Ä
ärsyttää!
Vieras
Ihme mitä tolle ukolle aina välillä tulee, ihme päähänpistoja jostain painosta ja syömisestä.
Olemme kummatkin miehen kanssa normaalipainoisia ja aina olleet.
Itse olen koko elämäni aikana syönyt lähes mitä vaan mieli tekee eikä paino-ongelmia ole ollut. BMI ollut tasoa 21-22 koko ajan.
Mies kuntoilee ja saa välillä ihme kohtauksia painon ja syömisen suhteen ja vahtaa yhtäkkiä silmä tiukkana sekä omia että minun syömisiä!
Vahtikoot omaa syömistään minkä lystää (ei edes pysy linjassa vaan syö välillä ihan miten sattuu, kunhan motkottaa) mutta että on pakko minunkin tekemisiä kytätä ja kommentoida, se ärsyttää suunnattomasti.
Ensimmäisessä raskaudessa minulle tuli painoa yhteensä 9 kiloa, lapsi oli himpun vajaa 3 kiloa ja 2kk synnytyksen jälkeen olin lähtölukemissa ja pari kuukautta myöhemmin 2-3 kiloa alle eli imetys vei lähes kaiken mikä oli, olin tosi hoikka siinä vaiheessa. Lapsi on aina ollut ja on edelleen hoikka.
Nyt odotan toista lastamme viikoilla 27+ ja yhtäkkiä mies sai päähänsä alkaa mäkättää syömisistä, kun mieleni teki säilykepersikkaa ja avasin purkin (kysyin ottaaki mieskin). Söin hitaasti nautiskellen muutaman persikkaviipaleen mutta jäipä nautinto aika kauas kun ukko vieressä mäkätti ja taivasteli sokerimäärää ja kyseli että joko meni koko purkki jne.
Tarjosin purkkia nenän alle että ihan sai syödyn määrän itse tarkistaa ja söin sen jälkeen purkin noin puoliväliin.
Ymmärtäisin, jos tässä olisi jotain ongelmia olemassa tai mulla olisi paino-ongelmaa tai ongelmia sokereiden kanssa, mutta että ihan aikuisen miehen pitää alkaa akkamaisesti jäkättämään mun syömisistä, se kyllä ottaa päähän ja rajusti. Edellisen kerran oli samantyyppinen anoreksiakohtaus hänellä tämän raskauden alussa, päivitteli mulle miten ei aikuisen tarvitse kahta lämmintä ateriaa päivässä syödä kun esikoisen kanssa söin päivällistä työpäivän jälkeen.
Ammattini puolesta tiedän ravitsemuksesta sata kertaa enemmän kuin mies mutta silti hän katsoo aika ajoin asiakseen kommentoida tylyyn tai motkottavaan tyyliin mun syömisiä.
ARGH! :headwall:
Olemme kummatkin miehen kanssa normaalipainoisia ja aina olleet.
Itse olen koko elämäni aikana syönyt lähes mitä vaan mieli tekee eikä paino-ongelmia ole ollut. BMI ollut tasoa 21-22 koko ajan.
Mies kuntoilee ja saa välillä ihme kohtauksia painon ja syömisen suhteen ja vahtaa yhtäkkiä silmä tiukkana sekä omia että minun syömisiä!
Vahtikoot omaa syömistään minkä lystää (ei edes pysy linjassa vaan syö välillä ihan miten sattuu, kunhan motkottaa) mutta että on pakko minunkin tekemisiä kytätä ja kommentoida, se ärsyttää suunnattomasti.
Ensimmäisessä raskaudessa minulle tuli painoa yhteensä 9 kiloa, lapsi oli himpun vajaa 3 kiloa ja 2kk synnytyksen jälkeen olin lähtölukemissa ja pari kuukautta myöhemmin 2-3 kiloa alle eli imetys vei lähes kaiken mikä oli, olin tosi hoikka siinä vaiheessa. Lapsi on aina ollut ja on edelleen hoikka.
Nyt odotan toista lastamme viikoilla 27+ ja yhtäkkiä mies sai päähänsä alkaa mäkättää syömisistä, kun mieleni teki säilykepersikkaa ja avasin purkin (kysyin ottaaki mieskin). Söin hitaasti nautiskellen muutaman persikkaviipaleen mutta jäipä nautinto aika kauas kun ukko vieressä mäkätti ja taivasteli sokerimäärää ja kyseli että joko meni koko purkki jne.
Tarjosin purkkia nenän alle että ihan sai syödyn määrän itse tarkistaa ja söin sen jälkeen purkin noin puoliväliin.
Ymmärtäisin, jos tässä olisi jotain ongelmia olemassa tai mulla olisi paino-ongelmaa tai ongelmia sokereiden kanssa, mutta että ihan aikuisen miehen pitää alkaa akkamaisesti jäkättämään mun syömisistä, se kyllä ottaa päähän ja rajusti. Edellisen kerran oli samantyyppinen anoreksiakohtaus hänellä tämän raskauden alussa, päivitteli mulle miten ei aikuisen tarvitse kahta lämmintä ateriaa päivässä syödä kun esikoisen kanssa söin päivällistä työpäivän jälkeen.
Ammattini puolesta tiedän ravitsemuksesta sata kertaa enemmän kuin mies mutta silti hän katsoo aika ajoin asiakseen kommentoida tylyyn tai motkottavaan tyyliin mun syömisiä.
ARGH! :headwall: