Mies ei ostanut lahjaa vaikka synnytin meille terveen lapsen

[LEAL]

Ei munkaan ukko ostanut, vaikka vähän odotin. En silti todellakaan loukkaantunut, pikku tyttöämme parempaa lahjaa ei todellakaan kukaan olisi voinut antaa!

 

[anika harmaana]

Minua ihmetyttää tässä ketjussa ajoittain esiintynyt ajatus, että nainen tekee jotenkin ison työn miehen hyväksi, kun odottaa ja synnyttää lapsen.

Minusta odotus ja synnytys ovat joka kerran (3 lasta) olleet ihan luonnollisia asioita. En koe "tehneeni 9 kuukautta työtä" lapsen eteen tai kärsineeni jotenkin koko asiasta. Minusta raskausaika on ollut aina mukavaa vaivoista huolimatta - onhan se kuitenkin melkoinen elämys kerta toisensa jälkeen. Ja synnytyskin - vaikka onkin raskas ja kivulias - on mielestäni arvokas kokemus.

Mieheni on myös kokenut synnytykset raskaina ja kipeinäkin kokemuksina, vaikkakin eri tavalla kuin minä. Ja samalla toki hienoina ja arvokkaina. Mieheni kertoi, että synnytys on hänelle ollut henkisesti rankin kokemus hänen elämässään. Hän puhui avuttomuuden tunteesta ja voimakkaasta auttamisen halusta. Ja peloista minun ja lapsen puolesta.

En ostanut miehelleni lahjaa tämän kolmannenkaan synnytyksen jälkeen, vaikka tiesin hänen jo etukäteen jännittäneen synnytystä ja kärsineen omalla tavallaan synnytyksen aikana. En myöskään odottanut tai saanut mieheltäni mitään fyysistä lahjaa.

Sen sijaan sain tukea ja apua synnytyksen aikana tarvitsematta antaa mitään takaisin. Saan myös päivästä toiseen huomata mieheni rakastavan minua ja lapsiamme ja huolehtivan meidän hyvinvoinnistamme.

Joku sanoi, ettei kotitöihin osallistuminen ole lahja vaan ihan normaalia elämää. Minä koen ettei myöskään odotus ja synnyttäminen ole sen kummempi "uhraus", vaan normaalia elämää. Hieno hetki toki ja rakas muisto. Mutta kuitenkin luonnon tarkoittama keino lisääntyä. Ei mikään naisen tekemä valinta uhrautua miehen puolesta.

Mieheni ajatuksia voisin kuvailla erään laulun sanoin: "kipua pelkää en, siedän sitä, tiedän sen". Mieheni vaihtaisi heittämällä paikkaa kanssani synnytyksessä jos voisi, eikä pelkästään epäitsekkyyttään. Vaan siksi, että hänen olisi helpompi sietää fyysistä kuin henkistä rasitusta.

Summa summarum: me molemmat teimme yhdessä työn ja jos sen jonkun eteen teimme, niin syntyneen lapsen - emme toistemme. Olisi tietysti ollut molemmilta hieno ele muistaa toista lahjalla, mutta emme pitäneet sitä tarpeellisena. Nuo hetket eivät unohdu - oli niistä fyysisiä muistoja tai ei.

 

[fanta]

anika sanoi sen just niinkuin minäkin ajattelin, en kaivannut kiitoksia tai lahjoja, en minä mielestäni edes antanut lasta miehelle =)

 

[Mahoton mirri]

Eikös miehellekin voisi ostaa jonkin lahjan lapsen synnyttyä kun on lapsen alulle saattanut ja kestänyt hormonihirviönaistaan 9 kuukautta ja todennäköisesti ollut vielä synnytyksessäkin henkisesti kovilla katsellessaan kiljuvaa ja rääkyvää vaimoaan ja elänyt elämänsä parhaat hetket puolisonsa mukana??

Mä en ole edes osannut odottaa mitään lahjaa, mies toi konvehteja ja herkkuja synnytysvuodeosastolle ja kotia oli ostettu jouluherkut (päästiin kotiin 23.12), koti oli siisti ja kahvinkeitin valmiina keittämään kotiintulokahvit :heart:

 

[fanta]

Eikös miehellekin voisi ostaa jonkin lahjan lapsen synnyttyä kun on lapsen alulle saattanut ja kestänyt hormonihirviönaistaan 9 kuukautta ja todennäköisesti ollut vielä synnytyksessäkin henkisesti kovilla katsellessaan kiljuvaa ja rääkyvää vaimoaan ja elänyt elämänsä parhaat hetket puolisonsa mukana??

Mä en ole edes osannut odottaa mitään lahjaa, mies toi konvehteja ja herkkuja synnytysvuodeosastolle ja kotia oli ostettu jouluherkut (päästiin kotiin 23.12), koti oli siisti ja kahvinkeitin valmiina keittämään kotiintulokahvit :heart:

Ei ei, etkös muista, että esim varpajaisia tällä palstalla pidetään aivan hirvittävänä asiana, eihän nyt isälle mitään kuulu, omaa ainakaan sen jälkeen, kun nainen on antanut sen suurimmanmoisen lahjan :saint: *vitsailee*

 

[Rytkäätys]

Ihmeellistä tää mammalogiikka....

Miettikää, jos joku mies tulisi kyselemään täältä vinkkejä mitä voisi viedä vaimolleen sairaalaan lahjaksi kun on juuri synnyttänyt heille lapsen, täällä ei naiset nukkuisi viikkoon kun ne näkisi unia tästä ihanasta, huomaavaisesta uroosta joka näin omaansa kauniisti muistaa. Mutta kun nainen harmittelee, ettei saa mitään: "No siis mä en ainakaan mitään odottanutkaan, en todellakaan, LAPSI ON PARAS LAHJA, hankitko jotain miehellesi kun siitti sulle sen lapsen??? :saint: :saint:

Ei vitsit, mä en voi muuta kun nauraa...

Oot kyllä ihan oikeessa!
Tottakai se suurin lahja on se vauva, mutta kyllä mä ainakin tiedän että minun mies HALUAA muistaa jollakin tavalla ja en kyllä pahakseni pistä sitä ollenkaan! =) Muistan minäkin miestä pienemmistäkin asioista kuin synnytys!

 

[Peppari]

Voi vittu mitä jeesustelua ketju täynnä
Lahjoista puheenollen, mies oli kusipää-moukka että meni semmoisen lupaamaan, jos ei sitten hankkinut.
Tiedän kyllä muutaman äidin joilla on kaulanauha johon isä on ostanut lapsen synnyttyä joko sinisen tai punaisen amuletin, olikos se nyt Kalevala Korun systeemi.
Tää menee taas siihen että täytyykö ostaa äitienpäivälahjaa vai ei- osastoon.
Jotkut miehet jopa ostaa "huomenlahjoja" annettavaksi hääyön jälkeen, mutta ei kai nämä plussamammat sellaisia huolisi, eihän?, riittää että on saanut annettua miehelle pimarellaa, siinä sitä on kiitosta itsessään.

 

[Mahoton mirri]

Eikös miehellekin voisi ostaa jonkin lahjan lapsen synnyttyä kun on lapsen alulle saattanut ja kestänyt hormonihirviönaistaan 9 kuukautta ja todennäköisesti ollut vielä synnytyksessäkin henkisesti kovilla katsellessaan kiljuvaa ja rääkyvää vaimoaan ja elänyt elämänsä parhaat hetket puolisonsa mukana??

Mä en ole edes osannut odottaa mitään lahjaa, mies toi konvehteja ja herkkuja synnytysvuodeosastolle ja kotia oli ostettu jouluherkut (päästiin kotiin 23.12), koti oli siisti ja kahvinkeitin valmiina keittämään kotiintulokahvit :heart:

Ei ei, etkös muista, että esim varpajaisia tällä palstalla pidetään aivan hirvittävänä asiana, eihän nyt isälle mitään kuulu, omaa ainakaan sen jälkeen, kun nainen on antanut sen suurimmanmoisen lahjan :saint: *vitsailee*

Hih. Näinhän se menee

 

[Rytkäätys]

Seksikkäät pikkuhousut ois ehkä viimeisin asia, jota haluaisin synnytyksen jälkeen lahjaks

Hassua, musta ne ois just huiput. No, ehkä se on mielikuvana vähän karkea, mutta lahjan antajan asenne ratkaisee paljon.

Mä oon samaa mieltä! Jos mun mies keksis mulle tuoda seksikkäät pikkuhousut lahjaksi synnytyksen jälkeen, se jos mikä kohottas itsetuntoa! Että toi mies vielä näkee minut seksikkäänä ja haluttavana naisena kaikesta muodonmuutoksesta jne. huolimatta! =)

 

[NUUKA]

Synnytys lahjan itselleni viimeksi se oli kallis nahkalaukku....seuraavasta ostan kengät...
Mieheltä en oottanut mitään eikä ollu tarviskaan.
Mutta tuntui kivalta palkita itseään jollain kun yleensä vaan muitten parasta ajattelen,siis lasten ja miehen ym.

