Mies haluaa erota lapsen takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
10kk itkee ja huutaa hampaidentulon takia. On ollut syntymästä saakka itkuinen. On ollut refluksi ja maitoallergia.

Mies sanoi ettei kestä enää, vaan haluaa erota. Mä oon ihan hajalla! :'(

Kun perhevalmennuksessa sanottiin että alle 1-vuotiaan vanhemmat eroaa eniten, ajattelin että me ei erota! 13 vuotta ollaan oltu yhdessä.
 
Sano, että voitte harkita sitä jos hänestä yhä tuntuu samalta vaikka puolen vuoden kuluttua. Ja toki olette lääkinneet lapsen kipua? Tuli surku teitä molempia, itkuisuus on varmasti vaikeaa molemmille vanhemmille. Meillä oli kans esikoinen allerginen ja atooppinen.

Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.
 
Voi hyvä luoja! ei taida ukko oikein ymmärtää ettei lapsilla ole palautusoikeutta. minkä ikäinen ukkos on? enpä ole kyllä aikoihin kuullut mitään noin uskomattoman lapsellista ja typerää.
 
Meillä ihan sama, ajattelin ihan samallalailla ja toivoin että mies muuttaa mieltään... no´eipä muuta vaikka kuinka tekisin asiat hänen hyväkseen...
Ei tässä enää muu auta kuin erota, senkin oon sanonu sille monta kertaa, että ei tästä enää mitään tuu, etsin oman asunnon lasten kanssa... sanoo vain, että senkus etsit... Rikä usko että olen tosissani...
Helpompaa on lähteä luuserin luota kuin jäädä sen luokse. ;)
 
Jatkuva itku on tosi väsyttävää. Auttaisiko hetken hermolepo eli mies menisi pariksi yöksi vaikka omppuhotelliin?

Se on kyllä kypsää, kun äidin on kestettävä ja jaksettava vaikka mitä, mutta miehillä ei ole välttämättä sellaista selkärankaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;26754247:
Sano, että voitte harkita sitä jos hänestä yhä tuntuu samalta vaikka puolen vuoden kuluttua. Ja toki olette lääkinneet lapsen kipua? Tuli surku teitä molempia, itkuisuus on varmasti vaikeaa molemmille vanhemmille. Meillä oli kans esikoinen allerginen ja atooppinen.

Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Annoin lääkettä vauvalle ja nyt nukkuu. :)

Mies puhuu erosta aina yöllä ja päivällä pyytää anteeksi. Nyt sanoi tiukkaan sävyn olevansa tosissaan. :( Oltiin 5 vuotta yritetty lasta ja aina yöllä mies hokee että kaduttaa. Musta tuntuu tosi pahalta! :'(
 
Annoin lääkettä vauvalle ja nyt nukkuu. :)

Mies puhuu erosta aina yöllä ja päivällä pyytää anteeksi. Nyt sanoi tiukkaan sävyn olevansa tosissaan. :( Oltiin 5 vuotta yritetty lasta ja aina yöllä mies hokee että kaduttaa. Musta tuntuu tosi pahalta! :'(

Ei kannata luovuttaa vielä! Kerro sinäkin miehelle, miltä sinusta tuntuu. Menkää pariterapiaan, ette todellakaan ole ongelmienne kanssa yksin eivätkä ongelmanne varmaankaan ole niin suuria, ettettekö pääsisi niistä yli. Vauvavaihe VOI olla todella raskas, jos kumpikaan ei saa nukuttua kunnolla.

Voisiko mies nukkua jonkin aikaa toisessa huoneessa? Ja sinä, jaksaisitko hoitaa lapsen öisin itse vaikkak viikon verran, että mies saisi nukuttua? Itsekin olen kärttyinen kuin persiiseen ammuttu karhu, jos en saa nukkua kunnolla.

Kyllä te selviätte :) Näin öisinä tunteina asiat voivat tuntua raskaammilta kuin ovatkaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Myry vaan ja erinys
Annoin lääkettä vauvalle ja nyt nukkuu. :)

Mies puhuu erosta aina yöllä ja päivällä pyytää anteeksi. Nyt sanoi tiukkaan sävyn olevansa tosissaan. :( Oltiin 5 vuotta yritetty lasta ja aina yöllä mies hokee että kaduttaa. Musta tuntuu tosi pahalta! :'(

Juo sun mentyä nukkumaan kännit ja alkaa ajattelemaan asioita niinkuin ovat... ja kertoo niistä nukkumaan tullessa, päivällä selvinpäin pyytää anteeksi sanomiansa sanoja jotka tosissaan tarkoituksella sanoi?
 
