[QUOTE="vieras";27425566]Jos mies on tottunut arkisin nukkumaan päivät, ehkä viikonloppunakin on rytmi vähän vinksallaan, eli jos ei vaan JAKSA lähteä. Silti mä tekisin niin, että ihan itsekkäästi lähtisin tuulettumaan ja ottaisin lapset mukaan. Teette kivoja juttuja ja ehkä se mieskin jossain vaiheessa herää, ettei ole ehtinyt lastensa kanssa viettää aikaa kun on möllöttänyt yksin kotona.
Mutta onhan niitäkin ihmisiä, jotka haluavat viettää vapaa-aikansa kotona, tekemättä mitään erityistä. Meillä oli miehen kanssa tästä vähän taistelua aiemmin, kun hän työssäkäyvänä halusi viikonloput olla ihan rauhassa kotosalla, minä taas kotiäitinä juuri viikonloppuisin olisin halunnut mennä ja tehdä. Nyt ollaan kyllä päästy kompromisseihin tässäkin asiassa.[/QUOTE]
No tämä Mun pointti just onkin...se nukkuu siis muutenkin puoleenpäivään, ja yleensä lounaan jälkeen (n klo14) musta olis kivaa tehdä jotain koko perheen voimin, (pyöräilyä, uintia, elokuviin, metsäretki tms) edes muutamana viikonloppuna kuussa, mut ei. Siitä ei edes keskustella. Saati sit siitä et ma pääsisin silloin tällöin harrastamaan/treffaa kavereita tms. Viikolla kun en pääse kun lapset pitää hoitaa illalla, ja muuta apua ei ole, eikä ole rahaa palkata lastenhoitajaa tms. Ukko voi olla väsynyt mutta niin olen minäkin!!! 8vuoteen en ole kertaakaan nukkunut pidempään, vaan joka helvetin aamu ylös muksujen kanssa, yö valvomista jos kipeinä jne. Tuntuu etten itse tee muita kun kompromissejä. Miehen mukaan taas tiesin millanen se on ja jos ei kelpaa niin on oma moka. Se hyväksyy mut tällaisena, ja munkin pitäis hyväksyä tollasena; laiskana joka ei ajattele lapsiansa tai vaimoansa.