 

[Greippi]

Pitkä ketju enkä tosiaan jaksa lukea sitä kokonaan. Minä sain sekä huomenlahjan (häämatkalla ostettu kello muistona ranteessa) että lapsen synnyttyä timanttisormuksen (itse valitsemani reissussa). Mitään en olisi tarvinnut, mutta ovat kivoja muistoja. Ei näitä asioita nyt tarvitse niin vakavasti ottaa.

Minusta jo ajatus sinänsä on omituinen, että on "antanut miehelle terveen lapsen" ja kertonee jotain ketjun aloittajan ja miehensä ajatusmaailmasta. Onko tällainen muka nykypäivää?

 

[kidetär]

Kyllä se terve vauva on ollut paras lahja, ei ole tullut mieleenkään et muita lahjoja pitäis saada Mies on kyllä aina tuonut kukkia ja suklaarasian

 

[WTF]

No ei ole mullekkaan lahjaa tullu ja hengissä olen edelleen!!! Eikö toi ole vähän naivia odottaa synnytyksestä lahjaa??? Kyl mäkin toivoin lahjaksi avo mersua kaikilla herkuilla, mut en saanut vaikka jo toinen syntyi...
Eikö se ole tärkeintä, että sinä ja lapsi olette hengissä? vai meinaatko et oisit saanu timanteja ja jos lapsi olisi ollut jotenkin ei terve, ni sit vaan joku zirkonin ketale??? voi luoja mitä ihmisiä.....

 

[KullanMurutx4]

no ei ostanu munkaa mies vaikka synnytin 2 tervettä lasta kerralla!
enkä kyllä mitään oottanukkaa..paitsi niit vauvoja :heart: :heart:

 

[vieras]

Pitkä ketju enkä tosiaan jaksa lukea sitä kokonaan. Minä sain sekä huomenlahjan (häämatkalla ostettu kello muistona ranteessa) että lapsen synnyttyä timanttisormuksen (itse valitsemani reissussa). Mitään en olisi tarvinnut, mutta ovat kivoja muistoja. Ei näitä asioita nyt tarvitse niin vakavasti ottaa.

Minusta jo ajatus sinänsä on omituinen, että on "antanut miehelle terveen lapsen" ja kertonee jotain ketjun aloittajan ja miehensä ajatusmaailmasta. Onko tällainen muka nykypäivää?

Näin meilläkin,enkä ymmärrä mitä kamalaa tuossa joidenkin mielestä on?!Meilläkun on tapana ostella muistoja yhteisemme elämämme ajalta,mikäs sen oivallisempaa kuin muistaa lapsen syntymää.Mutta ilmeisesti siinäkin on jotain pahaa muiden mielestä.Minusta se on vain huomaavaisuutta kaiken muun lisäksi,mitä täällä jo mainittu;mies auttaa kotona,hoitaa ja rakastaa lasta,lapsi on lahja jne.jne.
Eihän se lahja siinä itsetarkoitus ole tietenkään,mutta kyllä minusta on huomaavaista muistaa yhteisen elämän suuria asioita.Me olemme ostaneet jopa toisillemme korut erään vaikean yhteisen kriisimme jälkeen.Minä pidän koruista ja minusta on mukava kantaa koruja joilla on oma tarinansa kerrottavana.

 

[elli]

lahjan takiako lapsen teit???

kyllä minusta olet jo ison lahjan saanut kun sait terveen lapsen ja itsekkin voit hyvin kun kerta kyseessä oli riskiraskaus....

 

[TheUnforgiven]

Minua ihmetyttää tässä ketjussa ajoittain esiintynyt ajatus, että nainen tekee jotenkin ison työn miehen hyväksi, kun odottaa ja synnyttää lapsen.

Minusta odotus ja synnytys ovat joka kerran (3 lasta) olleet ihan luonnollisia asioita. En koe "tehneeni 9 kuukautta työtä" lapsen eteen tai kärsineeni jotenkin koko asiasta. Minusta raskausaika on ollut aina mukavaa vaivoista huolimatta - onhan se kuitenkin melkoinen elämys kerta toisensa jälkeen. Ja synnytyskin - vaikka onkin raskas ja kivulias - on mielestäni arvokas kokemus.

Mieheni on myös kokenut synnytykset raskaina ja kipeinäkin kokemuksina, vaikkakin eri tavalla kuin minä. Ja samalla toki hienoina ja arvokkaina. Mieheni kertoi, että synnytys on hänelle ollut henkisesti rankin kokemus hänen elämässään. Hän puhui avuttomuuden tunteesta ja voimakkaasta auttamisen halusta. Ja peloista minun ja lapsen puolesta.

