Mies haluaa abortin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pipar
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pipar

Vieras
Hei kaikille muille odottajille ja muillekkin.. Olen näitä keskusteluja täälä parisen viikkoa lukenut, mutta nyt eteeni tulikin ongelma jota en heti odottanut... Olen 10raskausviikolla, mieheni on nyt ehdottomasti päättänyt että abortti täytyy tehdä, mutta minä niin haluaisin lapsen pitää... Syiksi hän sanoo ettei itse ole vielä isäksi valmis, että meillä molemmillaon elämässämme vielä liikaa ongelmia, tehtäviä jne... Ja että taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen, eikä vielä ole kiire perheen perustamiseen... Osaksi hän on jossain määrin oikeassa, mutta silti hänen oma pelko taitaa olla se suurin syy... Mitä minun kuuluisi tehdä? En voi tehdä aborttia, mutta pilaan kuulema miehen elämän jos lapsen pidän... Onko täälä ketään jolla olisi kokemuksia tms??? Syön pillereitä ja tämä on ns. vahinko tapaus, mutta silti aborttia en voi kuvitellakaan tekeväni... Rakastan tätä pienokaista jo nyt, aikakin alkaa olemaan jo toisella puolella.
 
omaa ikääsi , kuin myös lapsen isän ikää ei voi kirjoittamasi perusteella päätellä , mutta teetä testit ja varmista että lapsesi on ok . päätä sitten , ja päätä itse , se on sinun lapsesi , ota kuitenkin huomioon , että joudut luultavasti kasvattamaan sen yksin , ei ole helppo rasti. Muksun isän olet luultavasti jo menettänyt, luotto kun menee , menee kaikki...sorry
 
ikinä, EI IKINÄ pidä alistua aborttiin vain sen takia että mies sitä haluaa...
ja jos se niin väittää, niin ei ole sun arvoinen!
siis kun sä selvästikin haluat pienokaisesi pitää ja synnyttää, niin tee se ehdottomasti!
ihan varmasti tulet sitä katumaan jos nyt teet abortin kun selvästikään et sitä halua, niinkuin itse sanot.
ja voihan olla, että myöhemmässä vaiheessa mies kuitenkin haluaa lapsen vaikka ei sitä nyt tajuaisikaan...voi tietysti myös olla että ei halua.
mutta silti, tämä on ensimmäinen kerta kun näin sanon, mutta älä tee aborttia missään nimessä! kun sä et sitä halua...miehen painostuksesta ei ikinä pidä mennä tekemään mitään tollasta.
ja ihan varmasti jollain tavalla tuutte pärjäämään, hänen avullaan tai ilman.

en siis todellakaan ole mikään abortin vastustaja, hyväksyn sen kyllä (paitsi ehkäisykeinona jos ei ehkäisyasiat vaan kiinnosta) mutta silloin kun nainen selvästi vauvan haluaa, niin ei pidä mennä aborttia tekemään vain toisen painostuksesta, siitä ihan varmasti tulisi olemaan todella pahoja henkisiä jälkiseuraamuksia...

toivottavasti sun asia jollain tavalla ratkeaa!
oikein paljon tsemppiä ja jaksamista!
:)
 
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, eli jos haluat lapsen, niin älä missään tapauksessa tee aborttia miehesi mieliksi. Se että odottelee "parempaa" hetkeä vauvan saantiin ei välttämättä ole kauhean viisasta. Ei niitä lapsia sitten oikealla hetkellä välttämättä saakaan... ja takana oleva abortti ei välttämättä tunnu siinä vaiheessa enää niin hyvältä idealta.

Nykyään muutenkin lapsia suunnitellaan liikaa. Itse "yritin" pari vuotta ja kun olin orjentoitunut olemaan ilman, niin hups hups, sitähän oltiinkin raskaana. Kyllä sitä yhdeksässä kuukaudessa ennättää asiansa järjestää niin, että lapsi voi maailmaan tulla. Eikä sen maailman aina tarvitse niin valmis ollakaan. Ihan hyvin niitä lapsia kasvatetaan vähän pienemmillä tuloilla ja pienemmissä asunnoissa ja vaikka yksinään. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta se on elämää.

