmuutoksesta, ja siitä mitä sille tehdään, sen sijaan että yhtäkkiä toinen vain ilmoittaa että yhtään en enää hanki, piste.

Siinä missä naisella on oikeus että hänen vartalonsa ei ole mikään hautomislaitos, sama oikeus on miehellä, että hän ei ole mikään siitossonni.

Elämä muuttuu ja ihmisen ajatukset myös, jos se oikeus viedään pois että ei saa muuttaa mieltään niin sillon ollaan aika rankasti kontrolloivia.

Toki se olisi hyvä että kertoo miksi ei halua, mutta jokaisella on kyllä oikeus muuttaa mieltään asiassa mikä aika olennaisesti on juurikin hänen asia. Lapsen teko kun ei taida keltään yksin hoitua, eikä laki sitä oikein nää niinkään että vaan toinen on velvollinen hoitamaan / huoltamaan lapsen. Vähintään taloudellinen vastuu on kannettava lapsesta.

Ainahan se olisi hyvä jos parisuhteessa puhuttaisiin asiat halki, mutta eihän se niin mene oikeasti aina, ja kyllä oikeasti kaikilla on loppujen lopuksi oikeus vaan päättää että ei, he eivät tee näin, koska ei ole ketään jolla olisi oikeutta pakottaa heitä tekemään toisinkaan.

 

[Blue]

Me ollaan kyllä keskusteltu asiasta, mutta eihän sille voi mitään tehdä. Ei mitään muuta, kuin keksiä että mihin sitä nyt elämäänsä suuntaa. Toisin sanoen tämä ei ole kenenkään muu ongelma kuin sen, joka lasta haluaa. Mies ei vaivaa päätänsä tällä asialla, koska aihe ei häntä oikeastaan kiinnosta. Toki keskustelee kanssani jos on pakko, mutta ei sitäkään enää jaksa. Enkä tästä nyt oikein viitsi kenellekään puhua, että mieheni tekee minut iha todella surulliseksi tälläisellä asialla.

ap

Kun kerran keskusteltu on ja mielestäsi miehen syyt eivät ole tarpeeksi painavat ymmärtääksesi ja hyväksyäksesi tätä mielenmuutosta niin sulle ei varmaan jää muuta vaihtoehtoa kuin katkeroitua ja murehtia (kun et kerran katso hyväksi ratkaisuksi erotakaan että saisit sen toisen lapsen).

 

[Blue]

Siinä missä naisella on oikeus että hänen vartalonsa ei ole mikään hautomislaitos, sama oikeus on miehellä, että hän ei ole mikään siitossonni.

Elämä muuttuu ja ihmisen ajatukset myös, jos se oikeus viedään pois että ei saa muuttaa mieltään niin sillon ollaan aika rankasti kontrolloivia.

Toki se olisi hyvä että kertoo miksi ei halua, mutta jokaisella on kyllä oikeus muuttaa mieltään asiassa mikä aika olennaisesti on juurikin hänen asia. Lapsen teko kun ei taida keltään yksin hoitua, eikä laki sitä oikein nää niinkään että vaan toinen on velvollinen hoitamaan / huoltamaan lapsen. Vähintään taloudellinen vastuu on kannettava lapsesta.

Ainahan se olisi hyvä jos parisuhteessa puhuttaisiin asiat halki, mutta eihän se niin mene oikeasti aina, ja kyllä oikeasti kaikilla on loppujen lopuksi oikeus vaan päättää että ei, he eivät tee näin, koska ei ole ketään jolla olisi oikeutta pakottaa heitä tekemään toisinkaan.

Tottakai on.

 

[yksikkö]

Ymmärrän kyllä, mutta aika isosta asiasta on luovuttava ja uskon että tähän prosessiin menee vuosi jos toinenkin... Vaikeaa itse keikahtaa yhtäkkiä ajatukseen yksilapsisesta perheestä. Eihän sellaisia edes Suomessa ole!

ap

 

[Blue]

Eli

Kyllä pariskunnan pitää sen verran jutella ennen yhteen menoa että tietää suurinpiirtein että ajatukset ovat samat lapsimäärästä jos sillä on väliä.

