Mies ei suostu avioehtoon

[nipo]

Avioehto ilman muuta! Jos mies uskottelee, ettei se ole tarpeen ja asioista voidaan muutoinkin sopia, niin puppua! Kokemusta on. Ei kannata olla liian hyväuskoinen, vaikka mies vaikuttaisi luotettavalta. Mieli voi muutua, olosuhteet voivat muuttua. Avioehtohan vain takaa molemmille sen, mikä heille muutoinkin kuuluisi.

Sitäpaitsi ei kai ole mahdotonta purkaa avioehtoa vaikka erotilanteessa, jos molemmat sitä haluavat ja katsovat, että fifty-fifty -jako olisi kuitenkin parempi. En ihan tarkkaan tiedä, mutta luulisi, kun yhteisestä sopimuksesta on kyse. Avioehtoon voidaan tietääkseni asettaa ainakin lisäehto kuoleman varalle, jolloin puoliso perii eivätkä esim. vainajan kaukaiset sukulaiset.

Muuten miksi nyt olette edes suunnittelemassa avioliittoa, kun jo olette noin kauan muutoikin yhdessä eläneet. Ettei kyse olisi todellakin hyötymisestä? Vajaa vuosi aviossa, omaisuus ja ennakoitu tai jo saatu perintö tasajakoon. Niinhän on ennenkin hyväuskoisia höynäytetty.

On se muuten kumma, miten puolison tai kaverin vanhempien vakava sairauskin voi yhdistää. Vireille pantu erokin voidaan perua ja odottaa vanhusten kuolemaa - hienotunteisesti, kuitenkin laskelmoidusti perinnönjakoa ajatellen. Tällaistakin sattuu ja tapahtuu.

 

[Sari]

Miten te olette noin kauan antaneet tilanteen olla tuollainen? Ei kai se avioliitto nykyään mikään niin kaikkivoipaiseksi tekevä instituutio ole että sen myötä vasta rahat, asunto ja muut yhdistyvät ja vasta sitten keskustellaan esim. palkoista. Jos olette jo 6 vuotta olleet yhdessä ja olette ihan aikuisia niin tuntuu todella oudolta ettei teille aiemmin ole tullut mieleen keskustella näistä asioista. Hassua ettei tunne puolisoon noin monen vuoden jälkeen. Kannattaisi tutustua ennen sitä naimisiin menoa, että tosiaan tietää kenen kanssa on menossa. Luulisi kun noin kauan seurustelee ja ilmeisen tosissaan olette yhdessä olleet että olisitte jo aiemmin jollain tavalla yhdistäneet talouden pitoanne ja asumistanne. Voi olla aika vaikeaa yht äkkiä oppia täysin eri tavoille pelkän avioliiton myötä. Miten se avioliitto jotenkin ne tavat muuttaisi?

 

[kukkahattutäti]

[quote="nipo" Avioehtoon voidaan tietääkseni asettaa ainakin lisäehto kuoleman varalle, jolloin puoliso perii eivätkä esim. vainajan kaukaiset sukulaiset.

Vajaa vuosi aviossa, omaisuus ja ennakoitu tai jo saatu perintö tasajakoon. Niinhän on ennenkin hyväuskoisia höynäytetty.

[/quote]

Kannattaisi en sin ottaa selvää asioista, ennenkuin alkaa julistaa niitä totuutena. Toi avioehdon lisäehto, mihin viitannet, tarkoittaa kylläkin sitä, että avioehto ei ole voimassa siinä tapauksessa että liitto päättyy toisen kuolemaan. Tällöin köyhemmällä osapuolella on mahdollisuus saada avio-oikeuden nojalla omaisuutta tasinkona, josta ei tarvitse maksaa perintöveroa. Jos taas avioehto on voimassa myös kuolemantapauksessa ja parilla ei ole lapsia perimässä, niin puolisot edelleenkin perivät toisensa eikä mitkään vainajan kaukaiset sukulaiset. Tässä tapauksessa vainajan jättämästä koko omaisuudesta maksetaan perintövero, eikä osaa voi saada verottomasti tasinkona.

Ja mitä tulee tuohon "vajaa vuosi..." -kauhuskenaarioon, niin ositusta voidaan kohtuullistaa tapauksissa joissa lyhyen (alle 5 v) avioliiton perusteella toinen osapuoli saisi perusteetonta hyötyä, jolloin ositus voidaan tehdä samalla tavalla kuin jos parilla olisi avioehto.