Jaksamista pohdintoihin ja muista, että näitä ratkaisuja ei kannata tehdä kiireellä. Miehellesikin varmaan viikon parin mietinnät tekee hyvää. Harva meistä on "valmis" isäksi tai äidiksi ilman pientä orientoitumista.
 
Ei voi mitään, on vaan niiin halveksittavaa pakottaa toinen vanhemmaksi vastoin tahtoaan. Sitten kun olet lapsesi yksinhuoltaja, ethän ole käsi ojossa odottamassa elatusmaksuja?
 
siis pillerithän on vaan jotai 95% vai 98% varmoja.. ja kaipa mieskin sen tiesi kun hommaan ryhtyi. niin ei auta nyt sormi suussa osoitella että nainen on kaiken pahan alku ja juuri!

miehellähän on nyt sitten 9kk aikaa miettiä haluaako olla mukana hommassa vai ei. jos haluaa niin tunnustaa isyyden ja mahdollisesti maksaa elatusmaksuja jos ei muuten halua olla tekemisissä. ja jos ei halua olla joutussa mukana niin ei äidin pitäs pakottaa testeihin ja tunnustukseen kun saa elatuksen valtioltakin. ja jos mies ei halua tunnustaa niin kannattaa olla varma meinaan sitten jos myöhemmin haluaisikin tunnustaa niin siinäpä sitten maksaa iloisesti valtiolle takaisin maksuja.

jos ihminen harrastaa seksiä siinä on AINA se riski ettei ehkäisy pidä ja lapsi voi saada alkunsa!

itse en välttämättä tekisi aborttia kun kerran haluat lapsen, mutta it`s up to you mitä teet!

ja ihan lohdutukseksi, nykyään yksinhuoltajat saadat paremmat tuet, asumis ja toimeentulo plus muut edut kuin me perheelliset (2vanhempaa) Että sen puolesta ei kannata olla huolissaan että jos mies jättää niin et tule toimeen. rankkaa yksin lapsen kanssa varmasti tulee olemaan mutta toivottavasti sinulla on ystäviä ja sukuasi apunasi!
 
ja vielä lisäisin että koskas mies sitten katsoisi olevansa valmis isäksi?

meille kävi samanlainen vahinko ja minä olin 20v ja mies 25v olisin kai sitten alkanut yh:ksi jos mies ei olisi lasta halunnut. mies totesi kun kysyin että mitäs tehdään " ei hän ainakaan enää nuoremmaksi muutu" eli katsoi olevansa jo niin "vanha" että perhe alkoi tuntua ajankohtaiselta vaikkei koko asiaa ennen ollutkaan ajatellut.

joten päätimme pitää lapsen vaikka olimmekin olleet yhdessä vasta vuoden. nyt takana 7vuotta yhteis eloa ja lapsi on jo 5v toinen lapsi myös pyörii jaloissa ja kolmas tekeillä ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja justiinajuu:
Ei voi mitään, on vaan niiin halveksittavaa pakottaa toinen vanhemmaksi vastoin tahtoaan. Sitten kun olet lapsesi yksinhuoltaja, ethän ole käsi ojossa odottamassa elatusmaksuja?

Ja minusta on halveksittavaa pakottaa toinen aborttiin, vaan sen takia kun ei halua kantaa vastuuta omista tekosistaan. Kyllä siihen lapsen tekemiseen tarvitaan kaksi ihmistä, miksi ei siis lapsen elatukseen. Jos muuten ei tarvitse mihinkään osallistua, eikä oman lapsen kanssa tarvitse aika viettää, niin elatusmaksu on todellakin aika pieni paha..
 
Hei Pipar!

Olen tosiaan muiden kanssa samaa mieltä, että itse se on omalta osalta tehtävä se päätös. Miehen mielipide tuo päätöksen tekoon vain yhden huomioitavan seikan lisää eli sen että voit jäädä yksinhuoltajaksi.