Jos sopimuksia tehdään niin ei niitä ihan tuosta vaan voi mennä muuttamaan jos meinaa parisuhteen säilyttää. Mieli on toki oikeus muuttaa mutta siitä pitää keskustella toisen kanssa, yleensä siinä päästään yhteisymmärrykseen. Jos vain ilmoittaa asian niin siinä ottaa riskin että toinen lähtee (ja mitä isompi näkemysero on niin sitä todennäköisemmin näin käykin).

 

[kepsis]

Eli

Kyllä pariskunnan pitää sen verran jutella ennen yhteen menoa että tietää suurinpiirtein että ajatukset ovat samat lapsimäärästä jos sillä on väliä.

Jos sopimuksia tehdään niin ei niitä ihan tuosta vaan voi mennä muuttamaan jos meinaa parisuhteen säilyttää. Mieli on toki oikeus muuttaa mutta siitä pitää keskustella toisen kanssa, yleensä siinä päästään yhteisymmärrykseen. Jos vain ilmoittaa asian niin siinä ottaa riskin että toinen lähtee (ja mitä isompi näkemysero on niin sitä todennäköisemmin näin käykin).

Se on sinänsä hyvä kyllä että nainenkin sitten kertoo heti alussa sen, että jos ei päästä yhteisymmärrykseen lapsimäärästä ja siitä että se kanssa täyttyy niin se on sitten eroperuste.

En oikein usko että juuri kukaan on tuota selväksi tehnyt siinä tilanteessa kun mies on rakkauden huumassaan lapsettomana luvannut lapsia useamman.

 

[yksikkö]

En oikein usko että juuri kukaan on tuota selväksi tehnyt siinä tilanteessa kun mies on rakkauden huumassaan lapsettomana luvannut lapsia useamman.

No tämä oli kyllä lapsellisen ISÄN ajatus perhekoosta, kaksi lasta, ehkä jollain 4-5v ikäerolla. Näin viimeiset reilut kaksi vuotta, kokoajan ollut hänellä tämä ajatus ja itse samaa mieltä olen ollut. Että hyvä odotella vähän, ja sitten voidaan taas ryhtyä rumbaan. Mutta mies ei enää haluakaan. Ei ole ollut minkään lapsettoman rakastuneen miehen lupauksia, vaan yhden lapsen isän puheita. Mutta sitten keksi, ettei se sisarus ole välttämätön, vaan valitaan (hän valitsee) elämän helppous.

ap

 

[Ei ikinä]

Jos sopimuksia tehdään niin ei niitä ihan tuosta vaan voi mennä muuttamaan jos meinaa parisuhteen säilyttää. Mieli on toki oikeus muuttaa mutta siitä pitää keskustella toisen kanssa, yleensä siinä päästään yhteisymmärrykseen. Jos vain ilmoittaa asian niin siinä ottaa riskin että toinen lähtee (ja mitä isompi näkemysero on niin sitä todennäköisemmin näin käykin).

Tuskin kukaan nyt sentään mitään SOPIMUKSIA on lapsiluvusta tehnyt. Asiasta keskustelu ja sen olettaminen että kaksi on ok on ihan eri asia kuin jonkin sitovasti SOPIMINEN. Kyseessä on mielipideasia. Mies on ollut SITÄ MIELTÄ että kaksi lasta olisi sopiva. Nyt kun hänellä on kokemusta asiasta, on hän MUUTTANUT MIELTÄÄN. Ei rikkonut mitään sopimusta. Sama kuin sanoisi että jos puolison lempiväri on seurustelun alussa ollut punainen, on hän rikkonut tekemänsä sopimuksen jos kymmenen vuoden päästä lempiväri onkin sininen.

Joissakin asioissa ei voi kompromissia tehdä, jolloin sen jälkeen kun on oman kantansa kertonut ja selittänyt, ei lisäkeskustelusta ole enää mitään hyötyä. Sillä vain huijaa toista valheelliseen toiveen tunteeseen, ja tuhlaa aikaa jos se toinen tulisikin lopputulokseen että vaihtaa kumppania saadakseen enemmän lapsia. Jos toinen ei missän nimessä halua ja toinen ehdottomasti haluaa, ei keskustelusta ole mitään hyötyä.