 

[Kokenut alkuperäiselle]

Minun tarinani olkoon sinulle ohje.
Olimme naimisissa vuosikymmenet. Rahaa ei liiemmin ollut eikä siitä riidelty kun sitä ei kerran ollut. Yhteistä tiliä ei ollut kun ei ollut mitä sinne laittaa. Elettiin kädestä suuhun. Lapsia tuli, asuntoa maksettiin.Pärjättiin joten kuten. Olin lasten kanssa kotona muutaman vuoden ja silloin vasta oli tiukkaa. Mies vakuutti rakkauttaan ja kaikki oli hyvin.
Vanhempani olivat varakkaita mutta heidän periaatteensa oli että kukin tulee toimeen omillaan koska meillä oli hyvät akateemiset ammatit. Miehen koti oli köyhä. Emme pyytäneet mitään keneltäkään.
Meillä ei ollut avioehtoa, mies ei suostunut siihen, ei niin millään.

Sitten alkoi tapahtua. Olimme olleet 25 vuotta naimisissa kun vanhempani kuolivat aika peräkkäin. Yht'äkkiä olinkin erittäin varakas perijätär. Olen ainoa lapsi eikä jakajia ollut. Tuli tosi arvokas asunto irtaimistoineen, huvila, auto ym.
Meni noin vuosi viimeisen vanhempani kuolemasta, kun paljastui että miehellä oli toinen nainen. Oli ollut jo jonkin aikaa. Olinkin ihmetellyt sitä innokkuutta millä hän oli myymässä vanhempieni asuntoa ja autoa. Pistinkin pelin poikki ja myynnit seis.
Kun suhde paljastui, enkä suostunut perintöasuntoni myyntiin ym. järjestelyihin, mies ei halunnutkaan lähteä vaan jäädä avioliittoon. Mutta ei hän suostunut avioehtoonkaan nytkään. Seuraavan vuoden aikana hän jäi toistuvasti kiinni yhteyksistään naissuhteeseensa. Olin yhteydessä (piinkovaan)juristiin joka neuvoi minua. Kysymyshän oli tosi isoista rahoista. Lapsistani ja heidän oikeuksistaan myös.
Niinpä laitoin kovan kovaa vastaan ja lopultakin sain miehen allekirjoittamaan avioehdon tämän juristin luona.(Kolmannella yrityksellä, kaksi kertaa mies peruutti tulonsa) Se oli joko tai tilanne. Joko riitaisa avioero oikeusjuttuineen ja loanheittoineen tai avioehto. (Molemmat uskottomat osapuolet olivat siis naimisissa ja julkisessa virassa ja kammosivat ikävää julkisuutta)Se ei ollut kaunista mutta pakko tehdä. Ystävänikin tukivat minua siinä. Miehen rakastajatar oli lisäksi aika varaton joten miehen tilanne olisi vaikeutunut eikä helpottunut. Ilman kovaa juristia en olisi pystynyt pitämään puoliani. Mies tajusi että parempi suostua koska toinen vaihtoehto oli hänen kannaltaan vielä huonompi.
Avioehto tehtiin ja liittomme jatkui. Sen koommin en ole mieheeni luottanut, olen ymmärtänyt mikä laskelmoiva materialisti hän on, mutta en ole eronnutkaan koska näin on toistaiseksi oltava erinäisistä syistä. Aion kyllä erota kun aika on kypsä, mutta nyt turvallisella mielellä. Omaisuuteni on turvassa, tiedän mikä mies on miehiään ja tiedän miten tulevassa erossa toimin. Siististi mutta puoleni pitäen. Mies saa maksaa vielä kotonaolovuosistanikin jolloin menetin monta mahdollisuutta urani suhteen.

Joten, neuvon sinua,niinkuin muutkin. Jos ei avioehtoa tehdä ÄLÄ MENE NAIMISIIN. Parempi testata mies nyt kuin kymmenien vuosien kuluttua. Suojele tuleva perintösi. Nyt olet nuori ja vahva, mutta tulee aika jolloin olet vanha ja väsynyt etkä enää jaksaisi pettymyksiä.

 

[nipo]

Vastauksesi täsmensi ja selvensi. Olisii todella hyvä jo ennakkoon tietää, mihin kaikkeen avioliitto oikeudellisesti ja laillisesti vaikuttaa. Tavallisesti avioon mennään tunteella, rakkaudesta silmillä vaalenapunaiset lasit, jotka näyttävät toisen pelkästään ihanteellisena, hyvänä ja kauniina.

Avioehto voi tulla mieleen vasta, kun ollaan jo eron partaalla tai sellaisissa eturistiriidoissa, joita ei voi peruuttaa. Koska avioliitossa ja varsinkin erossa on niin usein kysymys myös omaisuudesta, rahasta ja taloudesta, kuin myös lasten eduista, pitäisi käytännön olla sellainen, että avioliittoa solmittaessa tehdään aina myös tietoinen, oikeudellisesti sitova sopimus - ei vain "papin aamen".

Muutoinkin tuo automaattinen oikeus toisen perintöön avioliiton perusteella tuntuu kummalliselta,aikansa eläneeltä lailta. Luulisi, että olisi jopa inhimillisempää se, että jokainen perii sen, mitä on luontaisesti oikeutettu perimään. Jos puoliso haluaa sitten jotain toielle antaa, niin se olisi hänen oma asiansa eikä lain sanelema juttu.