Omasta kokemuksesta tiedän, että syitä siihen, miksi mies ei halua lapsia on monta. Sen lisäksi, että häntä voi pelottaa itse lapsen saanti, niin myös ehkä suhteenne ei ole sellainen jota mies on ajatellut pysyvänä. Hyvin monet ihmiset ovat ns. vakavassa suhteessa toisen kanssa, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita sitoutumaan saati naimisiinmenon tai lapsen kannalta. Yleensä kyse ei ole iästä, pelosta jne vaan siitä, että kertakaikkiaan se suhde ei ole täydellinen juuri tälle henkilölle.

TÄydellisellä en tarkoita aina onnellista ja auvoista suhdetta, sillä epätäydellinen suhdekin voi olla sellainen, vaan suhdetta jossa tuntee olevansa valmis. Sinulle tämä ehkä on sinun näkökulmasta täydellinen suhde, mutta oikeastaan ei sitä ole, jos miehesi ei ole tähän suhteeseen valmis.

Vaikka monesti suhteen epäonnistumisessa on kysmys ihan arvojen tai perinteiden ja kasvatuksen tuomista eroista ihmisten välile, niin toinen merkittävä syy on myös ettei sitä tavallaan oikeaa ole kohdannut oikeaan aikaan. Itse kohtasin todella oikean tyypin todella väärään aikaan ja näin suhde kariutui, vaikka olisi saattanut olla oikein hyvä suhde jos olosuhteen olisivat olleet kivemmat.

Minusta jos toinen ei ole valmis ei häntä voi pakottaa isäksi, mutta se ei tarkoita sitä etteikö hän silti ole sen lapsen biologinen isä, jos päätät lapsen hankkia. Tärkeintä nyt olisit että keskustelisit ja yrittäisit saada selville aikuisten oikeesti ;) sen syyn miksi mies ei halua lasta. Tämä on tärkeää sen takia, että itse ymmärrät, miksi kaikki tapahtuu. Jos mies selvästi epäilee myös suhteeseen sitoutumista kannattaa nyt heti pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa omaan asuntoon. Näin kerkeät käydä suruprosessin läpi ja koota itsesi ennen lapsen syntymää, joka on ihan tarpeeksi rankkaa ilman lisästressiäkin.

Kaikesta tästä kannattaa puhua ihan asialliseen sävyyn ja ottaa tämä kaikki askeleena vastuulliseen vanhemmuuteen, sillä ei se lapsi voi paremmin, jos vanhemmilla menee huonosti kuin että jos olisit yksinhuoltaja, siksi jos päätät hankkia lapsen on sinun otettava nyt vastuu hänen sekä itsesi hyvinvoinnista.

Laita paperille ylös plussat ja miinukset tai keskustele jonkun mahdolllisimman puolueettoman tahon kanssa näistä asioista, niin pääset ehkä paremmin perille omista tuntemuksista asian suhteen. Sen jälkeen on sitten päätöksen aika.
 
Kannattaa kyllä tarkkaan miettiä, mitä tekee. Ystäväni on yksinhuoltaja eikä lapsen isyyttä ole tunnustettu. Valtio maksaa elatusapua ja hänellä on omat vanhemmat lapsenvahtina tarvittaessa. Lapsi tapaa isäänsä satunnaisesti muutaman kerran vuodessa. Ensimmäisen kerran isä halusi tavata lapsensa, kun tämä oli vähän yli vuoden ikäinen. Ystäväni on ollut aina todella onnellinen siitä, että on pitänyt lapsen, vaikka välillä on ollut taloudellisesti vähän tiukkaa ja kaiken vastuun joutuu kantamaan yksin. Isovanhemmat ja ystävät ovat korvaamaton apu.