 

[kepsis]

No tämä oli kyllä lapsellisen ISÄN ajatus perhekoosta, kaksi lasta, ehkä jollain 4-5v ikäerolla. Näin viimeiset reilut kaksi vuotta, kokoajan ollut hänellä tämä ajatus ja itse samaa mieltä olen ollut. Että hyvä odotella vähän, ja sitten voidaan taas ryhtyä rumbaan. Mutta mies ei enää haluakaan. Ei ole ollut minkään lapsettoman rakastuneen miehen lupauksia, vaan yhden lapsen isän puheita. Mutta sitten keksi, ettei se sisarus ole välttämätön, vaan valitaan (hän valitsee) elämän helppous.

ap

Ehken kommenttini on ollut jo useammassa kohdassa suhteellisen yleisellä tasolla, yksittäiset tapaukset kun on yksittäisiä nimenomaan ja oikeus alkaa vanhemmaksi, on juurikin oikeus eikä velvollisuus. Oli niitä lapsia tai ei, jokaisella on omat syynsä elämän isoihin päätöksiin.

 

[yksikkö]

Ja siis tarkennan, että eihän tässä ole nyt muuta mahdollisuutta kuin vain ajatella elämäänsä tästä eteenpäin yksilapsisena perheenä. Näin nyt vain kävi, ja tämä on tosi ikävää minulle, mutta varmasti myös miehelleni, joka näkee kuinka surullinen olen.

ap

 

[Ei ikinä]

Mutta mies ei enää haluakaan. Ei ole ollut minkään lapsettoman rakastuneen miehen lupauksia, vaan yhden lapsen isän puheita. Mutta sitten keksi, ettei se sisarus ole välttämätön, vaan valitaan (hän valitsee) elämän helppous.

ap

Etkös sanonut, että mies nyt huomasi että lapsi ei helpotukaan (tarpeeksi) iän myötä niinkuin hän on kuvitellut, ja siksi ei halua lisää? Ihan hyvä peruste minun mielestä, mies ymmärtää että jos yksi on vaikeampi kuin hän kuvitteli, niin kaksi olisi vielä vaikeampaa. Hänellä ilmeisesti oli aiemmin epärealistinen kuvitelma että lapsi olisi paljon "helpompi" muutamasta ikävuodesta eteenpäin.

On ihan tervettä ettei ihminen halua elämästään liian vaikeaa. Kyllä aikuinen tietää rajansa, ja on pelkästään viisasta noudattaa niitä.

 

["yksin"]

Vaikeaa itse keikahtaa yhtäkkiä ajatukseen yksilapsisesta perheestä. Eihän sellaisia edes Suomessa ole!

ap

Hep, täällä!

Kyllä niitä yksilapsisiakin perheitä on, vaikka vähemmistössä ollaan.
Täälläkin päätös oli miehen, mutta koska ekassa raskaudessa meinasi mennä henki molemmilta, niin on ollut helpompaa tyytyä tähän. Lapsi nyt 6v.

 

[kepsis]

Ja siis tarkennan, että eihän tässä ole nyt muuta mahdollisuutta kuin vain ajatella elämäänsä tästä eteenpäin yksilapsisena perheenä. Näin nyt vain kävi, ja tämä on tosi ikävää minulle, mutta varmasti myös miehelleni, joka näkee kuinka surullinen olen.

ap

juu keskity suremiseen, älä missään nimessä ole onnellinen siitä että sinulla on jo lapsi, jonka kanssa varmasti on tekemistä ja touhua ihan riittämiin, kyllä se aika tulee kun lapsi ei enää halua edes vanhempiaan sekaantumaan omiin juttuihinsa.

 

[Mythago]

[QUOTE="tämä";29320375]En käsitä nykyajan suoraan sanottuna ITSEKKÄITÄ ihmisiä. en halua lapsia, on liian rankaan, ei ole omaa aikaa, väsyttää jne jne jne. Te olette aikuisia, Haloo!! Pitäisköhän jotenki muuten sitä elämää rauhoittaa?? Lapset kuuluu elämään, perheisiin, normaalin heterosuhteeseen. En käsitä... eikö merkkaa se, että lapsella on oikeus sisaruksiin, sinulla vanhuuden turvaaan? ja ei, lapsia ei tehdä vain sen takia, mutta se nyt vain on yksi osa elämää. Näin se menee. Perhearvojen puolesta Hep![/QUOTE]

plaa plaa plaa

 

[yksikkö]