 

[mies]

muistakaa, että vanhemmat voivat estää avio-oikeuden ulottumisen heidän jättämäänsä perintöön, eli vanhemmat ovat avainasemassa, jos ei ole avioehtoa. Mutta, jos ei ole tuollaista testamenttia, eikä avioehtoa ja toinen vanhempi on jo kuollut, niin avio-oikeus on kuolinpesän perintöosuuteen.

 

[Minttu]

Kysymys kukkahattutädille: Sinä selvästi olet perehtynyt avioliiton oikeudellisiin puoliin tarkasti joten kerrotko tyhmälle selvästi että onko siis jotain eroa maksettavalla veron kokonaismäärällä (aivan sama onko veron nimi tasinko, vero, perintövero mikä tahansa) avioehdon kanssa tai ilman sitä? Siis kun puoliso kuolee niin voiko joutuakin maksamaan enemmän valtiolle jos on avioehto kuin jos sitä ei olisi ollut? Tekstistäsi tuli rivien välistä tälläinen tunnelma, mutta olenko vain tyhmä vai voiko se mennä noin?

 

[Tonttu]

Ap. ei ole kertonut kuinka paljon on maksanut asunnostaan yksin...Jos hän on maksanut sitä vuosia, ei voi olettaa että jollain neljälläsadalla kuussa saa puolet asunnosta. Ja vuokraahan tämä mies joutuisi maksamaan muuallakin.

Kyllä mies on näyttänyt millainen tuhluri hän on ollut jo tähän mennessä, jos olisi tulevaisuuteen säästänyt, varmaan tämä ap. suhtautuisi häneen toisin.

Eikä kukaan selviä ruokalaskuissa 20:lla eurolla viikossa. Teidän perheessä taitaa vaimo hoitaa kaikki ruokaostokset kun ei sinulla ole mitään tajua mitä ruokakaupaan menee.

 

[kukkahattutäti]

Kysymys kukkahattutädille: Sinä selvästi olet perehtynyt avioliiton oikeudellisiin puoliin tarkasti joten kerrotko tyhmälle selvästi että onko siis jotain eroa maksettavalla veron kokonaismäärällä (aivan sama onko veron nimi tasinko, vero, perintövero mikä tahansa) avioehdon kanssa tai ilman sitä? Siis kun puoliso kuolee niin voiko joutuakin maksamaan enemmän valtiolle jos on avioehto kuin jos sitä ei olisi ollut? Tekstistäsi tuli rivien välistä tälläinen tunnelma, mutta olenko vain tyhmä vai voiko se mennä noin?

Joo, ihan oikein luit rivien välistä. Eli avio-oikeuden nojalla leskellä on mahdollisuus saada puolet pariskunnan yhteisestä omaisuudesta. Jos henkilöllä A on omaisuutta 100 ja henkilöllä B on omaisuuttaa 900, on heidän yhteenlaskettu omaisuutensa 1000. Avio-oikeuden nojalla henkilö A saa B:n kuoltua tasinkona 400, jolloin A:n omaisuudesta tulee koko omaisuuden puolikkaan kokoinen (400+100=500, 1000/2=500). Jos A loput B:n jäämistöstä, maksaa hän perintöveroja 500:sta.Tasingosta ei makseta veroa. Jos pariskunnalla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen ja A perii B:n, maksaa A koko 900:sta perintöveron. Mutta huomionarvoisia ovat ne seikat, että puolisot perivät toisensa vain siinä tapauksessa, että ei ole rintaperillisiä tai jos puolisot ovat tehneet toistensa hyväksi jonkun sortin testamentin. Lisäksi jos esimerkin A kuolee ensin, B:n ei tarvitse luovuttaa omaisuudestaan tasinkoa.

Valaisevia esimerkkejä löytyy seuraavalta sivulta. Kyseisellä sivulla on selvitetty esim. uusperheiden perimyskiemuroita, joihin kannattanee tutustua, sillä aika moni kuitenkin mieluummin siirtää omaisuutensa omille lapsilleen kuin esim. puolison lapsille.

http://www.mainio.net/print.asp?path=1;1132;1135;7355;89846

 

[Jonttu]

Ap. ei ole kertonut kuinka paljon on maksanut asunnostaan yksin...Jos hän on maksanut sitä vuosia, ei voi olettaa että jollain neljälläsadalla kuussa saa puolet asunnosta. Ja vuokraahan tämä mies joutuisi maksamaan muuallakin.

Kyllä mies on näyttänyt millainen tuhluri hän on ollut jo tähän mennessä, jos olisi tulevaisuuteen säästänyt, varmaan tämä ap. suhtautuisi häneen toisin.

Eikä kukaan selviä ruokalaskuissa 20:lla eurolla viikossa. Teidän perheessä taitaa vaimo hoitaa kaikki ruokaostokset kun ei sinulla ole mitään tajua mitä ruokakaupaan menee.

Jonttu=Johanna eli olen nainen vaikka miestä tekstissä puolustankin. Onpahan omani samanlainen tuhlari mutta ei todellakaan tee tai ole ikinä tehnyt sitä siinä mielessä että olisi laskelmoiden yrittänyt hyötyä minusta. Turhaa mielestäni tässä muutenkin miestä syylistetään. Todennäköisesti hän ei edes itse ymmärrä ollenkaan olevansa tällaisen syyttelyn kohteena. On vain maksanut sen mitä on pyydetty kerran vaimo ollut siihen tyytyväinen.

En tietenkään tarkoittanut että saa puolet asunnosta sillä 400 sadalla. Mutta kyllä silläkin olisi jonkin verran saatu lyhennettyä ja todennäköisesti mies olisi voinut mielellään sijoittaa enemmänkin jos olisi tiennyt että oma laina lyhenee. Ei mielestäni voi verrata parisuhdetta ja vuokralainen vs. vuokranantaja suhdetta keskenään. Kyllä siinä olisi aivan selkeä kusettamisen meininki jos puolisolta otettaisiin asunnosta 1000 € muttei hänellä olisi minkäänlaista osuutta mihinkään. Tuo 400 on mielestäni kohtuullinen, tosin yksiöstä mielestäni sekin olisi ehkä liikaa. Enkä ylipäätään ymmärrä tuota että parisuhteessa toinen on jopa 6 vuotta toisen "vuokralla". Sitäpaitsi kulut eivät juurikaan kasva vaikka asujia tulee kaksi etenkin jos asunto on pysynyt silti samana. Ainoa ero jota näkyvästi tulee on vesilasku (yleensä 10-15 €/kk/hlö), sähkölasku (yleensä 30-50€/kk/hlö) ja tietenkin ne ruokakulut. Mutta tuskinpa nainen tässä tapauksessa joka ikistä miehen suupalaa kuitenkaan maksaa. Todennäköisesti kyse oli jostain perustarvikkeista, eihän kukaan nyt voi luvata viiden aterian menuita ja asumista tuolla hinnalla.

Ja siitä 20 eurosta. Niin en todellakaan ole mikään Jonttu=tonttu. Eli tämä oli suora vertaus kaveripariskuntamme ruokalaskusta jota olemme aina ihmetelleet. Kuulemma menee heillä se 20 euroa viikossa. Itse en tätä käsitä sillä omat ruokakulumme ovat 500-700 €/kk. Mutta paljon olen kuullut sitä etteivät ihmiset syö lämmintä ruokaa kun kerran viikonloppuisin. Arkena syödään töissä ruokalassa tai välillä sielläkin puuro tai pussikeitto ja kotona illalla vain leipää. Tällöin ei varmaan ruokalasku kovin suureksi voi kasvaa... Itse esimerkkinä söimme esim. su 4 krt lämmintä ruokaa ja eilen taisimme syödä 2 krt sekä vielä suklaapuuroa yhden kerran. Tämän vuoksi ruokakuluista on turha pähkäillä kun ne voivat olla mitä tahansa sen 20 ja 1000 € välillä.

Toivottavasti oli riittävän tyhjentävä selvitys väittämiisi, enhän kuitenkaan omine viesteineni ole viestiketjun kohde ja aihe...

 

[tuli]

"Jonttu", tässä lainaus ap:n tekstistä:

"Hän on maksanut minulle kuukausittain 400 euroa vuokraa, muuten hän ei ole koskaan maksanut ruokaa, ei sähköä, ei lainaosuuksia, ei tv-lupamaksua, ei nettiyhteyttä, ei mitään."

Tuo 400 hädin tuskin riittää miehen kauppalaskuun, arvaan ma... saati sitten muuhun! Eli vuokraa hemmo ei ole maksanut centtiäkään, saati muita menoja. Siipeilijä isolla Ässällä.

 

[Jonttu]

Ja kuka tässä silloin on tyhmä, mies? Ehei... vaan henkilö joka maksaa miehelleen kaiken!