nyt peli poikki, ennenkuin tapahtuu mitään peruuttamatonta! meillä helvettiä oli eka vuosi, lapsi vain huusi eikä nukkunut, refluksia oli, mies hoiti alkuyön, et sain vähän nukkua ja sitten minä heräsin tarpeen mukaan aamuyöstä, kyllä se ihan oikeasti ajan kanssa helpottaa, kun lapsi kasvaa!!
teidän täytyy nyt keskustella ja miehen täytyy, kuten sinunkin, päästä lepäämään esim viikonlopuksi, vauva hoitoon tai joku tulee teille hoitamaan! ihan varmasti selviätte vaikka liitto natisee, mekin selvittiin, vaikka mä välillä huusin hyppääväni parvekkeelta tai nakkaavani vauvan ulos (mitä en tietenkään olisi tehnyt) mutta siltä tuntui pahimpina aikoina! halaus ja tsemppiä ja jos parisuhde on muuten kunnossa ja rakkautta löytyy, niin selviätte tästä, kun saatte molemmat levätä ja perspektiiviä asioihin! tukiverkot käyttöön, vaikka kiven alta/perheneuvolasta, meille tarjottiin auliisti perhetyöntekijää viemään lasta ulos useammaksi tunniksi/ tms vastaavaa.
 
Meilläkin eka vuosi esikoisen kanssa oli tosi rankka, pitkälti juuri refluksin ja yövalvomisten takia. Asuimme silloin vielä yksiössä, joten jos vauva itki, niin varmasti kukaan ei nukkunut. Eipä noihin edellisiin hyviin neuvoihin kovin paljon lisättävää ole. Sen vain halusin minäkin sanoa, että se ihan oikeasti helpottaa vielä! Missään nimessä ei kannata lähteä väsyneenä tekemään hätiköityjä ratkaisuja.
 
Annoin lääkettä vauvalle ja nyt nukkuu. :)

Mies puhuu erosta aina yöllä ja päivällä pyytää anteeksi. Nyt sanoi tiukkaan sävyn olevansa tosissaan. :( Oltiin 5 vuotta yritetty lasta ja aina yöllä mies hokee että kaduttaa. Musta tuntuu tosi pahalta! :'(

Nyt on pakko sanoa että miehesi on tosi epäkypsä! Aikoo ottaa hatkat perhe-elämästä josta on tasan 50 % vastuussa ja jättää sinut itkevän pienen kanssa??? :O Ja ikäänkuin lapsen itkuisuus olisi teidän parisuhteenne vika? Sillähän se korjataan että jättää toisen pulaan.

Itse raivostuisin niin että sanoisin että ole hyvä ja mene jos noin hyvin kannat vastuusi tästä yhteisestä asiasta. Ehkä se herättäisi miehen? Sanoisin kyllä myös että hän on masentunut ja tarvitsee apua, tarjoaisin sitä omenahotellia ja etsisin terapeutin ja lääkärin. Mutta vaikkei mies lähtisikään niin hylkäämisen kokemus olisi kyllä valtava :( Voimia <3

Aikamoisia miehiä...
 
Lisään vielä että ymmärrän kyllä hyvin kaikki nuo tunteet koliikkivauvan äitinä ja raskausaikana masentuneena, myös miehesi, mutta masentunutkaan ei saisi olla noin itsekäs.

Toivottavasti saatte asiat kuntoon ettekä eroa, pikkuvauvavaihe on rankkaa. Nyt kaikki apujoukot kehiin! Ja toivottavasti miehesi kypsyy pikkuhiljaa isäksi, nyt on prosessi selvästi vielä kesken ja suhde lapseen kärsinyt väsymyksen vuoksi.
 
Kyllä mä miestäkin ymmärrän. Kun on todella väsynyt, tuntuu ajattelukin muuttuvan. Vaikka lapsi olisi kuinka rakas, niin yöllä todella väsyneenä tulee mieleen noita negatiivisia asioita eikä asioita ajattele kovin syvällisesti. Mies varmaan miettii, että jos erottisiin, hän saisi edes joskus nukkua, muttei kuitenkaan eroa tosissaan mieti. Mutta erolla uhkailu on kuitenkin vaarallista. Ajatus on heitetty ilmaan ja voi jäädä itämään jomman kumman mieleen.
 
Näen asiassa kaksi puolta. Mies on väsynyt vauvan itkuun,mutta itsekästä kyl no tuo toiminta ehdottomasti. Toivon sulle A.p eniten jaksamista ja että kestät ja jaksat etkä väsy puhki ihan sen lapsen takia. Ja itsesi. Miun mies kans monesti monesti halus lähteä litomaan just yöllä kun refluksinen poika huuti ja huuti. Mutta ei lähtenyt. En koskaan ottanut häntä vakavasti koska väsyneenä sanoo mitä sattuu. Ja tiesin että vauva-aika ei kestä loputtomiin.

Minäkin sanoisin et mies terapiaan ja koita puhua erosta ympäri. Tilanne on jo parempi vuoden kuluttua. Paljon tsemppiä!
 