Mieheni täti tuli aikanaan raskaaksi 20-vuotiaana (35 vuotta sitten) jolloin raskautta ilman pysyvää parisuhdetta paheksuttiin. Hänen vanhemmat painostivat tekemään abortin. Myös mieheni täti uskoi, että myöhemmin tulisi tilaisuus saada lapsia. Hän on aina ollut lapsirakas ja työskennellyt koko työuransa lasten parissa. Omia lapsia hän ei kuitenkaan ole koskaan saanut, koska myöhemmin ei sattunutkaan kohdalle sellaista suhdetta, jossa olisi tullut lapsia tehneeksi. Abortti nuorena on hänen mielessään jatkuvasti ja suru siitä, että hän ei koskaan saanut omia lapsia.
 
Ei missään nimessä kannata tehdä. Abortin tehneet ovat käsittääkseni itsaritilastojen kärjessä, eli sen verran saattaa alkaa jälkeenpäin harmittamaan.
Et kai tappaisi ketään kadulla vastaan tulevaa, jos miehesi niin käskisi? Miksi tappaa jokin viaton olento joka on puoliksi sinä?
 
Ei missään nimessä kannata tehdä. Abortin tehneet ovat käsittääkseni itsaritilastojen kärjessä, eli sen verran saattaa alkaa jälkeenpäin harmittamaan.
Et kai tappaisi ketään kadulla vastaan tulevaa, jos miehesi niin käskisi? Miksi tappaa jokin viaton olento joka on puoliksi sinä?
 
Musta on nyt kuitenkin pikkumaista lähteä tuolle "älä tapa" linjalle. Miksi pitää aina tuoda kantansa syyllistämällä ja tuomitsemalla esille. Nuppineulanpäänkokoinen soluköntti ei nyt vielä ole mikään eikä kukaan. Eri asia sitten jos venyttää keskeytystä yli 12 viikon, jolloin on jo sikiö ja näyttääkin ihan ihmiseltä.
Kannttaa muistaa että abortti on oikeus, josta naiset ovat rystysen verillä taistelleet vuosikymmenet ja voi monessa tapatuksessa olla todellinen elämän pelastus. Naisenkin elämällä on väliä, ei vaan ainoastaan sen sikiön.
Mutta sellaisen neuvon annan, että jos et ole ihan varma, niin älä tee aborttia. Asioilla meinaan on oikeasti taipumus järjestyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rv19:
Ei missään nimessä kannata tehdä. Abortin tehneet ovat käsittääkseni itsaritilastojen kärjessä, eli sen verran saattaa alkaa jälkeenpäin harmittamaan.
Et kai tappaisi ketään kadulla vastaan tulevaa, jos miehesi niin käskisi? Miksi tappaa jokin viaton olento joka on puoliksi sinä?

Oletko oikeasti sitä mieltä, että kymmenviikkoinen ihmisen alku on sama asia kun kadulla vastaan tuleva ihminen? Vaikka aiemmin kehoitinkin ap:ta pitämään lapsen, niin ei se aborttikaan vahinkotapauksissa ole huono ratkaisu, jos lasta ei oikeasti halua. Minusta väärin motiivein maailmaan saatettu lapsi on huonompi asia kuin kasvun estäminen varhaisessa vaiheessa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja asioilla.monta.puolta:
Musta on nyt kuitenkin pikkumaista lähteä tuolle "älä tapa" linjalle. Miksi pitää aina tuoda kantansa syyllistämällä ja tuomitsemalla esille. Nuppineulanpäänkokoinen soluköntti ei nyt vielä ole mikään eikä kukaan. Eri asia sitten jos venyttää keskeytystä yli 12 viikon, jolloin on jo sikiö ja näyttääkin ihan ihmiseltä.
Kannttaa muistaa että abortti on oikeus, josta naiset ovat rystysen verillä taistelleet vuosikymmenet ja voi monessa tapatuksessa olla todellinen elämän pelastus. Naisenkin elämällä on väliä, ei vaan ainoastaan sen sikiön.
Mutta sellaisen neuvon annan, että jos et ole ihan varma, niin älä tee aborttia. Asioilla meinaan on oikeasti taipumus järjestyä.

Ap kertoi että on viikolla 10, eikös se ole aika lähellä viikkoa 12?? Et ole ilmeisesti käynyt kovin paljoa tutkimassa esim. netissä mitä kaikkea 10 viikkoiselle on jo kehittynyt?