Tosin en edelleenkään usko että tässä tapauksessa nainen tarkoittaa ruokakuluilla mitään 500 € laskuja ei voi tarkoittaa... Kyllähän tuosta 400 pitäisi riittää 200 euroa kuussa ruokaankin vähintään, koska ei ne muut kulut oikeasti paljoa enempää tee vaikka siinä toinen onkin mukana. Menisihän naisella yksin eläessäänkin samat tv-luvat, vakuutukset, lainat, nettiyhteydet ym. Pitäisikö hänen pystyä miehen rahoilla vielä maksamaan lainansa lyhennykset? Minä olen kuullut useastakin tapauksesta joissa on asuttu toisen omistamassa asunnossa (tosin ei 6 vuotta) ja silloin toinen osapuoli on maksanut juuri esim. yhtiövastikkeen ja sähkön. Ei silloinkaan ole maksanut kaikkia menoja koska muuten toisella menisi kaikki rahat kankkulan kaivoon ja toinen saisi vain lyhennettyä lainaansa. Paljonkos itse olisit valmis maksamaan siitä että saisit asua miehesi asunnossa (todennäköisesti pieni yksiö tai kaksio jos on varaa sitä yksin maksella)? Suostuisitko maksamaan siitä esim. 700 €/kk asumisesta yksiössä mutta sinulle ei omaisuutta tai osuutta asunnosta kertyisi, mutta miehesi makselisi tällä vuokrallasi kivasti lainan lyhennystäänkin muidenkin kulujen jälkeen ja loppujen lopuksi hänellä olisi omistuksessaan asunto!
Kyllä itse ainakin jos joutuisin maksamaan asuntolainaa ja muita kuluja niin ottaisin siihen toisen elämään 400 kuukaudessa. Kyllä siinä varmasti voittoa tekisi (suhteessa siihen että joutuisi kaiken maksamaan yksin) jos siihen ruokaan ei nyt ihan kohtuuttomia mene. Ne menot on kuitenkin muut lähes samat vaikka asut yksin.

 

[tuli]

Miehelläkin menisi kaikki nuo em. kulut jos hän asuisi yksin!

 

[Ajan henki.]

Avioehtojen tekeminen on lisääntynyt. Aikaisemmin avioehtoa pidettiin "epäluottamuksena", mutta ajat ovat muuttuneet ja näksin, että "reilun pelin sääntöihin" kuuluu ehdottomasti avioehdon tekeminen. Silloin molemmat osapuolet tietävät "pelin hengen" ja osaavat ajatella myöskin "seuraamukset", mikäli jompi kumpi osapuoli lipsuu pelisäännöistä.

Mielestäni on oikeudenmukaista, mikäli toisella osapuolella on kiinteää omaisutta, niin hänellä on myös oikeus siihen omaisuuteen, jonka hän on itse hankkinut, tai perinyt.
Avioehdon vai tehdä myös, vaikka aviolittoa olisi kestänyt parikymmentä vuotta, mutta se edellyttää molemminpuolista hyväksymistä.

Avioliiton päättyessä suhtellisen aikaisin voidaan omaisuuden jaossa käyttää ns. tasinkoa, jossa suhteutetaan kummankin henkilökohtainen omaisuus, eli erossa fifty-fifty periaatetta ei noudateta.

Googlen haulla -avioehto-, sekä -tasinko- löytyy varmastikin paljon yksityiskohtaista tietoa eri vaihtoehdoista.

Yhteinen tili?
Sillä ei kait ole niin suurta merkitystä, onko yhteinen tili, tai kummallakin oma tilinsä. Ratkaisevinta on se, että kumpikin "kantaa kortensa kekoon" omalta osaltaan tasavertaisesti. Jonkinlainen suunnitelma ja seurantajärjestelmä olisi kuitenkin oltava, jolla voidaan seurata millä summalla kumpikin osapuoli on osallistunut yhteisiin kustannuksiin.
Yhteinen tili teidän tapauksessanne kuullostaisi ihan hyvältä, koska tulonne ovat lähes yhtä suuret.
Kuviota sotkee hieman tuo, että asunto on sinun. -Maksaako toinen osapuoli vuokraa asumisestaan edlleenkin, myös mikäli solmitte avioliiton?

"Nollatilanteesta" eli puhtaalta pöydältä parisuhteen ja perheen perustaminen on selkeämpää. -Kumpikin "kantaa kortensa kekoon" ja jolla kustannetaan kaikki preheen kulut.

 

[mies]

Avioehto on turha, jos sinulla on asuntolainaa. Oletan, että olet maksanut jo hyvän osan asunnusta. Jos esim. asunnon hinnasta olisi maksamatta noin puolet, niin olisi oikeus ja kohtuus, että mies hoitaisi loppulainan ja saisi näin kiinnityksen asuntoon.
Vanhempasi perinnön suhteen hoitelet asian niin, että he tekisivät vai vihkaa paperin, missä miehen avio-oikeus ei ulottuisi heidän jättämään perintöön.
Jos mies ei em. järjestelyyn suostu, eikä tee avioehtoa, niin loppu on sinun asiasi.