En ostanut miehelleni lahjaa tämän kolmannenkaan synnytyksen jälkeen, vaikka tiesin hänen jo etukäteen jännittäneen synnytystä ja kärsineen omalla tavallaan synnytyksen aikana. En myöskään odottanut tai saanut mieheltäni mitään fyysistä lahjaa.

Sen sijaan sain tukea ja apua synnytyksen aikana tarvitsematta antaa mitään takaisin. Saan myös päivästä toiseen huomata mieheni rakastavan minua ja lapsiamme ja huolehtivan meidän hyvinvoinnistamme.

Joku sanoi, ettei kotitöihin osallistuminen ole lahja vaan ihan normaalia elämää. Minä koen ettei myöskään odotus ja synnyttäminen ole sen kummempi "uhraus", vaan normaalia elämää. Hieno hetki toki ja rakas muisto. Mutta kuitenkin luonnon tarkoittama keino lisääntyä. Ei mikään naisen tekemä valinta uhrautua miehen puolesta.

Mieheni ajatuksia voisin kuvailla erään laulun sanoin: "kipua pelkää en, siedän sitä, tiedän sen". Mieheni vaihtaisi heittämällä paikkaa kanssani synnytyksessä jos voisi, eikä pelkästään epäitsekkyyttään. Vaan siksi, että hänen olisi helpompi sietää fyysistä kuin henkistä rasitusta.

Summa summarum: me molemmat teimme yhdessä työn ja jos sen jonkun eteen teimme, niin syntyneen lapsen - emme toistemme. Olisi tietysti ollut molemmilta hieno ele muistaa toista lahjalla, mutta emme pitäneet sitä tarpeellisena. Nuo hetket eivät unohdu - oli niistä fyysisiä muistoja tai ei.

tosi hyvin kirjoitettu

 

[vieras]

Mulla on viisi lasta eikä mies ole kenestäkään mitään korua ostanut..ei tolle juntille tulis edes moinen mieleen
Kaunis ajatus ja kieltämättä jos ostaisi mulle jonkun korun tmv. tämän kuudennen jälkeen,olisin kyllä mielissäni!

 

[PahaSilmä]

Musta se on tosi outoa jos mies ei mitenkään osoita sitä, että arvostaa synnyttänyttä naistaan. Se on OIKEASTI tosi raskasta ja kovaa työtä. Se sattuu, se pelottaa, siihen voi jopa kuolla.

Se on ihan silkkaa hevonkakkaa väittää, että mies jotenkin yhdessä naisen kanssa synnyttää. Mies voi tuntea myötätuntoa ja tuskaa ja olla huolissaan ja olla tukena. Sellaisen miehen luulisikin tajuavan, miten iso juttu tuo synnytys on, jolloin luvattuja lahjoja ei varmaan tarvitsisi karhuta ja kysellä.

Se menee jo vähän yli, jos väitetään, että mies kärsii raskauden ja synnytyksen aikana enemmän kuin nainen. Puppua. Väittääkö joidenkin miehet niin?

 

[vieras]

Musta se on tosi outoa jos mies ei mitenkään osoita sitä, että arvostaa synnyttänyttä naistaan. Se on OIKEASTI tosi raskasta ja kovaa työtä. Se sattuu, se pelottaa, siihen voi jopa kuolla.

Se on ihan silkkaa hevonkakkaa väittää, että mies jotenkin yhdessä naisen kanssa synnyttää. Mies voi tuntea myötätuntoa ja tuskaa ja olla huolissaan ja olla tukena. Sellaisen miehen luulisikin tajuavan, miten iso juttu tuo synnytys on, jolloin luvattuja lahjoja ei varmaan tarvitsisi karhuta ja kysellä.

Se menee jo vähän yli, jos väitetään, että mies kärsii raskauden ja synnytyksen aikana enemmän kuin nainen. Puppua. Väittääkö joidenkin miehet niin?

Älä muuta viserrä!!!

 

[miumau]

tää palsta on täynnä uhrautuvaisia kymmenen pisteen marttyyri-äitejä, joilla on juntit miehet.

 

[PahaSilmä]

tää palsta on täynnä uhrautuvaisia kymmenen pisteen marttyyri-äitejä, joilla on juntit miehet.

Niin ja se on vielä niin hieno asia olevinaan, ettei itselleen uskalla tai halua pyytää koskaan mitään. Minä ainakin vaadin ja myös saan! minusta on ihan tervettä sanoa, mitä haluaa.

 

[Mahoton mirri]

Musta se on tosi outoa jos mies ei mitenkään osoita sitä, että arvostaa synnyttänyttä naistaan. Se on OIKEASTI tosi raskasta ja kovaa työtä. Se sattuu, se pelottaa, siihen voi jopa kuolla.