Alla vielä netistä lainattua tekstiä. Ei kannata siis kuunnella miestä vaan miettiä miltä abortti tuntuu itsestä myöhemmin.

http://www.terveystieto.info/abortti/abortti.html
Suomessa on tehty vuoden 1970 jälkeen yli 420 000 aborttia. Tämä on alkanut näkyä jo maamme väestönkasvussa. Ennen aborttilakia lääkäreiden enemmistö ja Suomen gynekologiyhdistys vastustivat aborttia. Tosiasiassa lääkärit kärsivät aborttilaista. Hyvin monet naiset kokevat vuosien kuluttua hyvin raskaana tehdyn abortin jopa 10-15 vuoden kuluttua. Kyseessä on psyykkiset häiriöt ja syvät masennustilat. Itseasiassa itsemurhariski kolminkertaistuu abortin jälkeen.
 
Jaa. Minun mielestäni joka tapuksessa abortti on monessa tapauksessa hyvä asia. Psyykkiset ongelmat mylhemmin johtuvat luultavasti siitä, ettei ole ollut varma haluaako abortin tai sitten sen on tehnyt panostuksen alla. Jos elämäntilanne on sellainen ettei lasta yksinkertaisesti pysty synnyttämään ja siitä huolehtimaan ja asian on loppuun asti miettinyt, niin tuskin sitä myöhemmin itsaria tekee..
Minusta on järkyttävää, että naiset tällä tavalla toisiaan panettelevat.. Eikös meidän pitäisi olla samalla puolella ja pidettävä oikeuksistamme huolta. Tiesitkö, että ennen aborttilakia tai siis siihen aikaan, valtaosa lääkäreistä oli miehiä.. Voisiko sillä olla osuutta moiseen vastustukseen.. Eihän naisella ole oikeutta päättää mitä kehollaan tai elämällään tekee, paljon tärkeämpäähän on 10 viikkoisen alkion kohtalo..
 
mulla on 6v lapsi ja 2v lapsi, asumme yhdessä onnellisesti lasten isän kanssa. noiden lasten välissä tulin raskaaksi hieman ennen kun vanhin oli vuoden vanha. mies ei halunnut uutta lasta vielä niin nopeasti ja painosti aborttiin. itse olisin halunnut pitää sen. nyt olen oikeastaan onnellinen että tein abortin silloin. olisi ollut todella rankkaa kahden niin pienen kanssa!

minulle ei ainakaan mitään psyykkisiä eikä fyysisiä TRAUMOJA ole tullut. harvoin edes muistan tapausta. kaipa sitten tarvitsee olla "vahva" ihminen että ei jää murehtimaan ja vellomaan "tuskassa"
 
Alkuperäinen kirjoittaja justiinajuu:
Ei voi mitään, on vaan niiin halveksittavaa pakottaa toinen vanhemmaksi vastoin tahtoaan. Sitten kun olet lapsesi yksinhuoltaja, ethän ole käsi ojossa odottamassa elatusmaksuja?

Meilläpä kävi vahinko. Mutta aborttiin en kyennyt. Lapsi on juridisesti isätön... vaikka isä olisi halunnutkin että pysymme yhdessä. Minä jouduin toteamaan, että en halua häntä elämääni.

Edes maksamalla ei tarvitse osallistua. Vaikka haluaisi. Tuomitkaa minut, joka riistän lapselta isän ja mieheltä esikoisen.
 
nimetön458: Eikö mies (tai nainen mikäli mies vastustaa)pysty oikeuden kautta hakemaan oikeuden selvittää lapsen isyys, eli DNA-testeillä?

Ei kai kukaan tässä sivistysvaltiossa jää ilman isää vain pariskunnan toisen osapuolen kenkkuilun vuoksi...
 
Vielä näin vuosia abortin jälkeen on asia painavana päivittäin mielessäni, vaikka henkisesti olenkin tasapainoinen ihminen.

Kiinnostaisi kuulla aloittajan fiiliksiä?
 

Yhteistyössä