 

[nipo]

Lakikiemurat vaikuttavat monimutkaislta ja vaikeasti tulkittavilta. Olisiko aika jo selkiyttää lakeja, jotta ihmisten olisi helpompi luottaa siihen, että elämän kriisitilanteissakin oikeus ja kohtuu tapahtuu siitä huolimatta, että erityiset sopimukset ja testamentit ovat jääneet tekemättä. Nythän vaikuttaa siltä, että turvatakseen luonnollinen ja inhimilliseti selkeä oikeus esim. perinnönjaossa pitäisi siitä aina tehdä erillinen testamentti. Aiemminhan testamentti tehtiin vain poikkeustapauksessa, kun haluttii muuttaa luonnollista perimysjärjestystä verisukulaiselta suoraan alenevassa polvessa.

yhteiskunnan muutokset mm. lisääntyneisen avioerojen vuoksi ovat sotkeneet tilanteita eikä laki ole seurannut perässä. Esim. isovanhempien olisi siis aina muistettava ja osattava tehdä juristin kanssa testamentti ja (maksaa siitä), että he voisivat taata edes jotenkin oman perintönsä siirtyvän lapsilleen ja lastenlapsille eikä lastensa uusille puolisoille ja näiden jo aiemmista liitoista syntyneille lapsille. Ja kaikki tämä ihan vain mahdollisen pahan päivän varalle, vaikka lasten liitot muutoin näyttäisivät olevan kunnossa! Yhtäkkisessä erotilanteessa ei kai muutoin olisi enää mitään tehtävissä?
Nurinkurista!




pankkikriisin myötä suomessa tapahtui omaisuuden uusjako. Samanlainen tilanne on perintöjen uusjaossa. Tällä hetkellä siitä hyötyvät eniten asianajajat, myöhemmin myös täysin ulkopuoliset, eivät perinnöllisyyden mukan sukulaisuusuhteissa olevat.

 

[Jonttu]

Eli TULI sinä olisit valmis maksamaan kumppanillesi vaikka olisitte vakavassa suhteessa niin markkinakelpoista vuokraa niin että kumppanisi saisi sillä kaikki kulut maksettua ja vielä lyhennettyä lainaansa? Kumppanillasi olisi asunto ja sinulla ei mitään ja tämä olisi sinusta ihan ok? Tuntemani pariskunnat (jotka ovat asuneet samantyyppisesti) ovat pyytäneet näiltä kumppaneiltaan 100-200 € kuussa kuluihin ilman siis ruokia, koska tottakai pitää laskea asunnon omistajalle hyöty siitä että hänelle kertyy koko ajan osuus asunnosta, parempi osa hänellä on. Kaikista paras vakavissa, pitkissä suhteissa on että kulut ja omistukset menee puoliksi tai sitten prosenteissa tulojen mukaan (tällöin siis myös omistusosuus suurempi sillä kellä suuremmat tulot). Perintöihin ei mielestäni tule missään nimessä olla puolisoilla osuutta ja tämä pitäisi tosiaan jo perinnön jättäjien ymmärtää varmistaa.

 

[siri]

Kyllä 400 kuussa kaikkiin kuluihin on liian vähän.
Vaikka nainen joutuisi yksin eläessäkin maksamaan tv-luvat yms. niin miksi hän antaisi jonkun siipeilijän hyötyä näistä ilman vastiketta?
Ja mikä olisi miestä estänyt pistämästä säästöön/sijoitukseen samaa summaa kuin nainen on laittanut lainanlyhennyksiin? Silloinhan kummallakin olisi samansuuruinen omaisuus nyt eikä tarvetta avioehtoonkaan.

Mutta syytä on toki kummassakin: nainen on antanut vedättää ja käyttää itseään hyväkseen ja mies on todellisuudesta tietämätön.

Onnea vaan liitolle, alku on ainakin lupaavaa! Etenkin tuo avoimuus ja yhteen hiileen puhaltaminen.

 

[Yh]

Kyllä ruokaan saa menemään rahaa tietysti niin paljon kuin sitä ylimääräistä on, mutta kyllä 10 euroa/viikko/henkilö tulee toimeen kun on pakko. Olen vuosikaudet pyörittänyt tuolla summalla 3 hengen (30 €/viikko) huushollia kun enempää rahaa ei vaan ole.

Nuoriso tosin syö kerran päivässä koulussa maksuttoman aterian mutta joka ainoa päivä meillä on kotona lämmin kunnon ruoka ja viikonloppuisin kaksi. Tosin ruoka on yksinkertaista; paljon perunaa ja juureksia. Hedelmiä löytyy aina kotoa. Itse syön eväitä töissä, mutta en toki voileipiä, ne tulee kalliiksi ja niissä on kaloreitakin turhan paljon. Otan sitä oikeaa ruokaa kotoa evääksi.

 

[C.D.]

Kyllähän tuosta 400 pitäisi riittää 200 euroa kuussa ruokaankin vähintään, koska ei ne muut kulut oikeasti paljoa enempää tee vaikka siinä toinen onkin mukana. Menisihän naisella yksin eläessäänkin samat tv-luvat, vakuutukset, lainat, nettiyhteydet ym.

Eihän naisen voida olettaa yksin maksavan kaikkia "juoksevia kuluja", vaikka ne olisivat yhtä suuret yksin asuessakin! Kyllä miehelle kuuluu puolet (jos molempien tulot ovat suunnilleen samat). Sinun logiikallasi miehen(kin) pitäisi maksaa yksin kaikki, "koska menisihän miehellä yksin eläessäänkin samat kulut".

Mielestäni 400e kuussa "täydestä ylläpidosta" on todella vähän, sillä jo vähintään pari sataa menee ruokaan, ja loput helposti kaikkiin muihin laskuihin ( = siis miehen 1/2 osuuteen niistä). Sähkö, netti, mahd. puhelin, lehdet, tv-lupa, vesimaksut, yhtiövastike, mahdollisen auton kulut, vakuutukset...

Ja vaikka asunto onkin ap:n omistama, olisi mielestäni vähintäänkin kohtuullista miehen maksaa yhtiövastikkeen puolikkaan lisäksi myös hieman "vuokraa". Koska "eihän hän yksinkään saisi ilmaiseksi asua". Kaikkien muiden laskujen jälkeen tuosta 400 eurosta ei kovin montaa senttiä jää enää vuokranmaksuksi... Huomionarvoista on myös se, kuinka helpolla ukko pääsee kun ap huolehtii kaikkien laskujen maksamisesta.

Ja jos vaikka olisikin sitä mieltä, että 400e kattaa puolet kaikista yhteisistä kuluista, niin miehen "500 om maksimi vaikka olisit kotona hoitamassa lasta" on viimeistään se lopullinen niitti joka paljastaa miehen keskenkasvuiseksi ääliöksi.

 

[Sikspäkki]

Tässäpä juuri on se ongelma, että mikä on se rahasumma, joka ruokaan käytetään. Jos käy vaikka kerran viikossa ulkona syömässä ja tykkää kotioloissa syödä kunnon lihaa ja kalakin ostetaan fileinä, niin ei lapsettomalle pariskunnalle 400-600 euron ruokalasku ole mitenkään mahdottomuus kuukausitasolla. Summaan sitten vielä lisää työpaikkaruokailu, jossa edullinen lounasruoka tai edulliset eväät on yksi vaihtoehto, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että jos lounasruoka ei olekaan hyvää juuri tänään, niin haetaan lähipitseriasta pitsat ja limut. Ranskanleipä maksaa alle 0,50 euroa, mutta paikanpäällä leivottu vaalea erikoisleipä saattaa olla 3 euroa. Vastaavasti leivän päälle joku laittaa margariinia ja kurkkua; toinen leikkeleitä, kalliita juustoja jne.

Tosiasia on se, että 400 eurolla kuukaudessa mies ei todellakaan maksaisi vuokraa ja kaikkia muita asumiseen liittyviä menoja sekä ruokaa, vaan siinä mielessä hän on elänyt erittäin edullisesti.

Yhteenmuuttaessa tietysti pitäisi sopia raha-asioista. Ymmärrän hyvin, että miestä ei huvita 400 euroakaan maksaa, koska hänelle ei siitä jää mitään konkreettista käteen. Jos hän maksaisi virallisesti asuntolainasta osan, hänelle jäisi rahaa säästöön, mutta vastaavasti hän silloin joutuisi maksamaan vakuutukset, tv-luvat yms fifty-fifty periaatteella tms. sovitulla tavalla, jolloin maksettava summa olisikin jo ihan toista (ainakin täällä pääkaupunkiseudulla). Toisaalta tuota 400 euroa maksamalla säästeliäs ihminen voisi jopa ostaa sijoitusasunnon!!!

 

[oho!]

Tässäpä juuri on se ongelma, että mikä on se rahasumma, joka ruokaan käytetään. Jos käy vaikka kerran viikossa ulkona syömässä ja tykkää kotioloissa syödä kunnon lihaa ja kalakin ostetaan fileinä, niin ei lapsettomalle pariskunnalle 400-600 euron ruokalasku ole mitenkään mahdottomuus kuukausitasolla. Summaan sitten vielä lisää työpaikkaruokailu, jossa edullinen lounasruoka tai edulliset eväät on yksi vaihtoehto, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että jos lounasruoka ei olekaan hyvää juuri tänään, niin haetaan lähipitseriasta pitsat ja limut. Ranskanleipä maksaa alle 0,50 euroa, mutta paikanpäällä leivottu vaalea erikoisleipä saattaa olla 3 euroa. Vastaavasti leivän päälle joku laittaa margariinia ja kurkkua; toinen leikkeleitä, kalliita juustoja jne.

Tosiasia on se, että 400 eurolla kuukaudessa mies ei todellakaan maksaisi vuokraa ja kaikkia muita asumiseen liittyviä menoja sekä ruokaa, vaan siinä mielessä hän on elänyt erittäin edullisesti.