Se on ihan silkkaa hevonkakkaa väittää, että mies jotenkin yhdessä naisen kanssa synnyttää. Mies voi tuntea myötätuntoa ja tuskaa ja olla huolissaan ja olla tukena. Sellaisen miehen luulisikin tajuavan, miten iso juttu tuo synnytys on, jolloin luvattuja lahjoja ei varmaan tarvitsisi karhuta ja kysellä.

Se menee jo vähän yli, jos väitetään, että mies kärsii raskauden ja synnytyksen aikana enemmän kuin nainen. Puppua. Väittääkö joidenkin miehet niin?

Mulle ainakin riittää arvostuksen osoittamiseksi se, että ollaan miehen kanssa juteltu ja hän on erittäin vilpittömästi kertonut kunnioittavansa sitä työtä minkä minä tein.

Edelleenkään mun tajuntaani ei uppoa se, miksi moni odottava ja synnyttänyt äiti nostaa itsensä jalustalle? Vähättelee miehen mielen koukeroita raskauden/synnytyksen aikana? Kyllähän naiseen enemmän fyysisesti sattuu, mutta onko fyysiset tuntemukset aina se suurempi juttu? Ja vaikka minullakin oli raskauden aikana vaikka mitä kipuja, mittailin verensokereita itseltäni ja oli huono olo jne. niin tunnen olevani etuoikeutettu kun sain odottaa ja kantaa sisälläni meidän yhteistä rakkauden hedelmää ja ylpeänä kulkea maha pystyssä. Mies kerran jopa sanoi, että on minulle vähän kateellinen kun hän ei voi tuntea kun meidän lapsi kasvaa masussa. :heart:

Miksi oikeasti niin moni nainen väheksyy miehen tunteita ja pitää raskautta ja synnytystä jotenkin "negatiivisena" asiana josta pitäisi saada palkintoja??

 

[fanta]

Musta se on tosi outoa jos mies ei mitenkään osoita sitä, että arvostaa synnyttänyttä naistaan. Se on OIKEASTI tosi raskasta ja kovaa työtä. Se sattuu, se pelottaa, siihen voi jopa kuolla.

Se on ihan silkkaa hevonkakkaa väittää, että mies jotenkin yhdessä naisen kanssa synnyttää. Mies voi tuntea myötätuntoa ja tuskaa ja olla huolissaan ja olla tukena. Sellaisen miehen luulisikin tajuavan, miten iso juttu tuo synnytys on, jolloin luvattuja lahjoja ei varmaan tarvitsisi karhuta ja kysellä.

Se menee jo vähän yli, jos väitetään, että mies kärsii raskauden ja synnytyksen aikana enemmän kuin nainen. Puppua. Väittääkö joidenkin miehet niin?

Minä en ole kuullut kenenkään miehen väittävän sellaista. Se on minustakin ihan niin, että nainen synnyttää, mutta ei se ole mikään ihmeellinen taidonnäyte tai mahtavuus, josta pitäisi jotenkin kiitellä, minun mielestäni siis.

Mutta myönnän kyllä, että olisin minä varmaan ollut iloinen, jos olisin jonkun lahjan saanut. Luulen kyllä, että moni mies ostaa sen lahjan juurikin siksi, että niin on ollut tapana tai anoppi käskee tai vaimo antaa tarpeeksi selvästi ymmärtää, että kannattaisi. Mutta yhtä kaikki, lahjat ovat mukavia, kun ne on vilpittömin mielin annettu, ei tavanvuoksi tai puolipakosta.

Ihan varmasti moni mies ostaa sen lahjan täysin vilpittömästi ja tekee naisensa onnelliseksi, mikäs sen parempaa. Ja vielä sen verran, että jos kohta onkin typerää etukäteen kehuskella ostavansa lahjan, muttei sitä osta, niin melkein yhtä hassua on sitten siitä suuttua ainakaan kovin pitkäksi aikaa taikka verisesti.

 

[miumau]

tää palsta on täynnä uhrautuvaisia kymmenen pisteen marttyyri-äitejä, joilla on juntit miehet.

Niin ja se on vielä niin hieno asia olevinaan, ettei itselleen uskalla tai halua pyytää koskaan mitään. Minä ainakin vaadin ja myös saan! minusta on ihan tervettä sanoa, mitä haluaa.

Sama täällä! Mä en nää siinä mitään hienoa, ennemminkin se on jotenki reppanaa.. Tasa-arvo ja toisen arvostus ennenkaikkea!