Juu, mies on ajatellut että lapset ikävuodesta x ylöspäin on helppoja, lähes huomaamattomia. Eli sen jälkeen kun vauvan kanssa ei enää tarvinnut valvoa, odotettiin huomattavaa helpotusta. Ei käynyt näin. Tuli uhmaikä etc. Mutta en ihmettele, koska mies on nuorempi kahdesta lapsesta ja kotona yh-äidin kanssa on aina ollut kovin hiljaista ja rauhallista. Meillä taas viisi lasta ja meno kuin melukylässä, lapsi ei siis ihmetyttänyt niin kovasti, vaan on perus riiviöpoika

ap

 

[yksikkö]

juu keskity suremiseen, älä missään nimessä ole onnellinen siitä että sinulla on jo lapsi, jonka kanssa varmasti on tekemistä ja touhua ihan riittämiin, kyllä se aika tulee kun lapsi ei enää halua edes vanhempiaan sekaantumaan omiin juttuihinsa.

Kyllä osaan lapsestani iloita ja enemmän yritän miettiä niitä positiivisia ajatuksia yksilapsisuudessa, kuten elämän helppous yms. Sitten tulee niitä hirveän huonoja päiviä, valitettavasti. Kaikillahan niitä on.

ap

 

["jaa-a"]

Ei mitään erityisen raflaavaa. Ihan tavanomaisia asioita, jotka vain hankaavat minua vastakarvaan siinä määrin, että mieluummin en palaa laudalla lähtöruutuun. Vaimolla oli pahoinvointia koko 9kk ja minä olin sen ajan tietysti lähempänä kotiapulaista kuin aviopuolisoa. Synnytys oli perseestä, vauvalla ilmeisesti refluksi, vapaa-aika luonnollisesti hyvin kortilla eikä kummallakaan ole oikein energiaa panostaa parisuhteeseen kun yöunet on korkeintaan 5-6h luokkaa. En ole tainnut nukkua täysiä 8h unia ainakaan kuukauteen, vaimosta nyt puhumattakaan.

Hmm, ei kai kukaan aikuinen vedä 8h yöunia, kuin joskus harvakseltaan.
Itselläni kaksoset, joita imetin lastentahtisesti (olivat eri rytmissä) ja yöunet olivat hyvällä kertaa 6h 8 herätyksellä. Tuntuu ihan uskomattomalta tuollaiset kuuden tunnin pätkät. Ja lapset yleensä oppivat nukkumaan ne yönsäkin joskus.

 

["jees"]

Meillä myös yksi lapsi ja lähinnä miehen päätöksestä.

 

[kepsis]

Kyllä osaan lapsestani iloita ja enemmän yritän miettiä niitä positiivisia ajatuksia yksilapsisuudessa, kuten elämän helppous yms. Sitten tulee niitä hirveän huonoja päiviä, valitettavasti. Kaikillahan niitä on.

ap

Toki.

 

["Viera"]

[QUOTE="tämä";29320375]En käsitä nykyajan suoraan sanottuna ITSEKKÄITÄ ihmisiä. en halua lapsia, on liian rankaan, ei ole omaa aikaa, väsyttää jne jne jne. Te olette aikuisia, Haloo!! Pitäisköhän jotenki muuten sitä elämää rauhoittaa?? Lapset kuuluu elämään, perheisiin, normaalin heterosuhteeseen. En käsitä... eikö merkkaa se, että lapsella on oikeus sisaruksiin, sinulla vanhuuden turvaaan? ja ei, lapsia ei tehdä vain sen takia, mutta se nyt vain on yksi osa elämää. Näin se menee. Perhearvojen puolesta Hep![/QUOTE]

Joidenkin elämään ja suhteeseen lapset kuuluu, joidenkin ei. Lapsia voi hankkia itsekkäistä syistä. Lapsettomuus ei tee kestään itsekästä, silti voi tehdä paljon!! toisten eteen. Vanhuuden turvaa lapset eivät takaa missään nimessä. Laitoksissa paljon yksinäisiä vanhuksia joilla lapsia. Eikä voi sanoa että lapsella olisi automaattisesti oikeus sisaruksiin, elämä opettaa ja kasvattaa ihan varmasti myös perheen ainoita lapsia.
Ei perhearvojen puolesta, vaan sen puolesta että perheen ohella lapsettomuuskin alettaisiin hyväksyä eikä sen valinneita tai siitä kärsiviä leimattaisi ja kummeksuttaisi. On erilaisia perheitä, on isoja ja pieniä, on myös yksinasuvia. Kaikki yhtä arvokkaita ihmisiä.