Yhteenmuuttaessa tietysti pitäisi sopia raha-asioista. Ymmärrän hyvin, että miestä ei huvita 400 euroakaan maksaa, koska hänelle ei siitä jää mitään konkreettista käteen. Jos hän maksaisi virallisesti asuntolainasta osan, hänelle jäisi rahaa säästöön, mutta vastaavasti hän silloin joutuisi maksamaan vakuutukset, tv-luvat yms fifty-fifty periaatteella tms. sovitulla tavalla, jolloin maksettava summa olisikin jo ihan toista (ainakin täällä pääkaupunkiseudulla). Toisaalta tuota 400 euroa maksamalla säästeliäs ihminen voisi jopa ostaa sijoitusasunnon!!!

voisi, voisi, mutta kyllä jokaisen täytyy jossain asua ja aika harva sen pystyy täydellä ylöspidolla 400 €/kk tekemään saati sitten että tuolla summalla vielä maksettaisiin sijoitusasuntoa!!!

Mielestäni on kaksi vaihtoehtoa eli nainen omistaa asunnostaan sen prosenttiosuuden jonka hän on tähän mennessä maksanut ja nyt mies ryhtyy maksamaan puolet asuntolainasta+yhtiövastikkeestä ja siten tulee omistamaan puolet siitä minkä asunnon jäljelle jääneestä prosenttiosuudesta tämän lisäksi hän maksaa oman elämisensä + puolet laskuista...tässäkin tapauksessa mies jo hyötyy sillä hän saa asunnosta osan itselleen sillä rahalla minkä vaimo on joskus ostanut ja arvonnousua on jo tapahtunut mutta siitä ei hänen tarvisisi maksaa...tämähän on NORMAALIN ihmisen laskentakaava vai millä perusteilla kukaan voi väittää muuta.

Toinen vaihtoehto on että mies ottaa lainaa puolet asunnon arvosta ja maksaa sen vaimolleen ja näin ollen he omistavat puolet asunnosta...ja loppukuvio meneekin sitten samalla tavalla kuin vaihtoehdossa nro 1.

Itse en olisi koskaan suostunut tälläiseen käytäntöön vuosien ajan...

 

[siri]

Miksi ap ei voisi ehdottaa miehelle, että kääntäisivät maksupolitiikan toisinpäin. Mies huolehtisi kaikesta ja nainen maksaisi tuon 400 kuussa miehelle täysylöspidosta.
Kuinkahan kauan herra tyytyisi tähän järjestelyyn?

Oikeastaan raivostuttaa se, että joku antaa käyttää itseään hyväksi ja mies on kuin vanhempiensa kodissa oleva pikkupoika, joka maksaa äipälle pientä, nimellistä korvausta.

 

[Tuuliviiri]

Kerro meille mitä mieltä olet vastauksistamme! Olet ollut niin hiljaa...Mitä olet aikonut tulevaisuudessa tehdä? Onko vastauksista ollut mitään hyötyä elämääsi, vai jatkatko samaa rataa kuin ennenkin?
Suurin osa vastaajista on sinun puolellasi, ja ajattelee sinun parastasi...

 

[Jonttu]

Pitäisikö rakkaudella rahastaa Siri ja CD? Yksiössä/kaksiossa muut kulut ovat 100-300 € /kk ja tästä puolet on 50-150 €. Tällöin ruokaan jäisi rahaa vielä 250-350 € ja koska miehen kuuluu maksaa ruoasta n. puolet olisi pariskunnalla käytettävissä ruokaan 500-700 € kk, sillähän ostelee jo aikamoiset herkut! Ja kaikkia kuluja miehen ei mielestäni ole oikein maksaa koska muuten hänen rahansa menisivät hukkaan ja nainen vain makselisi lainaansa. Eihän poikaystävää oteta asumaan luokse hyötymistarkoituksessa vaan sen vuoksi että halutaan rakkaudesta asua yhdessä. Jonkin sortin korvaus asumisesta tulee tottakai kyseeseen ja yleensä kyllä puhutaan siitä että maksetaan puolet laskuista ilman lainaa, tähän tuon 400 euroa pitäisi kyllä riittää. Ei voi ajatella niin yksioikoisesti että mies olisi yksin asuessaan maksanut enemmän, eihän hän nyt asu yksin vaan tyttöystävänsä asunnossa! Jotkut antavat puolisoidensa hetkellisesti asua siellä jopa ilmaiseksi koska rakastavat eivät rahasta!

Edelleenkin on tosi tylyä väittää miestä hyötyjäksi, hän maksaa sen mitä vaaditaan. Ja mikäli asumismuoto avioliiton jälkeen olisi sama niin miksi ihmeessä mies maksaisi 500 enempää kuussa? Maksaisitteko itse? Tai tämän lisäksi antaisitte vaimolle käyttöoikeuden tiliin? Sieltähän hän voisi ottaa koko lainan lyhennyksen ja miehelle ei varmasti mitään omistuksia asunnosta... Ei se ihme että teidän suvulle on sitä omaisuutta kertynyt kun taktiikat ovat tuollaisia...