mies ei rakastas mua jos lihoisin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihan henkilökohtaisena omana mielipiteenäni. En usko, että kukaan oikeasti pystyy varmuudella sanomaan, että se oma puoliso ei enää viehättäisi jos lihoisi tai että läheisyyttä ei enää olisi sen jälkeen.

Osalla varmasti voi niin käydä, että jonkinlainen viehätys katoaa, mutta se tuskin on ainoastaan kiloihin liittyvää vaan kokonaistilanteeseen.

Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Ajatus siitä, että puoliso olisi joskus vaikka 150 kiloinen tuntuu ehkä siltä, että puolisossa ei olisi mitään viehättävää, mutta jos tilanne olisi oikeasti niin ajatukset ovat varmaan aika erilaisia. Ja viehätysvoima tai seksuaalisen kiinnostuksen vähentyminen kuitenkin on eri asia, kuin rakkaus ja rakkauden loppuminen. Kyllä kai normaalilla ihmisellä (anteeksi nyt vaan termi) liittyy rakkauteen muutakin tunteita kun se paneminen, muutenhan sitä saisi rakastaa jokaista jonka kanssa seksiä harrastaa.
 
asian vierestä..vanhoja valokuvia katellessa olen monet kerrat ihmetelly kuka tuo miehen kainalossa oleva naikkonen on..vitja,kun ei itteään tunnista :ashamed:
noh,onhan siitä aikaa reilusti yli 30v ja muutos tapahtunu pikkuhiljaa matkanvarrella :snotty: tunteet ja rakkaus ja luottamus vain vahvistuneet :heart: niin ja kysymykseen vastaus>meillä ei ole ikinä tullut mieleen kysyä/keskustella ko.asiasta..
 
Meilläkin keskustelu käyty. Vastaus oli mieheltä että ei jättäis ja rakastais edelleen.
En kuitenkaan usko et "antais" mun painaa 100kg. Se tietää myös että mä en antais itse mennä itseni siihen kuntoon. ( tietty sairaudesta johtuvaa ei voi ehkä hallita? )
Mut näin laiskuudesta ja syömisestä johtuvaa.Mulle tulis kauhee olo jo jos lihoisin 10kg tähän. Olen aina ollut melko hoikka.. mä en vaan pysty olemaan jos tulee liikaa kiloja, joten se pistää mut viimeistään liikkeelle.
Enkä kyllä itsekään lakkais rakastamasta jos miehelle tulis lisää kiloja.
Sen verran ihana ihminen hän on!
 
no, meillä ei miehellä olisi edes "varaa" moiseen mietiskelyyn. Hän on itse liki 130 kiloinen, oli jo silloin ku seurustelemaan alettiin. Mielestäni se ylipaino ei ollut este sille, että en olisi hänestä ollut kiinnostunut - pinnallista tosiaa olisi liikaa tuijottaa ulkonäköön. Nyt vaan vuosien varrella tullut muuta ikävää miehestä esiin ja sillä liittomme rakoilee ja pahasti - ei kilojen vaan muiden asioiden vuoksi.
 
Mies sanoo ettei rakkaus oo kiloista kiinni, mutta helppohan se on sanoa, kun mulla ei oo paino-ongelmia. Itse on kuitenkin sellanen treenattu ja molemmille liikkuminen ym. on tärkeää, joten luulen ett jos muuttaisin elämäntyylin kokonaan ja lihoisin vaikka n. 50 kg (yli satakiloiseksi, lähes puolet nykyiseen lisää), niin ois se kova paikka molemmille. Eri asia jos johtuis lääkityksestä tai sairastumisesta.
 
Kyllä mä näytän samalta kuin ennen raskauttakin. Tuskin tämä toinen raskaus järin suuresti mitään muuttaa.

Eikä mun omatkaan fiilikset olisi miestä kohtaan suurimmat, jos se lihoisi. Vaikka sitä ei kuulemma haittaisi, vaikka pyöristyisin vuosien varrella vähäsen :whistle: Se ei kuitenkaan voisi itsekään kuvitella itseään ylipainoisena, koska mm. pyöräilee kovasti.

Ei se lihominen ole pelkkä ulkonäöllinen seikka vaan kertoo myös elintavoista ja itse en sohvaperunan kanssa haluaisi elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Aika kurjaa jos "rakkaus" on ulkokuoresta kiinni..
lakkaisko se rakkaus jos joutuisit onnettomuuteen ja kasvot menis muodottomaks?

Edellinen vastaa, että tuskin loppuis! Mutta tuossa meidän jutussa ois kyse vähän siitä, että ihmisinä muututtais melko tavalla, jos lihottais ihan hirveän paljon ja syy ois elämäntavoissa. Osa siitä kumppanin viehätyksestä ehkä muodottomaksi lihomisen myötä katoaisi, mutta ei varmasti rakkaus. Minusta sairastuminen, vammautuminen jne. ei ole rinnastettavissa siihen, ettei välitä hoitaa kuntoaan eikä katsoa lainkaan mitä syö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Kyllä mä näytän samalta kuin ennen raskauttakin. Tuskin tämä toinen raskaus järin suuresti mitään muuttaa.