Varmaan sinäkin olet väsynyt. Kuulostaa aika vastuuttomalta ja lapselliselta tuo miehesi, mahtaako olla aika nuori? EHkä voisi herättää jos sanoisit tosiaan että ovi on tossa senkun lähdet. Ja sit voisitte kokeilla perheterapiaa, jotta saisitte kuviot selkeämmiksi. Ja lasten hoitoavuksi ottakaa sukulaista ja tuttavaa, se auttaa molempia.
 
Mellä vauva oli tosi itkuinen 1-2kk iässä, sitä ei kestänyt kun reilun kuukauden mutta tuntui silloin loputtomalta. Tuona aikana kun vauvaa piti kokoajan kantaa tai edes pitää sylissä ni kävi mielessä kaikenlaista -jälkikäteen ajateltuna ihan järjetöntä! Molemmilla pinna kireällä ja tiuskittin vain toisillemme. Ajattelin kun tästä eroaisimme saisimme molemmat olla välillä ilman vauvaa! Tunsi kovasti syyllisyyttä pelkistä ajatuksista kun tilanne helpottui.. :/
 
[QUOTE="Aksu";26754521]Siis susta se mies voi erota, ei siitä lapsesta. Siinä hän nyt vaan on kiinni loppuelämän. Tällänen pikkujuttu tainnut herralla unohtua. Ei lapsesta voi erota. Haluaako hän siis huoltajuuden itselleen?[/QUOTE]

Älä puhu paskaa. Moni mies lähtee tylysti menemään ja ei pahemmin piittaa. Toki sitten joutuu maksamaan elatusmaksut yms. mutta lapsesta voi tosiaankin erota.

Mun äiti karkas mun isältä kun olin 4v. Sen jälkeen olen tavannut isäni n. 10-12 kertaa, siinä on 10-12 kertaa liikaa.
 
Mies on selvästi hermostunut vauvan itkuun. Voisiko hänellä olla ns. ääniyliherkkyyttä? Osta korvatulpat ja kehota meneen nukkuun toiseen huoneeseen. Tai sitten vauva omaan huoneeseen. Sinä hoidat vauvan pääsääntöisesti yksin.
 
Oli lähellä meilläkin ja samasta syystä, toivottavasti teillä on hyvä lääkäri!
Kovasti jaksamista! Jos jatkatte yhdessä, niin kyllä se vielä helpottaa!

Meillä ei tosin syystä puhuttu, mutta kyllä se refluksi ja allergiat on helvetistä!
 
Toisinaan ihmiset sanovat väsyneinä ja vihaisina asioita kärjistetysti. Minä ainakin tein aiemmin niin. Sanoin kärjistetysti ja todella pahasti jostain, mikä ärsytti. En siksi, että olisin tosissani tehnyt tai ajatellut niin kuin sanoin, vaan siksi, että se tuntui auttavan juuri sen hetkiseen turhautumiseen. Toiselle ihmiselle se oli varmasti todella raskasta - samoin kuin miehesi käytös sinulle. Teidän pitäisi hyvänä hetkenä keskustella asiasta ja sopia, että kestätte vielä vaikka jouluun. Sovitte, ettette suutu toistenne öisistä kärjistämisistä, vaan otatte ne sellaisina kun ne ovat: turhautuneiden ja väsyneiden ihmisten tunteenpurkauksina. Jos mahdollista, olisi ehkä paikallaan, että toinen tai molemmatkin käyvät kodin ulkopuolella nukkumassa. Väsymys on oikeasti mielialalle todella suuri riskitekijä, eikä sitä pidä väheksyä. Tiedän koliikkilapsen äitinä, miten riuduttavaa on väsymys. Tiedän myös työssäkäyvänä äitinä, että jos aamulla on lähdettävä töihin, yöllä valvominen on silkkaa helvettiä. Kotiäitinä sentään saatoin ottaa rennommin ja nukkua päiväuniakin.

En halua liikaa puolustella miestäsi. Hänen kanssaan voisit keskustella tästä asiasta ja tuoda julki, kuinka paljon nuo asiat mitä hän öisin sanoo, loukkaavat sinua. Mutta, reagointi on myös inhimillistä ihmiseltä, joka on väsynyt, turhautunut ja varmasti varsin ahdistunut siitä, että oma lapsi, vaikka rakas onkin, tekee elämästä kohtuuttoman raskasta ja vaikeaa, ettekä te esikoisen vanhempina nyt tunnu löytävän rakentavia ratkaisuja tilanteeseen. Tsemppiä, lapsi rauhoittuu ajallaan. Tunnit kuluvat toisinaan todella hitaasti, mutta viikot ja kuukaudet nopeasti! Muistakaa se.
 

Yhteistyössä