Eikä mun omatkaan fiilikset olisi miestä kohtaan suurimmat, jos se lihoisi. Vaikka sitä ei kuulemma haittaisi, vaikka pyöristyisin vuosien varrella vähäsen :whistle: Se ei kuitenkaan voisi itsekään kuvitella itseään ylipainoisena, koska mm. pyöräilee kovasti.

Ei se lihominen ole pelkkä ulkonäöllinen seikka vaan kertoo myös elintavoista ja itse en sohvaperunan kanssa haluaisi elää.

Vaikka liikkuisi paljon ja söisi terveellisesti,se ei tarkoita sitä,että olisi hoikka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vvvv:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Kyllä mä näytän samalta kuin ennen raskauttakin. Tuskin tämä toinen raskaus järin suuresti mitään muuttaa.

Eikä mun omatkaan fiilikset olisi miestä kohtaan suurimmat, jos se lihoisi. Vaikka sitä ei kuulemma haittaisi, vaikka pyöristyisin vuosien varrella vähäsen :whistle: Se ei kuitenkaan voisi itsekään kuvitella itseään ylipainoisena, koska mm. pyöräilee kovasti.

Ei se lihominen ole pelkkä ulkonäöllinen seikka vaan kertoo myös elintavoista ja itse en sohvaperunan kanssa haluaisi elää.

Vaikka liikkuisi paljon ja söisi terveellisesti,se ei tarkoita sitä,että olisi hoikka.

Sitten on erittäin epätodennäköisesti aiemmin syönyt terveellisesti ja liikkunut paljon, koska ei ne kilot tyhjästä tule.
 
Tästä tulee mieleen edesmenneen appeni tokaisu vanhimman poikansa vaimolle: meidän suvun miehet tykkäävät vain hoikista naisista.... ja tällä miniällä on varmaankin 40kg ylipainoa. Miehelle kun sanoin tästä, niin ei uskonut. :o
 
Minä jätin entisen eukkoni lihoamisen takia. Suhteen alussa oli just sopivassa lihassa. Sit vain alkoi käsittämätön turpoaminen. En vain kestä katsella 30kg ylipainoista lihapullaa.
 
Meillä ei oo asiasta erityisemmin keskusteltu, mutta itselle on jämähtänyt viimeisen raskauden jälkeen 15kg ja vaikka 1,5 vuotta olen niitä laihduttanut, niin mihinkään eivät katoa. Eli tässä on nyt kyse jostain muusta kuin omasta laiskuudesta huolehtia itsestään, mutta silti itsellä välillä tosi paha olla näiden kilojen kanssa.

En tiedä ovatko nämä mieheen vaikuttanut, seksi on alkuajoista vähentynyt, mutta sekään ei aina liity välttämättä niihin kiloihin. Minulla kyllä on edelleen muodot kohdallaan, eli tiimalasivartalo löytyy. ;) On kyllä sanonut joskus, että laihtua saa kunhan tissit ei pienene. :laugh:

Mutta tosiaan, jos ihminen antaa itsensä vain lihoa niin ettei siis ITSE välitä siitä, niin kyllä silloin varmaan se ihminen on sisältäkin muuttunut ja rakkaus saattaa kadota. Kurjaltahan se kuulostaa ja ulkopuolisten mielestä voi näyttää siltä, että toinen lähtee suhteesta kilojen takia vaikka tosiasiassa kyse olisi siitä, että toinen on ihmisenä muuttunut niin paljon siitä mihin aikoinaan rakastui. Tätähän taphtuu paljon ilman niitä kilojakin.
 
Kunnioitan kyllä itseäni niin paljon että en edes suostuisi elämään miehen kanssa, jonka kans joutuu pelkäämään, että hän häipyy jos ulkonäköni muuttuu. Vaikka 90 prosenttia vartalostani palaisi ja näyttäisin sulaneelta, niin tiedän että mieheni rakkaus minuun ei katoaisi, eikä hän minua jättäisi. Muunlaiseen suhteeseen en suostuisikaan. Pinnallisten ihmisten kannattaa valita pinnallinen kumppani, silloin saavat molemmat mitä ansaitsevat :D
 
Mä olen lihonut ihan hirveesti siitä mitä alettiin yhdessä olemaan miehen kanssa. Silti tiedän että mies rakastaa mua nyt VÄHINTÄÄN yhtä paljon kuin alussa. Ja pitää mua myös oikein kauniina ja haluttavanakin.

MUTTA...tiedän myös että häntä ei yhtään haittais vaikka vähän tai enemmän laihtuisin. Ei hän siitä mulle mainitse, mutta tiedän sen. Tiedän myös että hän on huolissaan mun terveydestä, vaikka toistaiseksi olen ollut terve kuin pukki. Mutta hän tahtoo olla kanssani vielä monta vuosikymmentä ja siksi on ehkä vähän huolissaan painostani.

Mutta tosiaan: tiedän olevani oikein viehättävä mieheni silmissä. Jopa näin viimeisilläni raskaana.
 

Yhteistyössä